Blogi: irgaLöytyi 12 merkintää joulukuulta 2007. 22.12.2007 10:37 Puoli Suomea tuntuu surevan valkean joulun puuttumista oikein urakalla. Myönnän, että pieni valkeus maassa romantisoisi ja piristäisi, mutta tämän päivän keli kyllä kelpaa minulle mainiosti. Ulkona paistaa aurinko ja sää on kirkas ja kuulas. Reippaalla kävelylenkillä ei tarvitse pelätä liukastuvansa eikä joulusiivotun eteisen lattialla ole kuraviiruja.
Joulun aikaan sitä alkaa myös tehdä tiliä menneestä vuodesta ja sen kaikista kummallisuuksista. Voin taas todeta, että vuoden aikana on oppinut paljon, mutta ei kuitenkaan mitään.
Sen olen oppinut, että onnellisuus on suhteellista, ihmiset ovat monesti epärehellisiä, ilman ihania työkavereita elämä olisi usein kamalaa ja vaikeaa, stressi vaikuttaa terveyteen, urheilua ei kannata skipata edes kiireen vuoksi, opinnot rassaavat, spinning-tunnit pelastavat vikonloput, kaunis ilma innostaa, koiran rapsuttaminen rentouttaa, skumppaa tulee joskus juotua liikaa, maailmassa on liikaa ihania kirjoja, festarit kiinnostavat edelleen kovasti, perhe ja ystävät ovat tärkeitä ja kaikkeen sitä sitten tuleekin mukaan lähteneeksi...
15.12.2007 11:45 Aamulla voi herätä soitaisalla tuulella kuin hunni Attila ja olla valmis taisteluun koko maailman likaa vastaan. Taisteluinto hieman laimenee, kun muistaa äkkiä, että heitti vanhan mattopiiskansa roskikseen sen hajottua kesken vimmaisen mattojen läiskimisen kesän helteillä. (Joskus ei jaksa mennä salille, joten korvaavaksi toiminnaksi päättää ottaa raivokkaan tamppauksen.) Kävin sentään puistelemassa vuodevaatteet sekä pesin sieltä, täältä ja tuolta, joten mattoläiskinnän puutteesta huolimatta illuusio edes yrittelevän tomerasta perheenemännästä pysyy. Esiäidit pilvelongilla voivat huokaista helpotuksesta.
14.12.2007 10:15 Yksi elämän upeimmista tunteista on se, kun on saanut jonkun innostumaan jostain tai oppimaan jotain. Sen tajuamis-/innostumishetken ilmeen näkeminen pelastaa päivän. Oikeasti.
13.12.2007 14:40 - Iso nuija (sillä voi kumauttaa itseään)
- Pieniä nuijia (voisi jakaa hetkinä, jolloin sanat eivät riitä kertomaan)
- Onnen avain (ei kaivanne perusteluja)
- Rohkeutta (ei kaivanne perusteluja)
- Näin puhut teinille järkeä -manuaali (työpaikan ongelmatilanteisiin)
- Näin puhut aikuiselle -manuaali (vanhemmille ja aikuisille ystäville)
- Näin voit yrittää kasvaa tarvittaessa aikuiseksi -manuaali (itselle)
- Näin meikkaat itselleni naaman, jos ei näy valvottujen öiden määrää -opaskirja
- Näin suggreroit itsesi uskomaan olevasi levännyt -manuaali
- Näin opit jaksamaan neljän tunnin yöunille -suggestiokasetti
- Lenkille pakottavat tennarit
- Fläbää siloittava talvitakki
- Hyvä skumppa, jossa ei ole alkoholia (iloon, edes pieneen)
12.12.2007 19:06 Koirat ovat ihania ja persoonallisia. Ne flirttaavat, keimailevat, bitchailevat ja vogottelevat kuin baarikärpästen eturivistö. Ne osaavat olla myös vuosisadan mustiksia.
Toisaikainen hoitokoirani (bernis) taitaa kuulua mustasukkaisten miesten (vaikka onkin eunukki ollut melkein koko ikänsä) ykköskastiin. Sen Bongaa vaarallinen mies -tutkan tarkkuus paljastui vuosia sitten, kun elin suloisaa kaukoihastumista ja sponsoroin puhelinoperaattori Kolumbusta oikein urakalla. Bernis jökötti lattiallani ja katseli puhelinta murhaavasti. Kun puhelin soi, se osasi aina ärhennellä oikeaan (ts. hanibeibin) soittoaikaan, vaikka puhelimesta lähti vain yhdenlainen soittoääni. Kun hanibeihin kanssa yritti keskustella, haukku aloitti vuosisadan konsertin. Iskän kanssa sai puhua rauhassa. Hanibeibin tekstareihin vastatessa tuli sitten pieniä konserttien lisäosia ja muuta mukavaa. Ainakin tultiin kuolaamaan puhelimen päälle tai työnnettiin peppu naaman eteen. Kiitti vaan.
Toisen kaverini narttukoira taas puolustaa miespuolista isäntäänsä kaikilta naisilta raivokkaasti. Se on erikoistunut kiemurtelemaan sohvalla, sängyssä, autossa ja kuulemma jopa kylpyammeessa rakastavaisten väliin. Varsinainen esiliina! Tosin silloin kun minä, vanha kaveri, olen kylässä, karvakasa vahtii minua isännän lähentelyiltä. Hmmm...
Hoitobernis tosin on täydellisen solidaarinen. Kun sen omistajalta meni poikki vuosituhannen sovinistisian kanssa (petti ystävääni tämän nk. bestiksen kanssa ja jäi housut kintuissa kiinni), koira osallistui puolustustaisteluun. Sen jälkeen kun ystäväni oli käynyt kippaamaassa kilon katkarapuja miehen vaatekomeron perimmäiseen nurkkaan ja napsauttanut tämän jääkaapin pois päältä, hän oli luullut päässeensä lierosta eroon. Ei, mies tuli naisen vanhempien luokse saunavihdalta näyttäneen kukkapuskan kanssa anomaan tätä takaisin ja lausumaan jotain imeliä säkeitä. Haukku oli ärjäissyt kesken koreinta puhetta petturin takana pudottaen tämän polvilleen ja kävellyt sitten kuraisilla tassuille miekkosen yli. Suorastaan luonnonlahjakkuus.
11.12.2007 18:04 Osittaispitkä viikonloppu oli ja meni. Keskiviikosta sunnuntaiaamuun oli töitä ja vapautta, paljon loistavaa musiikkia, paljon tulevaisuuden legendoja, paljon vanhoja kamuja, jonkin verran uusia ystäviä, paljon univajetta ja monenlaisia yllätysmomentteja. Samalla tuli todistettua, että pitkää kilttiä kautta seuraa aina kunnon ratiritiralla yhtä varmasti kuin itku pitkää iloa.
Ratiritirallassa on se hyvä puoli, että silloin höpsötellään kohtuullisella maltilla eikä nousta puuhun laulamaan. Rairaissahan sinne puuhun silpataan vaikka korkkareissa, minihameessa ja verkkosukissa. Esimerkiksi. Tai sitten valkataan se kunniapaikalla oleva lipputanko, kun elämässä pitää olla haastetta.
Rallaa seuraa yleensä väsymys. Tämän hetken sää sopii tähän mainiosti. Kun ulkoilin Tervasaaressa ja katselin laivojen siirtymistä hentoon usvaan, teki mieli itsekin unen usvaan vaipua. Sinänsä huono homma, että työtä on vielä tälle illalle paljon. Pitänee siirtää tunnelmalliset My Dying Bride -levyt hetkeksi sivuun ja soittaa jotain pirteää, kuten Mokomaa.
10.12.2007 19:53 Ikääntymisensä alkaa huomata siitä, kun ei jaksa säheltää entiseen malliin. Sitä on pitkästä aikaa hipsutellut enemmänkin toreilla ja turuilla ja jättänyt unoset vähemmälle. Lopputuloksena ovat voipunut olemus ja vuosisadan silmäpussit. Mahtavaa.
Sipsutellessaan pitkin kiiltävää asfalttia yksin, kaksin tai kolmin tulee vaistomaisesti pohtineeksi sattuman merkitystä elämässä. Sliding doors -tarinoita on nähty tuttavapiirissä useita, mutta omassakin elämässä metron ovien varassa hetkeen tarttuminen usein on.
Hetkeen tarttumisen ongelma? Hetkestä ei saa koskaan ihan oikeasti kiinni - tai sitten hetkeen jämähtää. Joskus.
Viikonlopun tunnariksi olisi varmasti sopinut juuri Hetki lyö. Aikaa ei voi lahjoa, kello ei pysähdy, yö ei riitä ja kauaskin pitää joskus lähteä.
7.12.2007 14:55 Keikka-amatöörin tunnistaa monista asioista:
- luulee jokaista pitkätukkaa Jone Nikulaksi
- olettaa, että Nightwish esiintyy kerran viikossa Helsingissä
- vetää kamalat kännit ennen keikkaa ja valittaa, kun kaikkialla ei saa "sidukkaa" juoda
- kuuluttaa kaikille suosikkibändinsä
- laulaa kurkku suorana ja päin persettä koko keikan (myös vääriä biisejä)
- valittaa pahaa oloaan loppukeikan ja missaa (muiden onneksi) edes osittain sen bändin, jota oli tulossa katsomaan
- kehuu taksijonossa päässeensä tiskillä juttelemaan idolinsa ja Jone Nikulan kanssa
- kiristää kenen tahansa enemmän keikoilla käyvän pinnan...
5.12.2007 15:17 Osallistuimme nuorisojengin keralla itsenäisyysjuhlaan, ja kivat kemut oli. Tytöt ja pojat olivat pukeutuneet viimeisen päälle, porukka oli puvuissa, iltapuvuissa ja mekoissa, kauniisti laitettuna ja kammattuna. Monen mielestä oli kiva puketua.
Juhlan sanoma kuulemma jäi ehkä vähän pukeutumisen alle, mutta fiksusti perusteltiin asia: "Näinhän se on Linnan juhlissakin. Nyt on iltapäivälehdet takoneet vaan Saarelaa, sen ja sen muijan kolttua ja tän ja tuon kutsua. Kyl me tän päivän arvo muistetaan, vaiks mummi ei aina uskokaan!"
Ajattelin lähteä kohta töistä kotiin ja selvittää, kykenenkö kävelemään pikkukengissäni kotimatkan ryhtymättä langenneeksi naiseksi. Tässä tiukassa puvussa ja korsetissa ei kyllä kaadu kovinkaan joustavasti!
4.12.2007 18:02 Kun maailmasta tuntuu puuttuvan ryhtiä, kannattaa sulloa itsensä korsettiin ja ryhtyä nyörittämään. Siinä puhistessaan saa todettua, että vaikka pinna on kireä kuin salarakkaan t-paita, kestää se hyvin korsettinarujen vetelemisen uudelleen ja uudelleen. Samalla voi ottaa aikaa, jotta osaa arvioida joulun hippakiireissä nyörittämiseensä tuhrautuvan ajan. Sitten vain kiskoo päällikorsetin koko komeuden yli ja ihailee hiukan slimminpää figuuriaan ja toivottaa flunssaturvotuksen hiiteen.
Toteamus: ajan kanssa ottaa tiukkaa, mutta tiukkuus ja korsettihan kuuluvat yhteen. :)
|
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta