Pop

Sporttibiisit by Eva Wahlström

Musiikki kuuluu kaikkialla. Myös urheilussa. Kuuntelet iPodia lenkillä, radiota salilla. Taitoluistelijat salchowailevat musiikin tahtiin, lätkäjoukkueilla on oma entrance-biisi.

Mutta olen pitkään halunnut selvittää, miten urheilulaji vaikuttaa musiikkimakuun? Kuuntelevatko esimerkiksi jääkiekkoilijat aggressiivisempaa musiikkia kuin taitoluistelijat ennen jäälle luistelemista?

Tämähän on toki täysin yksilöstä kiinni, eikä mitään voi yleistää, joten tulen yleistämään lajityypillisen musiikkimaun vastaisuudessa yhden lajityypinedustajan puheiden avulla. Alright, sitten asiaan.

Lajityyppi: nyrkkeily
Lajityypinedustaja: Eva Wahlström

Haastattelin siis Suomen menestyksekkäintä naisnyrkkeilijää hänen musiikkimaustaan. Nyt on vastausten aika. Eva, mitä, missä ja miksi?

Treenit:
"Nyrkkeillessä en juurikaan kuuntele musiikkia. Kun harjoittelen tekniikkaa tai teen otteluharjoituksia, musiikki häiritsee täydellistä keskittymistä. Nyrkkeilyssä rytmi on tärkeä, eikä asioita voi tehdä musiikin rytmiin. Kuntopiirejä tehdessä haluan musiikkia, joka peittää oman hengästymisen ja joka auttaa minua tekemään tarpeeksi tiheällä sykkeellä.

Uin paljon. Jos haluan uida tehokkaasti, niin kuuntelen Rihannaa, David Guettaa, Kanye Westia tai vastaavaa. Palauttavan uinnin aikana kuuntelen ambientia. Vesi ja ambient-musikki yhdistelmänä auttaa pääsemään eri maailmaan vähäksi aikaa.

Koska olen liikunnanohjaaja ja olen pitänyt ryhmäliikuntaa vuosia, on paljon musaa, jolle olen allerginen ja jota en voi kuunnella yhdistämättä sitä johonkin tiettyyn liiikkeeseen."

Otteluun valmistautuminen:
"Amatöörinä oli tärkeää kuunnella musiikkia valmistautuessani otteluun. Päivällä ennen matsia kuuntelin jotain rauhoittavaa, kuten Airia tai Husky Rescueta, ennen matsia esimerkiksi fiilistä nostattavaa r'n'b:ta. Se piti myös jännityksen poissa, kun ei tarvinnut kuunnella ympärillä olevia yleisön ääniä tai vastustajan lämmittelyä. En missään nimessä halunnut olla aggressiivinen, vaan keskittynyt.

Kun sairastuin, enkä voinut urheilla pariin vuoteen, kaipasin takaisin kehään enemmän kuin mitään muuta. Kun keväällä vihdoin pääsin takaisin kilpailemaan, päätin, etten enää kuuntele musiikkia valmistautuessani matsiin. En yritä torjua jännitystä, pelkoa ja hetkessä olemista kuuntelemalla musiikkia, vaan halusin kuulla kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Kehääntulobiisiksini on valikoitunut Kanye Westin Stronger, lähinnä sanojen takia, ja tottakai se tuo mulle hyvän fiiliksen; Nyt lähetään pitämään hauskaa."

Vapaa-aika:
"Omat suosikit ovat Pearl Jam ja Alice in Chains, mutta musiikkimaku yltää laidasta laitaan. Nykyään kotona soi lähinnä lastenlevyt."

Varusteet:
"Olen nyrkkeillyt sen verran kauan, että alussa kuuntelin musiikkia kasettisoittimella. Nauhoitin Christina Aguileran Genie in a Bottlen radiosta, ja kuuntelin sitä treenatessa. Kasettisoitin oli housujen vyötäröllä ja tippui koko ajan. Sen jälkeen kuuntelin kisamusiikkia kannettavalta cd-soittimelta, aina samaa Kelisin levyä, jonka kulutin puhki.

Urani aikana olen hajottanut kolme iPodia, hävittänyt yhden. Nyt on kierrossa toinen vedenkestävä MP3-soitin, mutta en tiedä, missä sekin on. Minulla oli myös Adidaksen MiCoach, mutta sekin hajosi. Poikani uitti sitä jossain ja yritin kuivata sen uunissa - ei kestänyt."

---

Se eka kerta

"Mitkä ovat ensimmäiset aikuisten biisit, jotka muistat kuulleesi?" Kysymyksen esitti pari viikkoa sitten kohtapuolin keski-ikäistyvä, mutta kauniina säilynyt naispuolinen ystäväni. Ja hänen vastauksensa oli Hassisen Koneen klassikko Levottomat jalat sekä valikoituja paloja M. A. Nummisen tuotannosta.

Kysymys on mielenkiintoinen, sillä eka kerta on aina eka kerta. Jouduin pari päivää pohtimaan omaa vastaustani. Ehkä olen kuunnellut pätkiä KISSin Animalizesta serkkuni mankasta jo vuonna 1985, mutta ensimmäisen levyn (tai kasetin), jota todella muistan kuunnelleeni, sain vuonna 1987 Kanariansaarilla.

Taistelin 9-vuotiaana paikallisessa levykaupassa naispuoleisen serkkuni kanssa viimeisestä Duran Duran -kasetista. Isäni singahti paikalle joku toinen kassu kädessään, sanoi että anna serkkusi ottaa Duran Duran ja ota itse tämä. Kiitä sitten myöhemmin.

Mökötin koko loppuloman, mutta kotiin palattuamme annoin kasetille mahdollisuuden. Tarkemmin ottaen Stevie Wonderin In Square Circle -albumille. Levyn ensimmäinen biisi Part-Time Lover iski yhdeksänkesäiseen poikaan kuin hirvikärpänen sienestäjän paljaaseen niskaan. Kyseenomainen kipale on ensimmäinen aikuisten biisi, jonka muistan kuulleeni ja on siitä asti kuulunut jokaisen omatekemäni kokoelmakasetin /-CD:n/iPodin soittolistan vakiokattaukseen.

Tein ystäväpiirissäni pienen kenttätutkimuksen saman kysymyksen tiimoilta. Vastaukset olivat sangen mielenkiintoisia. Seassa oli niin Little Richardia (koska vanhemmat diggasivat siitä), Alice Cooperia (lauloin Poison-biisin mukana 4-vuotiaana) kuin Abbaakin (Kuuntelin Dancing Queenia kasetilta leikkiessäni My Little Poneilla).

Mutta entäs te siellä? Mikä on se ensimmäinen aikuisten biisi, jonka muistatte kuulleenne? Vastaukset pöytään, tästä saa mainion Spotify-soittolistan.

Ai niin, isä, jos ei vielä ole liian myöhäistä, niin kiitos.

Ja se Part-Time Lover vielä musiikkivideona vuoden 1985 tyyliin:
www.youtube.com/watch?v=Ll6LLGePYwM

---