Jallun analyysi

Saavuin juuri Addun ja Palloliiton launch-tilaisuudesta: Suomen futareilla on nyt uusi peliasu (sillä on nimi: "Sopusointu") , joka saa rinnuksilleen ensiravat tämän illan ottelussa Maltaa vastaan.

Asu on sinivalkoinen kuin aina, mutta inspis on kuulemma suoraan Sibeliukselta, mitä se nyt tarkoittaakaan, kun paitaa ja housuja on vaikea kuunnella.

Kiitos kuitenkin tilaisuudesta ja tarjoiluista, hyvää oli, vaan parasta antia oli keskustelu Jallu Rantasen kanssa.

Muistatteko tuon vaalean jättiläisen Suomen maajoukkueesta ja Klubista, äijä, joka oli miltei yksin upottaa Englannin MM-karsinnoissa vuonna 1985. Jallun tie vei sittemmin mm. IFK Göteborgiin ja Britteihin Leicesteriin.

Jossain välissä Jallu näytti persettä valokuvaajille silloisen SM-sarjan pelin jälkeen, ja siitähän tämä pieni kansa sekosi.

Jallu siis istui korituolilla, hikoili Sports Academyn viihtyisissä, mutta lämpimissä tiloissa ja ahtoi vaikuttavaan varteensa kananuijia.

-Jallu, olet nähnyt futiksen sisältäpäin Ruotsissa, Briteissä ja Suomessa. Mikä meidän asenteessamme tekee meistä liian usein häviäjiä, ja miksi ruotsalaiset onnistuvat, kysyin.

-Tiedäksä. Kun olin Göteborgissa, saimme Uefa Cupin kvartassa vastaamme Inter Milanin. Joukkue istui pukuhuoneessa ennen peliä ja puhkui intoa. Fan! Kuinka hienoa on voittaa joukkue, jossa pelaa Passarella ja Walter Zenga.

(Jallu ja IFK Göteborg todella pudottivat Interin ja voittivat silloin sensaatiomaisesti Uefa Cupin. toim.huom.)

Ja Jallu jatkoi:
-Suomessa olisi ajateltu, että voi vittu mikä jengi vastassa.
-No, saadaan ainakin paljon yleisöä!

Täältä tähän.