Pian vaalien jälkeen koittaa kesä, päätettiin uurnilla miten tahansa. Vaalivoitto yksillä, kesä kaikilla. Hellekesä on meille pohjoisen metsäläisille odotettu palkinto rännästä ja roudasta, mutta sen idylliseen kuvastoon tunkee muutakin kuin sinisenä liplattavia laineita ja mökkimetsän vienoa suhinaa. Kun ilmat alkavat lämmetä, alkaa myös limaisten sinilevälauttojen kukoistuskausi. Mitä kuumempi kesä, sitä runsaampia ja laajemmalle levinneitä ovat myös sinileväkukinnot.
Itämeri on maailman saastunein meri, jonka ekosysteemi on poikkeuksellisen haavoittuvainen. Sinilevä on yksi seuraus vesistöjen rehevöitymisestä, jota ei ole vuosien pinnistelyistä huolimatta saatu kuriin. Itämeri on kirjaimellisesti heikossa hapessa. Suurin saastuttaja on maatalous ja sen aiheuttama typpi- ja fosforikuormitus.
Itämeren suojeluun tarkoitettu maatalouden ympäristötuki ei ole valitettavasti toiminut toivotulla tavalla. Valtiontalouden tarkastusvirasto teki pari vuotta sitten tarkastuskertomuksen maatalouden ravinnepäästöjen vähentämisestä. Sen mukaan maatalouden ympäristökuormitusta ei ole saatu vähenemään Suomen EU-jäsenyyden aikana ja ympäristötuen vaikutus ravinnekuormituksen määrään on melko olematon. Raportissa todettiin myös, että tuotanto- ja tulotavoitteet ajavat ympäristötavoitteiden edelle.
Maatalouden ympäristötuen saamisen ehdot ovat käytännössä olleet aivan liian lepsuja. Ympäristötuesta on oikeastaan tullut pelkkä tavallinen tulotuki. Ympäristötukijärjestelmään käytetään vuosittain yli 300 miljoonaa euroa. On raivostuttavaa ajatella, että noin suuri summa kohdennetaan todellisuudessa niin huonosti. Kun tästä pitää ääntä eduskunnassa, nykyjärjestelmää puolustavat poliitikot toistelevat pontevasti, että tuilla on kuitenkin jarrutettu ravinnekuormituksen kasvua. Okei, mutta pääpointti on ollut ravinnepäästöjen huomattava vähentäminen, ei pelkkä kasvun jarruttelu.
Maatalouden ympäristötuki joutaa remonttiin. Tuet pitää jatkossa kohdistaa niin, että maatalouden aiheuttama vesistöjen ravinnekuormitus saadaan oikeasti laskemaan. Tarvitaan suojavyöhykkeitä, kosteikkoja ja tuen voimakkaampaa kohdistamista alueille, joista ravinteita huuhtoutuu mereen eniten. Myös lannoitusta tulisi huomattavasti vähentää. Ympäristötuen remontoimisen lisäksi myös öljyntorjuntakapasiteetti pitäisi saattaa ajanmukaiselle tasolle.
Itämerellä ei ole aikaa odottaa poliittisten jahkailujen tuloksia. Meren tilasta ovat kiinnostuneita kaikki, mutta tositoimiin sen suojelemiseksi tarvitaan paljon enemmän kuin hyvää tahtoa. Hallitusohjelmaan pitäisi kirjata selkeät suunnitelmat maatalouden ympäristötukijärjestelmän uudistamisesta ja öljyntorjuntakapasiteetin parantamisesta. Kuten Vihreät ovat monesti toistaneet: Itämeri on pitkävihainen.
Lepyttelyllä on kiire. Itämeren tilan parantaminen on oltava yksi seuraavan hallituksen ympäristöpolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta