Johanna Sumuvuori

Alkuun | Edelliset

1 – 4 / 4

Seuraavat | Loppuun

Äänestäjän tuotetakuu

Politiikassa on niin paljon liikkeellä sloganeita ja mielikuvia, että äänestäjien mahdollisuus seurata heitä edustavien puolueiden ja edustajien todellisia tekoja tai äänestyskäyttäytymistä jää helposti niiden varjoon.

Viime päivinä tosin joidenkin euroehdokaskollegoiden puheet ja sloganit ovat olleet niin suorasukaisia, että oksat pois. Viittaan tällä esimerkiksi tämän päivän Helsingin Sanomien etusivulla olleeseen kokoomuksen Kai Pöntisen mainoslauseeseen, jossa tämä julistaa: "sosiaalipummimaahanmuuttajille stoppi!". Kokoomustuttavani kiirehti jo valistamaan, että Pöntinen on kyllä saanut asiasta pöllytystä myös omalta puolueeltaan.

Johdonmukaisia lausuntoja ympäristönäkemyksistään on jaellut myös kokoomuksen toinen ehdokas Ari Vatanen, joka on verrannut hiilidioksidipäästöjen välttämistä stalinismiin ja todennut, että maapalloa lämmittää aurinko, ei ihminen. Kokoomus on joutunut keskellä ennakkoäänestysviikkoa paikkailemaan Vatasen puheita:

”Vatasen kommentit eivät ole yksissä kokoomuksen linjan kanssa ja tulivat hieman yllättäen. Kokoomus on yksiselitteisesti äärimmäisen huolissaan ilmastonmuutoksesta ja pitää sitä olemassa olevana ilmiönä”, totesi kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen.

Mutta mitä jos Vatanenkin on vain johdonmukainen puolueensa europarlamentissa ajamalle linjalle?

Suomen luonnonsuojeluliitto teki testin ja vertasi suomalaismeppien äänestyskäyttäytymistä 13 tärkeässä ympäristöäänestyksessä, jotka liittyivät kemikaali-, ilmanlaatu- sekä ilmasto- ja energia-asioihin. Testin tarkoitus oli vertailla, miten hyvin suomalaismepit ovat ajaneet ympäristöasioita europarlamentissa.

Hyvän arvosanan sai vihreiden Satu Hassi. Tyydyttävän arvosanan saivat Lax, Myller, Seppänen ja Väyrynen. Välttävän arvosanan saivat Lasse Lehtinen (sd), Reino Paasilinna (sd) ja Kyösti Virrankoski (kesk).

Kokoomusmepit reputtivat testissä eniten. Heikon arvosanan saivat Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi, Eija-Riitta Korhola ja Alexander Stubb sekä keskustan Anneli Jäätteenmäki ja Hannu Takkula.

Tämäkin testi todistaa hölmöksi sen ajatuksen, että suomalaismepit menisivät yhtenäisenä iloisena maajoukkueena Brysseliin edistämään vain "Suomen asiaa". Suomalaisten äänet hajoavat usein poliittisten asetelmien mukaan ihan niinkuin eduskunnassakin.

Jos et ole vakuuttunut Suomen luonnonsuojeluliiton tekemästä testistä, voit käydä itse seuraamassa Euroopan vihreiden ylläpitämästä "vote trackerista", miten mepit ovat äänestäneet tällä kaudella tärkeissä ympäristökysymyksissä. Vote trackerin tarkoitus on parantaa päätösten läpinäkyvyyttä antamalla kansalaisille mahdollisuuden helposti vertailla meppien äänestyskäyttäytymistä.

greens-efa-service.org/votetracker/

Rautaa yli rajojen!

Vaadin rautaa yli rajojen, koska rakastan junamatkustamista.

On syvältä, ettei eurooppalainen rautatieverkosto pysty tällä hetkellä kilpailemaan matkustajien suosiosta jatkuvasti kasvavan, halpismatkoja tarjoavan lentoliikenteen kanssa.

Olen jo vuosia ollut tympääntynyt tilanteeseen, jossa lentäminen Euroopassa on monin verroin halvempaa ja kätevämpää kuin matkan taittaminen junalla. Itse asiassa halpisyhtiöiden Euroopan lennot ovat tällä hetkellä edullisempia kuin monet aikuisten kotimaan junaliput. Se on järjetöntä niin matkustajan kuin ilmastonkin kannalta.

En kuitenkaan usko, että matkustajien syyllistäminen lentämisestä on paras keino saavuttaa tuloksia. Sen sijaan pitäisi tarjota houkutteleva vaihtoehto lentämiselle ja saatava saastuttamisen hinta sisällytettyä lentokustannuksiin.

Lentoliikenteen päästöt ovat kasvaneet nopeammin kuin minkään muun alan ja sen ilmastovaikutus on matkustajakilometria kohden myös suurempi, kuin minkään muun liikennemuodon. Lentoliikenne pitäisikin saada nopeasti maailmanlaajuisen päästökaupan piiriin. Sen lisäksi kuitenkin pitäisi tarjota parempia ja halvempia ratayhteyksiä Euroopassa.

Junamatkustamisen päästöt ovat murto-osa lentoliikenteen päästöistä. Jos yhteydet olisivat nopeampia ja edullisempia, olisi kuluttajan helpompaa vaihtaa lentäminen junamatkailuun.

Haluan päästä yhdessä yössä Helsingistä Berliiniin junalla. Helsingistä Tallinnaan voisi siirtyä aluksi lautalla, mutta tulevaisuudessa ehkä tunnelia pitkin junalla. Tämä niin kutsuttu Rail Baltica –reitti on konkreettinen eurooppalainen kysymys, jota kannattaa tivata eurovaaliehdokkailta. Sen lisäksi kannattaa allekirjoittaa Rail Baltica –addressi:

railbaltica.net

Etuoikeutettu odotus

Hyvää äitienpäivää!

Mummoni kertoi eilen puhelimessa, miten oli yli 50 vuotta sitten mennyt esikoistaan odottaessaan kylänsä kansakoululle äitienpäivätapahtumaan, jossa äitien rintaan oli ripustettu ruusut. Mummo oli jäänyt ilman. Kuivakka opettajatar oli tokaissut, että ”sinulle tämä ei varsinaisesti vielä kuulu”. Opettaja oli idiootti – tietysti olisi kuulunut.

Itse sain äitienpäivän kunniaksi aamiaisella suklaakakkua. Jälkeläiseni ei ole tosin syntynyt ihan vielä, mutta muutaman viikon kuluttua toivottavasti jo on. Kyllä äitiys alkaa monella tavalla jo raskausaikana – ihmisestä tietysti riippuen. Elämä muuttuu jo odotusaikana, kun kaikessa on huomioitava myös tulevan ihmisen hyvinvointi – niin syömisissä, juomisissa kuin monessa muussakin asiassa.

Hesarin verkkosivuilla uutisoitiin tänään Pelastakaa Lapset –järjestön tuoreesta raportista, jonka mukaan Pohjoismaissa asuvilla äideillä ja heidän lapsillaan on parhaat elinolosuhteet maailmassa. Mittarina on käytetty muun muassa ehkäisymahdollisuuksia, riskiä kuolla raskaus- tai synnytyskomplikaatioihin, lasten terveys- ja opetuspalveluita, naisten koulutustasoa ja äitiyteen liittyviä tulonsiirtoja. Alle satavuotias suomalainen neuvolajärjestelmä on tuottanut tulosta: meikeläisten äitiysterveys on huippuluokkaa.

Olen siis suomalaisena synnyttäjänä varsin etuoikeutetussa asemassa. Kehitysmaissa taas synnytys on nuorten naisten yleisin kuolinsyy. Tilastojen mukaan joka minuutti yksi nainen kuolee jossain päin maailmaa raskauteen tai synnytykseen. Valtaosa näistä kuolemista johtuu sellaisista synnytyskomplikaatioista, jotka voitaisiin nykyaikaisella hoidolla estämään, jos sitä vain olisi kehitysmaissa saatavilla.

Äitiysterveyden edistäminen köyhimmissä maissa on elintärkeä kehityskysymys, josta kehittyneiden maiden on myös kannettava globaalia vastuuta. Itse uskon yhteiskunnallisten panosten lisäksi myös pienten purojen virtaan. Esimerkiksi lahjoittamalla 18 euroa My Push For Change –kampanjan kautta kehitysmaassa saadaan 15 synnytyspakkausta kriisitilanteisiin. Kolmella eurolla saa neuvolakäynnin, joka valmistaa tulevaa äitiä synnytykseen.

Äitienpäivälahjan kehitysmaiden äideille voi antaa kätevästi muutamalla klikkauksella:

www.mypush.fi/index.php?node_id=13817

Vastademokratia

Kansalaisten kyynisyydestä politiikkaa kohtaan saa lukea säännöllisesti. Varsinkin vaalien alla lehdet painavat kasapäin artikkeleita, joissa ruikutetaan heikosta äänestysinnosta, poliitikkojen sähläilyistä ja politiikan arvostuksen alamäestä. Ammattien arvostuksia mittaavissa tutkimuksissa kansanedustajat paistattelevat noin sijalla 266. Eurovaalien alla politiikan ”rappiosta” raportointi on taas erityisen ajankohtaista. Äänestysprosentinkin ennustetaan edelleen laskevan viime eurovaalien noin 41 prosentista.

Onneksi politiikka ei oikeassa elämässä ole jotain, joka tapahtuu vain äänestyskopissa, eduskunnassa tai europarlamentissa. Ihmisten poliittista aktiivisuutta ei todellakaan voi mitata pelkällä äänestysaktiivisuudella tai uskolla edustukselliseen demokratiaan.

Ranskalainen demokratiatutkija Pierre Rosanvallon puhuu vastademokratiasta, joka syntyy perinteisen äänestysdemokratian vastapainoksi. Vaikka äänestäminen ei innostaisi, monet aktivoituvat muilla tavoin - kuten liittymällä kansalaisjärjestöihin, osallistumalla mielenosoituksiin, lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai allekirjoittamalla adresseja. Myös kulutusvalinnoilla tehdään politiikkaa. Onkin suorastaan harhaanjohtavaa väittää, että ihmisten kiinnostus politiikkaan vain laskee laskemistaan.

Maailma ja politiikan teon tavat muuttuvat kieltämättä nopeammin kuin puolueiden reagointikyky. Siksi ei ole ihme, ettei puoluetoiminta kovin monia kiinnosta. Itse ajattelen, että puolueen yksi tärkeimmistä tehtävistä olisi luoda siltoja tavallisten ihmisten ja poliittisen järjestelmän välille. Sama koskee kansanedustajia, joiden pitäisi pystyä tekemään ihmisten arkisista ongelmista ja huolista poliittisia ratkaisuehdotuksia. Se edellyttää tietenkin ensin kuuntelemista ja osallistumista muuallakin kuin valiokunnan kokouksissa.

Yksi kotimainen esimerkki vastademokratiasta on Vapaus valita toisin -verkoston perustaminen. Siihen kelpuutettiin tosin mukaan myös kansanedustajia ja olen itse yksi allekirjoittajista. Verkosto julkisti vappuna vetoomuksensa, jossa vaaditaan uudenlaista, laajempaa demokraattista keskustelua ja vaihtoehtoja tuloeroja kasvattavalle uusliberalismille. Verkoston vetoomus löytyy täältä: www.vapausvalitatoisin.org

Vetoomuksessa on myös kutsu avoimeen keskustelufoorumiin, joka järjestetään Helsingissä Kulttuuritalolla 13.6. Tervetuloa.

Äänestämättä jättäminen voi olla myös vastademokratiaa, mutta sitä en suosittele. Silloin luovutetaan enemmän painoarvoa niille äänille, joiden ei soisi saavan jalansijaa politiikassa.

Alkuun | Edelliset

1 – 4 / 4

Seuraavat | Loppuun