Pop

Tammikuun tärpit

Vanha musiikkivuosikymmen on kohta puolin pulkassa, joten nyt voikin siirtää katseet tiukasti tulevaisuuteen. Vuosi 2010 tarjoilee jo alkupaloiksi erinomaista kotimaista musiikkia.

Siispä, jos aiot ostaa tammikuussa vain kolme levyä, hommaa nämä (kyllä, tämä ON mainos. Levy-yhtiöt, lähettäkääpä edes jotain vaivanpalkaksi, kiitos):

Uuden vuoden ensimmäiset tiukemmanpuoleiset tahdit tärisevät tammikuun 20. päivä, kun Herra Ylppö & Ihmiset julkaisevat toisen plattansa Pojat ei tanssi. Radiossa soinut samanniminen veisu ainakin tarttuu nopeammin kuin Eri Keeper ja lupaa hyvää. Maj Karman olikin jo aikakin jäädä tauolle Ihmisten tieltä.

Samana päivänä kaupoissa kummittelee myös Husky Rescuen kolmas albumi Ship Of Light. Aika mitään sanomattoman kakkosalbumin jälkeen toivon todella huikean debyyttilevyn tasoista tunnelmointia. Mutta tätä levyä ei sitten kannata arvottaa kannen perusteella, se nimittäin näyttää karmealta.

Eikä toki pidä unohtaa "köyhänmiehenprinceä", Tuomo Prättälää (tämä ei ole loukkaus Tuomo, Prince nyt vaan on Prince). Cityssä kesällä yhdeksi Suomi-musan pelastajaksi rankattu multi-instrumentalisti pistää loppiaisen tienoilla ilmoille My Own Private Sunday -albumillisen soulia sellaisella tyylillä, ettei moista ole Suomessa aiemmin kuultu.

Lyhyestä virsi kaunis: kuunnelkaa kotimaista! Ja jos Suomi-musiikki ei natsaa, niin pitää malttaa helmikuuhun asti. Silloin tulee DJ Bobolta uusi levy.

www.djbobo.ch

---

Vuoden huonoimmat levyt

Onpa kerran taas se aika vuodesta, jolloin kaiken maailman musiikkikriitikot ja -diggarit rustaavat Vuoden parhaat levyt -listojaan.

Sinällään täysin hyväksyttävää lyödä mennyt musiikkivuosi tälläkin tavoin pakettiin, mutta sangen usein unohdetaan se, että parhaimmillaan musiikki - kuten muukin taide - herättää kohteessa joko positiivisia tai negatiivisia tunteita, eikä vain sitä "ihan sama"-olankohautusta.

Totuushan on se, että suurin osa vuotuisesta levymassasta on täysin merkityksetöntä ja yhdentekevää, keskinkertaista äänimömmöä, joka kuulostaa samalta, miltä uudelleen mikrossa lämmitetty kaurapuuro maistuu - ei riittävän pahalta.

Todella hyvät levyt ovat harvinaisuuksia. Vuoden aikana niitä ilmestyy niin vähän, että laskemiseen riittää usein kokeneen sahatyöläisen kokonaiset sormet. Vuonna 2009 vähintään kolme ehjää sormea olisi tarvittu, sillä mieltäni ovat ilahduttaneet etenkin seuraavien naisartistien maanmainiot levyt: Chisu, Bat For Lashes, Manna.

Sama pätee myös todella huonoihin levyihin. Ei niidenkään tekeminen ole helppoa, sekaan saattaa aina osua se yksi ihan jees -biisi, joka pilaa huonon levyn kuuntelukokemuksen.

Mutta nyt. Mielestäni kaksi vuoden 2009 huonointa levyä huomioimatta sen enempää huonommuusjärjestystä. Nauttikaa:

Chris Cornell: Scream
Voiko yksi maailman parhaimmista rock-laulajista ihan oikeasti tehdä Soundgardenin ja Audioslaven jälkeen elektronista tusinapoppia Timbalandin kanssa? Kyllä voi. Ja ai että sitä myötähäpeän määrää!

Lily Allen: It's Not Me, It's You
MySpacesta pinnalle ponnahtaneen mimmin musiikilliset ansiot jäivät siihen ensimmäiseen levyyn. Tämä toinen on ankean väkinäinen. Sopii halvan punkeron kera taustamusiikiksi huonoille treffeille.

Siinäpä ne. Vai, löytyykö tältä vuodelta muka vielä jotain huonompaakin?

Ja meinasi unohtua, vuoden 2009 rumimmat levynkannet löytyvät täältä:

www.gigwise.com.../photos/50957/The-13-Worst-Album-Covers-Of-2009-So-Far

---

Nine Inch Nailsin soittimet kiertävät

Vaikka Nine Inch Nails ei. Pari viikkoa sitten yksi nuoruusvuosieni fanituskohteista ilmoitti lopettavansa kiertueiden tekemisen määrittelemättömäksi ajaksi. Suru iski puseroon.

Käytännössä yksin NINin takana oleva 44-vuotias Trent Reznor on eksentrinen kaveri ja se näkyy myös tavassa, jolla keikkailun lopetuspäätös lyödään sellaiseen pakettiin, että homma tulee tyhmemmällekin selväksi. NIN myy nimittäin kiertueilla käyttämänsä laitteiston Ebayssa.

Huutokaupassa on tarjolla kymmenittäin tarvikkeistoa, aina bändin soittimista efektilaitteisiin. Kävinpä eilen kuolaamassa kustomoitua Gibsonin Les Paul -kitaraa, jota Reznor soitti ymmärtämykseni mukaan NINin näillä näkymin viimeiseksi jääneellä kiertueella alkuvuodesta.

Eikä aloitushintakaan lompakkoa levittänyt, vain simovaatehuonemaisesti 99 dollaria. No, joku muukin oli kiinnostunut saamaan kyseisen kitaran kotiinsa jouluksi. Nyt - 20 tarjouksen jälkeen - sen hinta on noussut jo lähes 3 300 dollariin. Nine Inch Nailsin soittokamat ovat Ebayn huutokaupassa tarjolla vielä reilut kuusi päivää, ja siellä kuhina käy kuin Hurstin joulupatojen ääressä.

Kaikesta huolimatta mielessä pyörii bändin todelliset motiivit. Onko todella kyse siitä, että Trent Reznor haluaa palkita uskollisia fanejaan myymällä rakasta kiertuekalustoaan, vai onko tämäkin vain niitä julkisuusstuntteja, joilla juntteja kusetetaan? Saahan tällä soittimien lisäksi pari levyäkin myytyä vielä joulun alla.

Jos olet ensimmäisen kannalla, hommaa joululahjasi täältä:

bit.ly/NINebay

---

Snoop Dogg navigaattoriin

Muutama vuosi sitten ärsyynnyin navigaattoreihin. Se sama monotonisella intonaatiolla honottava Matti tai Liisa alkoi muodostua korvamadoksi, ja pirun ärsyttäväksi sellaiseksi. Jokin aikaa sitten mietiskelin, että kannattaisiko muusikoiden koettaa levittää ääntään myös musiikin ulkopuolelle - kohteisiin, jossa ihmiset joutuvat todella kuuntelemaan, kuten navigaattoreihin.

Esimerkiksi Lauri Tähkän ääniohjaus voisi kummasti rauhoittaa landelta tullutta mimmikuskia luovimaan Helsingin keskustassa. Terhi Kokkosen viehkeä ääni saattaisi antaa anteeksi pidemmätkin kiertoreitit ja Rammsteinin Till Lindemann sotilaallinen opastus veisi Berliinissä satavarmasti perille - jopa saksankielellä (Links!)

Eilen sitten bongasin uutisen Music-news.comin sivuilta. Herra Calvin Broadus a.k.a. Snoop Dogg on lainannut äänensä TomTom-navigaattoriin. Alkuihmettelyn (etenkin siitä, että joku on keksinyt saman idean kuin minä) jälkeen Snoopyn osallistuminen moiseen kuulostaa enemmän kuin järkeen käyvältä. Onhan kaveri lanseerannut taannoin jopa oman grillinsä (Snoop De Grill). Lisäksi hiphopparin ääni on enemmän kuin tunnistettavaa laatua.

Konsepti vaikuttaa täydelliseltä, kun navigaattorin ääniohjauksessa on mukana myös perinteistä Snoop-höpinää. Music-newsin mukaan muun muassa seuraavaa: "Take tha third left, and while you're at it, put in some of that Snoop Dogg!" sekä "Turn around when possible and keep it G, ya d-i-g?".

Snoopyn ääni kustantaa navigaattoriin noin 10 euroa, joten ainoa kysymys kuuluu, haluaako samalla rahalla mieluummin kuunnella Snoop Doggin ainaista ohjeistelua, vai ostaa silläkin rahalla miehen midprice-levyn?

Ja toisaalta, jos Snoop Doggin navigaattoriääni maksaa tuon verran, kuinka paljon olisinkaan valmis maksamaan esimerkiksi Cheekin Lahti-opastuksista? 0,80 euroa kenties?

Snoopyn navigaationäytteet kuulee vaikkapa täältä:
voiceskins.com/celebrity/snoop-dogg-voiceskin.html

---