Blogi: gentlewoman
Eilen 02:29 ..eikä talvi yllätä meitä joka vuosi.
Stadilaiset ovat vähemmistö omassa kaupungissaan ..
"Helsingissä syntyneitä on 2010-2011 ollut 41,7 prosenttia eli reilusti alle puolet kaupunkilaisista.
Helsingissä parhaiten edustetut maakunnat ovat nimittäin Pohjois-Savo ja Pirkanmaa. Sekä Pohjois-Savossa että Pirkanmaalla on syntynyt 3,2 prosenttia helsinkiläisistä.
Se on aika paljon, koska Vantaalla on syntynyt 3,0 ja Espoossa 2,9 prosenttia hesalaisista.
Ulkomaalaisia helsinkiläisistä oli 10,5 prosenttia."
www.iltasanomat.fi...san-heinakengat-ovat-kotoisin/art-1288448325028.html
--
Lähdin eilen(kin) tutustumaan uuden kotikaupunkini yöelämään. Alkuillasta meitä oli neljä. Yksi pikku possu siirtyi omiin bileisiinsä ja me kolme jatkoimme karaokebaariin.
Heti ensimmäisen (pitkään kestäneen) vessareissun jälkeen pöytäämme saapui neljäskin otus, joka (jokseenkin tiukasti kaveri kolmosen naamaan liimautuneena) hankaloitti keskustelua, joten me kaksi jatkoimme matkaa seuraavaan baariin.
Siinä baarissa oli se ensimmäisenä lähtenyt pikkupossu kavereineen, mutta eihän me sinne jaksettu jäädä, joten jatkettiin matkaa toiseen karaokepaikkaan. Siellä testailtiin pöytäcurlingia ja heiteltiin tikkaa samalla kun puhuttiin syntyjä syviä.
Alkoholin nauttiminen ei ollut eilen pääosassa, jutteleminen, tanssiminen ja tikanheitto taisivat nousta etusijalle.
Siis onhan se aina kiva, jos kaveri löytää itselleen seuraa, mutta jos se tapahtuu aina, niin kuka jaksaa lähteä mukaan? Siis jos jutellaan juurikin siihen ekaan vessareissuun asti ja sit sitä saa istua itsekseen ja tuijotella seinään tai katsella ympärilleen... jos sattuu olemaan sinkku, niin mikään ei estäisi etsimästä omaa pussailukaveria, mutta entä jos ei ole? Tai jos baarissa ei ole ketään sellaista, jonka kanssa haluaisi edes jutella? Onneksi meitä jäi kaksi kun se yksi löysi itselleen seuraa - ja nehän lähti baarista jatkoille heti meidän perässä, kello ei tainnut olla kymmentäkään :D
Sattuuhan näitä, mutta mä osaan jatkossa varautua siihen, että baariin mennään yksin tai kolmisin (tai isommalla porukalla), mutta tuon yhden kanssa kahdestaan ei paljon kannata mennä...
www.youtube.com/watch?v=jsLjtzBs80A
9.2.2012 08:39 Olen löytänyt itseni seurasta, jossa seksistä puhutaan hyvinkin avoimesti ja suoraan. "Mitäs sitä kiertelemään, kyllä mun mielestä voi sanoa suoraan jos panettaa. Mutta miehet on ruvenneet pihtaamaan, ne ei anna", totesi yksi keskustelukumppaneistani. Osa miehistä on tosiaan herkkiä otuksia. Kaveri lähtee baariin etsimään seksiseuraa, mies tulee juttusille, kaveri kysyy, että "tekiskö sun mieli seksiä, kun mun tekis?" - ja mies lähtee karkuun. Mies olisi halunnut edetä sen pitkän kaavan kautta, jossa naista imarrellaan ja naiselle tarjotaan juomia, ja loppuillasta ollaan niin kännissä ettei siitä seksistäkään tule ehkä mitään. Nainen taas oli sitä mieltä, että seksi olis jees ja kohdalle osunut mieskin kaikinpuolin OK, joten miksi tuhlata aikaa ja rahaa baarissa, kun vaihtoehtona olisi makuuhuone?
Mies haluaa saalistaa. "Liian helppo nainen ei ole kiinnostava, kun sen eteen ei tarvitse tehdä töitä", oli naisraadin arvio miesten käyttäytymisestä.
Mä olen törmännyt naisiin, joita kiinnostaa seksi naisen kanssa, mutta ei ole ollut ketään kenen kanssa kokeilisi. Kyse on uteliaisuudesta, "millaistakohan SE olis naisen kanssa?", eikä siinä ole taustalla mitään sen enempää. Mä kutsun tuollaisia naisia seksituristeiksi,ja he löytävät mut varmaankin siksi,että mun lesbous näkyy päällepäin. Se ei ole kenellekään epäselvää. Uskon, että kaikki mun koulukaveritkin tiesivät asiasta ennen kuin mä "tulin kaapista" kesken oppitunnin. Baarissa multa on tultu kysymään, että "kuis ois?" ja mä olen yleensä todennut, että "periaatteessa.. miksei .. mutta.."
Tuo mutta on sellainen juttu, että siihen sisältyy vaikka kuinka paljon kaikkea. Jos pitää vetäistä tukeva humala ennen kuin lähtee ehdottelemaan seksiä toiselle naiselle, voi olla aika varma siitä, ettei se reissu tule kannattamaan. Vai saako joku seksistä paljonkin irti kun on kunnolla humalassa?
Kerran baarissa mun pöytään horjui nainen, joka oli niin kännissä, ettei puheesta saanut selvää. Pitkällisen yrittämisen jälkeen hän sai sanottua, että kiinnostais kokeilla .. ja hetken verran mietin, että ottaisin sen naisen mukaani ihan vaan siksi, että musta olis ollut niin kiva nähdä sen ilme aamulla, kun se herää alasti naisen vierestä.
Se olis varmaan ollut sellainen Kodak-hetki, että kamera vaan valmiiksi. En ottanut kyseistä naista mukaani, sen sijaan poke kävi ohjaamassa naisen kotimatkalle, mikä oli aiheellista naisen kunnon huomioonottaen.
--
Mä olen yhden naisen nainen. Mulle riittää vallan mainiosti yksi, en kaipaa mitään jonoa tai vaihtelua. Aika usein saan selittää lesboseksin salaisuuksia, koska monella on se käsitys, että "sehän on vaan sitä klitoriksen hinkkaamista" ... Yleensä vastaan, että "ja heteroseksi on vaan sitä sisään-ulos-liikettä,vai?"
Keskustelupalstalla pohdittiin homoseksiä, että "se on varmaan vaan pelkkää anaalia"
..
hei oikeasti ihmiset. Kaikki, joilla on seksielämä, ja kaikki, joilla on se joskus ollut ja jokainen, joka on edes pohtinut seksiä, tietää, mitä sängyssä voi tehdä.
Ja sitten kun miettii homoseksiä, niin nainen voi aloittaa miettimisen siitä, että "mitä jos menisin miehen kanssa sänkyyn ja römpsä olis remontissa, enkä voisikaan käyttää sitä, mitä mä sitten tekisin?" tai "mitä jos en voisikaan tehdä sitä, mitä yleensä sängyssä teen, mitä vaihtoehtoja mulla olisi?"
Saattaa meinaan keksiä uutta kivaa sinne omaankin makkariin kun päättää olla tekemättä asioita samoin, kuin on aiemmin tehnyt. Suosittelen.
--
Ja tosiaan, kyllä se yksi kumppani riittää vaikka koko elämäksi, kunhan sitä pitää hyvänä, tai ehkä mielummin jopa parhaana <3
Millään ei jaksais odottaa, että rakkaus tulisi mun elämään. Hemmetin pitkään olen jo kärvistellyt sitä ootellessa.. mutta ei voi kuin odottaa. Tulee se, kun on sen aika.
www.youtube.com/watch?v=LDEiW9yBoD4
8.2.2012 19:21 ..elokuva. Siis.
Kävin katsomassa sen eilen. Onneksi en ollut yksin. Todella ajatuksia herättävä ja mulle tuli siitä lukuisia muistoja, joita en olisi halunnut muistaa. Kun sitten kävelin yksin kotiin olin kiitollinen siitä, että mulla oli kännyviestin päässä ystävä, joka osasi lohduttaa ja sanoa oikeat sanat - koska kotiintultuani netissä oli lisää paskoja uutisia.
Loppuyhteenveto eilisestä on jokseenkin sellainen, että ei olis voinut paskemmin päivä päättyä.
Mutta
jos sanot lesbolle (mulle), että "haista vittu"
niin todennäköisesti huomaat valon syttyvän silmiini ja leveän hymyn ilmaantuvan kasvoilleni kun kysyn toiveikkaana "oi kiitos, saanko myös maistaa?"
--
Mitä se on, kun huomaa, ettei joku ole sitä,
joksi on sitä monta vuotta luullut? Kun tajuaa, että joku on vaan pelleillyt, leikkinyt ja leikitellyt, testannut, kokeillut ja katsonut miten kauan sä jaksat?
www.youtube.com/watch?v=Em3Tg7C3jPc&feature=related
8.2.2012 06:43 Jos sä rakastat jotain ihmistä, niin siihen kannattaa katkaista välit kokonaan, koska rakkaus on huono juttu. Ei kannata antaa sille ihmiselle ja tunteelle mitään mahdollisuuksia, koska siinä voi sattua. Kannattaa piilotella sitä ihmistä kaikilta kavereilta ja tavata sitä vaan ihan salaa, muiden tietämättä, huolimatta siitä, loukkaako se sitä, ketä rakastat.
Eikun miten se meni..
Mä olen kuullut myös sellaisista ihmisistä, jotka uskaltaa yrittää ja arvatkaa mitä?
Tosi moni niistä on ihan törkeän onnellinen, ja niitä hymyilyttää usein ja ne nyt vaan on ihan mielettömän onnellisia siksi, että niillä on joku sellainen lähellä, jonka läsnäolosta tulee onnellinen, iloinen, hyvä ja rauhallinen olo.
Mut ei joo tosiaan kannata ees yrittää.
Se suhdehan vois vaikka onnistua, ja kelle sitä sitten valittais?
Ja mistä?
www.youtube.com/watch?v=vzxxBpMH1-Y
6.2.2012 21:03 Miksi oi miksi .. se on se yleisin aloitus kun aletaan miettiä ongelmia. Miksi kaikki meni perseelleen, miksei mikään onnistunut, miksei me puhuttu samaa kieltä vaikka molempien äidinkieli on suomi? Miksei se koskaan ymmärtänyt, miksen mä ymmärtänyt, miksei kukaan ymmärtänyt meitä? Miksi en riittänyt, miksei se puhunut, miksei me osattu olla samassa joukkueessa vaan pelattiin toisiamme vastaan? Miksi se halusi jonkun muun, miksen mä osannut olla tyytyväinen, mikä kaikki siinä menikään pieleen - ja meniskö kaikki paremmin, jos saisin aloittaa nyt uudelleen alusta saman ihmisen kanssa? Tehtäisiinkö me samat virheet vai osattaisiinko me nyt rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa toisiamme kuten pitää?
Ihan eka virhe on varmaan se, ettei tosiaan olla samassa joukkueessa, vaikka pitäis. Kummallista vastakkainasettelua toisinaan ja mietityttää, että miksei kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan, uskalla luottaa sen toisen tukeen. Tai olla sille toiselle tukena. Miksi pitää pelätä ja nostaa heti suojamuurit pystyyn ja ampua sieltä piilosta vittuilun hiuksenhienoja nuolia, jotka varmasti osuvat (niin ne yleensä osuu, kun sen toisen tuntee) - sen sijaan, että menisi ja antaisi sydämensä toisen käsiin ja luottaisi, että ei se sitä riko, vaan pitää hellästi ja huolehtii, että se sydän pysyy ehjänä.
Ja tosta ekasta virheestä kumpuaa sitten se kaikki muu - kun toista pidetään enemmän vihollisena ja siitä etsitään vikoja ja niistä vioista inistään sitten kavereille. Ja lopulta ne kaveritkin katsoo kummissaan, että mikä ihme noita kahta pitää yhdessä, kun kumpikaan ei taida olla kovin tyytyväinen. Tai toinen kettuilee ja toinen ottaa vastaan - siinä sitä ollaankin sitten jo sellaisessa suhteessa, jossa kummallakaan ei ole hyvä olla.
Ja ihminen on siitä kumma (ja tyhmä) otus, että se raahaa mukanaan kaikkea sitä paskaa mitä on edellisessä / edellisissä suhteissa saanut ottaa vastaan ja se uusi kumppani sitten makselee sen edellisen / niiden edellisten jättämiä laskuja. Ja niitä laskuja voi olla loputtomiin - ellei sitten käy niin, että jostain tulee se järjen ääni, joka kehottaa luottamaan siihen kumppaniin ja antamaan sydämensä toisen käsiin, ja sitten pitää vaan toivoa, että se toinen on sen luottamuksen arvoinen.
Mutta jos molemmat rakastaa ja antaa sydämensä toisen käsiin,
niin eikö siinä ole jo sellainen kauhun tasapaino, joka saa olemaan aloillaan, huolehtimaan, rakastamaan?
Älkää ihmiset taistelko, pelatkaa samassa joukkueessa
ittehän te olette parinne valinneet !
www.youtube.com/watch?v=rTGNiKD4bqI
6.2.2012 08:05 ..miten pitäisi olla, elää, syödä, liikkua, harrastaa, nukkua ja käyttäytyä, mutta miten moni toteuttaa täysin terveellistä ja turvallista elämäntapaa?
Jos menisi aina nukkumaan viimeistään kello 22 ja nukkuisi 8 tunnin yöunet, heräisi reippaana, tekisi itselleen (ja mahdollisesti myös perheelleen) terveellisen ja monipuolisen aamiaisen ennen kuin lähtisi töihin. Työmatka hyötyliikuntaa tai julkista liikennettä käyttäen, ellei oma auto olisi ehdottomasti välttämätön. Töissä tulisi olla iloinen ja muita kannustava positiivisen ilmapiirin luoja, joka ei pidä turhia taukoja. Ja toki tauolla voisi vetäistä jonkin kivan ja kevyen taukojumpan, sillä ehkäisisi tulevaisuuden selkä- ja hartiajumituksia.
Kotimatka kaupan kautta, reilun kaupan- ja luomutuotteiden kera kotiin valmistamaan perheelle (tai itselle) ruokaa, jossa ei ole lainkaan puolivalmisteita tai eineksiä, lisäaineet on karsittu minimiin. Iltasella tehdään vielä reipas kävelylenkki, ja otetaan mukaan vaikka iäkkään naapurin koira, että saa sekin liikuntaa samalla. Pikainen suihku (muistetaan maailman vesivarat), jonka jälkeen luetaan jotain kehittävää (ei mitään roskaromaaneja !) ja pian kello onkin jo taas 22 ja on aika käydä nukkumatin maille.
Oikeasti tuollainen elämä ei ole niin tylsää kuin miltä se helposti kuulostaa. Ja tiedän, että tuo oli vaan tosi karkea raakaversio normaalista arkipäivästä.
Tunnen ihmisiä, joiden mielestä kymmenen kilsan hiihtolenkki pikkupakkasessa on ihan parhautta, ja tunnen ihmisiä, joille kymmenen kilsan hiihtolenkki pikkupakkasessa on suurin painajainen, mutta enpä lähde arvottamaan ihmisiä tuon perusteella. Kaikilla on omat huvinsa ja tapansa sompailla läpi elämän - eikä kukaan voi arvostella toisen tapaa, kunhan toinen pysyy lakien ja yhteiskunnan sääntöjen sisäpuolella.
Oma elämä on ollut vähän sitä sun tätä, liikunta on jäänyt aika vähiin ( tai kävelen mä reilut kuus kilsaa päivittäin ), ruoka on tuota yhtäjasamaa kun en jaksa olla kulinaristi .. Viikonloppuisin ei ole sitten niin mitään fiksua tekemistä, ja viikollakin tulee otettua turhan rennosti. Eiköhän tää silti tästä, päivä kerrallaan kuten muillakin.
Tehdään tästä hyvä päivä
itsestähän se on paljon kiinni :)
www.youtube.com/watch?v=JUoApg8XRRM
1.2.2012 09:24 Tää pohdinta lähti siitä, kun henkilö a koki, ettei saa ymmärrystä kavereiltaan, jos ei ajattele kuten he ajattelevat. Että sellainen, joka on eri mieltä, suljetaan ulos kaveripiiristä.
Ja kyse on aikuisista ihmisistä, ei lapsista tai teineistä.
Kehotin henkilö aata miettimään, mitä tekee sellaisilla ystävillä, jotka eivät hyväksy hänen mielipiteitään - eikö kritisointi ja joukosta pois sulkeminen ole vihamiesten hommia, ei kavereitten?
Jatkoajatus tälle oli se,että kun mun kaveripiirissä tapahtui todella selkeä pettämisjuttu, niin tuomitsemisen sijaan koko kaveripiiri hyväksyi asian hiljaa. Eikä edes niin hiljaa, siinä pedattiin ja piiloteltiin ja valehdeltiin pettäjän puolesta niin,ettei tyyppi jäänyt kiinni.
Petetty ja pettäjä erosivat sittemmin - ja pettäjä on nykyään tuossa samassa kaveripiirissä sen kanssa, kenen kanssa petti, petetty on ulkona kuten minäkin, koska uskalsin tuomita asian ja sanoa sen ääneen.
Ensinnäkin syy siihen, miksi tuo tyyppi petti. Hän oli omasta mielestään kokenut liian vähän, eikä ollut valmis sellaiseen parisuhteeseen, jossa olisi pitänyt olla sitoutunut hamaan tulevaisuuteen saakka.
Tulevaisuus näytti toteen, että tuo syy pettämiseen oli paskapuhetta, kyseinen henkilö on käsittääkseni nykyisin naimisissa tuon kanssa, kenen kanssa petti.
Ja sitten se toinen juttu.. miten paljon mä voisin luottaa mun kavereihin, jos tietäisin heidän hyväksyvän pettämisen noin helpolla ? Kuka kertoisi mulle, jos mun kumppani juoksisi vieraissa ? Ei kukaan? Sen sijaan koko porukka suojelisi niitä, jotka pettävät, etten vaan saisi tietää asiasta.
Haluanko tai tarvitsenko tuollaisia kavereita?
En.
Pettäjällä on aina tuhat selitystä sille, miksi.
Valioselityksiä ovat mm.
"olin kännissä"
"sä olet niin kiltti, oli pakko kokeilla missä vaiheessa sä suutut"
"se oli vahinko"
"se teki.. mä en vaan saanut sanottua ei"
..
ja jokainen tietää, että noi on vaan selityksiä. Todellinen syy on jossain ihan muualla. En usko,että sellainen ihminen pettää, joka on rakastunut puolisoonsa / rakastaa puolisoaan ja joka on elämäänsä tyytyväinen.
Ja sitten on ne tyytymättömät.
"en saa kotona sellaista seksiä, jota haluan"
"en saa kotona"
"kumppani ei ymmärrä mua ollenkaan"
"en rakasta enää"
"pakko kokeilla muita, että tiedän, etten menetä mitään kun olen suhteessa" (mieheltä kuulemani selitys)
Ja sitten on niitä syitä, joita on hankalampi selittää lyhyesti ..
kun kumppani ei arvosta ollenkaan, sitä ei enää koe itseään viehättäväksi tai haluttavaksi. Ja kun tulee joku, joka selkeästi ihastelee ja on jopa lumoutunut - niin miksipä sitä ei menisi, nostaahan se itsetuntoa. Hiukan. Tai jos toinen loukkaa jatkuvasti, on helppo mennä jonkun toisen matkaan ihan vaan siksi, että ... oma olo ei ole hyvä.
En sano, että pettäminen olisi sen syy, jota petetään. Niin asia ei missään tapauksessa ole. Ihmisten pitäisi puhua enemmän puolisolleen ja niiden puolisoiden pitäisi yrittää ymmärtää enemmän - ja jos tuntuu siltä, ettei vaan kykene olemaan onnellinen..
silloin pitää tehdä ratkaisuja. Erota tai sopia siitä, että vieraissa saa käydä. Jokainen tietää itse, mikä ratkaisu sopii parhaiten omaan tilanteeseen, ja tekee päätökset sen mukaan.
Pettäminen loukkaa enemmän kuin ero. Se että pettää ensin, kertoo puolisolle tai jää siitä kiinni - se on paljon pahempi vaihtoehto kuin se, että sanoisi suoraan, että tahtoo erota.
Ennen pettämistä tai eroa pitäisi kuitenkin miettiä pitkään sitä, miksei ole enää onnellinen suhteessa.. joskushan sitä toista on rakastanut niin, että on halunnut suhteeseen. Mikä on muuttunut, vai missä on vika - eron pitäisi olla viimeinen vaihtoehto, joka toteutetaan vasta sitten kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu.
www.youtube.com/watch?v=Dbgr9B2NozA
31.1.2012 20:56 ..kesken koulupäivää. Tokaisin jotain sellaista, että "..niin siis mähän olen lesbo, jos se nyt oli jollekin vielä epäselvää.."
ja ainoa kommentti, jonka sain oli "rohkea teko, noin se pitää tehdäkin!"
Kaikkihan musta tietää, mutta täällä ei ole tiennyt vielä monikaan. Tai siis on kaikki tienneet, jos ne on yhtään pitäneet silmiään auki - mutta ei kaikki pidä. Asia ei ole tärkeä tai oleellinen. Mä nyt en vaan ajatellut odottaa siihen, että joku alkaa miettiä asiaa mun selän takana. Kun kerron itse suoraan, kenenkään ei tarvitse kuiskailla.
www.youtube.com/watch?v=dYFq7VERXts
28.1.2012 20:15 Maailmalla kuulee kaikenlaisia tarinoita, ja useammassa kuin yhdessä nainen on mielellään vaikeasti, ellei peräti mahdottomasti tavoitettavissa oleva.
Naista rakastava taho sanoo naiselle tuhat kertaa "usko jo, rakastan sinua ja haluan olla sinun kanssasi"
ja
nainen vastaa tuhat kertaa, ettei kiinnosta, ei halua parisuhdetta, ei edes seksiä kyseisen ihmisen kanssa. Eikä edes kaverisuhde tule kyseeseen.
Tuhannen kysymyskerran jälkeen naista rakastava taho päättää luovuttaa. Ei vaan jaksa enää, kun koko ajan tulee kylmää vettä niskaan ja alkaa itselläkin olla sellainen olo, että ei se sitten kai rakasta, vaikka joskus, yöllisten satunnaisten kohtaamisten aikana onkin antanut ymmärtää, ettei ne tunteet niin yksipuolisia ole.
.. hän päättää luovuttaa, itsetunto riekaleina, rakkaudesta irti päästäneenä hän lähtee kaupungin yöhön, jossa kohtaa toisen repaleisen ja päätyy viettämään yhteistä yötä toinen toistaan hoivaten..
..ja kun se rakkauden kohde kuulee tuosta yöstä, hänessä herää silmitön raivo ja hän sanoo tuhat kertaa rakkauttaan vannoneelle :
"mä tiesin, ettet sä rakasta mua"
--
Hei ihan oikeesti ja mitä helvettiä ..
..
koko loppuelämäkö sen toisen pitäisi elää selibaatissa,
ihan vaan siksi, että se rakkauden kohde voisi pönkittää omaa egoaan sillä, että lähellä on joku, joka jaksaa vannoa rakkauttaan?
Voin sanoa, että ei näyttäis siltä, että kukaan jaksaa. Kuka tahansa lähtee ihan eri suuntaan, kyllästyy kerjäämään, anomaan ja toivomaan. Kannattais miettiä mitä tahtoo ja toimia sen mukaan.
Rakastaminen on myös uskaltamista.
www.youtube.com/watch?v=r7jZPOv5lzM
25.1.2012 20:29 Tässä on nyt pähkäilty tunteita ja niiden olemassaoloa tai olemassaolemattomuutta (vau, mikä sana) ja mietitty mikä saa ihmiset toimimaan kuten he toimivat.
Ja pakko sanoa, että en todellakaan tiedä.
Ei ihmisiä vaan voi ymmärtää.
Joku valittaa kumppanistaan tauotta, eikä silti eroa ja jotkut on olevinaan tosi onnellisia, mutta eroavat.
Ja se on tosi outoa, miten melkein jokaisella tuntuu olevan ihan täydellinen eksä. Suhde on ollut loistavanihana, kumppani on ollut täydellinen, parisuhde silkkaa onnea, rakkauttakin riitti ...
jos se tosiaan oli sellaista, niin mihin se onni kaatui?
Miksi se täydellinen suhde kariutui ?
Pinnan alla kytee, kukaan ei lähde täydellisestä ja ihanasta suhteesta, kukaan ei jätä kumppania, jota rakastaa ja joka rakastaa ja joka osaa aina huomioida, ja jonka kanssa seksi on joka kerralla aina vaan ihanampaa ja ihanampaa..
--
Sitä luulis, että jos jotain ihmistä rakastaa, ja sen kanssa haluaa olla, niin se näkyis ajankäytössä - että sellaisen ihmisen kanssa haluaisi viettää aikaa. Aina se ei kumminkaan mene niin, koska ihmisten ajatukset on niin erilaisia. Rakkaus on tosi pelottava juttu.
Pitäis vaan ymmärtää.
--
Eikä se eksäkään ole varmaan niin täydellisen ihana ollu.
Kunhan se nykyinen vaan puhuu.
--
|
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta