Opintoputki

Yöpuuhissa

BlogCityn aikuiseksi kasvaneet kollegani näyttävät ylläpitävän pikkuporvarillista julkisivua ja julkaisevat blogiaan päivällä, vaikka monen taustatiedot on selvästi hankittu yöaikaan. Jopa aamutv:n lähetykset suunnitellaan ja toimitetaan edellisenä iltapäivänä, ei suinkaan aamuyöllä. Kirjoitan tätä yöllä, samoin kuin edellistä. Ja sitä edellistä. Osa näistä on jopa julkaistu yöllä.

Opiskelijan yö kuluu milloin missäkin. Aika moni on nukkumassa, loput ovat hereillä: töissä, baarissa ja opiskelemassakin (!). Öisin luetaan, ylläpidetään parisuhdetta tai aloitetaan uusia, dataillaan ja kuunnellaan musiikkia. Suunnitellaan häät, kirjoitetaan esseet ja puidaan draamoja facebookin chatin välityksellä.

Vaikka mitään yhtenäiskulttuuria ei (enää) ole, ulkopuolinen maailma ohjaa opiskelijat tekemään kaiken ajasta riippumattoman tekemisen öisin. Multitasking taukoaa normaaliksi työskentelyksi vain silloin, kun kaikki sulkemisajat ovat menneet ja voi viimein rauhassa istua koneen ääreen. Yöllä on mukava viettää vapaa-aikaa tai tehdä ne työt, joita päivisin ei ehdi.

Kun vuorotyöläiset avautuvat lehdissä arjen yhteensovittamisen ongelmista, tulee harvemmin ajateltua, että heillä on sentään vapaapäiviä! Lähipiirin ja aikakauslehtijuttujen lapsiperheelliset tekevät opintonsa yöllä. Mitä se on, kysyn vaan.

Kun sain noin vuosi sitten käsiini Opiskelijoiden terveystutkimuksen 2008 ja siihen liittyviä kaavioita, hämmästelin vähäistä unen määrää. Tutkimukseen liittyvässä seminaarissa taidettiin jutella jotakin jaksamisesta. Muutama viikko sitten sain vähän vahingossa nähdä eräitä alustavia tutkimustuloksia samasta aihepiiristä. Tässä vaiheessa ei voi sanoa juuri muuta kuin että elämme mielenkiintoisia aikoja.

Lapsia hankitaan yhä vanhempana ja valvomisen sietokyky on kuulemma rajallinen, joten saattaa olla että liian monipuoliset yölliset aktiviteetit kääntävät syntyvyyden nousun sijasta laskuun.

Hyvää yötä!

---

Paniikki

Olin reilu viikko sitten Aalto-yliopiston avajaisissa. Se oli aika Jännää! Vähän kuin Elinkeinoelämän valtuuskunta ja parisataa professoria olisi eksynyt Euroviisuihin.

Ohjelma oli ristiriitaisuudessaan vaikuttava. Nykytanssi, proge-bändi, avatar-rehtori, mieskuoro, tasavallan presidentin puhe sekä byrokraatit värikkäissä kaulahuiveissa olivat varmasti ensi kertaa yhdessä.

Herkullinen yksityiskohta oli juhladialogi, jossa Taideteollisen korkeakoulun ex-rehtori haastatteli yritysvastuun (?) professoria. Isoimmat naurut kuultiin, kun professori kertoi uudesta kurssista nimeltä How To Change The World.

Mutta asiassa on vinha perä. Ylioppilaslehti teki aiheesta oikein kansijutun: www.ylioppilaslehti.fi/2009/10/02/unelmaduuni-2009/
Taustalla olevasta kyselytutkimuksesta kävi ilmi, että opiskelija ei halua hikoilla turhaan. Ei enää tyhjää paskanjauhantaa kaikkimullehetitännenyt-sukupolvesta. Uusi musta on Maailma paremmaksi nythetimeille!

Sikäli kun kahvilaparlamenttiin on luottaminen, suomalainen ylioppilasnuoriso ei enää teekään muuta kuin miettii, mitä tekisi elämällään. Kaupan kassalla, luennolla, lenkillä, joululomalla, baarissa ja seuraavana aamunakin, opiskelijat miettivät kuumeisesti mihin oikein juoksevat. Ennustajilta varmaan kysytään usein, mikä minusta tulee isona.

Samaan aikaan ohitse vilistää cv-tietoisia sisäisiä sankareita, joita eivät ilmastouutiset eivätkä itsemurhaluvut hetkauta. Maakuntien Suomen Facebook-seinät olivat viime syksynä sinisenä katkeruudesta, kun opiskelijaikäisten asennemaailmaa yritettiin saada näkymään opiskelijoiden ajamissa tavoitteissa. Osa nuorista on valmis näkemään paljon vaivaa estääkseen tulevaisuutta tulemasta.

Vilkaisin sitten siellä Aalto-avajaisissa yhden korkean profiilin kollegan silmiin, kun en tahtonut saada hänestä irti edes tervehdystä. Määrätietoisen katseen sijaan siellä näkyikin voimakas paniikki. Tukka oli hyvin ja rolex näkyi, joten eipä tässä mitään.

Kristallipalloa, anyone?

Tagit: aalto yliopisto

---

POMMI!

...ja Gommi. Karvaiset eläimet mainostavat City-lehdessä tv-lupamaksua, koska ne herättävät 80-luvulla syntyneessä opiskelijaväestössä sympatiaa ja halun vaalia kotimaista kulttuuria. Kampanja tasapainoilee hyväntuulisen ironian ja kosiskelevan keski-ikäisyyden ohuella rajalla.



Tänään aamulla Radio Yle 1:llä haastateltiin Helsingin Sanomain vastaavaa päätoimittajaa Janne Virkkusta. Jossain vaiheessa haastattelija kysyi, onko HS:n ulkoasu-uudistuksen tarkoitus tehdä paperilehdestä enemmän nettilehden kaltainen. Virkkunen kierteli taitavasti, muttei selvinnyt kuiville: tulkitsin vastaukseksi "kyllä", vaikka hän kovasti yritti selittää päinvastaista.

Jäin miettimään, kuinka moni kuulija mahtoi huomata päätoimittajan eksymisen. Voi olla että korva harjaantuu, kun on itse joutunut vastaamaan toimittajan kysymyksiin puutaheinää, koska ei halua sanoa suoraan asioiden todellista laitaa. Poliitikot tekevät sitä joka päivä.

Tästä puhuttiin myös aamun toisessa mediahelmessä: Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelman jaksossa Erikoisyksikön virkamiehet sössivät valtakunnaneliitin influenssarokotusten tilalle totuusseerumia. Seurauksena poliitikot puhuvat totta ja Britannia syöksyy kaaokseen.

Tämän päivän mediapelissä ei pärjää markkinointiosaamisella. Kauppatieteellisen koulutuksen saaneet osaavat kyllä toistaa mantroja ja yhdistellä niitä toisiinsa luontevan oloisesti, mutta pärjääminen loppuu kun tiehen tulee mutka.

Luonnontieteilijöistä vain niillä on toivoa, jotka hallitsevat kaaos- ja peliteoriat; millään muulla on turha yrittää hahmottaa vaikkapa sitä toden ja valheen välissä olevaa kuuluisaa harmaata aluetta.

Filosofi kompastuu heti kättelyssä, kun väittää ettei totuus ole suhteellinen käsite.

Julkiset puheenvuorot eivät ole juuri koskaan täysin totta. Ne esittävät, kuka mitäkin. TJEU: www.espoonteatteri.fi/?page=324

Jos haluat markkinointiviestinnän ammattilaiseksi tai ymmärtää yhteiskuntaa pintaa syvemmältä, on kaksi opiskelualaa ylitse muiden: sodankäynnin strategia sekä kirjallisuus. Molemmissa sallitaan valehtelu ja hämäykset, jos rivien välistä tai syntyneiden aukkojen yhteisvaikutuksena sanoma on mennyt perille ja sota voitettu.

Tagit: lausunto media sodankäynti valehtelu

---

Seksilinkkejä!

Taistelu samppanjapullosta on alkanut! (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/walterdecamp/108245/) (Blogcityn luetuimmat 4.1.2010 ovat Sex and the Pity, "Olen raskaana", Pimp my Pimppi, Ei paneta ja Halukas nainen - siksi raflaava otsikko. Älkää siis suotta peljästykö, hyvät kuivakkaa tekstiä arvostavat lukijani.)

Edellä mainitut kolumnit käsittelevät juuri opiskelijaikäisten elämäntilanteeseen istuvia aiheita. Niistä näkee, missä me elämme.

40- ja 50-luvuilla syntyneet saattavat kiinnostua näistä neitosista (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/walterdecamp/107803/) ja 60- ja 70-luvulla syntyneet alkavat löytää omantahtistaan seuraa (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/mirjawuokko/108351/).

Mutta kun nuorilla on tiedossa, että www.city.fi/yhteisot/blogit/karoliinas/107428/ ja www.city.fi/yhteisot/blogit/walterdecamp/108141/ ,ei jää muuta vaihtoehtoa kuin silloin tällöin www.city.fi/yhteisot/blogit/karoliinas/108188/ .

Entä mitä olette mieltä www.city.fi/yhteisot/blogit/karoliinas/108379/ ? Varhaislapsuudesta asti joka paikassa keikistelleet alusvaatemainokset, 12-13-vuotiaasta alkaen kouluissa ja urheilujoukkueiden matkoilla suurkulutettu porno sekä jatkuva julkinen puhe-siitä-mistä-on-puute eivät varmaankaan voi olla täysin vaikuttamatta opiskelijaikäisten naisten ja miesten käsityksiin itsestään ja sukupuolestaan.

Toivotaan että yhteys ei hämärry liiaksi (http://www.childrenofmen.net/).

Tagit: blogit porno seksi

---