Sportin vartija

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 22

Seuraavat | Loppuun

Ruotsi-Suomi 2011

Moni frendini on ihmetellyt, kuinka lippuja kaikkien aikojen futisvieraspeliin on saatavissa. Niin, kyse on Ruotsi-Suomi EM-karsintapelistä tiistaina 7.6.2011.

Pakollinen vierasjoukkueen kiintiö (10% isännän katsomokapasiteetista = todnäk. n. 3500 lippua tässä keississä) tulee Suomen palloliiton kanavien kautta myyntiin vasta noin kuukausi ennen peliä. Myyntistartista tiedotetaan hyvissa ajoin ennakkoon osoitteessa www.palloliitto.fi

Ennen kun tekee lopullisen matkasuunnitelman, on hyvä muistaa, että Ruotsilla on ollut legendaarisen Råsundan (Solna, Suur-Tukholmassa) lisäksi tapana otella neljännes kotipeleistään jossain muualla kuten Ullevilla Göteborgissa.
Kotijoukkueen tulee vahvistaa paikkakunta viimeistään kolme kuukautta ennen ottelua.

Kun juttelin vieraspelistä Palloliiton väen kanssa, he huokaisivat:
"Niin, ehkä nyt, ensimmäistä kertaa, pystymme myymään koko kiintiömme suomalaisille faneille."

Toki voi hyödyntää myös ruotsalaisia tai muita ulkomaisia myyntikanavia, eikä passailla ensi vuoteen. Siinä tapauksessa ei tosin ole asiaa suomalaisten valloittamaan katsomonosaan, joka ehkä, ensimmäistä kertaa, pitää tosimölyä vieraalla maalla.

Mahdollisia lisätietoja ynnä kokemuksia Suomen vieraspeleistä otetaan tyytyväisyydellä vastaan.

Tagit: em-karsinta jalkapallo palloliitto ruotsi-suomi

Selänne vs. Koivu

Google, tuo kaikkialle ja kaiken näkevä nettijumala kokoaa, kuten tiedätte, alituisesti listaa suosituimmista hakusanoista.

Kilpailun ja kaksintaistelujen hengessä selvitin pääasiassa suomalaisten urheilijoiden keskinäistä tähteyttä = Google-kiinnostavuutta. Lisäksi asetin kaksintaisteluun pari mahtiseuraa sekä urheilulajia.

Ainoa peruste: kumpaa haettu Googlessa enemmän vuoden 2009 aikana.

Tehdäänkö niin, että tsekkaat 10 kaksintaistelua alta, ja arvioit kumpi oli maailmalla kiinnostavampi vuonna 2009?

Oikea rivi löytyy scrollaamalla kaksintaistelujen jälkeen.

1. matsi/futis
Jari Litmanen vs. Sami Hyypiä

2. matsi/kiekko
Teemu Selänne vs. Saku Koivu

3. matsi/mailapelit
Mikko Ilonen vs. Jarkko Nieminen

4. matsi/hiihto
Virpi Kuitunen vs. Aino-Kaisa Saarinen

5. matsi/mäki- ja baarikotkat
Janne Ahonen vs. Matti Nykänen

6. matsi/F1
Heikki Kovalainen vs. Nico Rosberg

7. matsi/yleisurheilu
Jukka Keskisalo vs. Tero Pitkänen

8. matsi/laji vs. laji
Salibandy vs. Koripallo (vain siis suomenkieliset haut)

9. matsi/mahtiseurat
Manchester United vs. Real Madrid

10. matsi/ralli
Sebastian Loeb vs. Kimi Räikkönen

OKEI, VASTASIT SIIS KAIKKIIN. SCROLLAA.
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
v
OIKEA RIVI

1. Jari Litmanen
2. Saku Koivu
3. Jarkko Nieminen
4. Virpi Kuitunen
5. Matti Nykänen
6. Nico Rosberg
7. Tero Pitkämäki
8. Salibandy
9. Real Madrid
10. Kimi Räikkönen

TULKINTA
9/10 oikein - mestari.
5/10 oikein - apina.
6-8 oikein - jotakin edellisten väliltä.
1-4 oikein - apina, jolla on huono onni.

Tagit: koivu litmanen salibandy selänne woods

Jallun analyysi

Saavuin juuri Addun ja Palloliiton launch-tilaisuudesta: Suomen futareilla on nyt uusi peliasu (sillä on nimi: "Sopusointu") , joka saa rinnuksilleen ensiravat tämän illan ottelussa Maltaa vastaan.

Asu on sinivalkoinen kuin aina, mutta inspis on kuulemma suoraan Sibeliukselta, mitä se nyt tarkoittaakaan, kun paitaa ja housuja on vaikea kuunnella.

Kiitos kuitenkin tilaisuudesta ja tarjoiluista, hyvää oli, vaan parasta antia oli keskustelu Jallu Rantasen kanssa.

Muistatteko tuon vaalean jättiläisen Suomen maajoukkueesta ja Klubista, äijä, joka oli miltei yksin upottaa Englannin MM-karsinnoissa vuonna 1985. Jallun tie vei sittemmin mm. IFK Göteborgiin ja Britteihin Leicesteriin.

Jossain välissä Jallu näytti persettä valokuvaajille silloisen SM-sarjan pelin jälkeen, ja siitähän tämä pieni kansa sekosi.

Jallu siis istui korituolilla, hikoili Sports Academyn viihtyisissä, mutta lämpimissä tiloissa ja ahtoi vaikuttavaan varteensa kananuijia.

-Jallu, olet nähnyt futiksen sisältäpäin Ruotsissa, Briteissä ja Suomessa. Mikä meidän asenteessamme tekee meistä liian usein häviäjiä, ja miksi ruotsalaiset onnistuvat, kysyin.

-Tiedäksä. Kun olin Göteborgissa, saimme Uefa Cupin kvartassa vastaamme Inter Milanin. Joukkue istui pukuhuoneessa ennen peliä ja puhkui intoa. Fan! Kuinka hienoa on voittaa joukkue, jossa pelaa Passarella ja Walter Zenga.

(Jallu ja IFK Göteborg todella pudottivat Interin ja voittivat silloin sensaatiomaisesti Uefa Cupin. toim.huom.)

Ja Jallu jatkoi:
-Suomessa olisi ajateltu, että voi vittu mikä jengi vastassa.
-No, saadaan ainakin paljon yleisöä!

Täältä tähän.

Tagit: göteborg ifk jallu rantanen sibelius

Vancouver oli menestys

Paremmin ei olisi voinut käydä. Suomi sai Vancouverin lumileikeistä vähemmän mitaleita kuin Australia ja Slovenia yhteensä.

Se on merkki minulle, että lumi on vihdoin sulamassa suksen alta, että talentti on karkaamassa kilpailemisen arvoisiin lajeihin.

Jokainen potentiaalinen suomalainen futislahjakkuus, joka menetetään hiihdolle, on liikaa. Jokainen tennislahjakkuus, joka menetään hiihdolle, on tragedia.

Me emme tarvitse enää yhtään hiihtokuningasta tai -kuningatarta. Kiitos Jari, kun veit Virpin pois. Hänen esimerkkinsä ohjasi nuoria pahoille teille.Kuka tekisi saman Aino-Kaisalle, miehistähän ei suksilla ole enää vaaraa.

Me tarvitsemme onnistumisia lajeissa, jotka ovat kulttuuria, eivät parin maan kansalaisten puuhastelua pakkasessa.

Huomasitteko, että Vancouverissa kaikki mitalit jaettiin 26 maan kesken. Ei kai kukaan ole oikeasti luullut, että maailman urheileva nuoriso kokoontuu talviolympialaisissa?

Tagit: hiihto jalkapallo kuitunen tennis vancouver

Schumin ruma paluu

Siellä on peli käynnissä, tulkaa pois sieltä, tekisi mieli huutaa Vancouverin jengillemme.

Se talviurheilusta, mutta kohta koittaa kevät taas saksalaisille siitä huolimatta, että Schumacherin paluu näyttää pahalta niin koko lajin kuin suomalaistenkin kannalta.

Kuinka on selitettävissä, että kaksi vuotta levyä ottanut keski-ikäinen mies on edelleen niin nopea, että maailmanmestaruus ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Ja siis: kuinka on mahdollista, että kakskymppinen milteisuomalainen (ja nopeaksi osoittautunut) Nico Rosberg ottaa lukua kuskilta, joka voisi olla hänen faijansa ellei Keke olisi.

Ehkä äfykköset onkin videopeli, se selittäisi Schumacherin sapatilla kehittyneet otteet. Joka tapauksessa hän peittää valon ja imee hapen Rosbergin yritykseltä nousta suureen maineeseen.

Ketä kiinnostaa todella tuleva kausi?
Insinööri Kovalaisen Lotus on lussu ja golden boy Rosberg olisi voinut opetella puhumaan suomea. Pelkästään sillä olisi saanut anteeksi pari aika-ajohäviötä saksalaiselle, jos olisi osannut oikealla kielellä pyytää.

Palataan asiaan, kun Räkä (tai Häkä) tekee comebackin. Näitä miehiä yhdisti kyky seisoa käsillään, juoda tarvittaessa paljon viinaa ja voittaa osakilpailujen ohella maailmanmestaruuksia. Viihdyttäjiä kansa rakastaa, sankareita, joilla sattuu olemaan elämä duuninsakin ulkopuolella.



P.S. Fanitan jälleen: Robert Heleniuksen uusi sijoitus maailmanlistalla (boxrec) on nyt 21. Kundi on korkeammalla kuin kukaan vuoden 2007 jälkeen ammattilaisuransa aloittanut raskaan sarjan nyrkkeilijä maailmassa. Grattis!

Tagit: f1 häkkinen kovalainen räikkönen schumacher

Avainkokemukseni penkkiurheilijana

OSA1: HÄVIÄMISEN TAITO

MAHDOTON TAPAHTUU - TAAS
1. MM-lätkä 1986: Suomi-Ruotsi
Kahden maalin keula ja 40 sekkaa jäljellä - ensimmäinen arvokisamitali tulossa. Juha Jokinen sen toteaa: Suomi ei voi enää menettää voittoaan.
Mutta tapahtuu se, mikä olisi mahdotonta kaikilla muilla mahdollisilla otteluparikombinaatioilla. Oheinen Youtube-pala on mustan huumorin klassikko.



PERSEESTÄ
2. MM-futiskarsinta 1997: Suomi-Unkari
Historiallinen MM-jatkokarsinta häämöttää, jatkoaikaa jäljellä sekunteja. Unkarin kulma. Paniikki Stadikan läpimärällä ruoholla. Neljä viimeistä kosketusta suomalaisilla - ja kas: pallo lopulta oman puolustajan perseen kautta maalivahti Moilasen taakse. Eurosport-kanavan loppukevennysklassikko.

Youtube-linkki edellisessä blogissani.

SAAT MIEHEN KYYNELIIN
3. Lake Placdinin 1980 miesten 15 km hiihto
Juha Mieto, mies joka ei koskaan ole saavuttanut henkilökohtaista kultaa arvokisoissa, on kisan kärjessä ja jo vilttien alla. Vain Ruotsin Thomas Wassberg voi saada ison miehen itkemään. Ja vain Thomas Wassberg voi tehdä sen sadasosasekunnin erolla.
Herrajumala: Voitto Liukkosen parahdus kertoo kaiken.


KIPSIN ANATOMIA
4. MM-lätkä 2002: Suomi-Ruotsi
5-1 johto, Ruotsille kavennus, jonka jälkeen leijonajoukkueen murtumaton kokovartalokipsi. Pataan 5-6



OSA 2: SINIVALKOINEN ON TAIVAS

MAAGINEN MAANOJA
5. Nuorten EM-futiskarsinta 2008: Suomi-Itävalta
Suomi häviää ensimmäisen osaottelun Itävallassa 1-2, ja on kotonaan 0-1 tappiolla. Aikaa alle 10 minuuttia. Nämä tiedetään, toivo menetetty. Ja -tut: Vasaran kaksi maalia muutamassa minuutissa, ja jatkoajan jälkeen Maanojan torjumilla rankkareilla EM-kisoihin.


HÄKÄ VIRNISTÄÄ
6. F1 Grand Prix, Suzuka 1998
Mika Häkkinen ja Schumi taistelevat maailmanmestaruudesta viimeisessä osakilpailussa. Schumi hermoilee lähdössä, ja sammuttaa autonsa valoihin kuin vaimoni. Häkä tekee mitä miehen pitää tehdä ja Stadissa pompitaan suihkulähteisiin.

HODARI TAKAISIN
7. Futiksen EM-karsinta: Suomi-Azerbaidzhan
Miesmaajoukkueen historian ensimmäinen todellinen nousu tiukassa paikassa, vaikka noutaja tuli karsinnan viimeisessä, mutta kunniakkaassa ottelussa Porton yössä.


OSA 3: SELOSTAJA ON USEIN TYMÄ
8. Vancouverin olympialaisten avajaiset 2010
Tapio Suominen: "Talviolympialaisten avajaisia katsoo arvioiden mukaan jopa kolme miljardia ihmistä." Edes Bubilla ei lähtenyt luvut noin lapasesta.

OSA 4: SAKSA ON SAKSA
9. Futiksen MM-välierä 1982: Saksa-Ranska
Saksa jatkoajalla 1-3 takana. Ranska ekstaasissa. Vaan taas nousee kotka siivilleen: Rummenigge kaventaa, Fischer tasoittaa saksipotkulla. Lopulta Saksa - tietenkin - rankkareilla MM-finaaliin. Tahdon voitto taidosta.


Mitä sinä et unohda?
Haavat auki! Tai lippu salkoon! Vielä kerran!
Jaa avainkokemuksesi penkkiurheilijana.

Usko menetetty, toivo elää

Hyvä kolmonen. Se on jalkapallon EM-karsinnassa Suomen osa, ja se on raskas, sillä hyvä kakkonen saattaisi viedä kansakunnan taivaaseen ja paras kakkonen veisi varmasti.

Lohkoarvonnan jälkeen perussävy oli riemastunut: samassa lohkossa rakas Ruotsi, maailman paskin futismaa San Marino (ihan totta, tsekatkaa vaikka Fifan uusin lista), joku Moldova, suuruutensa 50-luvulle hukannut Unkari ja kassamagneetti Hollanti. Tästä tulee hyvä, tästä lohkosta marssitaan läpi.

Tiedän hyvin, mistä nämä optimistiset peikot aina ryömivät esiin jokaisen arvonnan jälkeen. Olen ollut itse yksi niistä. Me urpot olemme aina valmiit uskomaan samaan valheeseen, kun se meille kauniisti kerrotaan. Mutta nyt se on loppu.

Faktat pöytään: Litti on jo liikuntarajoitteinen, Jääskeläinen muuten vaan päättänyt olla ulkona kehistä ja tulevaisuuden maalintekijä Teemu Pukki vahva kuin bambi. Ei meillä ole keskikentän rakentajaa, ei maalintekijää, ei maalivahtia. Meillä ei ole talenttia.

Näiden inhouse-ongelmien lisäksi on syytä katsoa vastustajia.
Ruotsi on viimeksi kaadettu 60-luvulla. Maa on keskimäärin heilunut Fifan rankingissa 30 sijaa ylempänä kuin Suomi, 90-luvulla Ruotsi nappasi EM- ja MM-pronssia. Okei, ei ole enää Brolinia ja Dahlinia, mutta heillä on voittamisen kulttuuria enemmän kuin meillä häviämisen.

Hollanti on seinä.

Varoituksen sana Moldovasta: sen all time high Fifan listalla on sija 37 (v. 2006), kun Suomen on 36 (v. 2007).

Unkari on jo kiilannut Suomen ohi.

Ja vaikka San Marinon ylängöllä - sen ainoan kerran, kun maajoukkue siellä kävi - ei mennyt vituiksi, nyt voi hyvinkin mennä.

Anteeksi kielenkäyttöni, mutta tosiusko on nyt tässä.
Jaloissa kuin kaatunut maito.

Mutta ehkä epäuskostamme kaltaisiani rangaistaan suloisemmin kuin koskaan: ihmeellä, jollaista voi vain hiljaa toivoa, uskoa siihen ei voi.
---
Liitän käänteiseksi talismaaniksi Youtube-videon vuodelta 1997, joka muistuttaa meitä siitä, että hävitä voi ihan itse, kun vaan kyllin lujasti uskoo asiaansa.

Tagit: em-karsinta hollanti jalkapallo litti ruotsi

Så fint, Robbe!

Jos et ole tekemässä oikeita ja hyviä tekoja kaupunkisi ravintolakulttuurin puolesta, avaa tv tänään lauantaina 2320, kanava on FST.

Se televisioi kekseliäästi oman poikansa, ex-porvoolaisen, 25-vuotiaan Robert Heleniuksen suuren ottelun entistä raskaan sarjan mestaria Lamon Brewsteria vastaan.

On vain ihailtava FST:n tilannetajua, ja samalla tietysti tapaa kantaa suomenruotsalaisten lippua, lajillakin, joka on kohtuullisen kaukana siitä, mistä ankkalampi on tunnettu.

Ammattinyrkkeilyn hienous on sen brutaalius, sen suoruus. Se on äärimmäisen epäsopiva laji tähän aikaan.

Mutta se on lajeista lähimpänä luonnonvalintaa, aitoa kilvoittelua - hävinnyt ei vatkaa vain pettyneenä päätään vaan löytää itsensä joskus tajunnan tuolta puolen.

Heleniuksen mukaan nyrkkeilyura harvoin tyhmentää, sillä useimmat nyrkkeilijät ovat tyhmiä jo valmiiksi.

Ehkä, urheita varmasti.

P.S. Kuten jo tiedättekin, Robbe voitti teknisellä tyrmäyksellä kahdeksannessa erässä. Vuoden kovin urheiluteko toistaiseksi.

Päiväunien viikko

Kuka olisi uskonut, että Jarkko Niemisellä on elämänsä mahdollisuus voittaa Grand Slam-titteli tänä vuonna ja juuri nyt Australian avoimissa.

Vaikka kyseessä on nelinpeli, ei näky ole vähäinen. 36-vuotiaan (!)saksalaisen dubbelispelisalistin Michael Kohlmannin kanssa Jarkko on kaatanut kolme paria, ja jos päälle pannaan vielä toiset kolme, Nieminen tekisi jotain, jota häneltä ei enää ollut lupa odottaa.

Jos ja niin edelleen, Niemistä olisi vaikea sivuuttaa vuoden urheilijan valinnassa, mutta niin tapahtuisi.

Vaikka nelinpeli on joukkuelaji, päiväuni päättynee ensi kierroksella, kun kaksinpelitaitureina tunnetut puolivälierävastustajat Ivan Ljubicic (kaksinpelin ATP-ranking 24.) ja Fernando Gonzalez (11.) ovat verkon toisella puolella. Nelinpelirankingin perusteella Nieminen ja Kohlmann olisivat jopa hienoisia suosikkeja (#132 & #59 vs #126 & #90).

Käymme mielenkiintoista suurten lajien urheiluviikkoa. Paitsi Niemisen kvartan (ja siis toivon mukaan semin ja finun) puolesta, varpaat saa ristiä Robert Heleniukselle lauantaina.

Helenius nyrkkeilee Saksassa (jälleen) elämänsä ottelun taannoista raskaan sarjan mestaria Lamon Brewsteria vastaan. Brewster oli maailmanmestari vuosina 2004-2006, erityisesti hänet muistetaan Vladimir Klitshkon tyrmäämisestä.

Brewster uhosi aikoinaan olevansa maailman kovaiskuisin nyrkkeilijä. Häntä pidetään vaarallisena aloittajana, mutta vauhti hyytyy loppueriä kohden. Siksi sitkeää, rauhallista ja tarkasti puolustuvaa Heleniusta pidetään hienoisena ennakkosuosikkina.

Jos Berliinissä asuva Helenius ottaa uransa 11. voiton, hän on tulikuuma tekijä, ja sen jälkeen yksi vuoden seuratuimmista suomalaisurheilijoista, väitän.

Kun tapasin Heleniuksen Berliinissä marraskuussa, hän oli varma voitostaan. Ja niin oli hänen Sandra-vaimonsakin, joka väitti ettei pelkää miehensä puolesta.
"Kun ei siihen ole koskaan aiemminkaan sattunut."

Ken ei Cityssä julkaistua juttua lukenut, löytää sen täältä
www.city.fi/artikkeli/Robert+Helenius/3283/

Tagit: brewster gonzalez helenius ljubicic nieminen

Sokeat kanat hiihtotunnelissa

Taas meni vituralleen vuoden urheilijan valinta, mutta eihän siinä mitään uutta ole. Voisiko joku selittää minulle, miksi jalkapallon Bundesliigan tämän hetken kuumin puolustaja ei ole tittelin arvoinen? Mies, joka kelpaisi Saksan maajoukkueen aloituskokoonpanoon MM-kisoissa.

Sami Hyypiä oli siis yhdeksänneksi paras suomalainen urheilija.
Yhdeksänneksi paras. Tätä mieltä ovat valinnan suorittaneet suomalaiset urheilutoimittajat. Herrajumala, mikä vääryys.

Urheilujournalismi kulkee yhä hiihtotunnelissa.

Voisiko joku kertoa minulle, mikä todella tekee Aino-Kaisa Saarisesta vuoden parhaan urheilijan?

Suurin vitsi on tietysti yhdistetyn Anssi Koivurannan nouseminen neljänneksi. Kova urheilija, mutta lajissa, jota harjoittaa maailmassa korkeintaan muutama sata miestä tosissaan.

Jalkapalloa pelataan 200 maassa, harrastajia on rapiat 250 miljoonaa.
Se on 125 000 kertaa enemmän kuin maailmassa on yhdistetyn harrastajia (yhdistetyn harrastajien määrä tässä laskelmassa 2000, saa oikaista jos on enemmän).

Siinä skaalaa.

Jos ja kun Koivurannan ja Saarisen menestys äänestyksessä edustaa urheilutoimittajien todellista näkemystä vuoden urheilijoista, on vaali sokeiden kanojen kokoontumisajo.

Ainoa lohtu on, että Hyypiä saavutti 13 mainintaa vuoden parhaaksi - eniten Saarisen jälkeen (225 mainintaa). Kiitos näille näkemykselliselle toimittajille.

Tuskallisinta on se, että Saarista ykköseksi äänestäneiden joukossa on epäilemättä toimittajia, jotka ovat peräänkuuluttaneet Suomeen futiskulttuuria.

Miten futiskulttuuri voi nousta maassa, jossa lajin arvoa ei ymmärretä?

Tagit: hyypiä saarinen urheilija vuoden yhdistetty

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 22

Seuraavat | Loppuun