Baarikaappi

Löytyi 4 merkintää tammikuulta 2011.

Risikon ristiretki

27.1.2011 16:34
Viime syyskuun 17. päivänä ilakoin blogissani www.city.fi/yhteisot/blogit/mikkosalasuo/113313/ kansanvallan selättäneen alkoholimainonnan saralla yltiöhärskin markkinaliberalistisen penetraatioyrityksen. Lopetin tuolloin kirjoituksen seuraavasti: "Ikävä kyllä nykyinen markkinaliberalismi tulee jatkamaan pyrkimyksiä ujuttautua syvälle poliittiseen päätöksentekoon. Siis aina niin pitkälle, että ihmisten hyvinvointi ja terveys murskautuvat bisneksen jalkoihin myös hyvinvointipalveluiksi joskus kuvittelemissamme instituutiossa."

En uskonut palaavani samaan aiheeseen näin pian ja alistuneena, katse painuneena räntäiseen katuun (mutten lyötynä). Viime viikon torstaina Yle uutisoi, ettei peruspalveluministeri Paula Risikko ajakaan alkoholin mielikuvamainontaa kieltävää lainsäädäntöä. Perjantaina ministeri Risikko lähetti maailmaan tarkentavan lehdistötiedotteen www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1550773#fi , jossa hän lausui muun muassa, että "Jatkossa ovat kiellettyjä myös ne mainonnan keinot, joilla annetaan kuva alkoholin sosiaalista ja seksuaalista menestystä lisäävistä sekä muista totuudenvastaisista vaikutuksista".

Kieltoja on siis tulossa - tai siis, ei, ei todellakaan. Pientä viilausta ministerin tiedote olisi vaatinut, sillä hänen mainitsemansa seikat on kirjattu alkoholilakiin jo vuonna 1995 ja niitä on vielä täydennetty vuonna 2008. Näin ollen 21.1.2011 päivätty ministerin tiedote siis lausuu todellisuudessa seuraavaa: "JatkossaKIN ovat kiellettyjä myös ne mainonnan keinot, joilla annetaan kuva alkoholin sosiaalista ja seksuaalista menestystä lisäävistä sekä muista totuudenvastaisista vaikutuksista". Voi pahkeinen, kuinka pienen pieni vahinko, vain kolmen vaivaisen kirjaimen (tahaton) unohdus, saa viestin sisällön suorastaan harhaanjohtavalta vaikuttavaan valoon. Varsinaisen tiedotteen perusteella voisi helposti ajatella, että "nyt siellä ministeriössä rehkitään oikein tosissaan lasten ja nuorten alkoholin käytön vähentämiseksi" ja "onhan se peruspalveluministeri varsin aikaansaava ihminen". Vaan näinpä ei tämän asian tiimoilla ole.

Alkoholin mielikuvamainonnan kieltoa puoltavat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat, suuri enemmistö virkamiehistä, systemaattisesti kaikki tutkijat, kansalaisjärjestöt ja kansalaismielipide. Myös joukko kansanedustajia on oma-aloitteisesti laatinut asiasta lakialoitteen. Kieltoa vastustaa peruspalveluministeri Risikko, alkoholiteollisuus ja tahot, joille mainonnasta on suoraa taloudellista hyötyä. Tässä tulee se kohta, jossa minä putoan kärryiltä. Mikä voi olla ministerin motiivina asettua poikkiteloin käytännössä kaikkien oman alansa asiantuntijoiden, virkamiesten, tutkijoiden, järjestöjen ja kansalaismielipiteen kanssa? Alkoholimainonnan kielto on varmasti yksi tärkeimmistä mittareista, joiden pohjalta Risikon onnistumista ministerinä tullaan myöhemmin puntaroimaan. Mikä voima saa ihmisen riskeeraamaan oman ministeriuransa keskeisimmän tehtävän?

Nettikeskustelut teemasta ovat täynnä erilaisia salaliittoteorioita. Jokainen voi lukea sieltä, mille kuvio näyttää kansan syvien rivien silmin - ei ole kaunista luettavaa kansanvallan näkökulmasta. Minä en suoralta kädeltä osta salaliittoteorioita, mutta jokin tässä mättää ja pahasti. Ruma metafora tilanteesta voisi olla vaikkapa sellainen, että homma haiskahtaa pahemmin kuin 14-vuotiaan pissiksen ensioksennus kahdeksan kattoon nostavan siiderin jälkeen. Jottei menisi ihan monologiksi, niin järjestän loppuun pienen kansalaisgallupin.

Esitän kolme vaihtoehtoa, joista jokainen voi olla (tai sitten ei) ministeri Risikon motiivina. Valitkaa vaihtoehdoista yksi tai tarjotkaa parempaa:

A) Kanada

B) Kokoomus

C) Ministeri kyllä tietää mitä tekee. Lienee Salasuonkin parempi pitää tuolla koulupohjalla turpansa kiinni. Ministeri on sentään ministeri ja omaa sellaisia suuria sosiaali- ja terveyspoliittisia visioita, joita tavallinen kengän kuluttaja ei koskaan voi ymmärtää - Alkoholitonta Nikolaita litkivistä dosenteista puhumattakaan.

Kännissä saa pummata, nälkäisenä ei kerjätä

21.1.2011 10:13
"Aggressiivisen kerjäämisen kieltäminen etenee" uutisoi Hesari eilen. Tämä tarkoittaa sellaista kerjäämistä, joka sisältää esimerkiksi suullisia uhkauksia, vaatteista nykimistä, tönimistä tai auton kulun estämistä. Minä en ymmärrä! Eikös suullinen uhkailu, kiinnikäyminen, töniminen ja auton kulun estäminen ole laitonta puuhaa, vaikkei kerjäisikään samalla? Onko nyt siis tekeillä samankaltainen järjestyslaki kuin aikanaan julkijuopottelun kohdalla. Lainsäädäntö puuttumiseen on jo olemassa, mutta kyseessä onkin moraalisen paheksunnan julkinen lietsonta.

Suomalaisessa kulttuurissa elää vahvana omintakeinen kerjäämiseen rinnastuva instituutio: pummaaminen. Siihen ei pahemmin kiinnitetä huomiota, sillä jostakin syystä emme rinnasta sitä kerjäämiseen. Pummaaminen on varmasti kaikille tuttu asia. Kaupungin kaduilla törmää lähes päivittäin tärisevin käsin etenevään krapulaiseen, joka pummaa hiluja korjaussarjaan. Kapakoissa pummaaminen on jo Suomessakin vähintään 100 vuotta vanha ilmiö. 2000-luvulla katukuvaan on tullut myös huumeongelmaisia, jotka kyselevät vähemmän korrektisti kolikoita ruokaan. Entäs röökin pummaaminen, asia johon syyllistyn itsekin joskus? En jotenkin jaksa uskoa, että nyt tekeillä oleva järjestyslaki on ensisijaisesti suunnattu kapakoissa tai kaduilla haahuileville känniläisille, jotka pummaavat aggressiivisesti kaljarahaa tai baarin kulmalla kovaäänisesti rähjäten röökiä.

Kadulla kerjääminen ei varmastikaan ole ihmisarvoa kohentava kokemus. Se on puuhaa, jota kukaan ei tee kokeakseen nautintoa tai etsiessään ekstreme-kokemuksia. Piilevät katukerjäämisen rakenteelliset juuret missä tahansa, tai pistää se esteettisesti keskiluokkaiseen okulaariimme kuinka häiritsevästi vain, niin emmehän me voi syyllistää pakkasessa värjöttelevää nälkäistä ihmispoloa. Ja Suomessahan me emme suoraan sitä teekään, vaan säädämme moraalista paheksuntaa nostattavan uuden järjestyslain!

Hyväksymme kitisemättä pummaamisen, sillä kuka tahansa meistä voi joutua samaan tilanteeseen. Joskushan mopo voi heikolla hetkellä karata keneltä tahansa ja kyllä kaveria täytyy silloin jelpata. Tupakoitsijoiden kesken taas vallitsee tietty solidaarisuus, sillä jokainen tietää sen kurjuuden, kun aamurööki jää saamatta. Kapakassa taas ei olla köyhiä tai kipeitä ja kyllähän silloin yhden stoben voi tuntemattomallekin pummaajalle pistää. Entäs aggressiiviset kurvin kundit, jotka istuvat ratikassa viereen ja alkavat kinuta "paria euroa". Sitten vielä nämä laitapuolen kulkijat, joita parveilee joka ikisen pitkäripaisten lähistöillä. Suomi onkin täynnä kerjäämistä, jota emme miellä kerjäämiseksi. Onhan tämä vaan ihmeellinen maa, känninen saa rähisten pummata, mutta nälkäinen ei saa kerjätä. Tätäkö se perustuslain yhdenvertaisuusperiaate tarkoittaa?

PS. Mitenhän tätä pykälää sovelletaan, kun humalapäissään kerjää baarissa pikkutunneilla vähemmän sensitiivisesti piparia?

Armeijan valistusoppitunnilla

14.1.2011 17:43
Vuonna 2008 tein osallistuvaa havainnointia 35-vuotiaana alokkaana Kainuun prikaatissa. Vedin siis tuolloin 54-vuotiaan kollegani, Tommi Hoikkalan, kanssa yhteensä noin kolmen kuukauden setin 24/7 armeijan leivissä. Kyseisestä tutkimushankkeesta julkaistiin noin vuosi sitten 500-sivuinen kirja "Tunnetut sotilaat - varusmiehen kokemus ja terveystaju". Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli liikenne- ja päihdevalistuksen oppitunti.

Luennon pitäneet varuskunnassa työskennelleet siviilit ammensivat pedagogiansa jostain 1970-luvun ja pelotteluvalistuksen syvistä pohjavirtauksista. Seuraavassa otteita huumeita käsittelevästä luennosta, joka tallentui nauhalle. Nauhan myöhemmin litteroinut opiskelija oli pedantti ja kirjoitti auki myös alokas Salasuon välikuiskaukset vieressä istuneelle alokkaalle:

Luento päihteistä, helmikuu 2008:

"Luennoitsija: Ja kun nautintoaineista puhutaan, niin pakko on näihin huumeisiinkin sitten mennä, toivottavasti tämä on semmoinen sarka joka ei oo kellekkään tuttu".

Salasuo: "Mulle se on aika tuttu kyllä, vähän niiku työsarkana."

Luennoitsija: "Mutta ikävä kyllä, ei ikinä uskonut, että henkilö oli käyttänyt tai käyttää, sitä ei heti nää päällepäin. Ja näitä on kaikennäköisiä valmisteita, on näitä kannabiksia, jos on näitä poltettavia juttuja, ei ihan niin dramaattisia, mutta täältä se lähtee. Kokeillaan mietoja huumeita, sitten vähän vahvempia. Sitten mennään näihin amfetamiineihin, joka on tämmönen nykyajan teknohuume hittituote, jaksaa bailata pari vuorokautta yhteen, ei tarvitse nukkua välissä yhtään, eikä tunnu missään. Ei väsytä eikä oo kiputiloja ja on hyvä mieli koko ajan, kun on aineet päällä. Mutta, sen jälkeen kun aineet lähtee, tulee kahta kauheempi väsymys. Kokaiini on sitten vähän samanlainen kuin tuo amfetamiini, eli samanlaista. Hilpeyttä ja virkeyttä ja ylienergisyyttä".

"Sitten tää LSD ja tälläset, jotka aiheuttaa näitä aistiharhoja ja psykoosia ja tämmösiä, ne on niitä matkoja niin sanotusti. Ja tämä, että ei ole pitkään aikaan käyttänyt esimerkiksi LSD:tä,
saattaa olla kuukausi välissä, että ihan olla kuivilla, saattaa ihan äkkiä päälle tulla se matka. Ne on erittäin vaarallisia, että ollaan vaikka liikenteessä, onki kiva alkaa nukkumaan siinä auton ratissa."

"(...) Ai jaa, on päässy nykyään, mikähän muukin liuotin mitä ihmiset, olikos se hajuvesi vai mikä se oli, mitä vasta tuli tällä viikolla, tuli semmonen huume, jota nuoret imppaavat ja tulee pää sekaisin?"

Salasuo: "voi helvetti, lakkaa tai gammaa se on, mitä se tarkoittaa".

Luennoitsija: "Riippuvuutta aiheuttaa, keskushermostoon vaikuttaa, jopa ensimmäisestä jää koukkuun".

Salasuo: "vai, että oikein ensimmäisestä kokeilusta voi jäädä riippuvaiseksi, voi hyvänen aika!"

Luennoitsija: "Tartuntatautiriski kasvaa ja rikollisuuttahan se myöskin ruokkii, koska rahaa tarvitaan".

Salasuo: "Nyt jos ei oltais osallistuvia havainnoitsijoita, niin mä sanoisin anteeks ja kävelisin tonne eteen, et nyt pieni tarkennus muutamaan edelliseen kohtaan."

Kuten edellisestä käy ilmi, on armeijan kansalaiskasvatus hieman, hmmm, sanoisinko puutteellista. Siinä hukataan tärkeitä ja viimeisiä mahdollisuuksia pistää pojat aidosti pohtimaan huumekysymystä. Tätä voi kai loukkaamatta ketään kutsua mielettömyydeksi.

Syksyllä luovutettu nk. Siilasmaan asevelvollisuustyöryhmän raportti peräänkuuluttaa kansalaiskasvatuksessa tiivistä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Voisi arvella, että esimerkiksi Kajaanin A-klinikalta tai järjestökentältä löytyisi päteviä päihdevalistajia. Asiantuntijoiden käyttö muissakin terveyteen liittyvissä kysymyksissä olisi mielekästä, tarjoaisi uusia yhteistyömahdollisuuksia ja valistaisi myös kantahenkilökuntaa.

(Lähde: Hoikkala, Tommi & Salasuo, Mikko & Ojajärvi, Anni (2009) Tunnetut sotilaat - varusmiehen kokemus ja terveystaju. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto).

Eihän lukita vielä doping-paradigmaa?

7.1.2011 19:26
Tuoreessa UKK-instituutin tutkimuksessa raportoidaan anabolisten steroidien ja lisäravinteiden käytöstä 12-18-vuotiaden suomalaisnuorten keskuudessa. Tulosten mukaan steroideja raportoi käyttäneensä ajanjaksolla 1991-2005 viimeisen vuoden aikana 0,5 % pojista ja 0,2 % tytöistä. Luvut ovat kansainvälisessä vertailussa erittäin alhaisia. Lisäravinteita ilmoitti käyttäneensä edeltävän vuoden aikana 45 % vastaajista. Tutkimusjakson aikana proteiinivalmisteiden käytön havaittiin lisääntyneen, muutoin lisäravinteiden käyttö pysyi samalla tasolla. Vuonna 1991 yhdeksän prosenttia 16-18-vuotiaista pojista ilmoitti käyttäneensä proteiinivalmisteita, kun vastaava luku vuonna 2005 oli 17 %.

Tulokset ovat kiinnostavia, sillä maailmalla kohistaan kovasti dopingin käytön nopeasta yleistymisestä kuntoilijoiden keskuudessa. Myös Suomessa asiaan tutkitaan tällä hetkellä ahkerasti ja itsekin kirjoitan parhaillaan teemasta kirjaa. UKK-instituutin tutkimustulokset ovat tärkeitä, sillä aiemmin ainoastaan Nuorisobarometrissä 2009 on kartoitettu dopingin käyttöä väestötason kyselyllä. Tulokset olivat tuolloin hyvin samansuuntaisia, vaikka otoksen ikähaitari ylsi aina 29-vuotiaisiin saakka. Lisäravinteiden osalta tulokset ovat kaiken kaikkiaan melko triviaaleja, sillä vastaajat ymmärtävät kysymyksen varmasti hyvin eri tavoin. Nykyisin, kun lähes jokaisen lähikaupassa myytävän tuotteen kyljessä lukee sen sisältävän proteiineja, rautavalmisteita tai vitamiineja, on lähes mahdotonta arvioida mitä vastaaja on kelannut ruksatessaan vastauksen.

Asiaan. UKK-instituutin tutkimus tukee käsitystäni siitä, ettei anabolisten steroidien käytöstä ole Suomessa tulossa epidemiaa - josta ministeri Wallin on ollut huolissaan. Lopullinen vahvistus käytön yleisyydestä saadaan loppuvuodesta, kun julkaisen syksyllä 2010 tehdyn väestötutkimuksen tulokset (data on vielä Tilastokeskuksessa, enkä lähde arvailemaan mitä se kertoo). Mielestäni UKKI:n tuloksista on raportoitu asiallisesti, mutta viimeisin TV-ohjelma Akuuti nosti hiukan karvoja pystyyn. Kärkenä oli ajassamme kaikkea niin ihanasti määrittävä terveys ja toimittajan spiikki huolestuttavan moralistinen.

Miksi huolestuttavan moralistinen? Niin kutsuttu kuntodoping on Suomessa uusi ilmiö - siis sitä ei ole aiemmin noteerattu tai tutkittu. Kuten UKKI:n ja Nuorisobarometrin tulokset kertovat, on kyseessä kansanterveydellisesti hyvin marginaalinen ilmiö. Siitä on käyty hyvin vähän julkista keskustelua ja kuntodoping vasta etsii paikkaansa yhteiskunnallisena ilmiönä. Puhetapa, joka ylikorostaa terveyshaittoja ja sivuuttaa muut näkökulmat, paaluttaa kuntodopingin yhteiskunnallisen paikan johonkin huumeiden ja vaarallisten lääkkeiden väärinkäytön välimaastoon. Tällainen ongelman konstruointi, pakottaminen tiettyyn tulkintakehykseen, on yksisilmäistä. Se luo turhaan moraalista paniikkia (josta tosin media diggaa) .

Peräänkuulutankin malttia kuntodopingin käsittelyyn julkisuudessa. Tiedämme ilmiöstä vielä liian vähän sanoaksemme, että kyseessä on ensisijaisesti terveysongelma. Joillekin yksilöille näin toki saattaa olla, mutta yleistysten kanssa tulee olla hyvin varovainen. Josko kerrankin ensin kunnolla tutkitaan, ennen kuin alettaan terveysvasaralla hutkimaan.

(Lähde: Mattila VM, Parkkari J, Laakso L, Pihlajamäki H, Rimpelä A. Use of dietary supplements and anabolic-androgenic steroids among Finnish adolescents in 1991-2005.
Eur J Public Health. 2010 Jun;20(3):306-11. Epub 2009 Aug 26.)