Kankaalla

Kattilat täynnä puuroo

Minulla ei ole mitään joulua vastaan, enkä ymmärrä ihmisiä, joilla on. Joulun vastustaminen muka-coolien ihmisten muka-älykästä kevytkapinaa, jolla halutaan korostaa itsensä muka-omaperäisyyttä.

Minulle on teille uutisia, joulun vihaajat: Olette yhtä omaperäisiä kuin myöhästyvä kaukoliikenteen juna, kaupassa itkevä vauva ja juoppo nakkikioskin jonossa. Olette myös täsmälleen yhtä ärsyttäviä.

Jos joulu ei kiinnosta, se ei ole mikään hyvä syy yrittää pilata muiden joulunviettoa. Älkää sitten viettäkö, kukaan ei pakota.

Kukaan ei pakota myöskään katsomaan jouluelokuvia. Paitsi isät ja äidit, jotka raahaavat lapsensa puoliväkisin niitä katsomaan. No, mieluummin leffateatteriin kuin joulukirkkoon ahdasmielistä taikauskoa oppimaan.

Tämän vuoden jouluelokuvakausi tuli jo korkattua Saiturin joulu 3D:llä. Kotimainen Joulutarina palaa teattereihin jo kolmatta kertaa. Joulutarina onkin siinä mielessä erilainen jouluelokuva, että sitä kehtaa katsoa ihan vain elokuvanakin, eikä vain jouluteemansa vuoksi.

Jossakin päin Suomea voi nähdä myös viime vuoden jouluhittianimaation Niko - lentäjän poika. Se on keskinkertaisin Disney-elokuva, jota Disney ei ole koskaan tehnyt.

Näiden lisäksi on tulossa iso joukko lasten ja koko perheen elokuvia, jotka eivät sinällään ole joululeffoja. Ne vain perinteisesti kuuluvat joulunajan ohjelmistoon. Päinvastoin kuin joku on joskus väittänyt, lapsia voi aliarvioida. Helpostikin. Itse asiassa lasten aliarvioiminen on miljardiluokan bisnes.

Kaikkien aikojen paras jouluelokuva tulee kuitenkin telkkarista. Frank Capran Ihmeellinen on elämä (http://akas.imdb.com/title/tt0038650/) floppasi ilmestyessään pahasti. Lukuisten ja säännöllisten tv-esitysten vuoksi Ihmeellinen on elämä nousi uuteen arvoon ensin USA:ssa ja myöhemmin muualla länsimaissa. Ihmeellinen on elämä on siirappisen imelä, epäuskottavan optimistinen ja naiivin inhimillinen elokuva. Ja hyvä niin.

Kaikkien aikojen huonoin jouluelokuva on Santa Claus Conquers the Martians (http://akas.imdb.com/title/tt0058548/) vuodelta 1964. Internet Movie Databasen käyttäjien mukaan se kuuluu sadan kaikkien aikojen huonoimman elokuvan joukkoon. Enkä väitä vastaan, vaikka olen nähnyt myös joukon Pekkoja ja Körmyjä.

---

Maailmanloppu tuli jo

Megabudjetin katastrofielokuvasta 2012 (http://www.youtube.com/watch?v=Hz86TsGx3fc) ei ollut ennakkonäytöstä, joten jouduin katsomaan sen työn puolesta normaalinäytöksessä rahvaan joukossa. Ei hyvä, mutta minkäs teet. Elokuva oli noin puolivälissä, kun katsoin ympärilleni ja aloin tuntea huonoa omatuntoa.

Minä sentään saisin palkkion tästä elokuvakeikasta mutta muut katsojat, nuo onnettomat pirulaiset vain menettäisivät kolmisen tuntia elämästään.

Silti Roland Emmerichin ohjaama 2012 tarjosi useita upeita elokuvanäkymiä, jopa komeimpia koskaan näkemistäni. Maapallo tuhoutuu voimalla ja tyylillä, johon vain Hollywoodin erikoisteammattilaisten parhaimmisto pystyy. Kunnioitan ja ihailen tätä ammattitaitoa.

Hieman itseäni toki huvitti se, että Yhdysvaltoja ja ydinperhettä puolustaa saksalainen homoseksuaali, mutta se on nyt sivuseikka. Sen sijaan elokuvan pituus ei huvittanut itseäni lainkaan. Tunti pois ja siinä olisi voinut olla jämäkkä ja timantinkova Hollywoodin viihdepaketti.

Tämän blogin alussa on YouTube-linkki, josta löytyy 2012:n traileri. Se kestää vajaat kolme minuuttia. Kun katsot sen, säästät paitsi lippurahat, niin myös runsaasti aikaa. Tuossa trailerissa nimittäin on kaikki se hurja ja komea, jonka vuoksi 2012 jonkin aikaa ja toisinaan viehättää.

Toki elokuvassa on komeita erikoistehosteita ja action-kohtauksia valtavasti enemmän, mutta ne ovat vain tuon saman massiivisen tuhon kertausta. Kohtaus on eri, mutta se näyttää melkein samalta. Jokainen saman kertaus vaikuttaa katsojaan aina vain vähemmän. Kun sama temppu tehdään kolmannen tai neljännen kerran, se saa aikaan enää vain haukotuksen.

Hollywoodin toimintaelokuvien suurin ongelma on se, että niissä ei tapahdu juuri mitään. Hösötystä on toki paljon, mutta tapahtumista puuttuu jännitys ja kiinnostavuus. Siksi action-leffa on yleensä tylsää katsottavaa. 2012 toki päihittää Transformers 2:n 6-0 mutta niin päihittää kohtalaisen rankka ripulikin.

Olen odottanut kohta jo 20 vuoden ajan messiasta, joka keksisi toimintaelokuvan uudelleen. 1990-luvun alussa luulin, että hän olisi ranskalainen Luc Besson. Leon ja Nikita toimivat yhä viiden tähden arvoisesti, mutta siihen homma sitten jäikin.

1990-luvun lopulla olin varma, että uudistuksen tekisivät Wachowskin veljekset. Matrix iski kuin 1 000 001 volttia. Mutta Matrixin jatko-osat paljastivat, että sokea kanakaksikko olikin vain sattunut löytämään Matrixin kokoisen kultajyväsen.

Juuri nyt jyrää Michael Bay -koulukunta, joka ei välitä mistään muusta tippaakaan kuin erikositehosteista ja valtavasta hulinasta. Naispääosan esittäjän tissien esittelyyn panostetaan enemmän kuin käsikirjoitukseen.

Luulisi, että jos elokuvan budjetti on 180 miljoonaa dollaria, siitä voisi ottaa yhden miljoonan käsikirjoituksen hiomiseen. Mutta ei, sillä miljoonalla ostetaan mieluummin Michael Baylle uusi lippalakki, johon on kirjailtu timantein teksti "I just don't fucking care."

---

3d or not to 3d

Tehän tiedätte suomen kielen kolme kauneinta sanaa? Ne ovat peräkkäin lausuttuna "mitäs", "minä" ja "sanoin". Tuo ihanan ylimielinen heitto on osoitus omasta nerokkuudesta ja siitä, miten muut olivat väärässä. Itse pääsin viimeksi nuo sanat mainitsemaan Saiturin joulu 3D:tä katsoessa. Elokuva sai aikaan erikoisen ilmiön: se sai minut ymmärtämään Hollywood-pomojen bisnesajattelua ja pisti epäilemään elokuvan tekijöiden, siis taiteilijoiden, kyvyttömyyttä.
En missään nimessä inhonnut elokuvaa, enkä pitänyt sitä edes huonona. Oikeiden ihmisten liikkeiden mukaan animoitu 3d-elokuva oli harvinaisen kunnianhimoinen versio Charles Dickensin kuuluisasta joulutarinasta. Alkuperäisteosta oli muutettu hyvin vähän.
Mutta kuka kumma muka haluaa nähdä koko perheen jouluelokuvana tummasävyisen synkistelyn, jonka hurjimpina hetkinä vähän herkemmät katsojat tahrivat alushousunsa? Eli mitäs minä sanoin. Saiturin joulu 3D on floppi.
Eihän 30 miljoonaa taalaa ensi-iltaviikonloppuna USA:ssa sinällään huono tulos ole. Paitsi että on silloin, kun elokuva on maksanut 180 miljoonaa. Mihin ihmeeseen ne rahat ovat oikein menneet? Elokuva on niin tumma, siis ihan fyysisesti, että tuosta rahasta vain 20 miljoonaa näkyy valkokankaalla. Mukana on myös ovelia visuaalisia jippoja, mutta paljon kivempi olisi ollut, mikäli ne olisi voinut nähdä kunnolla.
Ohjaaja Robert Zemeckis ei ole noita rahoja omasta pussistaan esiin kaivanut. Kyllä jonkun studiopomon olisi pitänyt sanoa, että "kuulehan, Zeme, tästä leffasta tulee persnettoa, joten eiköhän pistetä vähän iloa ja valoa peliin".
Persnetto tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät tällaista elokuvaa juurikaan kaipaa. Koska Saiturin joulu 3d:llä on merkitystä vain viihdeteollisuuden tuotteena, elokuvan olisi pitänyt olla katsojaystävällisempi. Sanon sen sanan suoraan: kaupallisempi. Lopputulos ei kuitenkaan klassikoksi nouse tulevinakaan vuosina.
Muuten, mitä mieltä te olette tästä 3d-jutusta? Itse alan olla kyllästynyt siihen jo nyt. Elokuva on elokuva ja tivoli on tivoli. Omien havaintojeni mukaan 3d:stä hyötyvät vain susipaskat toimintaelokuvat. 3d:nä ne ovat vähän vähemmän sysipaskoja. Esimerkiksi Up ja Coraline toimivat ihan yhtä hyvin 2d:äkin. 3d ei kuitenkaan draaman sääntöjä mitenkään muuta.
Annan 3d:lle aikaa vielä James Cameronin hypetettyyn scifi-seikkailuun Avatar asti. Jos Avatar ei saa minua tulemaan housuihini, julistan koko 3d:n turhaksi muoti-ilmiöksi.

---

Tekniikan maailma

Väitetään, että raha ei tee onnelliseksi. Ehkä ei, joskaan en ole asiasta lainkaan varma. Mutta rahalla saa kaikenlaista kivaa, ja kiva puolestaan tekee ihmisen onnelliseksi. Kummeli-ryhmä kertoi aikoinaan, että se raha, mikä ei saada viinaan ja naisiin menemään, heitetään roskikseen. Minulla on parempi ehdotus. Sijoita ne kotiteatteriin.
Muutimme kesällä omakotitaloon. Vaimon idea. Näin tässä mainion paikan kiristykselle: muutetaan vaan mutta sillä ehdolla, että saan vihdoinkin ikioman kotiteatterin. Vaimo suostui, kerrankin. Ehkä vielä joskus saan sen Segwaynkin.
Koska varmaankin haluatte olla iloisia puolestani, minäpä kerron kotiteatteristani. Ei se maan paras ja kaunein ole, ei edes tämän kaupungin. Mutta voisin hyvin uskoa, että tämän kadun varrelta ei löydy parempaa.
Kaiken keskipiste on hd-videotykki. Vaikka muu maailma on jo siirtynyt hd-aikaan, tv-lähetykset eivät vieläkään ole. Jaksan asiaa aina vain hämmästellä. Hd-tykki lähtee nykyään melkein ilmaiseksi, jopa alle kahdella tonnilla. Itse sijoitin siihen 2,5 kiloeuroa. Testivoittaja, tietenkin.
Moottorilla varustetulla valkokankaalle ei ole leveyttä kuin reilut kaksi metriä. Suurempaa ei tähän tilaan olisi ollut järkevää laittaa. Ja se tila on ihan tavallinen olohuone, ei erillinen teatterihuone. Sellaista ei yksinkertaisesti ollut tarjolla. Toimiva avioliitto on kompromissien taidetta.
Vahvistin piti laittaa uusiksi liitäntöjen ja uusien ääniformaattien vuoksi. Kaiuttimia on 5,1-äänen vaatimat viisi plus uusi subwooferi. Hyvin jytisee.
Playstation 3 toimii bluray-laitteena. Muutkin pelikonsolit toki löytyvät. Tietenkin. Kaikilta pitäisi. Vaimo teki pimennysverhot. Myöhemmin vaihdoin 37-tuumaisen hd ready telkkariin 46-tuumaiseen hd-Sonyyn. Dvd-laitekin yhä tarvitaan muiden aluekoodien levyjen vuoksi. Tosin en juurikaa enää dvd-lättyjä hanki. Muistatta varmaan, että elämme hd-aikaa, eikä dvd teräväpiirtoa tarjoa.
Tekniikkaan, töihin ja muuhun roinaan upposi 7-8 tonnia, eli eipä juuri mitään. Elämänlaatu parani samalla huomattavasti suuremman rahasumman arvosta.
Suosittelen omaa kotiteatteria kaikille. Mikäli rahat ovat tiukalla, kannattaa totella suuren gurun ja ajattelijan Silvio Berlusconin neuvoa köyhille: tehkää enemmän bisnestä.
Kateuteen ei ole mitään syytä. Näitä samoja vehkeitä myydään kenelle tahansa, jopa parempiakin. Jos nyt kuitenkin tunnette kateuden piston rinnassanne, vilkaiskaa valokuvaani. Kateus muuttuu hetkessä sääliksi. Arvostan sääliänne suuresti. Sääli on välittämistä aidoimmillaan.

---