Suhteet

Lapsettomuus

Yhä useammat alkavat uskoa ihmisiä, jotka skippaavat lapsen teon vapaaehtoisesti. Yksilöllä on oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä vanhemmuudesta.

Aika moni jää ilman jälkeläisiä vastoin tahtoaan. Henna-Riikka Hiltusen hoitotyön opinnäytetyössä viime vuodelta on hyvä yhteenveto lapsettomuudesta. Suomalaisista pareista noin kuudennes kärsii siitä jossakin vaiheessa elämäänsä. Suurin osa onnistuu hedelmöityksessä vuoden sisällä: ehkäisyn lopettamisen 1-vuotispäivänä 80-85 prosenttia pareista on saanut lapsen alulle. Ilman tärppiä jääneistä puolet onnistuu yrityksessään seuraavan vuoden aikana.

Lapsettomuuden syitä ovat mm. ensisynnyttäjien keski-iän nousu, vanhempien ylipaino (naisilla varsinkin vyötärölihavuus laskee hedelmällisyyttä, miehillä ylipaino aiheuttaa liiallisen estrogeenintuotannon), elämäntavat (liikkumattomuus, tupakka, päihteet, vähäinen yöuni jne.), sukupuolitaudit, sairaudet ja rakennepoikkeamat.

Nykyisistä vanhemmiksi pyrkivistä osa on itse jäänyt eloon erilaisten tehostettujen hoitojen ansiosta, mikä saattaa laskea omaa hedelmällisyyttä. Syömishäiriöt haittaavat raskaaksi tuloa ja raskautta, ei vain lihavilla, vaan myös liian laihoilla naisilla.

Vaikka lisääntyminen ei juuri nyt kauheasti kiinnostaisikaan, on kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei lapsia noin vain automaattisesti hankita.

Hedelmällisyysikkuna on yleensä auki 18-35 -vuotiaana. Moni ei tiedä, että naisen paras aika loppuu jo kolmikymppisenä ja yli 35-vuotiaista vain noin puolet onnistuu tulemaan raskaaksi vuoden yrittämisen jälkeen ilman hedelmällisyyshoitoja.

Lääkärikaverini mukaan hedelmällisyys ja sen kesto ovat erittäin yksilölllisiä ominaisuuksia. Aina ei voi etukäteen tietää sattuuko kuulumaan siihen harvinaiseen joukkoon, jolla vaihdevuodet alkavat ennenaikaisesti alle 30-vuotiaana.

Hyvä syy olla hankkimatta lapsia on oman halun puute. Muut syyt voivat jälkeenpäin tuntua typeriltä.

Tagit: hedelmöitys hoito lapsettomuus lisääntyminen vanhemmuus

---

Terapiasuhteessa

Nykyajan parisuhde on terapiasuhde, joka vaatii jatkuvaa hoitoa, väläyttää sosiologi Jaana Maksimainen väitöskirjassaan:

www.doria.fi/handle/10024/63964

Maksimaisen mukaan mediassa vatvotaan parisuhteita tolkuttoman paljon ja "parisuhteeseen kohdistuva valtava kiinnostus pohjautuu terapeuttiselle ymmärrykselle parisuhteen vaativuudesta ja ongelmallisuudesta".

Hehe, kukakohan kirjoittelee suhdejuttuja?

Puheessa korostuvat parisuhteen hoitaminen ja pelastaminen, mutta terapeuttinen ymmärtäminen ei tarjoa normatiivista suuntaa.

Jatkuvien ristiriitojen lähde päätyy luonnollisesti kaikesta puheesta huolimatta eroon. Yksilön tehtävänä on yrittää ymmärtää.

Siltähän suhteet vähän vaikuttavat, ainakin julkisuudessa. Minkä tahansa lehden avaa, saa lukea muistutuksia suhteen hoitamisesta. Älä vaan hetkeksikään unohda ponnistella. Yllätä miehesi! Muista vaimoasi romanttisella lahjalla! Älä ala käyttää mukavia alushousuja. Muista puhuapuhuapuhua, älä anna sen katsoa telkkaria.

Hyvä parisuhde ei vaadi jatkuvia ponnisteluja. Miksi pitäisi koko ajan yliyrittää? Jos on niiiin vaikeaa, niin onko koko hommassa mitään mieltä? Yhteiselon kuuluisi mielestäni sujua pingottamatta. Tämä ei poissulje sähäkkää suhdetta, jos molemmat siitä nauttivat.

Ja, jos se ei ole rikki, älä yritä korjata sitä on hyvä sääntö. Kaikkien suhteiden ei tarvitse olla samanlaisia. Jokainen pari voi luoda kotiin oman universuminsa.

Kiitos, Jaana.

Tagit: hoito ongelmallinen rikki terapeuttinen

---