Huikea ilta tiedossa.
Robbe Helenius (Boxrecin 17. raskaassa sarjassa) pehmittää pelätyn Samuel Peterin (Boxrecin 8.) ja ottaa kukon askeleen kohti MM-ottelua ja satojen tuhansien dollareiden ottelupalkkioita.
Jos tämän uroteon jälkeen kaikkien merkittävien ammattiliittojen TOP-10:een nousevasta Heleniuksesta ei tehdä vuoden urheilijaa ohi jonkin umpimetsässä painavan suunnistajan, on se osoitus siitä, että suomalaisten urheilutoimittajien putkinäkö on geeneissä, eikä virheellistä maailmankuvaa oikaise kuin uusi toimittajapolvi.
Mikäli Robbe häviää, lupaan rankaista itseäni samoin kuin muutama vuosi sitten, kun Nightwishin menestys osoittautui kestävämmäksi kuin ennustin, enkä enää arvostele kotimaista urheilujournalismia - kunnes taas on sen aika :)
Siis: Robben hävitessä kusen kenkääni ja kävelen rakkaan Lauttasaaren ympäri, ja mietin elämän kovuutta. Sitä, ettei Robbe sittenkään ollut valmis tienaamaan miljoonaa ja palaamaan sen jälkeen terveenä miehenä Porvoon saaristoon postikorttiperheensä kanssa.
Olen nimittäin käynyt heidän Berliinin kodissaan, jossa tuoksui pasta bolognese ja nähnyt Sandra-vaimon kosteat silmät hänen katsoessaan miestään, kun se nostaa Kingston-pojan (nimen saa anteeksi) syliinsä.
Oheinen videoleike ex-mestari Samuel Peteristä osoittaa, minkä vuoren huipulle Robben, koko perheen, on kiivettävä.
P.S.
Ensimmäistä kertaa elämässäni kiitän Yleisradiota, joka kerrankin reagoi nopeammin kuin ikiroutainen mammutti: se televisio Saksassa käytävän kamppailun TV2:ssa klo 22.05 alkaen, jälkilähetyksenä tosin.
Sillä saa jokatapauksessa himpun anteeksi viimeisintä emämokaa: kun tsunami pyyhki Japania, ei toimittajilla lastattu Yle saanut taaskaan erikoislähetystä aikaiseksi telkussa.
3 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta