En ole käynyt Hotelli Vantaalla, jota kutsutaan ruotsinlaivaksi maalla, mutta vietin viikonlopun oikealla ruotsinlaivalla. Matkan tarkoitus ei ollut juhliminen (lue ruotsinlaivakielellä: dokaaminen), mutta kiinnitin silti huomiota muutamiin biletystä koskeviin seikkoihin matkalla. Jos haluat vaihtelua Helsingin yöhön, avarra maailmaa ja lähde laivalle!
Alkoholi näyttelee merkittävää osaa ruotsinlaivalla. Väitän, että ruotsinlaivalla ei voi olla dokaamatta. (Pois lukien lapsiperheet.) Risteilyn aikana sain paljon todisteita väittämäni tueksi.
1) Osa risteilymatkaajista kun on aloittanut juhlimisen jo hyvissä ajoin maissa, ja on laivalle päästessään jo hyvissä. Seitsemän aikaan illalla laivalla ei katsota pahasti, jos hissiaulassa juo pullonsuusta alennusskumppaa.
2) "Oli kiva kuitenkin saada naisseuraa, vaikken saannukkaan pillua." "Joo, kyllä se yksinäisyyden voittaa."-tyyliset keskustelut. Noniin, sehän oli mukava tietää tässä ruokajonossa seistessä, pojat. Tämä on tätä suomalaisen miehen sielunmaisemaa.
3) "Heräämisen jälkeen oli pakko alkaa kiskoa lonkeroa ja smirnoffeja, et pystyin käymään Tukholmassa." "Joo. Heiluuko tää laiva?"-tyyliset keskustelut. Samaisessa ruokajonossa.
Vaikka Helsingin yökerhoskenestä valitetaan toisinaan, on meillä täällä asiat silti paremmin kuin ruotsinlaivalla.
4) Laivan ainoa klubi haisi päivänvalon aikaankin kitkerälle tuorehiivalle. Uskokaa, se on tuhat kertaa pahempi kuin pieni hienhaju. Tarkennuksena todettakoon, että haju tunki sieraimiin vielä muutaman drinkinkin jälkeen.
5) Laivan klubilla alkuillasta lauletaan karaokea, ei tosin niin huonosti kuin kuvitella saattaisi.
Myös ruotsinlaivan ravintolatarjonta tukee väittämääni. Jos haluaa mennä syömään viiden jälkeen, mutta ennen iltayhdeksää, eikä ole tajunnut tehdä varausta, pääsee jonottamaan (ruokajono kts. kohdat 2 ja 3).
6) Jonottaminen ottaa päähän, ja baarissa näyttää aina olevan tilaa.
Laivalla on toki hyvät ostosmahdollisuudet. Mutta kuka jaksaa pyöriä neljässä kaupassa tuntia pidempään? Ainoaksi ajanviettopaikaksi jää baari. Tai hytti, mutta eihän niissä kukaan jaksa olla.
7) Seitsemänneksi kohdaksi on pakko mainita laivan tahtomattaankin campit esitykset. Siis oikeesti, kuka niistä haluaa kreditit itselleen?
Loppuun mainittakoon, että vaikka ruotsinlaivan kävelykaturavintolan olutvaihtoehdot olivat lappari ja karjala, oli laivan mummodiskon mojito kuitenkin varsin hyvänmakuinen.
Eilen juhlittiin Pääkonttorissa. Juhlat olivat epäilemättä kaupungin parhaat. Fuerteventura, yksi illan esiintyjistä, allekirjoitti Kaupungin Paras-bileiden takahuoneessa levytyssopimuksen! Bändi aloitti yhteistyön Vasara Recordsin kanssa, ja ensimmäisen sinkun on tarkoitus tulla ulos ensi kuussa. Levyn taas ensi vuoden alussa. Sopimus solmittiin kuulemma nollan kaljan jälkeen. Hyvä pojat! Fuerteventura ja muita kuvia bileistä alla.
Perjantaina Suomen muotiväki (Saimi Hoyer ja pari Muodin huipulle-kisailijaa) kokoontuivat PopFashion 2010-tapahtumaan yökerho Circukseen. Illan ohjelmassa oli kaksi muotinäytöstä, ja haluan kertoa teille ensimmäisen kulusta.
Paikalle oli tullut myös Arkadianmäen muotipoliisi. Ei, en tarkoita verkkosukkis-Juttaa, vaan kokoomuksen Kimmo Sasia, jonka toimintaa pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä.
Muotinäytöksen lomassa esiintyi muutamia artisteja, joista pelin avasi Soma Manuchar. (Googlettakaa, jos ette tiedä. Niin minäkin tein.) Soman esityksessä jännittävintä oli arvailla, lausuiko neito oikeasti yhtään sanaa mikkiin, vai tuliko koko homma nauhalta. Oli miten oli, tuskalliselta vaikutti. Tässä kohtaa myös Sasi katsoi parhaakseen näperrellä kännykkäänsä.
Toisena esiintyjänä oli Suvi Isotalo (joo, ei siitäkään kukaan oo oikeasti kuullut). Suvin esityksen yhteydessä mallit esittelivät lavalla Noolanin kauniita valkoisia vaatteita. Esityksen kiinnostavuuden indikaattorina käyttämäni kokoomusedustaja kuitenkin tyytyi vielä tässä vaiheessa kaivelemaan kynsien alusiaan.
Turo Tailorin ja Nanson vaatteiden kohdalla panokset kovenivat. Tutkittuaan kynsien aluset, Sasi siirtyi kaivamaan korvaansa. Ehkä musiikki oli kovalla, ja herkät tärykalvot vaativat suojaa, mutta mikä siinä tapauksessa selittäisi kaivelusormelle tehdyn jälkitarkastuksen.
Ensimmäisen muotishow'n viimeinen esiintyjä oli Cristal Snow, jonka laulaessa lavalla astelevat mallit esittelivät Antti Asplundin luomuksia. Tässä esityksessä oli jo asennetta! Sen huomasi myös indikaattoristani: kansanedustaja raaputti päälakeaan. Peräti kolme kertaa.
Vietin viikonlopun kotona. En siis lähtenyt yhtenäkään iltana ulos, yöhön. Tämä ei varmaan kuulosta suureltakaan saavutukselta, joten kerron viime syksystäni. Syys-joulukuu aikaväliltä kalenteristani löytyy yksi viikko, jolloin en ole ollut yössä, bileissä, pippaloissa tai kissanristiäisissä. Yksi viikko. Keskimäärin olen ollut ulkona 2-3 kertaa viikossa. Ex tempore-iltoja en ole kalenteriin edes merkinnyt.
Tuntui siis melko epätodelliselta viettää lauantai-iltaa tiskaten Whitney Houstonin tahtiin. Halusin lähteä ulos. Yökiidosta on tullut tapa aivan kuin hampaiden pesusta: harjaan hampaat kaksi kertaa päivässä, ja olen yössä kolmisen kertaa viikossa.
Tuttavapiirini toiminta vahvistaa käsityksen, jonka mukaan biletys on kiinteä osa kaupungissa asuvien nuorten aikuisten elämää. Kaikki juhlivat, vaikkei varsinaista juhlan aihetta olisikaan. Facebookin statuspäivitykset kertovat oleellisen. Sunnuntaisin oloja voivotellaan urakalla, ellei olla lähdössä Sunnelaan. Viikonloppuiltojen vaihtoehdot rajoittuvat karrikoidusti myöhäisleffaan ja biletykseen.
Jotkut jämähtävät biletykseen. Eräs noin kolmekymppinen miestuttuni alkoi pohtia juhlimisen vähentämistä, kun tajusi lähtevänsä yöhön kokoajan nuorempien ja nuorempien mieskavereiden kanssa. Oman ikäiset kun alkoivat jäädä kotiin vaimojen ja lasten luokse.
Samainen mies mainitsi, että on vaikea keksiä korvaavaa tekemistä, kun on vuosia tottunut lähtemään lauantaisin radalle.
Onneksi kuitenkin joskus malttaa jäädä kotiin. Milloin sitä muuten ehtisi tiskata kahta kertaa päivässä, katsoa Titanicin ja lukea kolme vuotta vanhoja lehtiä?