Pidin Janne Ahosta pitkään suoritusvarmana urheilijana, joka on kiinnostava kuin kilo suolaa.
Kun äijä heitti monot nurkkaan, ja kirja Kuningaskotka ilmestyi, oli pakko ottaa askel taakse. Jos maailman pisin hyppy Planican lentomästä leijailtiin reilussa krapulassa, puhumme hullusta taiteilijasta.
Kun muistamme, että Matti on urheilun Andy McCoy (toivottavasti ei pian Charles Manson kuitenkaan), ja Harri Olli vetelee voiteluaineita ja haistettelee kuten edeltäjänsä, on meillä laji, jossa kiteytyy kupinotto, hullunrohkeus ja lumi valkoinen. Olemme suomalaisuuden ytimessä, oli siitä kuka mitä mieltä hyvänsä. Ja olemme myös yhden sortin kapinan ytimessä.
Samaan aikaan toisaalla rokista on tullut raittiiden miesten suoritusurheilua.Vai mitä muuta voi sanoa Ville Valon ja Lauri Ylösen nykyisistä edesottamuksista.
Mäkihypyllä on nyt momentuminsa, lajihan on 2000-luvun rokkenroll, silkkaa grungea ja punkia. Ollit edeltäjineen eivät usko(neet) aina mutsiaan tai koutsiaan. Joidenkin täytyy heilua.
Ja juuri saamamme tiedon mukaan mäkeen palannut Janne Ahonen on mäkiviikon avauskilpailun kakkonen kisan pisimmällä pompulla.
Hattu! Päästä.
Ohessa Jannen Planican leija. Jumala onneksi suojelee hulluja, vai miten se oli.
1 kommentti 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta