Opintoputki

Vieraissa

Prinsessa Madeleine oli varmaan yllättynyt, kun hänelle selvisi, että hänen tuleva prinssinsä (joka oli muuten kuninkaan suosiossa!) oli käynyt hiihtoreissulla muutakin kuin hiihtämässä. Madeleine ei ollut tainnut nähdä Brokeback Mountainia. Tosin siinä oli kyseessä kalareissu, mutta sama tieto olisi löytynyt myös kaikilta niiltä suomalaisilta hiihtoleskiltä, jotka odottavat keväisin siippojaan takaisin firman Lapin-matkalta.

Vieraissa käyminen esitetään yleensä negatiivisessa valossa. Muilla elämänalueilla kuin parisuhteissa (joskus sielläkin) se on myös kurittomuuden ja kapinallisuuden teko. Tästä samasta kurittomuudesta ja kapinallisuudesta on kyse (ehkä aiemminkin mainitsemassani) jakolinjassa, joka kulkee Teatterikorkeakoulun ja esim. lääkiksen välissä. (Ensin mainitussa opiskelijat ovat vanhempiensa tahdosta huolimatta, jälkimmäisessä sen vuoksi. Ja tämä siis koskee vain niitä, joilla on opiskelualaansa ristiriitaiset suhteet ylipäätään.)

Silloin tällöin käy niin, että opiskelijalla on yhtä aikaa kaksi eri alojen opiskelupaikkaa tai jopa tutkintoa. Mitä enemmän opiskelu putkiutuu, sitä ihannoidummaksi, tavoitellummaksi ja pakollisemmaksi poikkeusten tekeminen tulee. Poikkeuksen tehnyt opiskelija on kapinallinen ja siksi kuumaa tavaraa elinkeinoelämälle, välttämätön lisä työvoimatarjontaan, mutta mikä pahinta - hän käy vieraissa!

2000-luvulla vieraissa käyminen on alkanut yleistyä myös työelämässä. Ihmisiä palkataan ties minkälaisiin johtajanpesteihin millä sattuu papereilla, ihan kuin joskus 60-70-luvuilla. Ylioppilaslehti ei suotta julkaise Graduratsiaa, joka paljastaa, millä opinnoilla ja opintomenestyksellä tätä maata oikein johdetaan.

Aivan erityisesti vieraissa käyminen on kuitenkin räjähtänyt käsiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Aikamme oudoin ilmiö eivät ole bb-julkkikset vaan eläköityneet liikemiehet, jotka marssivat päivälehtien etusivuille avautumaan asioista, joista he ymmärtävät... No, juuri niin paljon kuin sillä taustalla voi odottaakin. Tuorein esimerkki löytyy tuosta alta. Kirjoituksessa mainittua vankeinhoitoa ja terveydenhuoltoa en erityisemmin tunne, mutta enpä toisaalta kirjoitakaan niistä asiantuntijana. Olisiko valelääkärien ja -opettajien lisäksi olemassa vale-asiantuntijoita?

www.hs.fi...altaosan+julkisista+palveluista+voisi+ulkoistaa/1135262640643

Tagit: madeleine osaaminen valelääkärit vieraissa

---

Språk problem

Oppiakseen äidinkielen merkityksen pitää matkustaa toiselle puolelle maapalloa.

Turistin kyllästyminen englanninkielisyyden puutteeseen arabimaan lentokentällä johti taannoin tarjoilijan kipakkaan kysymykseen: "Puhutko itse arabiaa??" Tulin luokitelluksi taas yhdeksi jenkkiurpoksi jonon perälle.

Ulkomailla on välillä vaikea muistaa, että ei, englanti ei ole Suomen virallinen kieli eikä juuri kenenkään täällä syntyneen äidinkieli. Kaikki amerikkalaisetkaan eivät tajua sitä selittämättä; (turhaan) parjattu kieltenopetus yhdessä elokuvatekstitysten kanssa on purrut melko hyvin.

Osaamisen varjopuoli on, että illuusio kahdesta kohteliaasti vierasta kieltä puhuvasta tasavertaisesta maailmankansalaisesta särkyy nopeasti, kun (työkseen englantia puhuvalta) tarjoilijalta loppuu suomalaisen nuoren kanssa sanavarasto jo ravintolan ulko-ovella.

Ja nyt takaisin kotimaahan.

Tällä viikolla huomasin käyttäväni yksinkertaisissa, jopa tylsissäkin työasioissa niin monitahoista ja sivumerkityksillä ladattua suomea, että kun puhekumppani kuulee puutteellisen kielitaitonsa vuoksi vain sen mitä oikeasti sanon, viesti ei mene perille. Turhauttavaa.

Samaan aikaan kun yhdys sana virheistä nillittävät nörtit bondaavat Facebookissa, hyvinvointiraporteissa keskustellaan jo siitä, miten eri sosiaaliluokkien suomenkieliset eivät pian enää ymmärrä toisiaan, koska puhuttu ja kirjoitettu kieli, sen rakenteet ja sanat merkityksineen ovat ihan eri planeetalta.

Kun vertaa ruotsinkielisten tai muiden suomea toisena kielenä puhuvien suomenkielistä puhetta äidinkieliseen, huomaa jossain vaiheessa, että persoonallisuus muuttuu kielen mukana. Yksi yleinen tapa kompensoida suomen sävyjen ja yksityiskohtien puutteellista hallintaa on hymyillä kaiken aikaa leveästi.

Hymyllä ei pärjää kuin livetilanteessa, ja niinpä kielitaidon osittainen puuttuminen heittää monet fiksut, nuoret maahanmuuttajat ulos koulutusputkesta jo ennen lukiota.

Nykymaailmassa ihminen on rampa, jos hän ei saa kielellistä kontaktia ympäristöönsä, ja liikuntavammainen, jos hän ei osaa kieltä kuin ontuen.

Ymmärsitkö? ;)

Tagit: ero kielitaito koulu

---

Back to Preschool

Esikoulussa sanottiin, että sitten kun menette kouluun, alkaa oikea opiskelu. Ala-asteella (nyk. alakoulu) kurinpalautuksessa sanottiin, että yläasteella (nyk. yläkoulu) on oikeasti vaikeaa, ja sitä varten pitää "ihan oikeesti" osata tämä ja tämä asia. Yläkoulussa uhkailtiin lukion vaativuudella.

Näistä moni pelottelu osoittautui täysin katteettomaksi. Niillä, jotka ovat tottuneet hoitamaan hommansa, numerot helposti nousevat yläkouluaikana. Esikoulussa saattoi vielä saada henkilökohtaisia tehtäviä, ja miksei myöhemminkin, mutta nykykoulujen isoissa ja levottomissa ryhmissä onnistunut eriyttäminen vaatii opettajilta taikavoimia.

Tiettävästi vain lukio on lunastanut kaikki lupaukset. Siellä saa opiskella sydämensä kyllyydestä, ilman että todistuksessa on liian helposti suora rivi kymppejä. Niilläkin, jotka ovat tottuneet tekemään läksynsä, numerot saattavat laskea jonkin verran.

Vaan mitä tapahtuu sen jälkeen?

Vaikka yliopisto-opiskelu on useimmille melko vaativaa, se ei kuitenkaan estä sitä, että joskus yliopistossa opiskeltavat asiat ovat - tai ne esitään niin hitaasti että niistä tulee - esikoulutasoisia. Osa opettajista on nimittäin melko lailla vieraantunut sisääntulevien opiskelijoiden osaamistasosta, ja arvio saattaa heittää miten paljon tahansa, mihin suuntaan tahansa.

Norsunluutornissa käsittämättömiä mumisevan professorin klisettä täydentää uusi laji, Kai-ken rautalangasta vääntävä lehtori, joka ei muista, että yliopistoissa opiskelevat tasaisen massan lisäksi melkein kaikki Suomen hikarit, kirkkaimmat älypäät ja lahjakkaimmat lusmuilijat.
Kuka kehtaa sanoa luennolla ääneen, että tempon voi kymmenkertaistaa?

Tagit: esikoulu polarisaatio yliopisto

---

Alaston arvosana

Helsinginkadun appro on jokavuotinen ryyppäjäinen Kalliossa. Tämähän tiedetään.

Muita, vähemmän tunnettuja mutta sitäkin tärkeämpiä yliopistollisia arvosanoja ovat osakuntien ja ainejärjestöjen viuhahdus-opintokokonaisuudet.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on Pohjois-Haagassa sauna, josta käsin voi esimerkiksi hankkia pitkän sivuaineen pistäytymällä paikallisessa pubissa ostarin nurkalla, luonnollisesti syntymäpuvussa.

Pohjalaiset viuhahtavat keskeisemmillä areenoilla: vastaava cum laude -suoritus sisältää eduskuntatalon ympäri jolkottelun. Käytännössä matkalla on näyttäydyttävä Pressan taksijonolle ja piakkoin myös musiikkitalosta ulospurkautuville herroille ja rouville. Lääkisläiset ostavat cum laudessa Teboililta patukkaa, eximiassa pitää käydä hampurilaisella.

Laudatur eli pääainetason suoritus irtoaa lääkiksessä ratikkamatkasta Ruskeasuolla, pohjalaiset kiertävät Kolmen sepän patsaan joko taksilla tai jalan - josta satakuntalaiset tosin saavat vasta cum lauden, mutta ehkä tutkintovaatimukset on kirjoitettu aikana ennen Kampin keskusta, Simonkentän Scandicia ja Forumin laajennusta.

Opiskeluaikojen nopeuttamisesta haaveileville sopii tieto siitä, että Helsingin yössä voi väitellä vaikka tohtoriksi. Vastaväittäjänä toimii sen junan konduktööri, jolla viuhahtaja matkustaa (liputta) Pohjois-Haagasta keskustaan kaljalle ja takaisin.

Saisikohan näitä tutkintotodistuksen liitteiksi, vaikka valokuvien kanssa?

TJEU ja lue lisää:
www.ylioppilaslehti.fi/2000/000303/000303viuh.html
www.helsinginkadunappro.net

Tagit: sivuaine tutkinto viuhahdus

---

Suoraan silmiin

Siinä vaiheessa kun sanottava loppuu, voi vielä yrittää mulkaista. Mutta mitä, jos viestin kohde ei katso kohti?

Suomalaisten yliopistojen perusyksikkö, massaluento, säilyttää suosionsa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Syynä ei suinkaan ole opiskelijoiden into kyseistä opetusmetodia kohtaan, vaan silkka luonnonlaki: opettaja ei halua lakkauttaa instituutiota, jonka keskeinen sisältö on viikottainen tai jopa päivittäinen annos satoja häntä mielistellen tuijottavia ja kiinnostuneisuutta näytteleviä silmäpareja.

Mikä kuvasta puuttuu? Sinä. Ja sen myötä kaikki muukin olennainen, sillä kuten monilla tutkimukseen perustuvilla massaluennoilla opetetaan, massaluennoista ei opetusmetodina ole tutkitusti paljonkaan iloa.

Luentosali on vähän niin kuin vanhan Kymppitonni-ohjelman lokerikko, jossa kilpailijat istuvat omissa looseissaan ja näkevät vain - Riitta Väisäsen. Vuorovaikutuksen, harjoitusten ja muun nykyaikaisen (lue: 1960-luvulla keksityn) hömpötyksen tarjoama hyöty oppimiselle on paljon suurempi, sivuvaikutuksista puhumattakaan.

Opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on vähän kuin vauvojen. Paitsi että se monipuolistaa ja syventää tietorakenteiden konstruointia, myös tarjoaa huomattavasti hiljaa istumista paremmat edellytykset ns. elämän hankkimiselle. Kun vierustoverin kanssa saa kommunikoida, saattaa tämän soveltuvuus leffaseuraksi ratketa ilman valtavaa alkoholin- ja rahankäyttöä sisältäviä juhlamenoja. Ei sillä, etteivätkö nekin olisi hauskoja.

Seuraavan kerran kun huomaat puhuvasi opiskelutoverisi kanssa ensi kertaa vasta loppuillan vaivaannuttavassa laskuhumalassa, kelaa nopeasti taaksepäin kurssi-ilmoittautumisten hetkeen ja rastita sittenkin se liian vaivalloiselta vaikuttanut case-pohjainen ryhmätyöhärpäke. Voit samalla oppia jotakin.

Tagit: menestys vuorovaikutus yliopisto

---