Spy hard

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 52

Seuraavat | Loppuun

Kimin ja Rikun kultainen kosketus

Jotkut vain saavat homman toimimaan. Kim Heiniö ja Riku Stenros kuuluvat mielestäni näihin joihinkin, kun puhutaan anniskeluravintolan pyörittämisestä Helsingin yössä. Pienissä liiketiloissa toimivista kivijalkabaareista saa pitää laskua, jotta pysyy vaihtuvuuden mukana. Isommissa yökerhoissa taas vietetään avajaisia ja hautajaisia vuoroviikoin.

Cuban ja Jennyn pääjehut ovat onnistuneet pitämään paikkansa tasaisessa suosiossa. Ei ihme, kun muistetaan miesten taustat. Kim on pyörittänyt ysärin alussa legendaarista ruokapaikkaa Soupia, ja ollut osakkaana Den Kungliga Klubbenissa. Rikun kannuksista taas mainittakoon osakkuus Stockolm Diskotekissä, josta Kim sai miehen houkuteltua Cubaa perustamaan. Erottajankulmaa hallitseva Cuba näki päivänvalon vuonna 2007, ja menoa on riittänyt.

Parivaljakon toinen lapsi, marraskuussa 2008 avattu Jenny Woo, on kokenut yhden konseptimuutoksen (tammikuussa 2010), mutta ainakin itse pidän myös uudesta menosta. Ja harvoin siellä yksin täytyy bilettää.

Miesten uusin paikka aukeaa syyskuun lopulla. Eikä matkaa kahdelta yöllä suljettavasta Coronitasta ole paljoa jatkojuhlille Jennyyn. Coronita tulee Simonkadun ja Annankadun kulmaan (Feverin hoodeille!). Ja nyt kyse ei ole pelkistä bileistä. Aamiainen, lounas ja illallinen hoituvat kaikki samassa paikassa. Aamiainen tulee olemaan hedelmäpitoinen, illallinen mukailee libanonilaista keittiötä. Yhdeksän, kymmenen aikaan illalla, toisen kattauksen jälkeen, siirrytään lennosta rennosta safkapaikasta baariksi. Tarkoitus on saada porukka tanssimaan, joten musa tulee kuulemma olemaan kaikkea lattareista rokkiin.

Vilauksia Coronitasta ei pääse vielä kurkkimaan. Liiketila on täysremontissa, sillä aiemmin paikalla toimi huonekaluliike, eikä sotkamaskuissa luonnollisesti ole kunnon keittiötiloja.

Tagit: coronita huonekaluliike libanon simonkatu spyhard

Kuultua - Mansen maistajat

Enemmän Tampereella vierailevat ihmiset kertovat aina toinen toistaan värikkäämpiä legendoja kaupungin yöstä. Kuulin viimeisimmän vähän aikaa sitten, ja jos faktat vuotavat, enemmän tietävät voivat korjata.

Tämän kertomuksen johdosta olen alkanut entistä enemmän ihmettelemään myös sitä, miksei Turun yöstä kerrota ikinä tarinaa. Ei, vaikka jonkun vuonna nolla tehdyn tutkimuksen mukaan siellä asuvat Suomen kauneimmat ja sinkuimmat ihmiset. (Onko tässä joku ”What happens in Turku, stays in Turku-tyylinen salainen sopimus?)
Jottei jumituttaisi liikaa tois puol jokkee, kerron nyt kuulemani.

Kaikkien tietämät esitanssijat ovat jo niin viimesesonkia. Huhujen mukaan Soittoruokala Sahassa on baarin puolella iltaisin esijuojat (2). Tyypit on valittu ilmeisesti enemmän tai vähemmän random-periaattella ja tuttuuden mukaan. Bostailijoiden tehtävänä on yllätys yllätys, juominen. Laskun joutuu maksamaan jos lähtee kotiin ennen pilkkua (Sammumis- ja ulosheitto-tapauksista en tiedä.). Jotta esijuojat tunnistettaisiin, heille annetaan rakennustyömailta ja esikoululaisten päältäkin tutut huomioliivit.

Tällaiselle innovatiivisuudelle pitäisi antaa tunnustusta. Epäselväksi jää vain se, miksi tamperelaiset tarvitsevat esijuojia. Tanssiin kannustamisen ymmärrän täällä jurossa (joskin maailman parhaassa) maassamme, mutta että täytyy ihan juomiseenkin kannustaa… Ollaankohan mansessa keskimääräistäkin ujompia?

Iltauutisten loppukevennyksen tavoin laitan tähän vielä kuvan viime torstaina juhlituista Apocalyptican levyjulkkareista. Niitä ei järjestetty Tampereella. Mutta niissä oli tarjolla salaattia. Lihaa näkyi vain lavalla.

Tagit: apocalyptica juominen saha spyhard tampere

Puputyttöjä ja pukumiehiä

Maailman kuuluisin miestenlehti Playboy järjesti pippalot Tigerissa eilen, perjantaina 13. päivä. Epäonnisesta päivämäärästä huolimatta ainakin paikalle saapuneet miehet (joita oli ehkä noin 70 % kaikista juhlijoista, kumma juttu) vaikuttivat onnekkailta. He kun pääsivät tiirailemaan catwalkilla astelleita pupusia, joiden "vaatteiden" koko ei päätä huimannut. Samalla kun miehet pyyhkivät kuolaa suupielistään, naiset kenties miettivät kuumeisesti, mistä noita alusvaatteiksikin kutsuttuja hepeneitä saa.





Vaikka kutsuissa oli hehkutettu tilaisuuden eksklusiivisuutta, ei vieraskaarti juurikaan poikennut tavallisesta. Plussaa kuitenkin siitä, että paikalla oli paljon tyylikkäisiin pukuihin pukeutuneita miehiä. Osa naisista taas oli lukenut pukukoodia väärin; halvannäköinen korsetti, liian kulutuspestyt farkut tai lörtsähtänyt ginatricothennes-mekko eivät mielestäni täytä sexy, seductive&scandalous-etikettiä.





Paikalla olleista tyypeistä mielenkiintoisin oli Sedu itse, joka oli seurueensa kanssa parkeerannut yhteen Tigerin yläkerran looseista.

Tagit: alusvaatteet playboy pukukoodi spyahrd tiger

Inaugural Conference 4.8.2010

Skumppaa, valkkaria, punkkua, shotteja, minimaalisia jekku-pulloja, pieniä herkkupaloja, täytteinä mm. juustoa ja aurinkokuivattua tomaattia, parikymppisiä vieraita, vieraita, jotka olivat edellä mainittuja kolme kertaa vanhempia, freesiä musiikkia (ensimmäisen puolen tunnin aikana soi ainakin Lily Allen ja M.I.A-remixejä), todella hieno sisäpihan terassi ja savuverho (oikeesti!) yläkertaan johtavien portaiden alapäässä. Sellaista oli LeBonkin avajaisissa. Vaikutti hyvältä. Kannattaa käydä tsekkaamassa paikka kauniilla keleillä, niin terassista saa eniten irti.

Viimeisessä kuvassa on muuten nimilappu, jollaisia vieraille jaettiin. Oman nimen lisäksi siinä on keksitty Bonk-titteli. Erittäin hauska idea avajaisiin, vaikka en muiden lappuja juurikaan syynäillyt.

Tagit: ilmalaiva lebonk spyhard tarjoilu terassi

Sijainti ratkaisee

Syssymmällä Cityssä käsitellään erillisen liitteen verran baari-iskemisen pokia ja mokia. Itseäni kutkuttaa erityisesti kysymys täydellisestä iskupaikasta. Onko tuttu ja turvallinen baaritiski todella otollisin paikka, ja kuinka moni lähtee ”saatille” vielä taksitolpalta.

Iskupaikkaa ajatellessa on myös otettava huomioon kellonaika. Baariin tullessa narikkakeskustelu voi tähdätä muuhunkin kuin yöseuran löytämiseen, mutta pilkun aikaan takkia hakiessa on pääsääntöisesti vain se yksi asia agendalla. Ja kiire on samanlainen kuin lentokentällä viimeisen kuulutuksen kohdalla.

Baaritiskillä saa turvaa tilauksen tekemisestä, johon voi syventyä pokan mennessä reisille. Taksijono on viimeistenkin mattijamaijamyöhäisten areena, narikkaan verrattuna kuitenkin aikaa saattaa olla enemmän. Tosin, mokatessa paikalta livistäminen ei ole niin yksiselitteinen juttu.

Ja jos baarista tai sen edustalta ei löydy seuraa, voi aina tehdä kuten eräs tuttuni. Hän kertoi säästävänsä paukut mäkkärin jonoon, jossa hän nätin naisen huomatessaan käyttää lainia: ”Mitä kastiketta otat nugetteihisi?” Yhtään avaria (bitch slap, avokämmen) ei ole kuulemma vielä tullut naamaan. Muuten tekniikasta voikin sitten olla montaa mieltä.

Tagit: bitch mokat pokat slap spyhard

Bo-bo-bo-bonk

Af, von ja muut ylhäiseltä kuulostavat etuliitteet antavat hyvän vivahteen nimeen kuin nimeen. (Paitsi tietysti niihin pakostakin persjalkaiselta kuulostaviin –nen päätteisiin perussavolaisiin sukunimiin. ;))

4.8. avattava Helsingin yön uutuus on LeBonk. Kuulostaa hyvältä. Vaikka LeBonk avataan vasta elokuun alussa, on se nyt jo koekäytössä.

LeBonk toimii samoissa tiloissa, joissa 28.8.1938–11.6.1970 toimi elokuvateatteri Elysée.

Bonkin nimi tulee Alvar Gullichsenin samannimisestä taiteesta, jossa ei ole päätä eikä häntää. Tai sitten on. Katsokaa lisätietoja täältä. www.bonkcentre.fi/natboy_fin.htm

Ravintolan suunnittelusta vastaa Gullichsenin työryhmä, joten ehkä jotain Posankan kaltaista on luvassa.

www.painters.fi/taiteilijat/g/gullichsen/pk1.jpg

LeBonkin avausta luonnehditaan todelliseksi tapaukseksi Helsingin ravintolamaailmassa, koska kyseessä on design-klubi. Tapauksen todellisuus selvinnee avajaisten jälkeen. Paikassa luvataan olevan urbaanit city-terassit, mikä on tietysti hyvä asia, koska kaupunkiin ei mahdu kahta Zetoria. 567 asiakaspaikkaa kolmessa kerroksessa mahdollistavat urpojen tuttujen feidailun.

Lisää LeBonkista 5.8. ilmestyvässä Cityssä. Raportti avajaisista neljännen päivän jälkeen täällä.

Lähteet:

www.kava.fi...an-museo/arkiston-aarteet/helsingin-seudun-elokuvateatterit

Tagit: desing gullichsen klubi lebonk spyhard

Neljän tunnin bileet merellä

Kesäperjantaisin kello 20.00 Kauppatorin rannasta starttaa paatti, jossa ei murjoteta. NRJ:n bileristeilyllä on joka kerta eri julkkis- (tai ”julkkis”) dj, ja laivallinen ihmisiä, jotka selvästi ovat oppineet huolehtimaan nesteytyksestään. Risteilyllä kierretään ainakin Jätkäsaaren ja Suomenlinnan rantoja, mutta maisemien katseluun ei juuri keskitytä.



Olin eilen risteilyllä, jonka tämänkertaiset tiskijukat olivat Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen. Rouva Eerikäisen syntymäpäivät olivat osuneet samalle päivälle, joten paatilla bilettämässä oli myös muutamia Dazzling-leidejä, pari BB-tyyppiä ja entinen Miss Suomi, nykyinen himotreenaaja Satu Tuomisto

Musapuolen työnjako oli selvä, Esko soitti enemmän R&B-tyylisiä biisejä ja räppiremixejä, Martina taasen täytti tanssilattiaa dancella.

Olin etukäteen kuullut juttua Maltalla järjestetyistä vastaavanlaisista risteilyistä, ja olin varautunut melko villiin menoon.

Kuten suomalaiskansalliseen risteilyperinteeseen kuuluukin, keitto maistui bilettäjille. Ja koska aikaa oli vain neljä tuntia (vrt. Tallinnan risteilyn pituuteen), oli juomaa haettava hetimmiten paattiin päästyä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana jono laivan yläkerran baaritiskille vaikutti loputtomalta.



Vaikka keittoa kului, porukka osasi käyttäytyä, ja piti todella hauskaa myös laivan pikkuisella tanssilattialla. Pari fiilistä laskevaa tyyppiä mahtuu toki aina joukkoon; eräs tyttö oli sammumispisteessä jo laivan startatessa ja erään keski-ikäistyvän miesporukan jäsenet luulivat olevansa elämänsä iskukunnossa kahden ja puolen promillen humalassa.

Risteilyitä järjestetään elokuun loppuun saakka. Ja sori tytöt, NRJ:n nettisivujen mukaan risteily, jossa Hunksit heiluvat dekkien takana, on jo loppuunmyyty.

Tagit: laiva nrj perjantai risteily spyhard

Taas yhdet hautajaiset

Yhteisöpalveluiden ykkösestä, naamakirjasta, huomaamani tiedon mukaan taas yksi yökerho Helsingissä on tullut tiensä päähän. Vuorikadun hämyinen Redrum mainostaa 1.8. vietettäviä sulkemisbileitään.

Niin kuin hautajaisissa on tapana muistella edesmennyttä, muistelen nyt hieman Redrumia. Silloin kun ravintoloissa sai vielä polttaa muuallakin kuin tupakkakopeissa, Redrum oli poikkeuksetta täynnä sankkaa savua. Maanalaiset tilat saivat siitä aivan oman tunnelmansa. Tosin, joskus sauhuttelu oli tupakoimattomalle liikaa, eikä paidan hihaan tumppailultakaan aina vältytty. Toisinaan Redrumiin vievät portaat toivat oman haasteensa iltaan.

Äänentoisto oli Redrumissa huippua. Samoin musavalikoima. Räppifiilistelijän oli mukava olla välillä paikassa, jossa soi muukin kuin Akonin tuorein hittibiisi.

Redrum ehti palvella Helsingin yötä kolmisen vuotta. Miehet Redrumin takana olivat Tim Uskali ja Toni Rantanen, mutta paikka oli yksi Railonkoskien ravintolaperheen Happy Hour-ravintoloista.

Jokaisesta vainajasta voi myös oppia uutta. Tajusin vasta äsken Facebook-kutsua tutkittuani, että Redrum on toisinpäin luettuna murder.

Tagit: hautajaiset murder rantanen redrum spyhard

Tivoli

Aivan aluksi haluaisin sanoa, että olin eilen kolmatta kertaa vajaan kahden vuoden sisällä yökerhon avajaisissa osoitteessa Fredrikinkatu 51. Tällä kertaa nimikyltissä luki Fredan Tivoli.

Paikan uudet ravintoloitsijat ovat Tommi ja Mölli. (Miksi muuten näitä heppuja on aina kaksi; Mehdi ja Niko, Kim ja Riku, Samuli ja Vesa... Miksei kolmea?) Tampereella ja Turussa vaikuttaneet miehet kokeilivat Ruman konseptia Mannerheimintiellä, mutta se ei syystä tai toisesta ottanut tuulta alleen.

Tivolin avajaiset osuivat viikonlopulle, jolloin puolet helsinkiläisistä on lomalla ja toinen puoli Ruisrockissa ja Hangon regatassa, joten parin ensimmäisen tunnin aikana porukkaa valui aika hitaasti paikalle. Vaikka tarjoilusta oli huolehdittu asiaan kuuluvalla tavalla (hanatuotteita ja ilmeisesti shottejakin), kuulin joidenkin valittavan, että "tääl on vaan hanat ilmaset". Ehkä tyypit olivat odottaneet jonkin asteisia Dom Perignon-tarjoiluja, kuka tietää..



Tanssilattialla hämminkiä aiheutti valtava muovipallo, jonka sisään pääsi kiipeämään. (Härvelillä on varmaan joku virallinen nimikin, mutta en sitä tiedä.) Ohessa videomateriaalia alkuillalta.
www.city.fi/antitv/klippi/26726/
Tietääkseni kukaan ei jäänyt pallon alle loppuillastakaan, joten henkilövahingoilta säästyttiin. Ja pallon sisälle oli huolehdittu vessapaperirullia "pitkän liman" varalle..



Muuten viihdyttämisestä vastasivat sievät sirkuskoululaiset, jotka seisoivat muun muassa käsillään ja päällään. Onneksi asiakkaat koettivat ainoastaan pysytellä jaloillaan.



(PS. Tommin ja Möllin Tommi avaa ensi viikolla Tampereelle Volumen, jossa tullaan näkemään muun muassa DJ Rico Tubbs. www.myspace.com/ricotubbsfunk)

Tagit: hanatuotteet sirkus spyhard tampere tivoli

Seitsemän päivää

”Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupaan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.”
(http://suomikouluopetussisallot.wikispaces.com/2.+Loruja+ja+Runoja)

Yllä olevaa lastenlorua voisi soveltaa myös Helsingin yöhön. Arkena mennään tietysti viikonloppua useammin baariin yökerhon sijaan, ja yökerhojen päivä on lähes poikkeuksetta lauantai. Muitakin eroja on.

Maanantaisin ulkona käyvät muita enemmän ammattilaiset, eli ravintola- ja baarialan työntekijät. Syy löytynee poikkeavammasta kierrosta työ- ja vapaapäivissä. Lauantaisin on paha lähteä ulos, jos työvuorot tuppaavat olemaan silloin. Yksi maanantai-bileiden käsite on Redrumin Sikamaanantai, jonne kerääntyy muun muassa räppifiilistelijöitä. Yhdessä vaiheessa paikan houkuttelevuutta vähentäneet järjestyshäiriötkin on saatu kuulemani mukaan nyt kitkettyä.

Tiistai on hiljainen. Jos silloin lähdetään, niin suuntana on todennäköisimmin lähibaari. Muistan kerran lähteneeni tammikuisena tiistaina Den Kungliga Klubbenille, joka kumisi tietysti tyhjyyttään. Työntekijöitäkin oli paikalla muistaakseni vain kolme. Vaikka tiesin silloinkin tiistain olevan kuollut päivä yössä, olen siitä eteenpäin pysytellyt kiltisti kotona tiistaisin, ellei erityisempiä kutsuja ole tullut.

Keskiviikko, pikkulauantai. Keskiviikko virkistyy kesäisin, ja silloin kaupungista löytyy menoa moneen makuun. Esimerkiksi Cubassa on poikkeuksetta hyvä meno. Uusia etkopaikkojakin on ilmestynyt. Itse aion mahdollisimman pikaisesti testata Mehdin (mm. Motellet, Circus) uuden paikan Bistro del Marin, joka löytyy Ruoholahdesta entisen Basilican tiloista. Erityisesti paikasta saatava ruoka houkuttelee!

Jos joku ei vielä tiedä, niin torstai on Kallen päivä. Kaarle XII on kaupungin legendaarisin mesta mielestäni muutenkin. Sinne voi ja kannattaa mennä tavallista aikaisemmin, vaikka puoli yhdeltätoista. Pöydillä tanssitaan jo puoli kahdentoista aikaan (pukumiesten- ja naisten toimesta). Kallen poket ovat myös legenda itsessään, ja he pitävät huolen, että K-24 ikärajassa ei venkoilla.

Perjantai oli vielä jossain vaiheessa lähes lauantain veroinen bilepäivä, mutta sen veto on nyt hieman hiipunut. Liekö taloustilanteen vuoksi tai muuten. Omien huomioideni lisäksi muutamatkin ravintolapäälliköt ovat maininneet asiasta.

Lauantai on yön ykköspäivä, jolloin kaikenikäistä porukkaa löytyy melkein mistä vain. Kuten jo alussa totesin, lauantaisin mennään muita päiviä useammin yökerhoihin.

Sunnuntaina liikekannalla ovat taas enimmäkseen ravintolatyöntekijät.
Aikaisemmin Onnelan sunnuntai, eli Sunnela, oli kova sana, mutta Huuman sunnuntai ei kai ole saanut aivan samanlaista asemaa. Vapaalla olevia ammattilaisia olen bongaillut sunnuntaisin viime aikoina muun muassa YK:n sunnuntain päiväbileistä ja Jenny Woosta illemmalla.

Tagit: baari kalle ruoholahti spyhard viikonpäivät

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 52

Seuraavat | Loppuun