Blogi: Lumiere
27.5.2011 00:22 Törmäsin Henna Kalinaisen blogiin ja aloin miettiä, mistä haluaisin että minulle oltaisiin kateellisia, jos haluaisin että joku olisi minulle kateellinen.
Tämä lista on fiktiivinen, sillä esimerkiksi älyssäni ei välttämättä ole mitään kadehdittavaa noin yleisesti ottaen.
1. No se äly. Olisi kiva, jos joku kadehtisi älykkyttääni - siis suoranaista nerouttani.
Ei ole todellista, mutta ideat loppuivat tähän. Ja ei, en pidä itseäni mitenkään huonompana tai parempana kuin muut. En vain näe syytä sille, miksi pitäisi kadehtia yhtään ketään.
Luulen, että harva vaihtaisi oikeasti saappaitaan kenenkään toisen kanssa. Kun ei se sitten olisi se oma elämä. Vai vaihtaisiko?
Itse haaveilin kyllä kaikenlaisista jutuista nuorempana (ja vieläkin), mutta koskaan (en edes teininä) olisi halunnut jonkun toisen elämää tai edes palasia siitä.Tagit: huumori sarkasmi
14.9.2010 21:27 Puhua suoraan ei ole sama asia kuin oksentaa suustansa mitä tahansa sontaa ja missä tahansa.
Joskus ihan ottaa päähän, kun kuulee ihmisen kehuvan itseään suorapuheiseksi, vaikka oikeasti kyseessä on silkka tilannetajuttomuus ja kyvyttömyys muotoilla sanomaansa.
Minä pidän suorapuheisista ihmisistä. En jaksa keskittyä mihinkään arvoitusleikkieihin ellei sitten kyseessä tosiaan ole leikki. Mutta en pidä ihmisistä, jotka peittelevät "suorapuheisuudellaan" huonoja käytöstapojaan tai tarvettaan vain olla vittumaisia.
12.9.2010 17:39 On hyvin vaikea nautinnoista puhuttaessa nostaa mitään erityistä, toista ylevämpää nautintoa, esille. Kohottaa se ikään kuin muiden nautintojen yläpuolelle.
En missään tapauksessa tarkoita etteikö minulla olisi nautintoja - elämähän on yksi suuri nautinto, joka koostuu monista nautinnoista. Ymmärrättehän.
Mielestäni elämä on tehty nauttimista varten. Milloinka muulloin me, herranjestas, ehtisimme nauttia, ellemme jo eläessämme?!
Kohtalaisen nuoresta iästäni huolimatta (olen vasta neljänkymmenen) olen oppinut arvostamaan nautintoja. Yritän listata tässä niistä muutamia.
Minusta esimerkiksi työ on suunnaton nautinnonlähde. Suorastaan ehtymätön. Mikään ei tuota minulle suurempaa nautintoa kuin katsella alaisteni aherrusta, heidän kädenjälkiään. Minä olen heidän suuri innoittajansa ja he aivan varmasti nauttivat työstään, ehkä jopa enemmän kuin minä.
Taisin hehkuttaa liikaa tuota työn nautinnollisuutta. Kyllä perustarpeet kuitenkin menevät työn edelle. Johan ala-asteella opetettiin, että pitää syödä, että jaksaa.
Ruuan valmistaminen on mitä suurin nautinto. Toki syöminen on nautinnollista, mutta oikeastaan se hetki, kun odottaa ruuan valmistumista ja tieto siitä, että kohta saa - huh, sepä vasta nautinnollista!
Mahtaakohan mikään mennä sen nautinnon edelle, kun istahtaa ravintolan pöytään ja tilaa annoksen? Minulla on tapana tällöin kuvitella, kuinka kokki valmistaa ruuan, huolella ja rakastaen. Kyllä vain, ruuan valmistaminen on mitä suurin nautintoni.
Tuli tässä tosin mieleeni (istuskelen työtuolillani ja valvon lasin läpi, että alaiset hoitavat työnsä), että myös naiminen on varsin nautinnollista.
Tämä tuli mieleeni, kun katsahdin Marjaanaan päin hetki sitten. Marjaanalla on hyvä perä - siis tuon ikäiseksi. Olen Marjaanan kerran koeajanutkin, hah.
Naimisen nautinto on siinä, kun kellistän daamin alleni ja otan hänet. Otan milloin mitenkin - joskus pistän naisen tekemään työt ja itse vain makaan - ja nautin.
Naiminen onkin sittenkin ehkä se paras nautinto, vaikkei kestäkään kuin hetken. Joskus vain pari minuuttia ja se on siinä.
Olen aika varma, että naisetkin nauttivat, vaikkeivät sitä osaa tai halua näyttää. Ehkä se on jokin tämän kulttuurin sanelema erikoinen koodi: nainen ei saa näyttää nautintoaan.
Mutta eipä se eukkojen - siis naisten - tekokireä hapannaama minun nautintoani pilaa. Tiedänhän minä, että he vain teeskentelevät halutonta.Tagit: tarinat
9.9.2010 18:03 Ajattelin hakeutua rakennusalalle töihin. Meillä on naapuritalossa julkisivuremontti - kenties he huolivat minut sinne. Ei tarvitsisi mennä merta edemmäs kalaan.
En tosin tajua alasta yhtään mitään, mutta so what - eihän toimittajienkaan tarvitse osata kirjoittaa. On toki liikaa vaadittu, että osaisi edes kirjoittaa sanat oikein saati tajuaisi jotain lauseenrakenteista ja viestinnästä noin yleensä.
Tai kenties lähestynkin Hymy-lehteä ja pyydän heitä kustantamaan silikonirinnat minulle - yksinoikeudella-kuvat tietty Hymylle! Sen jälkeen saan varmasti töitä mistä tahansa.
(Ps. Ennen kuin joku ehtii kertoa, että olen vain kateellinen jne. kerrottakoon, että minulla on jo töitä. Mutta en ole vielä keksinyt, että voisin näyttää tissejäni lehdessä ja saada helppoa rahaa, mainetta ja kunniaa sekä kutsuja suihkuseurapiirien tapahtumiin Helsingissä.)
(Ps osa II. Like I was interested in that)Tagit: huumori sarkasmi
26.8.2010 16:33 Netti on siitä jännä paikka, että hiljaisimmatkin vässykät muuttuvat ramboiksi keskustelupalstoilla. Suusta tulee paskaa kuin sialta sitä samaa perseestä ja kiire on kova, kun pitää kylvää mukanokkelia kommentteja.
Normaalijärkisistä ihmisistä tulee keskustelupalstoilla helposti sisälukutaidottomia pellejä, jotka silmät kiiluen etsivät porsaanreikiä toisten teksteistä. Mitään ei haluta ymmärtää, koska on paljon kivempi heitellä niitä mukahauskoja ja mukavitsikkäitä kommentteja ja ihastella sitten omaa näppäryyttään.
Tämä ei oikeastaan koske vain keskustelupalstoja: ilmiö on levinnyr kaikkialle nettiin, mihin vain voi kommentoida.Tagit: sarkasmi
26.8.2010 12:41 Kaikki saa jossakin alkunsa. Mietin, mitä merkitystä on aluilla - eivätkö loput olekin paljon kiinnostavampia? Sillä kaikkihan kuitenkin loppuu.
Mutta voiko loppua ymmärtää, jos ei tiedä alkua?Tagit: journey
21.8.2010 00:49 On vaikeaa olla suomalainen, kun pitää muistaa että on juntti ja muutenkin huonotapainen (thank god, MINÄ en ole enkä ole koskaan ajatellut niin - olen kaiken tämän yläpuolella [sarkastinen virne - vedä herne nenään omalla vastuullasi]).
Onneksi laatupäivälehtemme muistavat säännöllisin väliajoin tehdä juttuja suomalaisten metsäläisyydestä ja samalla muistuttaa huonosta kansallisesta itsetunnnostamme.
Olen odottanut jo vuosia, että joku viisas asiantuntija tulisi kertomaan, mitä kansallisella itsetunnolla tarkoitetaan. Onko suomalaisilla huono kansallinen itsetunto, koska kulttuurissamme vaatimattomuutta pidetään arvokkaampana ominaisuutena kuin mahtailua? Silloinhan japanilaisillakin on huono kansallinen itsetunto.
Mitä tulee small talk -kulttuuriin (jota ei kuulemma Suomessa ole, jos lehtiä on uskominen), niin kyllä vain Suomessakin on omansa. Se ei vain ole samanlainen kuin esim. Jenkeissä tai Englannissa (tai valitse itse haluamasi maa), sillä - yllätys yllätys - small talk on kulttuurisidonnaista.
Siksipä en ymmärrä, miksi tätä asiaa pitää kauhistella. Millainen suomalaisen small talkin tulisi sitten olla? Samanlaista kuin jossain muualla, missä? Eihän japanilainen small talk -kulttuurikaan ole samanlainen kuin vaikkapa Jenkeissä, mutta tuskinpa he siellä miettivät, että pitäisi muuttua.
Hesarin lukijapalstalla käytiin suomalaisten kohteliaisuudesta taannoin kiivasta keskustelua. Mallia pitäisi ottaa milloin mistäkin ja perusajatus tuntui olevan, että suomalaiset eivät osaa mitään ja ovat töykeitä jne..(Ilmainen vinkki - muuttakaa muualle, jos ette viihdy siinä paskamaassa!)Miksi, ihmettelen itse.
Suomalaisilla on oikeus omaan kulttuurinsa eikä kulttuuria pitäisi hävetä. Jos joku ulkomaalainen kokee Suomen/suomalaiset epäkohteliaana, se johtuu pääasiassa yksinomaan siitä, että hän peilaa tapahtumia oman kulttuurinsa valossa, jolloin jotkin asiat Suomen kulttuurissa saattavat hänestä vaikuttaa töykeiltä (kun taas ne eivät suomalaisille sitä ole).
Ei ole olemassa mitään yhtä kohteliaisuusetikettiä. Itse asiassa kaikkein typerin tutkimus, joka on kulttuurien vertailusta tehty, on maiden luokittelu kohteliaisuuden mukaan (tällainen "tutkimus" muistaakseni esiteltiin joskus Ilta-Sanomissa).
Miten sellainen tutkimus voidaan edes tehdä, ihmettelen. Mitkä ovat kohteliaisuusstandardit, joiden mukaan tutkitaan? Eihän sellaisia ole universaalina ilmiönä!
Ihminen, joka vaivautuu ottamaan selvää edes pintapuolisesti toisten maiden kulttuureista (esim. matkustaessaan sinne), ei todennäköisesti pety, koska ymmärtää mistä mitkäkin tavat/käyttäytyminen johtuvat. Silloin eri kulttuureista ja niiden tavoista voi jopa nauttia.
Joten hei juntit, lopettakaa jo se itsenne ja suomalaisen kulttuurin vähättely. Tai oikeastaan, jatkakaa vain samaan malliin - ei minua kiinnosta.
Ps. Kaikki kysymykset ovat retorisia.
Ps II. Rakastan suomalaista kulttuuria ja juuriani, mutta olen avoin uudelle enkä koe tarvetta häpeillä kulttuuritaustaani. Elämä on paljon hauskempaa näin - juntit!Tagit: kulttuuri sarkasmi
20.8.2010 21:35 Minä olen väärä ihminen, jos haluat tulla pätemään täydellä kalenterillasi ja muilla menoillasi. Minä en näet mittaa ihmisen arvoa hänen kalenterinsa merkintöjen mukaan. Sori vain, olen tylsimys.
15.8.2010 19:37 Olen jokseenkin kyllästynyt ihmisiin, jotka haluavat jutella kanssani. Siis niin kauan kuin he saavat jutella ja voidaan jutella heidän asioistaan.
Siinä vaiheessa, jos erehdyn kertomaan jotain omista asioistani, tulee hiljaisuus. Sitten keskustelu taas kääntyy jotenkin ihmeen kaupalla takaisin siihen toiseen. Minä kun en kehtaa länkyttää omista asioistani, jos havaitsen tai olen havaitsevani, että toisella on vain kiire puhua itsestään.
Noh, ei se mitään. Eipä minulla oikeastaan mitään asiaa olekaan. Monet sanovat, että olen hyvä kuuntelija ja minulle on helppo avautua. Really!
5.8.2010 23:25 Jos valehtelemisesta saisi rahaa, tuntisin monta miljonääriä. En toki itsekään mikään tyhjätasku olisi, mutta... Niin se on toinen tarina.
Kuitenkin sitä salaa sairaasti toivoisi, että valehdeltaisiin vain tärkeistä asioista eikä "muuten vain". Taikka ehkä kullakin on motiivinsa. En vain näe niitä.
|
1 kommentti 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta