Kun nainen alkaa odottaa lasta, monen miehen masu alkaa kasvaa samaan tahtiin. Ajattelin sen johtuvan solidaarisuudesta ja yhteisistä välipalahetkistä.
Tämä haamuraskautena (Couvade Syndrome) tunnettu ilmiö on ilmeisesti tervehtinyt ihmisiä iät ja ajat. Antropologit ja historiantutkijat tuntevat nimittäin asian. Lääketiede on löytänyt ilmiön taustalta kylmää faktaa aivojen peilisoluista, ja tietenkin hormoneista.
On väitetty, että jopa 65 prosenttia tulevista isistä kärsisi joistakin raskausoireista.
Ennen synnytystä miesten hoivahormoni prolaktiini nousee noin 20 prosenttia. Kortisolitaso tuplaantuu ja herkkyys ja valppaus paranee. Synnytyksen jälkeen miesten testosteroni putoaa noin kolmanneksella ja estrogeenitaso nousee tavallista korkeammaksi. (Katherine Wynne-Edwardsin mukaan miesten estrogeenitaso nousee noin kuukautta ennen synnytystä ja pysyy korkealla noin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen.) Kaikki muutokset auttavat miestä kiintymään lapseensa.
Isät eivät yleensä kuule vauvan itkua yhtä hyvin kuin äidit. Miehet joiden testosteronitaso on alhainen kuulevat vauvan inahdukset hyvin. Testosteroni vähentää molempien sukupuolten "äidillisyyttä".
Myös isät tai ottovanhemmat voivat muuttua "äidillisiksi", jos ovat läheisessä kontaktissa vauvaan. Oksitosiiniarvot nousevat ja vauva tulee elämässä ykköseksi. Vauvaa lohduttavilla miehillä on myös korkea prolaktiinitaso.
Mitä enemmän tekee jotakin, sitä enemmän aivot varaavat aivosoluja ja aivokapasiteettia asialle. Alison Flemingin tutkimuksissa selvisi, että isät ovat parempia reagoimaan lapsiin kuin lapsettomat miehet (mikä yllätys). Ross Parke on tutkinut miesten ja naisten lastenhoitotapoja ja totesi ne yhtä hyviksi.
Wikipedian artikkeli haamuraskaudesta väittää pahimpien raskausoireiden tulevan tossun alla oleville miehille. Dominoiva vaimo saa miehenkin raskaaksi.
Jälkikasvuun satsaaminen kannattaa: Scientific American raportoi tutkimuksesta, jonka mukaan lapset, joiden isät osallistuvat heidän elämäänsä pärjäävät paremmin sekä koulussa että sosiaalisissa tilanteissa.
Harva pääsee neron kanssa naimisiin. Onneksi, sanoo muusana väsynyt kumppani. Erityislahjakas ihminen voi olla rasittava puoliso.
Lahjakkaat ihmiset ovat jo lapsina usein virkeitä, huomionkipeitä, uteliaita ja vaihtelunhaluisia. Heillä on oma halu oppia asioita. Usein lahjakkaat jaksavat sinnikkäästi (jääräpäisesti) opetella jonkin erityistaidon. (Aikainen lukemaan oppiminen ei muuten välttämättä ole merkki erityislahjakkuudesta, vaan pikemminkin vanhempien kunnianhimosta, kertoo sveitsiläistutkimus.)
Lahjakkaan tyypillisiä persoonallisuudenpiirteitä ovat syvällisyys ja tarkkanäköisyys, halu ymmärtää, stimulanssin tarve, perfektionismi, huumorintaju, loogisuus, tunteellisuus, empaattisuus, herkkyys ja intensiivisyys. Useimmat ns. tavalliset ihmiset pitävät tällaista luonnetta vaativana. Rauhallista elämää rakastavalle kumppanin kiihkeys on suuri rasite.
Lahjakkailla on usein hyvin voimakas persoona ja lähes vimmainen käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla tai miten niiden ei ainakaan tulisi mennä. Vahva identiteetti voi parisuhteen lisäksi hankaloittaa myös uraa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan ulkoapäin ohjautuva saattaa löytää ammatin helpommin. Kumppanille ikuisen etsijän puolisona toimiminen voi tulla kalliiksi ja henkisesti turhauttavaksi.
Demokratiassa enemmistö päättää mikä on oikein ja normaalia ja erityislahjakkaat häiritsevät normaalin toteutumista. Lahjakkaat ovat vaativia lapsia, oppilaita, alaisia ja puolisoita. Ympäristöllä ei aina ole riittävästi viisautta neron tunnistamiseen, sietämiseen - ja toisen ylivertaisuuden kestämiseen.
Jos superlahjakas löytää oman roolinsa työelämässä, saa yhteisö hänestä paljon irti. Hän voi olla alansa huippu-mikä-vaan. Parisuhde tähden kanssa ei välttämättä ole huippuelämys. Kumppanin asemaksi voi jäädä äidin rooli: pesee, paijaa, ruokkii ja kannustaa.
Ja miksi seksistinen otsikko? Tunnistetut/ tunnustetut nerot ovat useimmiten miehiä. Neron naisen kanssa harva edes uskaltaa naimisiin.
Kaveri oppi puhumaan vajaa 3-vuotiaana, koulumenestys oli heikko:
Nettideittailufirma kysyi rakastumista ja aivoja tutkivalta professori Helen Fisheriltä miksi rakastumme juuri tiettyyn ihmiseen. Fisher vastasi, ettei tiedä. "Tiedän vain mitä aivoissamme silloin tapahtuu."
Se jo tiedetään (yleinen käsitys + tutkimukset), että yleensä rakastumme ihmiseen, jolla on samanlainen sosiosekonominen tausta, suunnilleen yhtä hyvä äly kuin itsellämme, samankaltainen huumorintaju, about yhtä hyvä ulkonäkö jne.
Mutta miksi ihastumme juuri tiettyyn henkilöön kaikista niistä käytännössä yhtä hyvistä vaihtoehdoista? Miksi huoneeseen astuessamme kahdestakymmenestä fiksusta ja hyvännäköisestä juristista juuri yksi tietty saa jalat menemään alta ja muut eivät innosta ollenkaan?
Mikseivät ne muut ihan "saman tasoiset" viehätä lainkaan?
Fisher halusi tutkia asiaa. Hän uskoo, että rakastuminen on biologiaa. "Se on samanlainen tarve kuin nälkä", sanoi Fisher TED-luennossaan vuonna 2008. Fisher uskoo aivokemioiden vaikuttavan valintaamme: jos kahden ihmisen dopamiini-, serotoniini- ym. tasot ovat samankaltaiset, he rakastuvat toisiinsa. Kolmen vuoden tutkimukset ja tuhannet haastattelut tukevat Fisherin arviota. Jos lisätutkimukset tukevat hypoteesia, saamme varmasti nähdä erilaisia uusia kaupallisia sovelluksia parinvalintaan.
Jonain päivänä apteekissa myydään rakkaustestejä.
Elämäntapaope-lääkäri Deepak Chopra ja rakastuminen:
Professori Helen Fisher tutkii aivoja ja rakkautta. Hän oli jossakin tilaisuudessa kysynyt ihmisiltä, moniko on joskus jättänyt rakastamansa ihmisen. 95 prosenttia viittasi. Sitten hän kysyi moniko on tullut rakastamansa ihmisen jättämäksi. Taas 95 prosenttia oli kokenut saman.
Erossa ihmisen koko olemassaolo ja perusturvallisuus ovat uhattuina. Yleisiä psykofyysisiä oireita ovat unettomuus tai liika nukkuminen, lihominen tai laihtuminen, ihottumat, tulehdukset, astma, vatsahaava ja kohonnut verenpaine. Yhdysvaltalaistutkimusten mukaan vastaeronneilla on suurentunut riski joutua auto-onnettomuuteen, tehdä itsemurha, olla sairauslomalla tai masentua. Tupakointi on kaikista yleisintä eronneilla.
Epäonnistumisen ja yksinäisyyden tunteet sekä itsetunnon lasku ahdistavat.
Pahin vaihe lievenee muutamassa kuukaudessa, mutta on niitäkin, jotka eivät selviä edes 10 vuodessa. Ensimmäinen vuosi on vaikein; useimmat toipuvat 1-3 vuoden aikana. Joskus selviytyminen venyy ja eroajan elämä alkaa jumittaa. Samanaikaiset muut suuret muutokset elämässä vaikuttavat negatiivisesti.
Tutkimusten mukaan erokriisi purkautuu muita kriisejä useammin henkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi.
Eron setviminen ei ole helppoa, mutta asiat kannattaa käydä läpi, vaikka kuinka sattuisi. Jos tunteet jättää käsittelemättä, ne voivat salakavalasti johtaa virheratkaisuihin, estyneisyyteen ja vääriin tulkintoihin.
Ruotsalaistutkimuksen mukaan 84 prosenttia naisista koki itsetuntonsa parantuneen eron jälkeen. Itsenäisyys kasvoi ja oman osaamisen hyödyntäminen lisääntyi. Nuoret naiset saivat tsemppiä uralle tai opintoihin. Mutta vain neljä viidestä oli 10 vuoden kuluttua sitä mieltä, että ero oli oikea ratkaisu.
Suomalaisen tutkimuksen mukaan naiset pitivät eroa onnistuneena ratkaisuna useammin kuin miehet. 70 prosenttia ei katunut sitä. (Katuminen liittyi yleensä lapsiin.) Suomalaisnaisilla onnellisuus oli lisääntynyt ja itsetunto vahvistunut. Ns. huonon kumppanin jättäjät selvisivät erosta helpoimmalla.
Bruce Fisherin jälleenrakennusteoria kehottaa eroajaa hyväksymään tosiasiat. On lopetettava jahkailu, jätettävä entinen suhde ja keskityttävä omaan kasvuun ja tulevaisuuteen. Ero on oppimisprosessi (kuulostaa hirveeltä lässytykseltä, mutta jos ei opi, hakkaa päätä seinään). On opittava omillaan olo ja ruvettava tekemään itseä kiinnostavia asioita. Itsetutkiskelu ja lapsuuden kokemusten selvittäminen on aloitettava viimeistään nyt. (Muuten huomaa samat ongelmat seuraavassa suhteessa/ lapsuuden perheen kommunikaatiomallit siirtyvät tutkimusten mukaan helposti omiin suhteisiin.) Vasta sitten uskaltaa riisua naamiot ja pystyy solmimaan rehellisyyteen perustuvia ihmissuhteita.
Anne Rummukaisen terveystieteen gradu, Tampere 2007.
Netta Karjalahden opinnäytetyö, Diak 2010.
4 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta