Blogi: Selah2.12.2008 15:56 Joulun odotus on joka vuosi erilaista. Koskaan ei tiedä, millainen joulu tänä vuonna tulee. Silti pyrin pitämään kiinni perinteistä. Vanha sanonta kuuluu " Hoida tapaa, niin tapa hoitaa sinua". Siis suomeksi sanottuna tavat luovat elämään tiettyä vakautta ja turvallisuutta.
Niinpä menin ensimmäisenä adventtina kirkkoon laulamaan Hoosiannaa. Tosin se ei ollut ainoa syy, koska tein samalla seurakuntayhtymämme lehteen juttua Tuomasmessusta. Siellä tapasin 31-vuotiaan nuoren miehen, joka oli säännöllisesti käynyt ko. messussa ja perjantaimessussa jo kymmenkunta vuotta. Sanoi, että omituista, jos nuorilla ei ole aikaa käydä kirkossa, koska siellähän sitä rauhoittuu aloilleen.
Ennen Tuomasmessua kävin perheiden adventtimessussa, joka oli Kallaveden kirkossa Kuopiossa.
Voi sitä riemun määrää, joka kirkossa oli. Pappina oli Lauri Kastarinen, joka jo ovella tervehti kaikki messuun tulijat. Eteisessä oli pieniä kenkiä, laukkuja, takkeja ja kaulaliinoja satamäärin. Messuun osallistuikin noin 450 ihmistä. Kirkossa oli enimmäkseen 20-35-vuotiaita nuoria pareja lapsinensa ja isovanhempiensa kanssa. Sukupolvien välillä hyvät tavat siirtyivät, kun kaikki lauloivat yhdessä Hoosianna-hymniä. Kyynel vierähti monen silmäkulmasta, sillä yhdessälaulaminen toi yhteisöllisyyden tunnetta, jota moni yksin elävä kaipaa.
Kävitkö sinä Hoosiannaa laulamassa ja mitä tunsit?
12.11.2008 09:07 Päivän kirkkoa koskevissa uutisissa nousee ykköseksi imatralaisen kirkkoherran sukupuolen vaihdos. Eikä suinkaan city.fi verkkoyhteisön "Rakkauden ammattilaiset" avaus :(
Kirkkoherran henkilökohtainen salaisuus on ollut varmasti raskas kantaa.Onneksi hänen tukenansa on ollut rakastava Jumala, joka näkee meidän jokaisen sisimpään. Jumala ei ole häntä varmaankaan hylännyt, eikä hylkää, mutta tuleeko sitten kirkko ja seurakuntalaiset kääntämään selkänsä hänelle.
Nähtäväksi myös jää, miten Mikkelin tuleva piispa Seppo Häkkinen suhtautuu asiaan. Raamatusta kun ei taida löytyä tähän asiaan mitään kohtaa, joka tukisi tai tyrmäisi papin sukupuolenvaihdoksen. Aamukahvipöydässä nuorisomme tuumasi, että miksi Jumala luo miehen ulkomuodon, mutta naisen mielen. Siinäpä kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta.
Tämän päivän Savon Sanomissa (12.11.) rovasti Suokonautio tapansa mukaan hyväksyy kaiken ja uskoo optimistina luterilaisen kirkon nielevän ajan mittaan papin sukupuolenvaihdoksenkin kaikkine karvoineen.
Puijon seurakunnan kappalainen Kari Kuula ajattelee asiaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Kuulan mielestä suomalainen yhteiskunta nikottelee jo homojen hyväksynnässä, joten transupapin hyväksyntä lauman kaitsijana voi olla vielä vaikeampaa. Ongelmat eivät siis ole piispan puolella, vaan tavallisen ihmisen.
"Sitä toivotaan, että papit olisivat tavallisia ihmisiä", Kuula toteaa. Hänen mielestään ongelmana voi olla, että ihmiset näkevät sukupuolenvaihdoksen tehneessä papissa vain transvestiitin, eikä pappia. Ja silloin hyvä sanoma unohtuu.
Siinäpä muuten papeille haastetta kerrakseen "olla tavallinen ihminen". Ovatko papit sinun mielestäsi tavallisia ihmisiä vai liitävätkö he stratosfäärissä omine juttuineen?
11.11.2008 11:32 Riisipuuro kiehuu hellalla kotoisasti. Olisi jo aika nostaa pehvaansa tuolilta ja viettää lakisääteistä ruokatuntia, mutta kun ei millään malttaisi. Kummallista, millainen vetovoima tuolla lootalla pienine keltaisine johtoineen onkaan.
Aamulla kiskoin villasukkia jalkaani, sillä tänä päivänä niitä taas tarvitaan. Päivän mittaan jalat hyytyvät ennen kuin aivot. Oikeastaan se on hyvä merkki, sillä silloin voi jo nyt aavistella, miltä tuntuu siitä vanhuksesta, jolla ei ole liikuntakykyä, mutta pää on kuin partaveitsi.
Vanhuus tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta, vaikka se meillä jokaisella kolkuttaakin jo oven takana. Onneksi se on osa ihmiselämää! Olisi kamalaa, jos eläisi ikuisesti.
Ihan koko aamupäivääni en ole istunut paikoillani. Välillä minulle soitettiin maakuntalehdestä ja kyseltiin, mitä ihmettä tarkoittaa hengellinen elämä verkossa. Olipa vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Piti nousta, kävellä ympyrää - ja pohtia itsekin. Suutarin lapsella kun ei ole kenkiä, niin en voinut toimittajalle kertoa, että lue verkosta ne ja ne sivut. Ja jos jotain jää epäselväksi, niin soita uudelleen.
Toimittajan työssä ei ole kuitenkaan aikaa vatvoa asioita, vaan ne on saatava kerralla selväksi. Ja kirjoitettava niin, että lukijakin ymmärtää. Myös kirkon asioista uutisoinnin pitäisi olla pläkkiselvää. Ettei kenenkään tarvitsi soittaa piispalle, että mitähän tuo kirkkoherran sukupuolen vaihtaminen nyt meillä tarkoittaa. Tuleeko pappi sitten miehenä vai naisena laumansa kaitsijaksi? Vai voiko se tulla enää töihin seurakuntaansa ollenkaan?? Näitä asioita pohditaan näinä aikoina täällä Savon sydämessä.
Näitä pohdintoja ja paljon muuta voi ätväillä yhteisesti keskiviikosta 12.11. alkaen myös kirkon uudella verkkoareenalla city.fi-sivustoilla. On ilo huomata, että kirkko ei ole unohtanut palvelutehtäväänsä, vaan se on lähtenyt ristiretkelle myös verkkoon, jossa se voi olla nuorten aikuisten tukena ja peräseinänä niin myötä- kuin vastamäessäkin.
Ja ei ole huono asia ollenkaan, että tämmöinen tavallinen kirkon tyyppikin voi tehdä etäpäiväänsä villasukat jalassa täältä riisipuurokupin ääreltä :)
|
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta