Blogi: LocalPerkele

Löytyi 1 merkintä tagilla aurinko.

Ei konkreettista sitten kolmeen vuoteen

14.7.2010 12:44

Blogini, joka käsitteenä on jo huippunsa menettänyt, on näemmä viettänyt kaksi täysin puhdasta vuotta ja kolmannen rikkonaisesti vuosia 2007 ja 2010 käyttäen.

Nyt on pakko, että muistaa itse. Tämän vuoden maailma, tämän vuoden Suomi, tämän vuoden Turku ja tämän vuoden kokonaisuus. Melko onnistunutta. Edes lokakuusta joulukuuhun kestävä +3 asteinen sadejakso ei saa fiiliksiä pilalle. Nyt on nautittu.

Yön kärsin, pyörin ja hikoilin. Koitin horroksen omaisessa tilassa käsitellä karkeita fysiologisia ja kemiallisia malleja, joista olisin löytänyt avun hikoilevaan kaulaan, polvitaipeisiin, nivusiin ja käsien taitekohtiin käyttäen avukseni asentoja ja tarpeetonta peitettä sänkyni päällä.
Onnistumiseni kesti yksittäistapauksissa korkeintaan minuutteja. Samalla kun varteni nuoli sängyn ohutta pintaa, teki ihoni kosteaa tuttavuutta myös huonolaatuisen Ikea-lakanan kanssa. Nyt vain oikeisiin olosuhteisiin tuo viinin punainen puuvilla-sekoite, niin Torinon kääreliina jää kakkoseksi.
Kun kahden tuhannen vuoden päästä löytyy miesmehulla (lue ihmismehu = hiki), "Ei kestä rumpukuivausta"-merkein ja kenties sen aikaisen tekniikan varjossa jopa yöllisin äänin varustettu nyytti jostain turkulaisen parkkihallin hiekanerotuskaivosta... Miksi toisaalta näin kävisi? Asunhan kilometrien päästä lähimmästä parkkihallista. Totuus on kyllä tarua ihmeellisempää, joten taidan asettaa veden ja sään kestävän viestin vielä varoiksi lakanan reunaan...

Uimarannat eivät ole menneinä kesinä saaneet tämän kesän kaltaista arvostusta tai allekirjoittaneen huomiota. Vaan nyt on tämä urbaani vasikka löytänyt itsensä jo kahdesti nukkumasta päiväunia rannan vilskeestä. Unen laatua ei ole häirinnyt satapäinen ihmisjoukko meluineen tai liikkeineen, sen paremmin kuin yli-innokas, vettä rakastava koira, jonka äly ja into eivät kulje aivan käsikädessä.
Nyt tämän paahteen, joka erottaa jyvät akanoista, jäätyä ei-niin-suoraksi istun, herättyäni tuosta levottomasta yöstä, koneeni äärellä toinen aamukahvimukillinen edessä tietoisena siitä että sen nautittuani olen yhtä kostea kauttaaltaan kun eilenkin. Eilen aiheuttaja ei ollut kahvi vaan se paahde. Nyt se on paahdettu papu jonka olen valmispakkauksesta vain suodatinpussia ja keitintä hyväksikäyttäen saanut tuotettua tuohon brändimukiin, jossa Suomi-Ruotsi-Japani-Kiina-kombolla aikaansaatu Muumi-hahmoja kiusaava ryökäle juoksee karkuun sylissään seitsämän erisuurta pulloa, ja ilme kertoo olennon olevan kielletyillä asioilla. Takaa-ajajaa ei mukin kyljessä näy, mutta uskoisin tuon piileksivän vastuuta ja silminnäkijöitä.

Kello, jossa ei ole kuin koneisto ja viisarit, naputtaa melko suureen ääneen. Se käy jo iltapäivän tunteja. Yhteenlaskettuna tekemäni askareet ja kellon ajan, väittäisin että päiväni on ollut perin hyödytön tähän saakka. Hyödytön kuten monet muutkin päiväni näiden kelien aikana. Mutta kuron hyödyn kiinni täyttäen vielä tänään yhdeiskunnalliset velvoitteeni kun vaan saavun työpaikalleni. Viidentoista tunnin yövuoro odottaa. Helle, helteiset yöt joista myös itse tavallani kärsin, luvattu ukonilma ja nykypäivän liian herkät turvallisuutta takaavat ilmaisimet päätynevät ratkaiseviksi tekijöiksi seuraavankin yön huonolle unilaadulle. Näin uskon ja osittain kokemuksesta tiedän.

Huulessani on palovamma. Poltin huuleni auringossa.

Miksi kummassa en päätynyt laulamaan tangoja? Tietenkin taito kyseiseen toimintaan evää pääsyn valtakunnalliselle paalupaikalle. Mutta toisaalta onhan noita sopukoita joissa ihmiset saavat ääniään päästellä. Joutunee etsimään jonkun.

Kolmas ja viimeinen kuppi kahvia jonka jälkeen lopetan näiden painikkeiden kiusaamisen ja siirryn maksamaan laskuni, välttäen näin eräpäivän ylittäneen suorituksen aiheuttamaa kohtuutonta viiden euron sanktioa myöhäisherännäisyydestäni. Mielestäni on suhteellisen väärin että suuret palvelun tarjoajat saavat napsaista laskun lisäksi jopa 10 - 40 prosentin suuruisen sakon jos lasku toimitetaan maksuun tietyn päivän jälkeen. Elävätkö he siellä myös niin kädestä suuhun, että ellei kolmentoista euron laskua makseta N-Y-T, niin heidän koko markkinasuunnitelmansa luhistuu? Eivätkö he pysty maksamaan vuokria, palkkoja, lupia, veroja ja kahviautomaattivuokraa ellei se 13 euroa ole tullut tilille juuri nyt!
Koska maailmassa on nyt niin paljon rahaa ja niin paljon velkaa, ettei konkreettisesti moisia kultavarantoja edes ole enää, niin miksei kehitetä sellaista alituiseen pyörivää infrastruktuuria, jossa kuka tahansa voi maksaa mitä tahansa oman sormenjälkensä kanssa. Siihen samaan jälkeen sitten tallentuisi globaali tieto siitä miten tämän sormen omistaja on elänyt ja hänelle suodaan sen verran palveluita ja ihmisarvoa. Tämän pohdinta meni jo niin pitkälle että backspace kävin jo hetken lämpimänä...
Nyt kuitenkin joku pohtii näitä rantojen miesten mahdollisuuksia elämässä. Koskei tällaista muutosta voi tehdä *naps* näin, niin siirtymän aikaan molemmista ääripäistä surkastuu huiput. Ei kukaan omista niiiin suurta peukkua että voisi sillä omistaa enempää kun pystyy käyttämään, kuten tänä päivänä näemmä voi. Samalla tavalla se viimeinenkin rantojen mies saisi edes syödäkseen muuta kuin roskiksesta löytynyttä toisen peukalon tuotosta...

Nyt mukini on tyhjä.

Tagit: aurinko haisuli kesä raha talvi

Kommentoi