Kun hanhi voi huonosti

Jonkin aikaa sitten ennätyksellisen suositun Call of Duty: Modern Warfare 2:n tehnyt Infinity Ward -pelistudio ja sen omistava Activision ajautuivat törmäyskurssille. Sen nokkamiehet Jason West ja Vince Zampella saivat kenkää, ja maailman hienoimman maan jylhien perinteiden mukaisesti molemmat osapuolet alkoivat lyödä toisiaan lakimiehillä.

Activision on massiivinen pelijulkaisija, joka omistaa muun muassa Call of Dutyn, Guitar Heron ja World of Warcraftin kaltaiset uskomattoman menestyneet pelisarjat. Monet pitävät sitä nykyisin pelialan pahana imperiumina. Merkittävä osa tästä maineesta kumpuaa suoraan yritystä johtavasta Bobby Kotickista, jonka voisi hiukan kärjistäen sanoa luoneen lausunnoillaan kuvaa miehestä, joka ei pidä innovaatiosta, peleistä tai oikeastaan ylipäätänsä mistään muusta kuin rahasta.

West ja Zampella taas ovat tyyppejä, joiden rooli koko loistavasti menestyneen Call of Duty -sarjan luomisessa on merkittävä. Kaksikko lukeutuu varmasti koko länsimaisen pelialan taitavamman, kokeneemman ja vaikutusvaltaisemman väen joukkoon.

Varsinainen juttu on rasittavan monimutkainen, mutta pähkinänkuoressa sen voisi ilmaista näin: Westin ja Zampellan mukaan Activision ei halua maksaa heille kuuluvia sovittuja rojalteja (jotka tähän mennessä yli 14 miljoona kappaletta myyneen Modern Warfare 2:n menestyksen huomioon ottaen ovat varmasti merkittäviä). Activision taas syyttää kaksikkoa niskoittelusta, juonimisesta vihollisen kanssa ja piru ties mistä muusta pahanteosta.

Kun lakijutut ovat ison veden tuolla puolen valitettavan olennainen osa neuvottelukulttuuria ja osa painostusstrategioita, on hyvin vaikea tietää, mistä oikeasti on kyse ja kuka on varsinainen pahis, jos kukaan. Tilanteen on pakko olla päässyt tulehtumaan hyvin pahasti, että tällaisiin toimenpiteisiin ryhdytään.

Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että Modern Warfare -sarja on Activisionille kultamunia pullautteleva hanhi, ja nyt Infinity Wardilta ovat poistuneet paitsi West ja Zampella, joiden rooli pelin menestyksessä oli varmasti hyvin merkittävä, myös koko joukko muita -- Infinity Ward on tähän mennessä menettänyt ainakin 13 työntekijää, joista hyvin monet olivat kokeneita, senioritehtävissä istuvia kavereita. Kun firmassa on tiettävästi ollut alun perin alle sata työntekijää, se tarkoittaa, että reilut 10% jengistä on poistunut. Tällaiset tapahtumat tuskin parantavat työilmapiiriä, ja sieltä kuuluneiden uutisten mukaan työmoraali on pohjalukemissa.

Ollakseen se tarujen rahanahne paha imperiumi, Activision tuntuu toimivan häkellyttävän lyhytnäköisesti: jos tiimin vastuuhenkilöt ja kokeneimmat tyypit poistuvat paikalta, kuka sen seuraavan kultamunan sitten pyöräyttää? Tietenkään kyse ei ole siitä, etteikö sinne saataisi palkattua uusia ihmisiä, mutta merkittävä osa pelinteosta liittyy läheisesti kehitystiimin sisäiseen dynamiikkaan ja kykyyn tehdä yhteistyötä. Jos tehdään radikaaleja henkilöstömuutoksia, ei ole mitään takuita siitä, että lopputulos vastaa odotuksia. Se on vähän niin kuin vaihtaisi Beatlesista Lennonin ja McCartneyn tilalle pari muuta sinänsä ihan yhtä taitavaa jätkää ja olettaisi, että kyllä sieltä taas tulee tasan sitä haluttua Beatlesiä. Vaan kun ei tule.