Blogi: Keinuhevonen
26.5.2012 12:21 Romanttinen viikonloppu serbialaisessa kylpyläkaupungissa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Nyt tiedän, että kylpylä Serbiassa ei tarkoita samaa kuin kylpylä Budapestissa. Tätä erehdystä en tee toiste.
Ilma on jo kaksi viikkoa ollut 15 astetta ja sateinen. Sateet täällä eivät kuitenkaan ole mitään pikkuripottelua, vaan pikemminkin kuin suihkussa kävisi vaatteet päällä keskellä katua. Kun muut juoksivat sisätiloihin pilvien peittäessä taivaan, minä ihmettelin, että mikäs nyt on. Täydellisen kastumisen seurauksena kenkäni ja vaatteeni ovat olleet siitä lähtien märät.
Bussimatka maaseudulle, joka oli vielä sateisempi, ei paljon hymyilyttänyt. Kun näin huoneen, jonka serbi oli varannut, hymyilytti vielä vähemmän: ei kylpyhuonetta, ei vettä, ei lämmitystä, ei sähköjä. Kylmä, ikävä pieni huone. En minä muuten valittaisi - tuo kuvaushan vastaa kesämökkiämme - mutta sukkani olivat aivan liian märät, jotta voisin mitenkään nauttia olostani.
Isäni antoi minulle kaksi elämänohjetta. Toinen oli, että sukat pitää pitää kuivina ja toista en muista. Sanoin serbille, että lähdetään takaisin Belgradiin. Hän sanoi, että käydään ensin katsomassa kylpylää. Vesi oli kylmää kuin suomalaisessa uimahallissa, mutta tilat yhtä viihtyisät kuin Tsernobylissä. Sanoin serbille, että olen nähnyt Ukrainan puolella samanlaisen uima-altaan vähän suuremmalla säteilyannoksella. Hän lupasi, että ruoan jälkeen voimme lähteä takaisin.
Ruoka oli hyvää. Siinä ei ollut valittamista. Neljän viinilasillisen jälkeen olokin oli niin rento, että nukuin serbin sylissä koko matkan takaisin kaupunkiin. Kotona serbin äiti teki meille pannukakkuja ja kaakaota ja pesi vaatteeni. Ihana äiti. Voisin tehdä vaihtokaupat.
Ensi viikolla lähdemme Kosovoon. Sinne lähden, vaikka kuinka sataisi. Serbi osti minulle jo kaksi paria uusia sukkia varmuuden vuoksi. Huomaavainen mies.
24.5.2012 12:02 Serbi sai postista kirjeen armeijalta, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä, jos on valmis tarpeen vaatiessa lähtemään sotaan. Myös hänen kaverinsa saivat saman kirjeen. Edellisen kerran vastaavia kirjeitä lähetettiin ennen Kosovon ja Bosnian sotia.
Serbien halukkuudesta armeijaan on laulu, jossa lauletaan, että tarvitaan kolme miestä työntämään ja kaksi vetämään, jotta saadaan serbi armeijaan. Serbini on silti käynyt armeijan. Vuosi metsässä haisevien miesten kanssa käyttämässä toisen maailmansodan aikaisia ilmatorjuntavempaimia. Mikään ei kuulemma ole masentavampaa. Päivittäisenä ruokana oli pelkkää raakaa kaalia. Varusteet olivat niin huonot, että hampaiden hoito ei tullut metsässä ensimmäisenä mieleen.
Serbi on todella onnekas, ettei joutunut Kosovoon. Hänen isänsä on skipannut sekä Bosnian että Kosovon sodat. Serbia on kuulemma niin heikosti organisoitu, ettei kukaan sen tarkemmin kysellyt, jos ei ilmaantunut paikalle. Siksi serbi - eikä kukaan hänen kavereistakaan - aio ilmoittautua mahdolliseen sotaan. He ovat sitä mieltä, että palkka-armeija saa riittää seuraavaan sotaan, joka päätyy heidän osaltaan jälleen tappioon.
Olemme lähdössä viikonloppuna kolmen tunnin päähän Belgradista johonkin hotelliin. Koska serbini 300 euron kuukausipalkallaan (virallisesti vain 150 euroa, loput tulevat pimeästi - ja kaikki tietenkin käteisenä, koska kenelläkään ei ole täällä pankkitilejä) on halunnut kustantaa koko lomani, hän sanoi viikonloppulomamme olevan niin pienen budjetin loma, että meidän pitää ottaa eväät mukaan.
Sanoin, että kyllä minä voin tällä kertaa maksaa. On aivan naurettavaa ottaa eväät mukaan, jos ravintolassa minun salaattini maksaa 1,5-2 euroa, viinilasillinen 2 euroa ja jälkiruoka euron. Kinkku-juustopiiraat maksavat 15 senttiä kappale, jäätelöpallo on 50 senttiä. Tienaan tunnissa hyvän ravintolaillallisen kahdelle Serbiassa. Serbialaiselle se on koko päivän palkka. Kyllä minä voin maksaa. Tällä kertaa.
Olemme alkaneet harrastamaan turvaseksiä. Eilenkin vaatekaupan sovituskopissa serbi tuli käsipaperiin. Hän tajusi, että jos minä nyt tulisin raskaaksi, niin hänkin voisi heittää hyvästit tulevaisuudelle Australiassa, Dubaissa ja Hong Kongissa.
Minä olen enemmän kuin Audi. Minä olen Dubai. Ja Audi.
23.5.2012 12:02 Silmäni on taas kunnossa. Serbi hätääntyi kovin ja kävi apteekista ostamassa suolaliuosta ja kortisonitippoja, joilla pommitti silmääni koko illan ja aamun. Hän on niin turhautunut siihen, että kaikki menee Serbiassa aina pieleen. Mikään ei toimi, kaikki on rempallaan, autot hajoaa tielle - edes kosmetologilla ei voi käydä, koska sekin aiheuttaa väliaikaisen näön menetyksen.
Mutta Serbia on siitä näppärä maa, että täältä saa reseptilääkkeitä muutamalla eurolla ilman sen kummempia kyselyjä. Serbi ei ollut aiemmin edes kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että esimerkiksi antibiootteihin pitäisi olla resepti. Kun hän tajusi eri lääkkeiden yhteisvaikutukset ja sen, että harva niitä paketteja edes lukee, niin tämä vapaamielinen itselääkityskulttuuri ei kuulostanutkaan enää niin fiksulta. Lomamatkaltani puuttuu enää ruokamyrkytys. Sitten on mennyt kaikki niin nappiin kuin mahdollista.
Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään, miksi serbi haluaa täältä pois. Ei täällä ole tulevaisuutta.Serbi syyttää korruptiota, huonoa hallitusta, olematonta sosiaaliturvaa, heikkoa koulutusta, rappeutunutta moraalia. Tajusin toissailtana kierrellessämme Belgradin museoita, että tämähän oli hieno maa joskus 20-30-luvuilla. Oli Tesla, Pupin, edistyksellistä lääketiedettä. Sitten kävi jotain ja kaikki koulutetut, jotka täältä voivat lähteä, pakenivat ulkomaille ja ajavat lomalla takaisin Serbiaan näyttämään, että ostin Audin.
Vaikka serbi ei myönnä, tiedän, että minä olen hänen porttinsa pois Serbiasta. Minä olen hänen Audinsa. Mutta niin kauan kuin hän kohtelee minua prinsessana, en aio kiinnittää tähän keskellämme vallitsevaan epätasa-arvoon mitään huomiota.
22.5.2012 18:09 Serbialainen kaasoni varasi minulle ajan kauneushoitolaan. Sain manikyyrin, pedikyyrin, kasvohoidon ja ripsien pidennykset 35 eurolla. Suomessa tämä setti olisi maksanut halvimmillaan kaksi sataa.
Muuten olin tyytyväinen, mutta ripsien pidennykset näyttivät siltä kuin minulla olisi ollut kaksi kirkkovenettä silmissä. Onneksi ripset sai revittyä nopeasti pois. Ongelmana on vain se, että vasen silmäni sumeni ripsien laiton yhteydessä enkä vieläkään näe sillä. Jos näköni tästä vielä joskus paranee, lupaan, etten enää ikinä mene kosmetologille.
Serbialainen kaasoni kauhisteli sekä tukkaani että ripsiäni. Hän pahoitteli ripsien pidennystä, mutta ihmetteli, miten olin itse päätynyt siihen, että leikkaan polkkatukan. Ainakin rehellistä palautetta. Kun soitin serbille ja vaadin häntä kertomaan rehellisesti, tykkääkö hän tukastani, hän sanoi, että ensimmäisenä päivänä se oli ihan ok.
Nyt sitten odotellaan muutama vuosi, että tämä pottis tästä hiukan kasvaa.
Mutta tämä minun silmäni, minun silmäni...
21.5.2012 19:24 Tulimme juuri Bosniasta. Olimme ihanassa pikkukylässä Bosnian serbialueella, jonka seinäkirjoituksissa ylistettiin Milosevicia. Meidän piti alun perin mennä sinne serbin autolla, jonka hän sai korjattua. Auto oli kuitenkin niin epäluotettava - ja siitä puuttui kaasupoljin - joten lainasimme hänen siskonsa miehen autoa. Se oli muuten hyvä - paitsi siinä ei ollut peruutuspeiliä eikä bensamittari toiminut. Näin serbi ainakin luuli, kunnes auto pysähtyi keskelle moottoritietä, koska siitä loppui bensa.
Ette usko sitä kiroilun määrää. Sellainen litania u picku materinua, että melkein pelotti. Matkamme päättyi siis ennen kuin ehti alkaakaan. Serbi työnsi autoa kilometrin verran bensa-asemalle, jonka olimme juuri ohittaneet. Minun piti ohjata, mikä osoittautui hyvin vaikeaksi ilman peruutuspeiliä. Serbi näytti minulle viittomalla, mihin suuntaan rattia piti kääntää. Hän kehui minua jälkeenpäin vanhemmilleen. Olen kuulemma ammattimainen peruuttaja. Todellisuudessa se oli ensimmäinen kerta, kun peruutin. Muutama asia jäi autokoulussa ilmiselvästi opettamatta.
Auto saatiin lopulta huoltoasemalle. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja serbin peruuttaessa vähemmän taidokkaasti kotikadullaan hän ajoi auton suoraan katutolppaan niin, että toinen sivupeileistä lähti irti. Autossa oli kolmen peilin sijasta siis vain yksi peili jäljellä. Kaiken tämän kruunasi äärimmäisen kovaääninen hälytin, joka laukesi kaksi kertaa itsestään kesken matkan muutamaksi minuutiksi ilman, että sitä sai hiljaiseksi.
Vihdoin serbi luovutti ja sanoi auton selvästi kertovan meille, että meidän pitäisi sittenkin mennä bussilla. Olin helpottunut. Vaihdoin mielelläni vuoden 1988 Opelin ilmastoituun bussiin.
Bussimatka Bosniaan kesti 5,5 tuntia. Loppumatkan menimme taksilla, jonka hinnasta (17 euroa) serbi oli järkyttynyt. Hän ei halunnut paluumatkalla maksaa tuota hintaa, joten hän ehdotti, että menisimme moottoritien varrelle pysäyttämään bussin Belgradiin. 45 minuutin odotuksen jälkeen näimme bussin, joka onneksemme pysähtyi hypittyäni raivokkaasti käsiä heiluttaen. Sitä onnea!
Matka oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut. Serbi on äärimmäisen rakastunut. Ei ole mitään, mitä hän ei puolestani tekisi. Hän on jopa oppinut kantamaan käsilaukkuani, kuten kuka tahansa venäläinen mies. Tämän lisäksi hän kuivaa hiukseni, paistaa munakkaani ja rapsuttaa selkääni.
Äänestämään hän ei silti suostunut. Serbiaan valittiin eilen uusi presidentti. Kahdesta pahasta vähemmän pahempi. Mies, joka ei ole koskaan hymyillyt - ei kyllä hymyile moni muukaan tässä Euroopan kurjimmassa kolkassa. Serbin kännykkään tuli jatkuvasti vaalien alla tekstiviestejä, jossa kehotettiin olla äänestämättä. Olisi hän muutenkin ollut äänestämättä, vaikka kuinka yritin vakuutella, että äänestämällä vaikutat. Todellisuudessa halusin nähdä, kuinka Serbiassa äänestetään.
Siitä olisin saanut sellaista gradumateriaalia, että huh huh.
18.5.2012 12:44 Kolmas maailmansota ei alkanutkaan Balkanilta. Rauha saapui Serbiaan. Serbi ilmoitti eilen töihin, ettei pääse sängystä ylös, mikä oli kyllä aivan totta: minä ratsastin hänen päällään kolmeen asti päivällä.
Vietimme lähes koko päivän sängyssä. Minä söin salaattia, serbi makkaroita. Puhuimme Serbian vaaleista, nuorisotyöttömyydestä, pyramidipelistä ja verkostomarkkinoinnista. Noin mielenkiintoisia keskusteluja en ole käynyt kenenkään poikaystäväni kanssa. Tosin en muista, olisinko ennen edes keskustellut poikaystävieni kanssa.
Illalla menimme leffaan katsomaan Diktaattorin. Huomasin puolessa välissä lukevani serbiankielisiä tekstityksiä jotenkin automaattisesti. Ainakin opin nyt paljon erilaisia nimityksiä genitaaleille. Serbiassa voisi käydä joka päivä leffassa. Lippu maksaa vain 3 euroa. Popcorn 40 senttiä. Täällä voisi elää loistavasti, jos palkka olisi Suomen tasolla.
Serbi lupasi, ettei minun enää tarvitse nähdä hänen siskoaan tai tätiään. Ongelmana on vain se, että molemmat ilmoittivat tulevansa tänne illalla juhlimaan serbin synttäreitä. Lupasin käyttäytyä, jos serbi ostaisi minulle ensin pullollisen viiniä. Hänen kunniakseen voisin yrittää. Ainakin siis olla kännissä.
Lahjaksi annoin parhaimman lahjan, jonka miehelle voi antaa: rahaa uuteen hammaskruunuun. Serbi tarvitsee ehdottomasti purennan kannalta 24:seen uuden kruunun. Täällä se maksaa puolet keskimääräisestä kuukausipalkasta. Suomessa myös, mutta meillä kuukausipalkka on pikkuisen korkeampi. Parasta on, että minä pääsen serbin mukaan hammaslääkäriin. Hän kertoi, ettei siellä käytetä suojalaseja. Serbiassa saa siis hammaslääkärikäynnin lisäksi herpeksen silmään - kyretistä puhumattakaan. Ei hassumpi diili.
Kaikki on siis taas kunnossa. Aurinkokin paistaa. Kun vielä saisin tämän tukkani ojennukseen, niin minulla menisi ihan hyvin.
17.5.2012 02:53 Voi tätä pahaa oloa. Olin eilen niin vihainen, että päätin lähteä Kosovoon. Sitä ennen sotkin serbin kämpän niin hyvin kuin pystyin. Todellisuudessa en pysty saamaan kontrolloimatonta raivokohtausta, mutta yritin asetella hänen kirjansa, paperinsa ja vaatteensa niin, että näytti siltä kuin olisin aggressiivisesti heitellyt niitä. Eipähän voisi hänen tätinsä tulla sanomaan, että suomalaisilta puuttuu temperamentti.
Pakkasin omaisuuteni käsilaukkuuni ja lähdin keskustaan. Aurinko pilkahti pilven takaa ensimmäistä kertaa, joten menin Tonavan rannalle rauhoittumaan popcornin kera. Viereeni istui mies, joka puhui parempaa englantia kuin serbini. Hän kertoi olevansa astrologi ja luennoi minulle nousevista merkeistä. Hän sanoi, että sopisimme hyvin yhteen. Sanoin epäileväni sitä suuresti ja näytin kihlasormustani.
Serbialaisilla on tapana puhua ajasta ennen sotaa ja sodan jälkeen. Kysyin mieheltä, mitä sitten tapahtui sodan aikana. Hän oli hiljaa. Sanoin vitutuksissani, että
You killed someone, didn't you?
Mies katsoi minua hätääntyneenä. Hän sanoi, ettei hänen kielitaitonsa riitä sodasta puhumiseen. Sitten hän antoi puhelinnumeronsa ja pyysi, että soittaisin.
Serbi oli yrittänyt soittaa minulle 23 kertaa. Hän sanoi, että jos jätän hänet, niin se pitäisi edes tehdä kunniallisesti kasvokkain. Kerroin hänelle olevani Tonavan varrella. Hän tuli luokseni ja pyysi anteeksi kymmeniä kertoja. Olin hiljaa ja näytin keskisormea. Hänen silmänsä kostuivat ja hän oli purskahtamaisillaan itkuun.
On kamalaa, kun mies itkee. Silloin asiat ovat todella huonosti. Kun nainen itkee, on vain menkat alkamassa, loppumassa tai ollaan kierron puolivälissä.
Serbi käveli pois. Tuntui pahalta hänen puolestaan. Kävelin hänen luokseen ja olin hiljaa. Suostuin tulla hänen luokseen vielä kerran.
Kun tulimme sisään, hän näki kaaoksen, jonka hänen kämpässään olin aiheuttanut. Hän laittoi asiat paikalleen sanomatta sanaakaan ja toi minulle lautasellisen vesimelonia ja jäätelöä. Hän on muuttunut uskomattoman paljon. Ennen hän oli se, joka paiskoi ovia ja huusi. Nyt minä olen se, joka asettelee kirjoja lattialle ja on hiljaa.
Kriisiä ei ole vieläkään selvitetty. Hän on nukkumassa, minä en pysty.
Tämän parisuhdekriisini lisäksi minulla on tukkakriisi. Leikkautin hiukseni lyhyeksi. Kyllähän se hyvältä näytti 5 minuuttia kampaajan jälkeen, mutta nyt voisin kilpailla Belgradin rumimman naisen tittelistä. Ei tukkaa, ei rintoja. Jos vielä vaihtaisin korkokengät sandaaleihin, kävisin pojasta.
Ei ihan nappiin ole mennyt tämä loma.
16.5.2012 14:09 Jos nyt rehellisiä ollaan, niin minä haluan pois. Tämä sade ei lopu. Kylmyys ei muutu auringoksi. Tupakansavu on pinttynyt ihooni.
Luulin, että eilisen kohokohta oli kiertoajelu ja shoppailureissu serbin upporikkaan tädin kanssa, jota edes jumala ei rakasta. Puhuin hänen kanssaan saksaa. Yritin puukottaa häntä yhtä pahasti selkään kuin hän minua. Hän on ihminen, josta kukaan ei sano hyvää sanaa. Olin kuitenkin valmistautunut tähän ja sanoin hänen kotinsa muistuttavan minua Venäjästä. Hän sanoi minun varmaan olevan serbialaisen kanssa sen takia, että suomalaiset miehet ovat homoja ja impotentteja. Hymyilimme toisillemme ja toivoimme varmasti molemmat toisillemme mahdollisimman kivuliasta äkkikuolemaa. Saattaa silti olla, että täti pitikin minusta. Ainakaan serbin äidille hän ei maininnut minusta sanaakaan.
Oli silti hyvää vaihtelua olla länsimaalaistuneen serbialaisen kanssa. En ole vieläkään tottunut siihen, että serbialaiset puristavat minua pyllystä kättelyn sijaan. Serbini äiti on kosketellut takapuoltani enemmän kuin oma äitini ikinä. Vaikka hyvin vapaamielinen olenkin, pyllyn puristus pääsee aina yllättämään.
Eilinen meni silti vain pahemmaksi. Illalla todistin, kuinka serbin siskon mies pakotti 3-vuotiaan poikansa maistamaan kotipolttoista rakijaa. Poika purskahti itkuun ja juoksi pois. Katsoin kauhuissani serbiä ja sanoin
- Jos nyt oltaisiin Suomessa, niin...
- ... sä soittaisit poliisin.
Hän osaa lopettaa jokaisen lauseeni. Pelottava ajatustenlukija.
Halusin kaapata lapset mukaani ja pelastaa heidät tuosta tupakansavuisesta ympäristöstä keskenkasvuisten aikuisten keskeltä. Heidän asuntonsa oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei kenenkään lapsen kuuluisi asua sellaisissa olosuhteissa. He nukkuvat revenneellä vaahtomuovipatjalla. Heillä ei ole kylpyhuoneessaan lavuaaria. Heillä ei ole saippuaa. Kodin ainoa lavuaari on keittiössä likaisten astioiden täyttämänä. Lattialla ei ole yhtään kohtaa, johon voisi astua tallaamatta roskia ja roinaa. Koti oli kuin amerikkalaisesta Hoarders-ohjelmasta. Se oli niin järkyttävää, että pakenin kaksi kertaa vessaan, jotten purskahtaisi itkuun.
Eniten minua harmitti se, että olin ottanut lapsille tuliaiseksi klinikalta taskuun livahtaneet hammasharjat, tahnat, fluoritabletit, suuvedet ja hammaslääkärin maskit. Tajusin kuitenkin, että hampaat tuossa perheessä ovat viimeinen asia, jotka ovat pelastuskohteena. Pidin laukkuni kiinni ja päätin jatkaa hampaiden pelastamista Suomessa. Minua harmitti myös se, että serbi kävi ostamassa heille hirveän määrän karkkia, vaikka tiesi minun antavan heille hammastahnaa. Se siitä yhteisestä pelilinjasta.
On niin lohduton ja epäkaikkivoipainen olo. En minä saa maailmaan rauhaa pelastamalla hampaita, vaikka kuinka haluaisin. Kaiken lisäksi en halua enää kirjoittaa graduani. Vaikea arvata, mistä maasta sitä kirjoitin.
Minä haluan täältä pois.
14.5.2012 12:19 Hassua olla Serbiassa. Ajattelin, etten enää ikinä tule tänne. Matka meni loistavasti. Lento kesti vain reilu kaksi tuntia. Yritän viimeiseen asti vältellä välilaskullisia lentoja, koska silloin on suurempi riski olla ikinä pääsemättä perille - ainakaan aikataulun mukaisesti. Olin taas koneessa ainoa ulkomaalainen serbien keskellä. Serbien laskeutumistaputukset ovat suuremmat kuin suomalaisilla ikinä 80-luvun Mallorcan matkoillaan. En tiedä, ovatko serbit onnellisia hengissä selviämisestä vai vain iloisia siitä, että ollaan palattu kotimaahan. Ehkäpä molempia.
Serbi odotti minua lentokentällä taas tunteja ennen saapumistani. Hän korjasi vanhan autonsa vain sitä varten, että voisi hakea minut lentokentältä. Auto oli kuin eteenpäin nykivä kaasukammio. Yskin pakokaasujen takia niin paljon, että rintaan sattui. Päätimme, että teemmekin matkamme Bosniaan bussilla. Minä en selviäisi hengissä perille asti. Serbin mielestä minä olen vain liian heikkoa tekoa fyysisesti. Kuka tahansa serbi pystyisi hengittelemään pakokaasuja ilman ongelmia. Minä vain mietin japanilaisia naamamaskeja ja keuhkosyöpäriskiä. Sain silti ajaa tällä tappokoneella viimeiset metrit serbin kotiin. Se oli pikkuisen vaikeampaa kuin autokoulun kakkosvaihe Audilla: kaasupoljinta tässä "autossa" näytteli pieni vipu, joka oli äärimmäisen vaikea tuntea 12 cm korkokengillä. Ei minun autoni, ei.
Serbin äiti oli ostanut minulle hirvittävän määrän lahjoja. Luulin, että hän ei edes tykkää minusta, koska ei ollut ikinä yrittänyt saada minuun minkäänlaista kontaktia. Mutta ei. Ilmeisesti kielimuuri hämäsikin häntä liikaa. Hän osti minulle kasvovettä, kosteusvoidetta, huulirasvaa ja sydämen muotoisen rasian, jossa on deodoranttia, hajuvettä ja vartalovoidetta. Rasian päällä lukee "She is fun, she is the one". Tosin en usko, että hän ymmärsi siitä sanaakaan.
Olin niin äärimmäisen väsynyt, että eilisestä seksistä en muista muuta kuin, että sitä tuli harrastettua. Tällaisina hetkinä pitäisi varmaan miettiä ehkäisyn tarpeellisuutta. Aamulla serbi toi minulle mansikoita ja kermavaahtoa. Hän on myös ostanut minulle salaattitarpeet valmiiksi jääkaappiin. Jos joku väittää, etteivät serbit ole romanttisia, niin tästä ei voi paremmaksi pistää. Minulle on raivattu vaatekaapista puolet omille vaatteilleni, hätävarasuklaata on ostettu 15 suklaapatukan ja -levyn verran. Tämän lisäksi minulle on paketillinen serbialaisten Nutellaa, Eurocremiä. Vaaleanpunaiset aamutohvelit ja kylpytakki odottivat minua sängyllä.
Ainoa harmitus on nyt tämä ilma. Täällä oli vielä toissapäivänä 34 astetta. Nyt on huimat 15. Ja koska sisälämpötila on aina sama kuin ulkona, yö 15 asteessa ei ollut herkkua. Onneksi oli kuuma mies vieressä lämmittämässä.
Vielä kuukausi täällä! Ihanaa!
12.5.2012 08:57 Apua. Lähden tänään Serbiaan. Käsilaukkuuni mahtui läppäri, kamera, liput, passi, laturit, meikit, kahdet kengät, 14 stringit, bikinit, housut, 4 paitaa, 3 mekkoa, sukkia, 4 hätävarasuklaapatukkaa, purkkaa ja suklaarasia tuliaiseksi, 2 t-paitaa serbille, 3 pussillista hammastahnoja, suuvesiä, fluoritabletteja, hammaslankaa ja hammasharjoja. Kaikki tämä yhteen käsilaukkuun. Vaatteiden määrä on tarkoituksella pieni. Belgradissa on ihania vaatekauppoja, joten on hyvä syy shoppailla.
Nyt vain peukut pystyyn, että pääsen sinne asti hengissä. Serbi varoitti jo, että hänen sukulaisensa tulevat heti alkuviikosta tapaamaan minua ja kyselemään häistä. Jos en Serbiaan asti selviäkään, niin ihan hyvä niin.
|
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta