Hans Hämäläinen ja Annukka Sivula kirjoittivat huolestuneina viikonloppuna mielipidepalstalla Helsingin-Sanomissa paria päivää aikaisemmin samassa lehdessä olleesta lausunnostani koskien toimeentulotukea. Hyvä sinänsä että he ottivat asian esille, kyse on nimittäin hyvin tärkeästä ja monimuotoisesta asiasta. Sosiaalitoimi on tällä hetkellä erittäin haastavassa tilanteessa. Samalla kun toimeentulotuen hakijamäärä kasvaa jatkuvasti, asettaa kaupunki sosiaalitoimelle tiukkoja säästötavoitteita.
Suurin osa sosiaalipalveluista on lakisääteisiä eli niissä ei luonnollisestikaan voida säästää. Ei-lakisääteisistä palveluista ei puolestaan saada aikaan suuria säästöjä, mutta niiden käyttöä joudutaan kuitenkin pohtimaan entistä tarkemmin ja perusteellisemmin. En suinkaan ole esittänyt ensisijaiseksi Helsingin sosiaalitoimen leikkauskohteeksi täydentävää ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea vaan yksinkertaisesti todennut, että näinä tiukkoina aikoina juuri noiden tukimuotojen kohdalla joudutaan käyttämään entistä enemmän harkintaa.
Myöntämällä täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea perustellusti harkiten ja oikea-aikaisesti ja kiinnittämällä huomiota mm. siihen, auttaako tuki asiakasta työllistymään, edistääkö tuki omatoimisuutta ja sosiaalista suoriutumiskykyä tai voidaanko tuen myöntämisellä vähentää syrjäytymistä ja asiakasta uhkaavia riskejä, saadaan asiakkaan elämässä aikaan kestäviä myönteisiä vaikutuksia. Tuloksena voidaan odottaa saatavan ennen pitkää säästöjä niin toimeentulotuen menoissa kuin muissakin sosiaalitoimen ja mahdollisesti myös terveystoimen menoissa.
Avun tarpeessa olevia autetaan siis jatkossakin, siitä ei ole epäilystäkään.|




