Olipa ehtoo...

Ilta alkoi huikeasti... Pitkän ajan jälkeen sain nousta autosta pihaan niin, että nuorimmaiseni juoksee vanhaan tuttuun tapaan suu naurussa vastaan ja syliin hypäten. Niin vietimme leikkien ja saunoen aikaa kuin miehet! :D

Nnnoh... Lapset palasivat äidilleen ja itse suunnistin nenän kohti rientoja.

Ensimmäiset vastaantulleet tutut ovat naislauma, jotka ovat työn kautta bonganneet allekirjoittaneen. Tapasin monta kaunista naista samalla kertaa, hyvä startti...

Alkuillan tunnit menivät ihmetellessä lapsuusajan kaveria, joka soitti ensi kerran sitten pariin vuoteen.

Paikkaa vaihtaessani kadulla kulki neljän hengen joukko vannnnhoja koulukavereitani, joista en ole kuullut sitten vuoden 97... 10 vuotta sitten!? Olen vanha. :(

Nnnnnoh... Saavuttamastani paikasta lähdin parin toverini kanssa siirtymään jälleen uuteen paikkaan. Dallailimme kaikessa rauhassa Turun maineikasta Aurajoen rantaa pitkin kohti eteläistä keskustaa.
Kauempaa näytti oudolta kun yksinäinen mies mekastaa joelle, mutta lähempi tuttavuus joen kanssa osoitti, että jälleen yksi idiootti on päättänyt heittää talviturkin pois "hieman" etuajassa...
Neljän minuutin kuluttua tästä näystä, seison kirkkauttaan kirkuvien punaisten boksereiden verhoamana keskellä pilli-autojen kolonnaa.
Perkele jotta järven... eikun joen vesi on kylmää ja limaista. :(

Saavuttuamme tähän hetken tavoittelemaamme uuteen paikkaan sain kokolailla nopeasti työkeikan kolmen tunnin päähän, johon tartun ja lähden kotiin...
Kello on paljon, petiin...