Pidin Janne Ahosta pitkään suoritusvarmana urheilijana, joka on kiinnostava kuin kilo suolaa.
Kun äijä heitti monot nurkkaan, ja kirja Kuningaskotka ilmestyi, oli pakko ottaa askel taakse. Jos maailman pisin hyppy Planican lentomästä leijailtiin reilussa krapulassa, puhumme hullusta taiteilijasta.
Kun muistamme, että Matti on urheilun Andy McCoy (toivottavasti ei pian Charles Manson kuitenkaan), ja Harri Olli vetelee voiteluaineita ja haistettelee kuten edeltäjänsä, on meillä laji, jossa kiteytyy kupinotto, hullunrohkeus ja lumi valkoinen. Olemme suomalaisuuden ytimessä, oli siitä kuka mitä mieltä hyvänsä. Ja olemme myös yhden sortin kapinan ytimessä.
Samaan aikaan toisaalla rokista on tullut raittiiden miesten suoritusurheilua.Vai mitä muuta voi sanoa Ville Valon ja Lauri Ylösen nykyisistä edesottamuksista.
Mäkihypyllä on nyt momentuminsa, lajihan on 2000-luvun rokkenroll, silkkaa grungea ja punkia. Ollit edeltäjineen eivät usko(neet) aina mutsiaan tai koutsiaan. Joidenkin täytyy heilua.
Ja juuri saamamme tiedon mukaan mäkeen palannut Janne Ahonen on mäkiviikon avauskilpailun kakkonen kisan pisimmällä pompulla.
Hattu! Päästä.
Ohessa Jannen Planican leija. Jumala onneksi suojelee hulluja, vai miten se oli.
Paistaa päivä risukasaankin, kun kyllin rikas mies sinne katsoo.
Oli hieno ele perintömiljonääri Jussi Salonojalta pelastaa yleisurheilun 2012 EM-kisat Suomeen.
Satumainen ratkaisu kertoo kuitenkin kaiken yleisurheilun asemasta. Ei kiinnosta yleisurheilu, ei Yleisradiotakaan, joka perusteli vaatimatonta kontribuutiotaan saman vuoden jalkapallon EM-kisojen ja olympialaisten televisioinnilla.
On jäätävää ajatella, mikä tulee olemaan katsojamäärä stadionilla ja tv-ruutujen ääressä, kun samaan aikaan jalkapallon EM-kisat huipentuvat Ukrainassa ja Puolassa.
Joskus oli toisin. Sanotaan keihäästä mitä hyvänsä suomalainen yleisurheilu nousi ja kaatui kestävyysjuoksun mukana.
Vuoden 1971 kotikisoissa muuan Juha Väätäinen toi Suomeen EM-kultaa vitosella ja kympillä. Oma mutsini oli kuulemma tirauttaa housuun Väätäisen vitosen pitkää kiriä jännittäessä.
Syntyi V-linja (Väätäinen, Vasala, Viren, Vainio), jonka varassa yksi penkkiurheilusukupolvi eli ja hengitti.
Ai mitä sitten tapahtui? Ihmiset alkoivat matkustella, tiedonvälitys luojan kiitos kehittyi. Kävi ilmi, että oli muitakin lajeja, että koko maailma ei ole sekaisin suomalaisesta kestävyysjuoksusta. Teneriffan ravintoloitsijoista kukaan ei ollut kuullut savanneilla pikkupöksyissä kirmaavasta suomalaisesta. Aniharva Virenistäkään. Tuli vielä Vainio, sitten ei ketään, ja sen jälkeen ei ole suomalaisiakaan juuri kiinnostanut vaikka olisi tullutkin. Janne Holmenin tai Jukka Keskisalon mestaruudet olivat pientä savua oheisen roihun rinnalla.
Naisten lätkämaajoukkue on tehnyt maksimaalisen vahingon omalle imagolleen hämmästyttävän lyhyessä ajassa, kun Vancouverin olympialaisiin valmistautuva naisten joukkue päätti ottaa mittaa pojista.
Marraskuussa ja joulukuussa läpiviety ottelusarja poikien C-junioreiden SM-sarjassa on pääosin musertavaa luettavaa.
Otteita:
Naiset - JYP 2-12
Naiset - TPS 0 -11
Naiset - Kärpät 0-11
Naiset - Ässät 0-13
Sikäli lopputulema ei ole yllätys, että 14-15-vuotiaat kundit ovat jo toki miltei miehiä ja siten naisia fyysisesti vahvempia. Hyvä kuitenkin muistaa, että ottelusarjassa suorat vartalotaklaukset olivat kiellettyjä.
Eniten ihmetyttää se, että kiertueen masinoineet taustajoukot olivat näin pihalla naislätkän todellisesta tasosta. C-junnujen luistelunopeuden ja teknisen osaamisen ennakkoanalyysi olisi säästänyt lätkänaiset tältä ikävyydeltä.
Ja: ei kaikkea tarvitse tietää.
Me penkkiurheilijat olisimme hyvin voineet jatkaa elämäämme ilman sitä tietoa, että naismaajoukkue pelaa tosiasiassa jossain D-junnujen tasolla.
Suuren google-näkyvyyden ja korkean ansiotason yhtäläisyys on ilmeinen, mutta voiko yhdelle osumalle jopa laskea arvon. Yritetään urheilijoilla. Ja aloitetaan huipulta.
Kun Kimi Räikkösen noin 30 miljoonan euron vuositulot jaetaan Kimi Räikkönen-haun google-osumilla (kolme miljonaa), muodostuu yhden osuman arvoksi noin kymmenen euroa. Golfaaja Mikko Ilonen 800 000 euroa (v. 2007), 95 000 osumaa eli jälleen olemme lähellä kymppiä. Jussi Jääskeläinen: vuositulot 2,2 miljoonaa euroa, 186 000 osumaa. Jälleen maagisen kympin tienoilla. Härreguud! Toimiiko tämä todellakin näin. Ei nyt aivan.
Jos vaihdamme naisiin, suhde repsahtaa ja alkaa heitellä. Tanja Poutiainen 180 000 euroa ja 155 000 osumaa, antaa arvoksi vain reilun euron, Virpi Kuitusen 350 000 eurolla ja 77 500 osumalla ollaan vitosen tuntumassa. Ovatko naiset alipalkattuja urheilussa?
Palataan taas miehiin. Miikka Kiprusoff vuositulot 5,2 miljoonaa euroa ja 409 000 google-osumaa tuo meidät taas lähelle kymppiä. Kotimaan lätkätähti Juuso Riksman 133 000 euroa ja 14 300 osumaa. Puuh.
Tämän lyhyen tutkimuksen lopputulema näyttäisi olevan, että urheilun kotimaisten miestähtien näkyvyydestä googlessa voi päätellä markkina-arvon (=henkilön ansiotason), mikä täysin luonnollista onkin.
Epäilemättä yhdelle osumalle löytyy suurella otannalla varsin johdonmukainen arvo saman lajin edustajien keskuudessa, mutta eri urheilulajien välillä erot ovat suuria.
Nyrkkisääntö, jota saa mieluusti korjata:
miesurheilutähden google-osumien määrän kertominen ensin viidellä eurolla ja sitten 15 eurolla, antaa vaihteluvälin, johon urheilijan vuositulot useimmiten osuvat.
1 kommentti 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta