Opiskelija lomalla on samanlainen sanapari kuin CITY-lehteä lukeva eläkeläinen. (Paitsi ettei jälkimmäinen ole pari, ja CITYä kai luetaan myös eläkkeellä.)
Kun käyt kaupassa tai kioskilla, luet joulukortteja tai näet joulupukin tai yövartijan, tapaat todennäköisesti lomailevan opiskelijan. He täyttävät kauppojen sunnuntaivuorot, lajittelukeskukset ja baaritiskien molemmat puolet, tekevät yökeikkaa niin konsertti- kuin rekkalavoillakin.
Olen kuluneena vuonna joutunut useamman kerran muistuttamaan kansantalouden asiantuntijoille, että opiskelijatyövoima ylläpitää suurimpien kaupunkiseutujen palvelusektoria ihan kuusnolla. Yliopistoilla varsinainen lähiopetus jää usein muutamaan viikkotuntiin, joten jos opiskelijat menisivät lakkoon, siihen eivät ensimmäisenä pysähtyisi yliopistot, vaan kahvilat ja lähikaupat.
Eurostudent-tutkimuksesta, opiskelijoiden terveystutkimuksesta sekä toimeentuloselvityksistä voi päätellä, että syy vaihtelevaan opiskelutuntimäärään ja vähäiseen nukkumiseen on työnteko. Jollainhan se vuokra pitää maksaa (ks. edellinen blogimerkintä ja vuokratilastot).
Kun opiskelija on muutaman opiskeluvuoden jälkeen siirtynyt täysipäiväisesti työelämään ja jossain vaiheessa myös valmistunut, hän saattaa - joskus jopa ennen 30 vuoden ikää - kohdata ihmeen: ensimmäisen palkallisen kesälomansa. Sitä kuulee hehkutettavan enemmän kuin säännöllisiä lainanlyhennyksiä tai uutta autoa.
Ilmankos opiskelijat reissaavat tilaisuuden tullen yhä vaikeammin ja kauemmas! Aurinkorannikko, Thaimaan sukelluskohteet ja Välimeren viinitilat ovat niin täynnä isovanhempien ikäisiä harmaita panttereita ja mitä lie puumia, että ainoa tapa viettää laatuaikaa on lentää Laosiin, junailla Balkanille tai patikoida Pohjois-Koreaan.
Opintotukiasiantuntijoiden päätoimialat ovat korjaus ja huolto.
Toinen puoli työtä pyörii järjestelmän ongelmien ympärillä opintotukilautakunnissa. muutoksenhakulautakunnassa, opintotukiasiain neuvottelukunnassa ja erilaisissa kehittämistyöryhmissä. Katson vahingonilon sekaisella kunnioituksella sosiaalipoliittista sihteeriämme Johannaa (toivottavasti kuvalinkki toimii)
aina, kun hän raahaa opintotuen muutoksenhakulautakunnan kokousasiakirjoja valtavissa matkalaukuissa pitkin toimiston käytäviä.
Jostakin ne paperit tulevat. Valtava joukko, joka ei pidä itsestään meteliä työpaikoilla, lehdissä tai keskustelupalstoilla, hajoilee toinen toistaan merkillisempien opintohallinnon kukkasten, lapsiperheen arjen tai erilaisten sairauksien ja vammojen kanssa. Ja kirjoittaa sivukaupalla selvityksiä säilyttääkseen toimeentulonsa rippeet.
Toinen puoli työnkuvasta on erilaisten väärinkäsitysten, vanhentuneen tiedon ja "kyllä me silloin 70-luvulla..." alkavien lauseiden torppaamista julkisilla areenoilla. Sitä työtä on riittänyt tänä vuonna muillekin kuin asiantuntijoille, joten tässä muutama fakta.
Tuen määrä:
Opintoraha 298 euroa, asumislisä enintään 201,60 euroa ja opintolaina tavallisesti 300 euroa kuussa. Tuen yhteismäärä lainoineen päivineen on siis 799,60 euroa kuussa. Köyhyysraja keikkuu tällä hetkellä 1100 euron tietämillä, EU-määritelmällä 1457 euroa (2007).
Päätoiminen opiskelu, tukiaika ja opintoaikojen rajaukset:
Jotta opintotukea voi ylipäätään saada, pitää opiskella päätoimisesti eli tällä hetkellä vähintään 4,8 opintopistettä tukikuukautta kohden. Tukiaika on enimmillään vuoden pidempi kuin tutkinnon ohjeaika eli Vähimmäissuoritusaika. Opinto-oikeus loppuu kaksi läsnäolo- ja kaksi poissaololukuvuotta ohjeajan jälkeen.
Painotukset alussa, keskellä tai lopussa:
Oman elämänsä Sherlock ehti jo keksiä, että jos peittoa jatkaa hölmöläisten tapaan leikkaamalla muualta samasta peitosta, ei paljon lämmitä.
Huom! Ei siis ole olemassa opintotuella roikkuvia elämäntapaintiaaneja. Se ei ole mahdollista hallinnollisesti eikä taloudellisesti. Työnteko kannattaa aina. Tällä hetkellä jopa niin paljon, että alle puolet korkeakouluopiskelijoista nostaa lainkaan opintotukea. Helppo sanoa, mutta lisärahalla ongelma ratkeaa.
Työurien pidentäminen on ajankohtainen poliittinen tavoite. Sen tarkoitus on turvata valtiontalouden tasapaino sittenkin, kun eläkeläisiä on paljon ja työntekijöitä vähemmän. Taustalla on joukko oletuksia, jotka... no, päätelkää itse:
- aineellinen vauraus tuo onnen
- aineellinen vauraus voi kasvaa nykymaailmassa ja sen pitää kasvaa
- talouskehitys on ennustettavissa seuraavat 30 vuotta
- ihmiset työskentelevät kuuliaisesti ja saavat merkityksen elämäänsä työstä
- ilmastonmuutos ei juurikaan vaikuta talouskehitykseen
Koska työurien pidentäminen loppupäästä vaatisi hiukan enemmän työtä varakkailta keski-ikäisiltä, siihen johtavista toimista ei ole helppoa päästä sopuun. Sen sijaan nuorilta ja opiskelijoilta ei kysytä, joten heitä voi piiskata miten vain.
Olen kuullut kaikenlaisista piiskaussuunnitelmista yliopisto-opiskelijoita kohtaan. Niille ovat tavallisesti yhteisiä nimittäjiä
- väärät pohjatiedot
- tehottomuus
- takertuminen yksityiskohtiin
- voimakas ideologinen lataus
- tuhoisat sivuvaikutukset.
- Opiskelijoiden suurin ongelma on pään hajoaminen ja toiseksi suurin kropan hajoaminen, joten toivon opiskelijoille joululahjaksi (edes) työrauhaa ensi vuodelle.
- Ranskan poikkeuskuuma kesä 2000-luvun alussa, joka tappoi kymmeniätuhansia ja aiheutti miljoonatappiot, on 2040 tavallinen ja 2060 tavallista viileämpi. Joten toivon meille kaikille 70-luvulla tai sen jälkeen syntyneille lahjaksi hyvää neuvottelutulosta Kööpenhaminasta.
Suomen ylioppilaskunnat toimivat lakisääteisten tehtävien lisäksi ponnahduslautoina politiikan byrokraateille. Tässä puolivirallisessa hallintokorkeakoulussa moni suomalainen oppii kokousrutiinit, yhteisöllisen viinanjuonnin sekä paksujen paperipinojen sietämisen.
Kukkona tunkiolla häärivät ylioppilaskuntien hallitusten puheenjohtajat, joista useimmat pääsevät pitämään puheen yliopiston avajaisissa. Juhlan virallisesta luonteesta huolimatta moni puheenjohtaja pitää tiukkasanaisen linjapuheen jostakin - tai vielä todennäköisemmin Kaikista - koulutuspoliittisista aiheista.
Kun yliopistolaki alkuvuonna uusittiin, tehtiin vain yksi osa isosta uudistuksesta. Käynnissä oleva yliopistouudistus on 90-luvun alkupuoliskolla alkanut prosessi, jonka yksi osa on vuosina 2006-2009 tehty yliopistolain uudistaminen. Siihen liittyvät yliopistohallinnon myllerrykset on toteutettu vauhdilla, mikä on kirvoittanut runsaasti kitkeriä ja kiitollisia kommentteja avajaispuheisiin.
Niiden perusteella vaikutti siltä, että syvälle yliopistojen rakenteisiin käyvän uudistuksen keskeisin kysymys olisi opiskelijoiden eli käytännössä ylioppilaskunta-instituutioiden edustus yliopiston hallintoelimissä. Sen puolustamiseksi on tehty tuhansia työtunteja. Miksi?
Ensinnäkin tunkkainen ja sulkeutunut yliopistohallinto hallintojohtodiktatuureineen ja professoriänkyröineen aiheuttaa monelle opiskelijalle harmaita hiuksia. Ja mikä vielä tärkeämpää: avajaispuheiden perusteella suomalainen yliopisto ei lunasta lupauksiaan!
Opiskelijat käyttävät vuosittain miljoonia euroja olojensa parantamiseen. Erityistä huomiota saivat opetuksen ja ohjauksen alennustila sekä laajamittaiset mielenterveysongelmat. Tutkimusten ja selvitysten valossa niiden välillä vaikuttaisi olevan jokin yhteys. Yhteisöllisyys kaikuu edelleen juhlapuheissa, mutta saapa nähdä mitä ehtii tapahtua ennen kuin alkaa tapahtua.
Ja muuten: ylioppilaskuntien terveiset ovat poikkeuksetta yliopistojen avajaisten parasta antia. Ne ovat asiapitoisimpia ja hakkaavat retoriikallaan sekä esitystavallaan rehtorit ja vierailevat tähdet mennen tullen.
Silti jotain puuttuu.
Kun opetus on suossa, opiskelijat tulevat hulluiksi ja amatööritaloustieteilijöiden puolivillaiset mantrat täyttävät joka niemen ja notkon, mitä yliopistot tekevät?
2 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta