Amerikkalainen jalkapallo saattaa olla maailman tylsin ja tyhmin koskaan keksitty joukkuelaji. Ja älkääkä väittäkö, että keskitalven NFL-orgasmia, Super Bowlia, seuraisi maailmanlaajuisesti jopa miljardi katsojaa, sillä luku on onneksi vain yksi suurimmista mediavaleista. Oikea katsojamäärä on rapiat sata miljonaa, siis vaatimaton murto-osa siitä, mitä soccerin MM-finaali, maailman suurin urheilutapahtuma kerää. Kuinka monessa muussa maassa isojen miesten yhtäjaksoista törmäilyä ja kasautumista todellisuudessa jännitetään? Siis muissa piireissä kuin jenkkiyhteisöissä? Japania lukuun ottamatta ei missään.
Paljon mielenkiintoisempi luku on lingerie football, jenkkifutiksen sisarlaji, jota nuoret, usein yleisurheilutaustaa omaavat naiset pelaavat sisähallissa. Lajille on Yhdysvalloissa omistettu jo kymmenen joukkueen liigakin, joka starttasi syyskuussa.
En edes yritä väittää, että lajin viehätys perustuisi jännitykseen voittajasta. Homman nimi on seurata aitonaisellisten, mutta äärimmäisen treenattujen naisten otteita niukoissa vaatteissa. Ei lingerie football mitään pornoa kuitenkaan ole, kaukana siitä.
Esineellistääkö laji naisen? En tiedä, mutta sen tiedän, että jenkkifutaajamies esineellistyy minun mielessäni lääkekaapiksi.
Myös eurooppalaisen jalkapallon siskot ja lajiäidit voisivat tsekata lingerie footballin vaateparren oheisesta videoleikkeestä.
Naisfutiksen katsojamäärät voivat nousta. Viihdearvo voi kasvaa.
Got it?
Kun vertaa FIFA:n ranking-listaa ja vedonlyöntikertoimia (Betway 20.11.) ensi kesän jalkapallon MM-turnaukseen, tekee mielenkiintoisia löydöksiä.
Jos teemme oletuksen, että FIFA:n lista on erehtymätön, eroja lopputurnausmaiden sijoituksissa FIFA:n listalla ja vedonlyöntilistalla selittävät historialliset faktat sekä tunnepuolen seikat, erityisesti vedonlyöjien määrä kussakin lopputurnausmaassa.
Eli luki, luki.
FIFA:n listan terävin kärki Espanja ja Brasilia lunastaa myös alhaisimmat kertoimet (5,5), mutta vedonlyöjien kolmossuosikiksi nousee Englanti, joka on FIFAn listalla vasta yhdeksäs.
Vedonlyöntimyötäisessä kulkee myös Argentiina, jolla on neljänneksi alhaisin kerroin, mutta vasta sija kahdeksan maailman rankingissa.
Uskoa Argentiinaan ja Englantiin selittää maiden tähtipelaajien poikkeuksellinen asema maailman futisentusiastien sydämessä sekä Englannin kohdalla myös maan ahkera urheiluvedonlyönnin perinne.
Mutta mistä kertoo se, että Italia (Fifa 4.) ja Portugali (Fifa 5.) ovat lista-asemaansa vähemmän pelattuja? Italian kohdalla syyksi riittää, että maajoukkue on pelannut aina kuolettavan tylsää riskinhallintajalkapalloa. Portugalia painaa historiallinen rasite - maa ei ole tottunut voittamaan, eväät on aina syöty sekä EM- että MM-tasolla viimeistään ennen loppuottelua.
Sympaattinen vedonlyöntisuosikki on Norsunluurannikko (vedonlyönti 10., FIFA 16.), joka pakotti juuri Saksan tasapeliin.
Niin, tuo aina tuhoisa Saksa (FIFA 6.) on yhtä sijaa arvolistasijoitustansa korkeammalla vedonlyönnissä.
Veikkaukseni, joka ei ole täysin vapaa tunteesta: Saksa konettaa, maailmanmestaruuteen asti.
Viime tammikuun jälkeen Jarkko Nieminen ei ole voittanut yhtään pelaajaa 40 parhaan joukosta. Harva olisi osannut moista ennustaa, sillä Niemisen vuosi alkoi triumfilla: hän marssi Sydneyn ATP-turnauksen finaaliin kaataen mm. Novak Djokovicin, joka kellui silloin maailman listan kolmantena. Vasta David Nalbandian sai Niemisen nurin.
Tuosta finaalitappiosta alkoi masentava vuosi, jonka seurauksena Nieminen vajosi jo sijalle 122, ei vähiten toukokuisen ranneleikkauksensa takia.
Tennis on yksilölajeista kaikkein kilpailluin urheilumuoto. Nieminen on ansainnut silkkana palkintorahana yli neljä miljoonaa dollaria. Ura on ollut komea ja hakee vertaistaan suomalaisessa ammattiurheilussa. Nieminen oli maailman 13. parhaaksi rankattu pelaaja heinäkuussa 2006. Valittiinko Nieminen Suomen parhaaksi urheilijaksi silloin - ei tietenkään, estejuoksija Jukka Keskisalon Euroopan mestaruus oli kovempi juttu. Kuinka monta estejuoksijaa osaat muuten mainita nimeltä?
Suuri joukko toimittajia ja penkkiurheilijoita on usein naljaillut, että aina se Nieminen lopulta putoaa turnauksesta, vaikka niin käy turnauksen voittajaa lukuun ottamatta jokaiselle jokaisessa ATP-turnauksessa. Ikävä myöntää, mutta tässä tapauksessa leukailussa on totuuden siemen.
Postauksen lopussa on linkki seitsemän vuotta sitten Cityyn tehtyyn haastatteluun. Artikkeli kertoi, että Nieminen on parhaimmillaan under dogina, altavastaajana. Oliko siinä häivähdys taidosta taistella vaikeissa tilanteissa ja selviytyä, mutta myös vaikeudesta voittaa, kerätä koko pottia paalupaikalta? Fakta: Nieminen on voittanut urallaan vain yhden ATP-turnauksen, vaikka on ollut peräti yhdeksän kertaa finaalissa.
Terveenä (okei, pitää olla hyvä päiväkin) Nieminen on vaarallinen vastustaja lähes kenelle tahansa. Viime viikonloppuna haastajatason turnauksesta tullut voitto Jerseyssä palautti Niemisen normaaliin arkeen. Hän on kokenut ammattilainen, joka pöllyttää vielä kauan satasen ja kahdensadan pintaan rankattuja pelaajia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että 28-vuotiaalla Niemisellä olisi enää paluuta TOP20:een.
Aamulla mehu käväisi henkitorvessa: Saksan maajoukkueen maalivahti Robert Enke on tehnyt itsemurhan.
Sama mies, jolla oli mahdollisuudet nousta suureksi saksalaiseksi maalivahdiksi Sepp Maierin ja Oliver Kahnin rinnalle (ja se on paljon). Robert Enkestä piti tulla yksi seuraavan MM-lopputurnauksen juhlituimmista maalivahdeista.
Mikä saa 32-vuotiaan jalkapallomiljonäärin hyppäämään junan alle?
Vastaukseksi tuskin riittää muutaman vuoden takainen karmea isku kaksivuotiaan tyttären menettämisestä, ei sinnikäs salaperäinen tauti, jota Enke sairasti läpi syksyn.
Vastaus lienee masennus, henkinen labiilius kuten Enkeä paremmin tunteneet ovat viestittäneet. Enken kerrotaan kärsineen epäonnistumisen pelosta samaan aikaan, kun hänen suorituksiaan ylistettiin aina varmoiksi ja tasaisiksi.
Jotenkin hiipii mieleen piru monen taiteilijan olkapäältä: kramppikuume, joka halvaannuttaa ennen esitystä, mutta puhkeaa lavalla usein säkenöiväksi suoritukseksi.
Ehkä Enke murtui ennakko-odotusten alle. Ehkä hän pelkäsi ensi kesää ja Etelä-Afrikkaa. Emme tiedä.
Mutta sen tiedämme, että yksi maailman parhaista maalivahdeista ei enää koskaan avaa peliä.
Haulikolla itsensäammuntaa harrastaneen Ernest Hemingwayn mukaan on vain kaksi urheilulajia, härkätaistelu ja nyrkkeily. Muut lajit ovat enemmän tai vähemmän harmitonta kisailua.
Tällä hetkellä suomalaiset härkätaistelijat ovat harvassa, joten Hemingwayn määrittelyn mukaista Suomen parhaan urheilijan manttelia kantaa Amin Asikaisen kompuroinnin jälkeen porvoolainen Robert Helenius, 25.
Berliinissä asuva kahden skidin isä ja raskaan sarjan ammattinyrkkeilijä (amatöörinä EM-kakkonen) on pannut kaikki yhden kortin varaan. Toistaiseksi se on pitänyt: uran kymmenes voitto tuli lauantai-iltana Berliinissä. Helenius takoi taitavan ukrainalaisen Bidenkon (26 voittoa, 3 tappiota) keskeytyskuntoon neljännessä erässä.
Sauerland-tallia edustavan Heleniuksen vahvuuksia ovat ainakin eilisen perusteella jabit ja kurinalainen suojaus. Ja ehkä tämäkin: "mitään muuta en osaa", Helenius totesi ottelunsa aattona. Heleniuksen ottelutahti kertoo nälkäisestä miehestä.
Kuudessa kuukaudessa Helenius on otellut neljästi ja tyrmännyt aina vastustajansa.
Jos Heleniuksen ruoto (199 cm, 115 kg) kestää, Suomi voi olla pian aika sekaisin tuosta jätistä, kun Jäähallissa tai Hartwall Areenalla on luvassa on jotakin hohdokkaampaa kuin Jukka Järvisen ja Tony Halmeen päähänlyöntikilpailu. "Nordic Nightmare", hehkutettiin Berliinissä. Valtakunnassa saattaa olla syy muistella Gunnar Bärlundia, patsaan voi katsastaa Kalliossa.
Kimi Räikkönen istuu syvällä sohvassa, asennossa, johon isoisälläni olisi ollut paljon sanomista, ja nostaa katseensa vain harvakseltaan kännykästä naristaakseen vastauksiaan niin hiljaa, että kasetille ei tallennu mitään.
Tuollaisena kundina maailman toiseksi parhaiten ansaitseva urheilija näyttäytyi minulle Monzassa vuonna 2001. Kimi oli juuri sainannut itsensä McLarenille ja kaikki halusivat palan hänestä. Nyt Räikkönen on ehtinyt voittaa maailmanmestaruuden, ottaa pomput Ferrarilta ja ansaita vähintään 200 miljoonaa euroa.
Ferrarin tallipäällikkö Dominecali kiitti eilen Räikköstä siitä, että tämä oli aina parhaimmillaan pahoissa paikoissa. Vuoden 2007 maailmanmestaruus oli kieltämättä huikea suoritus - kuroa nyt 17 pisteen etumatka kiinni kahdessa kauden viimeisessä kisassa. Myös Häkkinen - ei mikään Ruuneperi - jätti mestaruudesta kanssaan taistelleen Schumacherin sananmukaisesti seisomaan ratkaisevassa ja viimeisessä osakilpailussa vuonna 1998.
Suomalaisesta vinkkelistä formuloissa ovat pärjänneet vain perushärmäläisimmät kundit - Häkä & Räkä. Sosiaalisten taitojen hallitseminen ei ole toistaiseksi määrittänyt suomalaista F1-menestyjää. Tästä esimerkkeinä helposti lähestyttävät JJ Lehto, Kovalainen ja Mika Salo. Jonkinlainen poikkeus lienee Keke, joka tosin kruunattiin aikoinaan Sitruuna-palkinnolla, jonka moottoriurheilutoimittajat jakoivat vittumaisimmalle F1-kuskille.
Onko todellakin niin, että todellinen huippulahjakkuus ratin takana ilmenee aina jonkin sortin sosiaalisena rajoittuneisuutena - ominaisuudella, joka ei meille suomalaisille edelleenkään niin kovin vieras ole?
P.S. Mielenkiintoista, mutta täysin loogista, että sekä Räikkönen & Häkkinen ovat nuoruudessaan osoittaneet poikkeuksellista lahjakkuutta kehonsa hallinnassa. Räikkönen oppi käsilläseisonnan miltei ensi yrittämällä, Häkkinen kävi sirkuskoulua.
7 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta