Blogi: LocalPerkele
1.8.2010 21:09 Mitäpä tuostakin sitten tulee?
"Unionin jäsenyyttä voivat hakea kaikki eurooppalaiset valtiot, jotka noudattavat EU:lle yhteisiä vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita."
Lisäksi valtioiden on noudatettava Kööpenhaminan huippukokouksessa vuonna 1993 hyväksytyt jäsenyysehdot.
Jäseneksi liittyvällä valtiolla on oltava:
1. Vakaat hallintoelimet, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien noudattamisen sekä vähemmistöjen suojelun ja kunnioittamisen.
2.Tiomiva markkinatalous ja kyky sopeutua EU:n sisämarkkinoihin.
3. Kyky omaksua EU:n säännöt ja määräykset velvoitteineen. Tähän sisältyy poliittiseten, taloudellisten ja rahaunionin tavoitteiden tukeminen.
4. Sellainen julkishallinto, joka kykenee soveltamaan ja käsittelemään EU:n lakeja käytännössä.
(Lähde EU-perusteos, UAM, 4. painos, s. 67)
Ja omana hupsuna lisänä...
EU:n suuret valtiot ovat
Saksa, 82 milj. as.
Iso-Britannia, 60 milj. as.
Ranska, 63 milj. as.
Italia, 59 milj. as.
Espanja, 44 milj. as.
Puola, 38 milj. as.
Näiden valtioiden asukkaat muodostavat n. 70% osuuden EU:n väestöstä.
Pieniä tai hyvin pieniä valtioita on 14, muassaan Suomi, 5,2 milj. as. ja Ruotsi, 9,1 milj. as.
Jos ja pelonsekaisesti kun Turkki nyt sitten liittyy EU:iin, tulee siitä "liittovaltion" toiseksi suurin jäsenvaltio, 73 milj. as.!!!
Jokainen napsii siitä sitten sen hakemani porkkanan, jos ajatellaan edustajistoa tuolla meidän "suurella kirkolla"!
Ja anteeksi tämä vuodatukseni - liittyy projektiin johon itse pyrin... Mutta pelottava mielikuva.Tagit: eu turkki
31.7.2010 18:09 Siis liikaa aikaa = huonot vibat...
Meneppä itse tsiigailemaan noille "nuorisolle tarkoitetuille" nettisaiteille ja havaitse muutama fakta:
Nuoret tyttöset kuvaavat itseään toinen toistaan kalliimmilla JÄRJESTELÄMÄKAMEROILLA peilin kautta ja vielä saatana salamaa käyttäen.
Ja miksi?
Kuvatakseen vatsaansa jonka suojaama paita on nostettu kaulan alle rullalle? Ei vittu!
Onko niin että kun tätä kuvaussessiota on jatkunut siihen pisteeseen että ikää on jo lähes 20, niin on sellainen mopoilijan makkara vyötäröllä että sitten kuvataan enää vain päätä ja sitäkin yläviistosta ettei kaksari näy!?
Mihin ihmeen jamaan tämä nykyaika noita tulevaisuuden toivoja vie?
20.7.2010 21:37 Ihmisillä itsekeskeisyys on loputon, henkisellä tasolla on yhtäpaljon annettavaa kuin kahden viikon antibioottikuurilla - jos niinkään paljon.
Ollaan ja esiinnytään, lopulta tutustutaan ja taas voidaan niin pahoin että mennään piiloon rutiinien taa.
Tehkää niin, olkaa niin, mutta älkää hyvät kanssaeläjät syytelkö kylmiksi niitä jotka eivät tuohon oravanpyörään lähde.
Olla oma itsensä päivä lienee vaikeampaa kun esiintyä jonain toisena viikko. Vapaus valita on jokaisen oikeus mutta tuomita te osaatte kaikki tyyni.
"Mä olen tärkeä vittu huomaa mut! Mulla on asiaa, kuuntele mua!"
-Sulla mitään sanottavaa kuitenkaan ole. Persekin pitää ääntä kun kaasua kertyy - siinä susta sitaatti.
20.7.2010 02:11 absoluuttinen hiljainen meteli raastaa päätä ja verottaa vapautta ajattelutyöltä. ei ole niin siistiä käyttää nekkuja sillä hetkellä kun ei halua, se jos mikä alkaa tuntumaan duunilta ja verottaa reikiä vyöltä. kuka kumma sitä omastaan nyt luopua tahtoisi, vaivaa on nähty ja rahaa poltettu. joku vinolippa hologrammeineen koittaa huomion kliimaksin saavuttaa, ottaa käteen pullon pari ja ne maahan epätahtiin pudottaa. tuloksena pino jota vieretystä kartaa kekoa terävää väistävä. mutta muutakin elämää ympäriltään tsekkaava saa vaivan pienen ja rahallisen muiston ärsyttävän.
aina jos positiivista settiä etsii niin lieneekö oma aika kallein. pysähtyä pitää vaikkei kustakaan tule, mutta tarkentaa katseensa mustiin metsiin.
siellä ne miehet metsien ja rosvot rosoisten rantojen haisevat virtsalle väkeväkevälle ja korvike juomille ilmaisille. sjukiksesta nussittu käsidesipumppu lepää vieressä reiden päällystetyn. kankaana koristava kuosi on vanha. likimain suora muisto 70-luvun.
baadaadappappaadaadaadaadaaaa...
16.7.2010 13:11 Tunteja iltaan, nojaan hämeensiltaan.
Tänään rokkia, kulttuurioppia.
Matka taittui niin äkkiä, paikallinen spurguko
Vai puhuttelenko Näkkiä?
Kuumaa paahdetta, kaunista bändiä.
Tarjoilen tytöille mielikuvacändiä.
Resupekka meuhkaa huivinsa alta.
Helle sen heilautti pois paikalta.
Kulttuurijako on alati yllä,
on tää kaupunki omiaan kyllä.
15.7.2010 09:53 kun kirjoitin tarinan ja lopun sen luulin
olevan tuttu ja seesteinen
vaikeuden kautta sen päättämään päädyin
viimeisen pisteen yli vaikeuden
lorun hohdonkin hukkasin keskellä teon
kun viimeistä riviä hahmoittelin
paljon keskeltä uupuneen huomasin
kun loppua murheisna pohdiskelin
lopussa kiitoksen kerrotaan seisseen
vaan näinpä ei tapahtua lie
jos viimeistä riviä ei koota taida
loru lohduton taukoo ja päättyvä tie
14.7.2010 12:44 Blogini, joka käsitteenä on jo huippunsa menettänyt, on näemmä viettänyt kaksi täysin puhdasta vuotta ja kolmannen rikkonaisesti vuosia 2007 ja 2010 käyttäen.
Nyt on pakko, että muistaa itse. Tämän vuoden maailma, tämän vuoden Suomi, tämän vuoden Turku ja tämän vuoden kokonaisuus. Melko onnistunutta. Edes lokakuusta joulukuuhun kestävä +3 asteinen sadejakso ei saa fiiliksiä pilalle. Nyt on nautittu.
Yön kärsin, pyörin ja hikoilin. Koitin horroksen omaisessa tilassa käsitellä karkeita fysiologisia ja kemiallisia malleja, joista olisin löytänyt avun hikoilevaan kaulaan, polvitaipeisiin, nivusiin ja käsien taitekohtiin käyttäen avukseni asentoja ja tarpeetonta peitettä sänkyni päällä.
Onnistumiseni kesti yksittäistapauksissa korkeintaan minuutteja. Samalla kun varteni nuoli sängyn ohutta pintaa, teki ihoni kosteaa tuttavuutta myös huonolaatuisen Ikea-lakanan kanssa. Nyt vain oikeisiin olosuhteisiin tuo viinin punainen puuvilla-sekoite, niin Torinon kääreliina jää kakkoseksi.
Kun kahden tuhannen vuoden päästä löytyy miesmehulla (lue ihmismehu = hiki), "Ei kestä rumpukuivausta"-merkein ja kenties sen aikaisen tekniikan varjossa jopa yöllisin äänin varustettu nyytti jostain turkulaisen parkkihallin hiekanerotuskaivosta... Miksi toisaalta näin kävisi? Asunhan kilometrien päästä lähimmästä parkkihallista. Totuus on kyllä tarua ihmeellisempää, joten taidan asettaa veden ja sään kestävän viestin vielä varoiksi lakanan reunaan...
Uimarannat eivät ole menneinä kesinä saaneet tämän kesän kaltaista arvostusta tai allekirjoittaneen huomiota. Vaan nyt on tämä urbaani vasikka löytänyt itsensä jo kahdesti nukkumasta päiväunia rannan vilskeestä. Unen laatua ei ole häirinnyt satapäinen ihmisjoukko meluineen tai liikkeineen, sen paremmin kuin yli-innokas, vettä rakastava koira, jonka äly ja into eivät kulje aivan käsikädessä.
Nyt tämän paahteen, joka erottaa jyvät akanoista, jäätyä ei-niin-suoraksi istun, herättyäni tuosta levottomasta yöstä, koneeni äärellä toinen aamukahvimukillinen edessä tietoisena siitä että sen nautittuani olen yhtä kostea kauttaaltaan kun eilenkin. Eilen aiheuttaja ei ollut kahvi vaan se paahde. Nyt se on paahdettu papu jonka olen valmispakkauksesta vain suodatinpussia ja keitintä hyväksikäyttäen saanut tuotettua tuohon brändimukiin, jossa Suomi-Ruotsi-Japani-Kiina-kombolla aikaansaatu Muumi-hahmoja kiusaava ryökäle juoksee karkuun sylissään seitsämän erisuurta pulloa, ja ilme kertoo olennon olevan kielletyillä asioilla. Takaa-ajajaa ei mukin kyljessä näy, mutta uskoisin tuon piileksivän vastuuta ja silminnäkijöitä.
Kello, jossa ei ole kuin koneisto ja viisarit, naputtaa melko suureen ääneen. Se käy jo iltapäivän tunteja. Yhteenlaskettuna tekemäni askareet ja kellon ajan, väittäisin että päiväni on ollut perin hyödytön tähän saakka. Hyödytön kuten monet muutkin päiväni näiden kelien aikana. Mutta kuron hyödyn kiinni täyttäen vielä tänään yhdeiskunnalliset velvoitteeni kun vaan saavun työpaikalleni. Viidentoista tunnin yövuoro odottaa. Helle, helteiset yöt joista myös itse tavallani kärsin, luvattu ukonilma ja nykypäivän liian herkät turvallisuutta takaavat ilmaisimet päätynevät ratkaiseviksi tekijöiksi seuraavankin yön huonolle unilaadulle. Näin uskon ja osittain kokemuksesta tiedän.
Huulessani on palovamma. Poltin huuleni auringossa.
Miksi kummassa en päätynyt laulamaan tangoja? Tietenkin taito kyseiseen toimintaan evää pääsyn valtakunnalliselle paalupaikalle. Mutta toisaalta onhan noita sopukoita joissa ihmiset saavat ääniään päästellä. Joutunee etsimään jonkun.
Kolmas ja viimeinen kuppi kahvia jonka jälkeen lopetan näiden painikkeiden kiusaamisen ja siirryn maksamaan laskuni, välttäen näin eräpäivän ylittäneen suorituksen aiheuttamaa kohtuutonta viiden euron sanktioa myöhäisherännäisyydestäni. Mielestäni on suhteellisen väärin että suuret palvelun tarjoajat saavat napsaista laskun lisäksi jopa 10 - 40 prosentin suuruisen sakon jos lasku toimitetaan maksuun tietyn päivän jälkeen. Elävätkö he siellä myös niin kädestä suuhun, että ellei kolmentoista euron laskua makseta N-Y-T, niin heidän koko markkinasuunnitelmansa luhistuu? Eivätkö he pysty maksamaan vuokria, palkkoja, lupia, veroja ja kahviautomaattivuokraa ellei se 13 euroa ole tullut tilille juuri nyt!
Koska maailmassa on nyt niin paljon rahaa ja niin paljon velkaa, ettei konkreettisesti moisia kultavarantoja edes ole enää, niin miksei kehitetä sellaista alituiseen pyörivää infrastruktuuria, jossa kuka tahansa voi maksaa mitä tahansa oman sormenjälkensä kanssa. Siihen samaan jälkeen sitten tallentuisi globaali tieto siitä miten tämän sormen omistaja on elänyt ja hänelle suodaan sen verran palveluita ja ihmisarvoa. Tämän pohdinta meni jo niin pitkälle että backspace kävin jo hetken lämpimänä...
Nyt kuitenkin joku pohtii näitä rantojen miesten mahdollisuuksia elämässä. Koskei tällaista muutosta voi tehdä *naps* näin, niin siirtymän aikaan molemmista ääripäistä surkastuu huiput. Ei kukaan omista niiiin suurta peukkua että voisi sillä omistaa enempää kun pystyy käyttämään, kuten tänä päivänä näemmä voi. Samalla tavalla se viimeinenkin rantojen mies saisi edes syödäkseen muuta kuin roskiksesta löytynyttä toisen peukalon tuotosta...
Nyt mukini on tyhjä.Tagit: aurinko haisuli kesä raha talvi
29.9.2007 03:56 Ilta alkoi huikeasti... Pitkän ajan jälkeen sain nousta autosta pihaan niin, että nuorimmaiseni juoksee vanhaan tuttuun tapaan suu naurussa vastaan ja syliin hypäten. Niin vietimme leikkien ja saunoen aikaa kuin miehet! :D
Nnnoh... Lapset palasivat äidilleen ja itse suunnistin nenän kohti rientoja.
Ensimmäiset vastaantulleet tutut ovat naislauma, jotka ovat työn kautta bonganneet allekirjoittaneen. Tapasin monta kaunista naista samalla kertaa, hyvä startti...
Alkuillan tunnit menivät ihmetellessä lapsuusajan kaveria, joka soitti ensi kerran sitten pariin vuoteen.
Paikkaa vaihtaessani kadulla kulki neljän hengen joukko vannnnhoja koulukavereitani, joista en ole kuullut sitten vuoden 97... 10 vuotta sitten!? Olen vanha. :(
Nnnnnoh... Saavuttamastani paikasta lähdin parin toverini kanssa siirtymään jälleen uuteen paikkaan. Dallailimme kaikessa rauhassa Turun maineikasta Aurajoen rantaa pitkin kohti eteläistä keskustaa.
Kauempaa näytti oudolta kun yksinäinen mies mekastaa joelle, mutta lähempi tuttavuus joen kanssa osoitti, että jälleen yksi idiootti on päättänyt heittää talviturkin pois "hieman" etuajassa...
Neljän minuutin kuluttua tästä näystä, seison kirkkauttaan kirkuvien punaisten boksereiden verhoamana keskellä pilli-autojen kolonnaa.
Perkele jotta järven... eikun joen vesi on kylmää ja limaista. :(
Saavuttuamme tähän hetken tavoittelemaamme uuteen paikkaan sain kokolailla nopeasti työkeikan kolmen tunnin päähän, johon tartun ja lähden kotiin...
Kello on paljon, petiin...
22.8.2007 08:17 Aurinko jatkaa paistamistaan! :D
Syyksyisten aamujen karviaismainen kirpeys kyllä värittää mieltä!
Onneksi näin... päiväinen paahde tekee niin hhhöpöööööö kun aamu on ollut puistattavan kolea... jhust... +15! :)
20.8.2007 22:19 Muista:
-Kun alat sörkkiä muurahaiskekoa kepillä, pidä huoli ettei muurahaiset tiedä missä asut... Voi olla että keko on pian omalla pihalla...
Syksyä odotellessa
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta