Blogi: st_andreas17.5.2009 20:27 Isyyslomalla kohtasin leikkikentän laidalla kahden lapsen äidin, joka oli halunnut kastaa molemmat lapsensa. Toisen lapsen kasteen yhteydessä häneltä oli kysytty, josko hän miehensä kanssa haluaisi myös avioliiton siunauksen. Ei kelvannut, koska kirkko ei vielä siunaa samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Miksi siis heidänkään liittoaan?
Jokaisella lienee jokin asia, jonka kirkossa haluaisi olevan toisin. Tuopin äärellä, täällä Cityssä, saunan lauteilla ja hiekkalaatikoiden reunoilla näistä keskustellaan paljon. Vaikka aiheet pyörivät monesti iltapäivälehtien otsikoiden ympärillä, on sieltä helppo sukeltaa kirkonparannustalkoisiin. Mutta moraalisen selkärangan esiin piiskaamat hyvät ideat unohtuvat, kun niiden eteenpäin viemiseen ei löydy käyttäjäystävällistä väylää. Ja kun asiat kirkossa eivät muutu, ennen pitkää turhaudutaan ja äänestetään jaloilla.
Tämän hetkisestä kirkollisesta olotilasta on joku muu päättänyt puolestasi. Vain joka kymmenes kadulla vastaantuleva äänesti edellisissä seurakuntavaaleissa, ja täällä cityssä määrä on varmasti pienempi. Näillä äänestysprosenteilla kirkko kannattaisi vallata. Kaverit äänestämään ja luottamushenkilöpaikat uusiksi. Homoasiat, naispappeudet ja muut jutut voitaisiin laittaa kerralla kuntoon.
Voisiko moraalinen selkäranka, joka niin syvälle meihin on kaiverrettu, viedä jaloilla äänestämisen asemesta vaaliuurnille ensi vuoden vaaleissa?Tagit: arvokasta
21.4.2009 08:29 Lähiaikoina on ollut haasteellista tasapainoilla työn, perheen ja vapaa-ajan välillä. Taantuman keskellä on harvoja työpaikkoja, joissa ei tarvitsisi miettiä, miten jotain asiaa tehtäisiin tehokkaammin ja vähemmillä määrärahoilla. Työmäärä lisääntyy ja paineet kasvavat. Melkein tulee ikävä niitä aikoja, kun olin raksalla tai varastohommissa kesätöissä. Kun työaika alkoi, vedettiin haalarit niskaan ja kun kello soi niin ne otettiin pois. Niissäkin tosin joutuu kai nykyään miettimään, onko huomenna enää töitä.
Jäin juuri kolmeksi viikoksi isyysvapaille. Siitä pienen palasen käytin venetalkoisiin. Yli 70-vuotias purjepaattimme on käynyt uransa aikana pariin otteeseen pohjassa ja sen lyijyköli lepää pieninä palasina pitkin Karjalan kannasta. Sotateollisuus kun haali kaiken irtilähtevän lyijyn 40-luvulla rajan taakse ammuttavaksi. Nykyinen betonimöntti veneen alla tekee menosta väkisinkin rauhallista.
Lomalaisena oloni on tällä hetkellä kuin olisi betoniköli alla. Ei siksi, että olisin jo ehtinyt saada vatsankasvatuksen käyntiin, vaan siksi, että nyt on aikaa keskittyä ympärillä olevaan - tai sisällä tapahtuvaan. Taantuman luomat paineet opettavat, että kaikki ei ole rahassa mitattavaa.
Hyviä betonikölihetkiä kaikille kesälomaa odottaville :)Tagit: arvokasta
23.3.2009 00:12 Olen asettanut itseni Temppelinaukion kirkkoon kuuntelemaan sieluni korvilla häämusiikkia ja katselemaan minua kohti kävelevää paria. Vieraita penkissä. Turisteja ovella. Takaikkunasta näkyy taivas. Kupari loistaa katossa. Lähestymme tilannetta, jossa vain kohtaaminen on tärkeää.
Kolmen vuoden suntion kokemuksella tiedän jättää pahimmat mokat pois. Ei voi ratsastaa puujalkavitseillä puhetta läpi. Ei saa sortua kliseisiin. Ei pidä puhua parin ohi. Ei saa sanoa mitään, mitä ei voisi sanoa ystävälleen.
Mieleen tulvii ensimmäisiä yhteisiä sanoja aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. "Isä meidän...jokapäiväinen leipämme... anna meille anteeksi... äläkä saata meitä...sinun on voima.." Katson silmiin. Hymyilen. Sielussani huudan Jumalaani.
Säpsähdän ajatuksistani takaisin työpöydän ääreen. Olen valmistellut valmistellut jo pari viikkoa elämäni ensimmäistä vihkimistä. Jatkan, ja kirjoitan jotain siitä, että vain kohtaaminen on tärkeää.Tagit: pohdittavaa
23.2.2009 15:20 Miten voikin ihminen olla tyytyväinen saatuaan kakkapuhelun. Vaimoni soitti äsken ja kertoi ylpeänä puolivuotiaan vauvamme ensimmäisen kiinteän ruuan lopputulemasta - koostumus- ja hajuanalyyseillä terästettynä tietenkin. Innostuin ja tein tarkentavia lisäkysymyksiä aina siihen asti kunnes muistin olevani kahvilassa.
Hieman nolona luovin puhelun loppuun jookylläjust-kommentein ja syvennyin pohdiskelemaan, mikä on tämä voima, joka tekee vauvankakankin mielenkiintoiseksi.
Neuvolan perhevalmennuksessa sanottiin aikanaan osuvasti:
"Älkää ajatelko, että vauvan tulo ei muuta elämää paljoakaan. Se muuttaa ihan kaiken."
Rakkaus on muutosvoima, jota ei voi padota. Se pyyhkii ylitse kuin talvimyrsky, jonka jäljiltä kaikki on valkoista mutta ylösalaisin. Se muuttaa ihmisen, kun tämä rakastuu, ja särkyessään se amputoi palasen sydämestä.
Eikä mikään muu taida saada ihmistä vaahtoamaan kakkavaipasta.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain helisevä symbaali ja kumiseva vaski", tiivisti asian aikoinaan Paavali, joka ei itse tainnut sinkkuna tietää kakkavaipoista yhtään mitään.
25.1.2009 11:49 Meitä pyydettiin vaimoni kanssa seurakuntamme järjestämän Virtaa välillämme -kurssin yhdeksi ohjaajapariskunnaksi. Kurssi on nuorille aikuisille suunattu parisuhdekurssi, jonka tavoitteena on mm. opetella tunnistamaan paremmin omia tunteita, harjoitella paremmaksi kuuntelijaksi ja vuorovaikuttajaksi sekä syventää ylipäätään parisuhdetta.
Vaikka kyse olisi vain yhdestä ohjauskerrasta, homma kuulosti epäilyttävältä. Ai miksikö? Koska riitelemme, naljailemme ja kiukuttelemme toisillemme suhteellisen ahkerasti. Lisäksi parisuhde on vähän niin kuin uskontokin nykyään. Intiimi, yksityinen, vaikeasti muille kuin ihan lähimmille avattava. Miksi viedä sitä mihinkään muille jaettavaksi?
Pariterapia ja kymmenen vuoden suhde on auttanut ymmärtämään muutaman perusasian:
a) parisuhde ei tule koskaan valmiiksi, keskeneräisyyttä pitää sietää
b) suhteen eteen kannattaa tehdä töitä, se palkitaan
c) omaan parisuhteeseen saa perspektiiviä, kun kokemuksia jakaa muiden kanssa.
d) välillä kannattaa pysähtyä tarkastelemaan, missä mennään.
Edelliset kohdat yhteen summaten päätimme suostua vapaaehtoisiksi isäntäparin hommiin - keskeneräisinä framille.
www.virtaavalillamme.fiTagit: parisuhteellista
26.12.2008 14:05 Joulu on parisuhdelaji. Sen tietää, jos joskus on viettänyt joulua pariskuntana jommankumman vanhempien luona. Tästä joulusta selvisimme kuivin jaloin, mutta jouluaaton hartaudessa pienen maalaisseurakunnan papin puhe kirvoitti miettimään, kuinka mahtoi olla Marian ja Joosefin laita aikanaan.
Jos José Manuel Barroso - sikäli kun hänellä olisi siihen valtaa - määräisi ihmiset kilauttamaan euronsa EU:n kirstuun syntymäpaikkakunnalleen, meidän perhe matkaisi Tuusulaan. Siinä saattaisi jokunen ärräpää lentää matkan varrella.
Joosefin ja Marian parisuhde taisi olla melko hyvällä pohjalla. Sadan kilometrin kävely raskaana olevan kihlatun kanssa ei kuulosta ruusuiselta reissulta. Etenkin kun lapsen isäksi oli ilmoitettu Pyhä Henki.
Kerran matkustimme Norjaan niin, että netissä tekemäni hostellivaraus ei ollutkaan mennyt läpi, vaikka niin luulin. Sitä seuranneen "parisuhteen kehityskeskustelun" jälkeen ajattelen ymmärtäväni murto-osan verran paremmin, miltä Joosefista tuntui, kun hän kävi läpi kaikki majatalot ja sukulaisten nurkat Betlehemissä pahimpaan sesonkiaikaan ja joutui joka kerta sanomaan Marialle ei oota.
Jumalallista interventiota tarvittiin myös synnytyksessä. Itse en Naistenklinikan perhehuonekokemuksen saaneena edes yritä arvailla, mitä tapahtui eläinsuojassa synnytyksen aikana.
Vaikka Jumalan poikaa synnytettiinkin, niin parisuhde se oli Marialla ja Joosefillakin. Ei tarvita paljoa mielikuvitusta, että päästään kiinni myös niihin vuorosanoihin, jotka eivät koskaan ole päätyneet evankeliumin kirjoittajien kynistä koulujen joulukuvaelmiin.
Myös parisuhdenäkökulmasta joulu on yksi suuri ihme.Tagit: pohdittavaa
21.11.2008 22:08 Harva tietää, että Suomessa on jo pari vuotta sitten keksitty tekniikka, jonka avulla videokuva voidaan puristaa vain murto-osaan siitä tilasta, mitä se nykyisin vaatii. Ja vieläpä tinkimättä kuvan laadusta.
Tekniikka on mullistava. Se, mitä netissä nykyään katsotaan tulitikkuaskin kokoisesta ikkunasta, voitaisiin saman tien läväyttää isolle ruudulle täydellä resoluutiolla.
Miksi sitten emme ole kuulleet tästä keksinnöstä enempää?
Keksinnön esittelytilaisuudessa ajattelin, että tämä on viimeinen kerta, kun innovaation tehneen miehen tapaan. Ja jos sattuisinkin näkemään hänet, olisin jostain syystä itse päätynyt Jenkkilän Piilaaksoon, jossa hän ajelisi Ferrarilla ohitseni urku auki ja auto täynnä missiehdokkaita. Matkalla samppanjalla täytetyn uima-altaan ääreen villeihin poolpartyihin tietenkin.
Mutta ei. Suurin osa verkossa liikkuvasta videokuvasta koostuu hydrauliikkafilmeistä, ja tämä keksijä halusi, ettei tekniikka olisi ensimmäisenä hyödyttämässä pornoteollisuutta. Jossain päin Pohjois-Suomea mies lämmittelee tänäkin viikonloppuna saunaa kehitysvammatyötä tekevälle vaimolleen. Arvot ajoivat rahan edelle. Tavallisessa elämässä oli tarpeeksi.
Enpä tiedä, mitä olisin itse tehnyt vastaavassa tilanteessa. Ihminenhän on melko helposti vietävissä. Vai olisitko itse lukenut tämän blogin ilman vetävää otsikkoa?Tagit: arvokasta
|
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta