Toimittaja, kriitikko ja nörtti. Opiskellut kirjallisuutta Oxfordin ja Tukholman yliopistoissa, käsikirjoittaa Oblivion High -mangaa ja juontaa Ruotsissa radio-ohjelmaa P3 Kultur.
Yli vuotta valmistumiseni jälkeen sain vihdoinkin varattuani itselleni seremoniapäivämäärän ja piipahdin viime viikonloppuna Oxfordiin vannoman latinaksi BA-valan (asiaankuuluvan koomiseen kaapuun pukeutuneena). Tuhottuamme lounaalla melkolailla viiniä ja perheen piirissä pullon samppanjaa, vanhempani vetäytyivät iltapäivällä hotelleilleen lepäämään. Minä toteutin opiskeluaikojen kunniaksi vielä kerran mieliharrastustani: menin hiprakassa kirjakauppaan.
Kun juon, minua vaivaa usein monomania, ja tällä kertaa hurahdin virallisiin jatko-osiin. Geraldine McCaughreaninPeter Pan in Scarlet, joka ilmestyi jo viime vuonna, tarttui mukaan, kuten myöskin tuoreet Hilary McKaynWishing For Tomorrow – F.H. BurnettinPikku Prinsessan jatko-osa – ja Return to the Hundred Acre Wood, David Benedictusin upouusi Nalle Puh. Artemis Fowl-kirjailija Eoin Colferin uuden Linnunradan käsikirja-jatko-osan kohdalla päätin odottaa pokkaria. Dacre Stokerin virallinen uusi Dracula: The Undead jäi ostamatta lähinnä, koska kirjailijan nimi on Dacre, mikä on minusta Stokerin perikunnassa todella noloa täysin riippumatta siitä saako miesraukka syyttää valinnasta itseään vai vanhempiaan. Olisin mielelläni vaahdonnut tästä myös tuntemattomille, mutta lähellä ei onneksi seisonut ketään.
Kuvittelen välillä vainoharhaisesti, että kirja-alan kehitys on seurausta kustantamoiden horjuvasta asemasta suurissa mediataloissa. On syy sitten mikä tahansa, kirjoja myydään nykyään mieluiten samalla tavalla kuin elokuvia – julkkiksen naamalla, iskevällä konseptilla, tai tutulla sisällöllä. Oxfordin Blackwellsin lastenosastolla Snakes on a Plane tai Alien vs. Predator -tyyppistä konseptimeininkiä kuvitti esimerkiksi parhaiten Vampirates -niminen kirjasarja, jonka hahmot ovat ilmeisesti sekä vampyyrejä, että merirosvoja. Minusta tämä on nerokasta. Mutta minä olenkin kulutuskirjallisuuden, tai kuten yleensä sanotaan, roskan suuri ystävä.
Monet ovat huolissaan, että nopeasti tuotettu sarjakirjallisuus ja nostalgia-narkkareille tuotetut jatko-osat syövät lukijakunnalta kyvyn lukea haastavampaa kirjallisuutta tarina kerrallaan. Toiset sanovat, että kaikki lukeminen lisää lukuintoa. Mutta ainakin uusi Nalle Puh oli sen verran pliisu kokemus, ettei tehnyt lainkaan mieli tilata hienoja Puh-kirjapaketteja, joita loppusivuilla mainostettiin. Peter Pan in Scarlet on toisaalta huima, ehkä jopa nerokas. Olen vasta puolessa välissä, koska ryhdyin about kolmanneksen kohdalla säästelemään ja hidastelemaan. Saatankin joutua lukemaan myös molemmat edelliset osat uudestaan.
Matkalla lentokentälle huomasin, että Andrew Lloyd Webberiltä on tulossa jatko-osa Phantom of the Opera -musikaaliin. Gaston Leroux ei aikoinaan paljastanut mitä hahmoille tapahtuu, mutta Fredrick Forsyth julkaisi jo vuonna 1997 (Webberin "hyväksymän", juridisesti epäselvistä syistä) Phantom of Manhattan-romaanin, johon uusi musikaali Love Never Dies ilmeisesti perustuu. En tiedä lukiko kukaan sitä silloin, mutta kirjaa saa jo kaupoista. Taas.
Anonyymi29.10.2009 14:23Nalle Puhia syvästi vaippaiästä asti rakastaneena pelkään lukea uutta osaa. Eikös siinä ollut joku epäilyttävä uusi saukko? Luen lopulta kuitenkin, yritän vain viivyttää niin pitkään kuin mahdollista.
Anonyymi29.10.2009 15:30Millainen se Wishing For Tomorrow oli? Olen lukenut Pikku Prinsessan varmaan sadasti. Se on ehjä tarina, jossa on selvä draaman kaari - vaikea nähdä, miten tarina jatkuisi luontevasti. Tyttö jää, öh, taas orvoksi?
Anonyymi29.10.2009 16:08Kuulostaa aika viattomalta jos kännissä ostelee kirjoja. Ei varmaan tarvitse paljon puolisolle selitellä aamulla.
Anonyymi29.10.2009 16:47Vau, ulkomaalainen "alempi korkeakoulututkinto", joku on ollut ahkera!
Anonyymi29.10.2009 17:46Tästä edespäin kun ystäväni nauravat kirjahyllylleni, aion kertoa heille, että se on täynnä kulutuskirjallisuutta. Pitäkööt Tolstoinsa. Ja tunkkinsa.
Anonyymi29.10.2009 21:16Totta turisee Koljonen. Jatko-osien trendi on vahva eritoten angloamerikkalaisessa kirjallisuudessa, onneksi ei vielä Suomessa. Ennen odotettiin tietyn kirjailijan uusinta (joka kuitenkin oli itsenäinen teos), nyt odotetaan tietyn teoksen jatko-osaa. Ennen brändi oli kirjailijan nimi, nyt kirjasarjan nimi.
Harry Potter on tietenkin kehityksen itsestäänselvin esimerkki. Toki siinäkin kirjoittajalla oli osansa, mutta kukaan ei odottanut J.K. Rowlingin seuraavaa kirjaa, vaan nimenomaisesti Potterin jatko-osaa. Toki nuortenkirjallisuudessa sarjoja on nähty aina, minä ainakin luin arviolta 20 Ponityttö-kirjaa, Viisikot, The Babysitters Clubit jne. Nyt siis jatko-osia myös aikuisille.
Anonyymi29.10.2009 21:28Enpä haluaisi lukea suomalaisten klassikoiden kakkososia:
Taas täällä pohjantähden alla
Seitsemän veljeksen sisko
Nuorena nukkunut, vanhana herännyt
Köyhää kansaa 2000-luvun lamassa
Sortuva talo
Suden leski
Joulutanssit
Sinuhe Viikinki
Nummisuutarit II, paluu Hämeenlinnaan
Tuntemattoman sotilaan poika
Papin rouvan toinen avioliitto
Kesäpäiväin tarinoita
Anonyymi30.10.2009 11:51Siis hetkinen, Peter Panin uudessa jatko-osassa siis sukupuolenvaihtoa, genderblendereitä, homojen oikeuksia ja mitä vielä? WAU! Kerro heti lisää, en jaksa odottaa että kirja saapuu Amazonista!a
Anonyymi2.11.2009 21:40Onkohan tarkoitus, että lapsena mainitsemistasi saduista viehtyneet ostavat nyt sarjan seuraavan osan lapsilleen? Vai itselleen? Sehän on pelin henki, että rahat pois mahdollisimman tehokkaaksi osoittautuneella konstilla, jonka voi tietenkin toistaa ja toistaa ja toistaa ja toistaa ja toistaa ja...
JohannaK3.11.2009 14:28Sanotaan näin, että Peter Paniin on tehty tilaa muillekin identiteeteille (ja tytöille) ilman, että se on varsinaisesti kirjan juoni…
Ja joo, luulen, että aikuisten oletetaan ostavan kirjoja sekä itselleen, että muille? Minuunhan se ainakin päti. :) Raportoin Wishing For Tomorrowista heti kun olen saanut sen luettua!