Blogi: hursu
20.9.2008 02:17 Hei.
Mitäköhän siitä on kun viimeksi tänne kirjoitin? Vuosi, kaksi, kymmenen? Anywho... Nyt on taas sen sortin ajatuksia liikkeellä, että parempi avauta eetteriin kun iskeä päätä Finlandia talon porttiin.
Sain tuossa aikaisemmin kutsun sellaisen puolihienoon, puolikaupalliseen tapahtumaan, jossa tänään vietin aikaa erään puolitutun, puolilämpimän tytön kanssa. Illan keskustelua yksin vessassa analysoituani huomasin, että jokin ei nyt mene ihan niinkuin pitäisi. Olen käynyt läpi viime vuosien tuttavuuksia, menetettyjä toivoja, ja hukattuja tilaisuuksia. Huomasin, että niitä on enemmän kuin kolme, ehkä enemmän kuin tavallisella, normaalilla 17-vuotiaalla miehellä. (täytän 17 tammikuussa, uskokaa tai älkää!)
Hokasin, että kun olin palaamassa Suomeen, oli itsetuntoni kohdallaan ja tiesin mitä osaan. Nyt parin vuoden "opiskelujen" jälkeen on ammattitaitoni kadonnut, itsekritiikkini noussut atmosfääriin, ja ylenmalkainen vitutus saanut koomisia piirteitä. En ole enää luova ja energinen, nyt ei enää kiinnosta, enkä jaksa vaivautua. Mistä saisin virtaa, mistä iloa? Mistä riippumatonta ja sitoumuksetonta väliaikaista rakkautta? Olutta saa kaupasta, mistä sisältöä elämään?
TTU
xxx
15.3.2008 22:02 Tervehdys pitkästä aikaa teille blogini kaikille lukijoille. Uskoisin, että teitä on nyt sen kolmen vakituisen lisäksi ehkä jo pari uuttakin kasvoa. Tervetuloa blogini pariin!
Innoituksen tähän merkintään sain srtyt - nimimerkillä esiintyvältä cityn käyttäjältä. Olen kommentoinut hänen videoitaan viikon aikana sarkastiseen sävyyn, koska rehellisyyden nimissä ne ovat aivan käsittämättömiä. Onhan näitä absurdeja ja merkityksettömiä videoita palvelussa pilvin pimein, mukaanlukien oma räpellykseni. srtyt, tai "paalumiehen" klipit vaan nyt menivät niin pitkälti sen kipukynnyksen yli, että niitä oli pakko kommentoida. Mies esitteli käsiään, joissa on känsiä. "Ne ovat työmiehen kädet"- hän julisti. En löytänyt ymmärrystä kummallekaan videolle ja kommentoin pariin otteeseen. Tänään palveluun ilmestyi kolme uutta videota muutaman minuutin välein. Ensimmäisessä videossa paalumies pyörittelee kameran edessä hopeanväristä isoteräistä koristepuukkoa. Klipissä ei ole selostusta, ei ääntää, ainoastaan pari minuuttia puukon kuvaamista. Tätäkin videota kommentoin pariin kertaan, mutta paalumies poisti ne salaman nopeasti. Päivän toinen klippi olikin sitten enteilevästi nimetty "kova otteinen rambo ja ase". En harrasta yhdyssanavirheisiin puuttumista, koska itselleni sattuu samoja virheitä jatkuvasti, eivätkä yhdyssanojen erottaminen muuta lauseen merkitystä. Tässä videossa näkyy kuitenkin samanlaista ampuma-aseen glorifiointia, mitä esiintyi Jokelan traagisen tapauksen yhteydessä netin videopalveluissa. En ole koskaan käsittänyt tätä ilmiötä. Miksi ihmeessä sitä ilmakivääriä pitää esitellä? Tätäkin videota kommentoin, kommentini hävisivät.
Päivän kolmas klippi paalumieheltä olikin sitten erikoinen. Siinä oli sama kaveri saman aseen kanssa maastoasussa. Videon nimi "Armeijan paras ampuja" voisi olla dokumentti varusmiesten ampuratakokemuksista, mutta ei... tämä video ei ollut sen vähäisempi kuin audiovisuaalinen uhkaus nimimerkkiäni kohtaan. Videon alussa hän osoittaa uhkauksen Hursulle, joka on siis minun alteregoni tässä yhteisössä. Paalumies osoittelee piipulla kameraan ja kertoo tähtäävänsä minua päähän. Hän myös kertoo aseen olevan ladattu. Minulle annetaan vaihtoehdoksi joko ottaa kuti vastaan edestä tai takaa. Kiroilun lomassa srtyt kokee hetkellisen valaistumisen ja huomaa, ettei kykene toteuttamaan uhkaustaan sillä meidät erottaa paitsi välimatka, myös molempien nimettömyys. Jokatapauksessa, selkeä uhkaus tässä on kysymyksessä, eikö?
Tämä on minulle varsin uusi ja jännä tilanne. Tappouhkauksia olen saanut oikeassa elämässä muutamia, joista yhtään ei ole vielä toteutettu. Tämä virtuaalinen maailma on kuitenkin sen verran merkillinen, että ehkä minun kannattaa olla varuillaan. Ehkä heräänkin maanantaiaamuna ja huomaan, että ylläpito on poistanut city.fi tilini, eli toisin sanoen tappanut hursun, joka toistaiseksi on olemassa vain bittiavaruudessa.
Paalumies on aikaisemmassa videossaan maininnut olevansa työssäkäyvä ihminen, jonka työpaikka on Lujabetonilla. Sain mainitun videon kaapattua, joten minulla on siitä kopio, vaikka cityn klippi poistettaisiinkin. Nyt kysynkin teiltä arvon kommuunikolleegat, mikä olisi a)kivoin b)vittumaisin c)oikea tapa toimia tässä tilanteessa? Kommentoikaa, pliis =)
niin ja loppukaneettina...
DON'T TAKE DRUGS, DRUGS ARE BAD!
26.9.2007 02:08 Tervehdys teille kaikille aktiivisille blogini lukijoille (molemmat teistä)!
Asensin tuossa pari viikkoa sitten pyöräilykypärääni pienen kameran ja eilen sain videon editointiohjelman. Ensimmäinen videoni on nyt siis eetterissä. En tiedä tuleeko lisää, mutta ihan hauskalta touhulta tuo videonteko tuntuu. Ehkä seuraavaksi sitä salakuvausta...
11.9.2007 01:11 Pistetäänpäs taas pohdintaa eetteriin. On tuossa tullut kaikenlaista miettittyä ja halusin taas jakaa osan sielustani teidän kolmen aktiivilukijan kanssa.
Olen nyt viikon majaillut taas kotisuomessa. Yksin kotona, yksin ajatusteni kanssa. En ole oikein vielä päässyt kiinni tästä normaalista elämästä. Kesä meni vauhdilla ja se oli jotain niin mukavaa, että ehdin jo luulla sen olevan oikeaa elämää. Eihän se ollut. Se oli vain harjoittelu, tutkimus... maistiainen jostain tulevasta. Se oli tuntemusta jostain sellaisesta raukeasta seesteisyydestä, jollaista olen tuntenut vain kerran aikaisemmin. Silloin kun asuin viimeksi Lontoossa, ja olin vakituisessa työsuhteessa, enkä tiennyt mitä seuraavaksi tekisin. Elämä oli mallillaan, arjessa oli rutiininsa. Kun tajusin tilanteen ravistin itseni hyvin äkkiä irti siittä, ja vuosi sen jälkeen olinkin taas Suomessa, opiskelemassa... menossa eteenpäin. Koin arjen rytmin painostavaksi ja turhauttavaksi. Stagnaatio on hyvä sana kuvaamaan silloista olotilaani.
Nyt kesällä en kokenut muuta kuin rauhallisen vakuuttavan hyvänolon tunteen. Kaikki oli kohdallaan. Ei minkäänlaisia murheita mistään. Ei rahahuolia, ei turhia murehtimisia työn puolesta. Koti-ikävä tietty oli. Vaikka arjessa oli sitä vakiintunutta toistoa, niin silti koin elämäni menevän koko ajan eteenpäin ja itseni kehittyvän. Olin onnistunut jossain tärkeässä ja olin ylpeä saavutuksestani. Nyt Suomeen palattuani kaipaan sitä. Lontoossa kaipaan Suomea. Suomessa kaipaan ison kaupungin tarjontaa. Jonkinlaista räväkkyyttä.
Ostin viime viikolla Alkosta kuohuviinipullon, jota tällä hetkellä tyhjennän. Syy miksi sen ostin, oli siinä kun kuulin myyjän varoittavan muita asiakkaita juoman tempperamentista. Se kuulemma kuohuu hyvin herkästi. Katsoin pulloa, ja etiketissä oli varoituksia... silmävamman vaara on olemassa. Tässä juomassa oli jotain jännittävää... se on vaarallista. Sitä on pakko kokeilla. Ostin pullon ja pistin sen pakastimeen... jossa se jäätyi ja alkoi vuotamaan. Sulatin sen ennen avaamista, mutta mikään ei enää kuohunut. Juoma itsessään maistuu makealta mansikkamehulta. Oma moka. Ehkä ostan pullon uudestaan... pidän sem huoneenlämmössä ja ravistan ennen avaamista.
Tuntuu siltä, että tänä yönä pitää valvoa. Kerään ajatuksiani. =) Kaikkea hyvää teille kolmelle uskolliselle lukijalleni.
H xxx
21.8.2007 11:57 Mo!
Näin se kesä lähenee loppuaan. Projektissa ollaan menty kipukynnyksen läpi ja nyt ollaan voiton puolella. Veronpalautuksiakin kivasti tulossa. Ehkä pääsen viettämään lomaakin syksyn aikana. Ai niin... ja onhan se Pariisin matka. Vieläkö on tulijoita?
huh
30.7.2007 17:09 <On helppoa>
Tehdä yliakateeminen ja maailmoja syleilevä tutkimus ja todeta, että asiat on tavalla x. Tämän faktuaalisen totuuden käämtäminen käytännönläheiseksi toiminnaksi ja koulutukseksi onkin sitten hivenen verran vaikeampaa. Tämän olen huomannut. Karsin työstäni kaiken akateemisen hienostelun ja nypläilyn ja puhuin asioista käytännön termeillä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan nyt pitäisi samat asiat sanoa "Lego-kielellä". Miten tämä mahtaa sitten onnistua?
Se on huomisen murhe. Tänään pulahdan hikiseen pääkonttorin kuntohuoneeseen ja poljen itseltäni turhat virrat pois. Paluu arkeen on tapahtunut, ja loma on kaukainen viikonlopun takainen haave. Toisaalta tuo Pariisin reissu kiintelee nyt silmissä. Ilmeisesti kovin kaunis kaupunki Helmikuussa?
13.7.2007 18:23 Viikonloppu Pariisissa. 3 yötä, 4 tähden hotelli, illallinen Moulin Rouge ravintolassa ja £250 taskurahaa. Otin osaa vessapaperikilpailuun ja voitin sitten ihan juuri äsken pääpalkinnon!!! Ihan tosissaan onnenpäivä. Tähän on hyvä päättää työpäivä ja aloittaa loma.
Palkinto on kahdelle hengelle. Vapaaehtoisia seuralaisia? ;)
13.7.2007 13:59 Pehmeämpi ja pitkäkestoisempi
Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kolme ilmaista vessapaperirullaa ikäänkuin tuote-esittelynä. Kyllä nyt on ilo pyyhkiä kun pehmeä Andrex kestää pidedmpään kuin koskaan ennen!
Viime viikolla sain 12 ilmaista urheilujuomapulloa hyvityksenä, koska ostamassani pullossa oli hometta. Onkohan perjantai 13. jonkinlainen onnenpäivä minulle? Huomenna alkaa loma... tänään viimeinen päivä töissä. Mahtavaa!
Toivottasti kähtävät eivät sekoile lentokentällä...
12.7.2007 13:50 Heips.
Halusin jakaa kanssanne tiedon toimistomme uusista vessoista. Miesten vessoista tehtiin naisten vessat ja päinvastoin Remontin aikana käytössä oli vain yksi ainoa invaWC, jonka käyttöön liittyi muutamia häpellisiä ja noloja tilanteita. Minäkin rykäisin oven auki vain huomatakseni, että kolleega oli tähtäilemässä pytonian kohti posliinilampea. Raukka säikähti pahanpäiväisesti ja ryntäsi sulkemaan oven suihkien helmeilevät kultapisarat ympäri lattiaa ja istuimen reunoja. Se on kai sitä brittiläistä häveliäisyyttä. Odotin kärsivällisenä omaa vuoroni ja vältin katsekontaktia punastelevan toimistorotan kanssa. Minä lukitsen aina oven perässäni.
Nyt on kuitenkin aihetta iloon, sillä remontti on saatu päätökseen ja uudet klosettikopit poksahtelevat onnellisesti toimistokansan niitä korkkailessa. Kyllä on luksusta
10.7.2007 13:20 Moi.
Ei.. en ole täynnä nestettä, enkä tunne oloani hauraan lasiseksi. Otsikon kielikuva viittaa sellaiseen yksittäiseen pulloon, jonkalaisia on korissa kaksi tusinaa. Jokainen yksittäinen pullo on arvokas sen hetken ajan, kun sisällä on vielä kultaista mallasjuomaa. Kun pullolla ei ole enää mitään annettavaa, se vaihdetaan uuteen. Huurteisen kylmä pullo ottaa tyhjän lämpimän paikan. Korissa näitä on 23 sen yksilön lisäksi, ja jokainen niistä on korvattavissa.
Täällä Lontoon pohjoispuolella globaalin yhtiön pääkonttorissa meitä kaljapulloja on kolmisen tuhatta. Jokaisella paljon annettavaa, jokaisen sisältö arvokas. Jokainen silti uhrattavissa ja korvattavissa. Teko, joka jossain muualla olisi ehkä ainutlaatuinen ja kerrassaan maailmoja mullistava tallautuu täällä massan jalkoihin. Äärimmäisen vaikeaa nousta ylöspäin ja kulkea eteenpäin.
Toisaalta. Kun ottaa aikansa ja pysähtyy seuraamaan paikan tapahtumia näkee pieniä herttaisia asioita, jotka pistävät hymyilemään. Kävin hakemassa kupin kahvia ja jäin katselemaan päärakennuksen aulan ihmisiä. Ostajat tapaavat tuote-edustajia, jotka epätoivoisesti yrittävät markkinoida tuotteitaan kilpailukykyiseen hintaan, mutta joutuvat tyytymään kompromissiratkaisuun. Maistiaisia, esittelyjä, kädenvääntöä... Businestä. Kaikki niin tärkeitä, kaikki omia pieniä kaljapullojaan.
Palasin pöytäni ääreen ja luin artikkelin jalkakyykyn lihaksia kasvattavasta vaikutuksesta. Ohjeen dramaattinen luonen pisti nauramaan. "Don't let your knees buckle. If they do, you'll die!"
Miksi minä olen kaljapullo? Olen täällä vain 4kk tällä erää. En ole jäämässä kiinni, en urautumassa. Teen projektini ja lähden pois, mutta samalla tunnen että olen luonut jotain kerrassaan mahtavaa... ainutlaatuista ja arvokasta. Sääli, ettei kukaan jaa tätä mielipidettä kanssani. Ideani jäävät odottamaan käytännön toteutusta tulevaisuudessa.
Huhtamäen kupista latteaa kahvia.
4 päivää lomaan
|
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta