Tyypit

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 32

Seuraavat | Loppuun

Mä tapan sut, huora!

Tällä viikolla saatiin taas uusi julkkisuhri. Nuori poika uhkasi Facebookin kautta tappaa Joel Hallikaisen ja tämän perheen. Tänään keskiviikkona uhkailija tapaa Hallikaisen suorassa lähetyksessä Maria!-tv-ohjelmassa ja pyytää Hallikaiselta anteeksi. Hän kun katuu kirjoituksiaan ja haluaa omien sanojensa mukaan antaa ”typeryydelle kasvot”. Tai sitten poika haluaa vain välttää oikeuskeissin tai saada vartin verran julkisuutta.

Äskettäin myös maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r.) on saanut tappouhkauksia. Joku perusti ryhmän Facebookiin, jonka nimi oli: ”Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta!!".

Julkkisten lisäksi myös monet toimittajat saavat uhkauksia. Itsekin olen saanut oman osani, onneksi kuitenkin aika vähän. Muistan kuitenkin erityisen hyvin sähköpostiviestit, joissa luki, että ”sut pitäisi kivittää kuoliaaksi ja heittää kalliolta alas”, ”mä tapan sut saatanan huora” ja ”mä tiedän missä sä asut”.

Vaikka näistä uhkausviesteistä on pitkä aika, muistan ne hyvin. Pelko valtasi koko kehoni. Ajattelin, että tämä on jo liian kova hinta toimittajana olemisesta. Muutin osoitteeni ja puhelinnumeroni salaisiksi, ja minua pelotti pitkän aikaa kulkea ulkona, jos vaikka se tyyppi, jonka mielestä minä olen niin hirveä, haluaa viedä minulta tai joltakulta läheiseltäni hengen. Voin vain kuvitella, miltä esimerkiksi Hallikaiselta ja Thorsista tuntuu.

Eräällä tutullani oli lehtiä lukiessaan tapana haukkua julkkiksia, joista hän ei pitänyt. Hän saattoi suureen ääneen huutaa, että ”mitä toikin vitun lehmä taas on menny tekemään. Mä en vittu jaksa kattoa sen tympeää naamaa tai lukea mitään paskaa siitä enää. Tyyppi on aivan kusipää”. Kysyin tutultani, että mistä sinä tiedät, minkälainen tuo julkkis on, ethän sinä tunne häntä. Kun tuttuni ei hiljentänyt arvosteluryöppyään, tokaisin, että ”minä tunnen tuon julkkiksen ja hän on ihan tavallinen ihminen julkisessa työssä. Hänellä on hyviä ja huonoja puolia. Hänen koko olemuksensa ei kiteydy tuohon yhteen hänestä kirjoitettuun juttuun”.

Mutta miksi julkkikset herättävät niin suuria tunteita ihmisissä? Miksi joitakin ihaillaan melkein kuin he olisivat jumalia ja miksi toiset saavat tappouhkauksia?

Facebookin, Twitterin ja muiden nettipalvelujen aikakautena vihansa voi nykyään kirjoittaa muiden näkyville. Haukut ja uhkaukset laitetaan kaikkien nykyään luettavaksi, vaikka ennen ihmiset haukkuivat julkkiksia kotonaan. Huono ja laiton trendi.

Olen monesti miettinyt, miksi ihmisillä riittää niin paljon ihailua tai vihaa julkkiksia kohtaan. Uskon tämän johtuvan siitä, että lehdissä komeilevat ”idolit” ovat tietynlainen oman sielun peili. Omia patoutumia puretaan helppoihin kohteisiin, jotka eivät pysty puolustautumaan, vaikka ennemmin pitäisi kysyä itseltänsä, miksi on niin vihainen ihmiselle, jota ei edes tunne. Johtuuko se siitä, että on tympiintynyt omaan elämäänsä? Johtuuko se kateudesta vai kenties siitä, että yksinkertaisesti sapettaa ja halua purkaa sisällä kiehuvaa vihaansa?

Entä te hyvät lukijat, haukutteko tekin ihmisiä, joita ette tunne? Miksi?

Tagit: facebook huora julkkis tappouhkaus viha

Silvottuja sukupuolielimiä!

Joka vuosi sama asia. Tuntemani miehet kitisevät kansainvälisestä naisten päivästä ja kuulen heiltä juttuja siitä, että pitäisi olla olemassa myös ”miesten päivä” tai ainakin joku ”tasa-arvon-päivä” tai, että kaikkea kaupallisestaan ja siksi he eivät suostu viettämään naisten päivää.

No, miksi me sitten vietämme jotain ”naisten päivää”? Vastaus on helppo: koska Suomen rajojen ulkopuolella naisia kohdellaan kuin karjaa!

Oletko nähnyt Hurghadassa tai Sharm el Sheikissä lomaillessasi paikallisia naisia? Tiesitkö, että 96 prosenttia egyptiläisistä naisista on läpikäynyt helvetin. Heidän sukuelimensä on silvottu ja heistä 83 prosenttia ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Rakas suomalainen mies, miltä sinusta tuntuisi, jos sukupuolielimesi silvottaisiin?

Intia se vasta hieno maa onkin. Siellä nainen saa isän ja miehensä kädestä, jos hän ei halua abortoida kohdussaan olevaa tyttölasta. Olen itsekin lomaillut Intiassa. Siellä oli kaunista, kuten Thaimaassakin. Mutta enpä tiennytkään, että 40 prosenttia Thaimaan naisista ovat joutuneet fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhreiksi ja että maassa on 300 000 tuhatta prostituoitua, joista 20 prosenttia on tyttöjä. Luuletteko näiden tyttöjen valinneen elämänsä itse? Haluavatko he tosiaan tyydyttää heitä ainakin parikymmentä vuotta vanhempia lihavia likaisia ällöttäviä turistimiehiä?

Tässä lisää faktoja: Sierra Leonessa joka seitsemäs nainen kuolee synnytyksen yhteydessä. Afganistanissa 12-14 vuotiaat tytöt pakotetaan menemään naimisiin ja silloin heidän pitää yleensä myös lopettaa koulunkäynti. Ihmiskauppa lisääntyy, eikä naisilla ei ole juuri enempää oikeuksia kuin sioilla.

Onneksi sentään Nicaraguassa otettiin vuonna 2006 aimo harppaus eteenpäin naisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon saralla. Siellä kiellettiin abortit kokonaan, jopa silloin kuin raskaana olevan elämä on vaarassa. Lääkärit, jotka auttavat näitä kuolevia naisia, voidaan laittaa tiilenpäitä lukemaan hyvin pitkäksi aikaa. Keniassa 20 000 naista vuosittain joutuu sairaalahoitoon laittoman aborttiyrityksen seurauksena.

No, onhan meillä Euroopassa sentään asiat paremmin. Vai onko?

Irlannissa ja Puolassa abortit ovat kiellettyjä, mutta poikkeuksia sääntöön tehdään, jos naisen henki on vaarassa. Naapurimaassamme Ruotsissa ilmoitukset raiskauksista ovat yleisimmät Euroopassa.

Suomessa nainen saa kärsiä kotiväkivallasta. Tällä naisia tapetaan parin vodkalitran jälkeen niin sutjakasti, että puukot vaan viuhuvat.

Entä miten on asian laita hyvä nainen? Oletko sinä kenties se joka viides nainen, joka joskus elämänsä vaiheessa joutuu raiskauksen tai raiskausyrityksen uhriksi?

Lets face it! Naisen maailma on surkea vuonna 2010! Eikä meillä Suomessakaan vielä ole kaikki hyvin. Joten rakkaat suomalaiset miehet, viettäkää siis kansainvälistä naisten päivää rakkaiden naistenne kanssa. Antakaa arvoa sille sukupuolelle, jonka oikeuksia vielä tänäkin päivänä poljetaan.

Tagit: abortti ihmiskauppa nainen prostituutio sukupuolielin

Likaa alapäässä, ryyppy yläpäässä!

Kuluneella viikolla mieltäni on vaivannut ihmisten välinpitämättömyys. Kaikki alkoi viime viikon keskiviikkona. Jouduin sairaalaan kovien vatsakipujen takia. Minut tutkittiin ja todettiin, että kyseessä varmaankin oli pelkkä ruokamyrkytys tai vatsaflunssa.

Poliklinikkahuoneessa maatessani en kuitenkaan voinut olla kuulematta, mitä lääkäri puhui muiden potilaiden kanssa. Yhdellä miehellä oli virtsaputkentulehdus. Juuri ennen kuin mies päästettiin kotiin, keskustelu sujui näin:

-Muistakaa sitten kotona pestä alapäänne joka päivä, lääkäri sanoi ystävällisesti.

-Tarviiko tosiaan? En mä jaksa joka päivä, mies vastasi.

-Peseytyä pitää, koska muuten niitä pöpöjä tulee sinne alapäähän, lääkäri selvitti kuin lapselle ikään.

Olin äimän käkenä siitä, ettei joku tajua pestä itseään. Luulin, että älytön keskustelu loppuisi siihen, mutta ei.

-Ja muistattehan sitten juoda paljon nestettä, lääkäri ohjeisti.

-Käykö ryyppy? mies kysyi ihan tosissaan.

-Tarkoitatte varmaankin viinaa. Se vie oikeastaan nesteitä kehosta, kuten kahvikin, joten koettakaa juoda vettä ja mehua, lääkäri jatkoi rauhallisesti yllättymättä kysymyksestä.

-No mutta, voiko ottaa ryypyn kuitenkin. En minä paljoa, mutta kun yksi tekis terää, mies jankutti.

Tässä vaiheessa painoin sairaalatyynyn pääni päälle, jotten olisi kuullut lisää. Epäpuhdas-alapää-ryyppytyyppi ällötti minua jo sen verran. Hänen tyhmyytensä oli aivan omaa luokkaansa.

Toinen vieruskaverini oli mies, jolla oli keuhkokuume ja yllätys yllätys: kaksi promillea alkoholia veressä. Ainut mitä mies halusi, oli päästä takaisin kotiin juomaan, vaikka kuolema oli juuri kolkutellut ovella.

Lopuksi samaan sairaalahuoneeseen kanssani tuli vanha mummeli. Hän oli puraissut itseään poskeen ja loukannut jalkansa jotenkin. Hän oli kaikkea muuta kuin sympaattinen ”Marja Tyrni -tyylinen” vanhempi naishenkilö. Hän huusi hoitajille, käskytti heitä taukoamatta, ei kiittänyt mistään ja käyttäytyi kuin olisi ollut ainoa potilas huoneessa.

Alapää-mies ja promille-tyyppi eivät hekään osanneet olla ystävällisiä hoitajille ja lääkäreille. Minä olin huoneen ainut, joka kiitti sairaalahenkilökuntaa, kun minua hoidettiin. Ja tämä sairaalakokemus ei eroa muista sairaalakokemuksistani millään tavalla. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

”Minä minä minä”-ihmisiä löytyy kuitenkin myös muualta kuin sairaalasta.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä sain taas uuden muistutuksen ihmisten välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä.

Yläkerrassani asuu eräs julkkispariskunta. Usein kun tämä pariskunta on poissa kotoa, asunnossa hääräävät heidän kaksi parikymppistä poikaansa. Perjantaina pojat (tai ainakin toinen heistä) bilettivät jälleen kerran vanhempiensa asunnossa. Mökä oli korvia huumaava, mutta mitäs pienistä. Olen aiemmin kokeillut mennä itse pyytämään poikia hiljentämään menoa, mutta se ei valitettavasti tehoa. Ja tämä ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun yläkertalaiset meluavat yöllä kuin pienet apinat ja luulevat olevansa talon ainoat asukit.

Itse asiassa koko viikonloppu kuluikin korvia huumaavan musiikin parissa. Oletan, että asialla olivat pojat, koska nämä vahemmat tuskin kuuntelevat Pearl Jamia ja muuta alternative musiikkia. Mutta mikään lakihan ei kiellä kuuntelemasta musaa täysillä päivisin. Tähän voin todeta, että onneksi en ole yötyössä.

Toisaalta nuo ovat pieni paha, sillä toinen naapurini on sytyttänyt asuntonsa palamaan jo kaksi kertaa. Kolmannen palon mieheni tytär ja minä saimme ripeällä toiminnalla estettyä. Ja eräs taloyhtiössämme asuva henkilö, jonka kämppä oli kokonaan homeessa, kunnosti asunnon ja myi sen mukavalle naiselle kertomatta homeesta. Minä keroin naiselle nähneeni homekämpän kunnostuksen, ja tulen tarvittaessa todistamaan asiasta oikeuteen auttaakseni häntä.

En haluaisi uskoa, että naapurini olisivat ilkeitä tahallaan tai että sairaalassa makoilevat pottuilevat hoitajille silkasta ilosta. Mutta kieltämättä ihmettelen, mikä syy huonoon käyttäytymiseen oikein on?

Kysymykseni tällä kertaa kuuluukin: Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Miksi tästä maailmasta löytyy niin paljon epäkiitollisuutta, välinpitämättömyyttä, epäystävällisyyttä ja ”minä minä minä -mentaliteettia”?

Tagit: alapää alkoholi naapuri palo ryyppy

Läskiseksipommi?

Viime viikolla jotkut teistä lukijoista kommentoivat blogimerkintääni sanomalla, että laiha on kauniimpi kuin lihava. Siitä kommentista onkin hyvä jatkaa tällä viikolla näin Lontoon muotiviikon jälkimainingeissa. Kanadalainen muotisuunnittelija Mark Frost kun laittoi äskettäin Lontoossa lavalle niin sanottuja plus-koon malleja, eli kokoa 40-42 olevia tyttöjä.

Jotkut ehkä hehkuttaisivat, että ”vihdoin normaalikokoisia naisia catwalkilla”, mutta minä en näe syytä iloon. Koska 99,99 prosenttia muotisuunnittelijoista käyttää vieläkin pelkkiä langanlaihoja malleja, laiha on edelleen ihanne. 350 suunnittelijan kauppaliiton CFDA:n (Council for Fashion Designers of America) kampanja, jossa vaaditaan muodin ammattialaisilta liian laihojen ja nuorien mallien käyttämisen lopettamista ei ole auttanut melkein yhtään. Victoria Beckhamkin esitteli vaatemallistonsa äskettäin New Yorkin muotiviikoilla, ja vaikka hän sanoi jättäneensä liian laihat tytöt pois, lavalla nähtiin kuitenkin ihan yhtä anorektisia tyttöjä kuin Victoria itse.

Laihuuden aikakauden vastapainoksi maailmalla leviää myös ”liikalihavuuden ihannointi” -liike, vaikka suuri ylipaino on yhtä lailla terveysriski kuin liian matala painoindeksi. Precious-leffan Gabourey Sidibe ja Gossip -yhtyeen Beth Ditto ovat monelle tytölle idoleita, ja heitä ihannoidaan mediassa ”ihanan rehevinä”. Miksi ihailla sitä, että verisuonet ja maksa huutavat hoosiannaa ja aivoverenvuoto, diabetes ja syöpä uhkaavat nurkan takana? Miksei esimerkiksi Beth Ditto ole missään haastattelussa sanonut, että tietää kärsivänsä liikalihavuudesta ja aikoo tehdä asialle jotakin? Päinvastoin, hän sanoo pitävänsä kiloistansa ja ajavansa kaikkien läskien asiaa.

Näyttää siltä, että olemme menossa kohti maailmaa, jossa liikalihavuuttakin ihannoidaan. Älkää käsittäkö väärin, minusta nainen on kauneimmillaan kun luiden ympärillä on sopivasti lihaa, mutta sairaalloisen lihava ihminen on minusta yhtä surullinen näky kuin sairaalloisen laiha.

Kumpi siis onkaan pahempi? Beth, joka ylpeilee liikalihavuudellaan ja antaa naisille sellaisen kuvan, että on hienoa, naisellista ja seksikästä olla sairaalloisen lihava? Vai Karl Lagerfeld, joka on haukkunut laihoja malleja vastustavat ”sipsipussiensa päällä istuviksi läskeiksi”?

Voisiko olla, että kun joku on omalla alallaan loistava, niin kuin Lagerfeld muodinluojana ja Ditto muusikkona, niin heidän mielipiteitänsä ihannoidaan, vaikka samat asiat tavallisen pulliaisen sanomana kuulostaisivat aivan mielipuolisilta.

Onko Gossip yhtyeen Beth Ditto sinusta läskipommi, seksipommi vai läskiseksipommi?

Tagit: beth ditto gossip läski seksipommi

Pinkki pimpsa alle 30 dollarilla!

Kävin viime lauantaina Hope hyväntekeväisyysgaalassa ravintola Kallessa. Minä ja ystäväni menimme samaa matkaa naistenhuoneeseen. Tullessani ulos vessakopista lavuaarien luona seisoi kaksi nuorta tyttöä. Katsahdin nopeasti heitä ja jäin sitten tyytyväisenä tuijottamaan peilikuvaani ja pulleita huuliani, johon sipaisin hieman lisää punaa ja kiiltoa. Salin puolella katseeni vangitsi nainen, joka oli pukeutunut kimaltelevaan tunikaan. Hän oli naisellisen kurvikas ja säteili koko olemuksellaan, varsinkin hymyillessään. Kyseessä oli Miss Suomi vuosimallia 2001, eli Heidi Sohlberg (o.s. Willman). Gaalan jälkeen ystäväni kysyi minulta huomasinko ketkä olivat ravintolan vessassa, kun kävimme siellä.

-En tiedä. Jotain nuoria laihoja tyttöjä, joilla oli valjut meikit, totesin ykskantaan, jolloin ystäväni nauroi huvittuneena ja kertoi, että vessassa olivat tämä vuoden Miss Suomen perintöprinsessat.

Kauneus, seksikkyys ja säteily ovat jänniä juttuja. Laiha ei välttämättä olekaan kaunein enää. Kurvikkaat, rintavat ja pulleahuuliset naiset ovat tämän päivän esikuvia. Naiset haluavatkin nykyään yhä useammin juuri pulleammat huulet ja isommat rinnat. Rakennekynnet ja irtoripsetkään eivät enää ole mikään hienohelmojen juttu. Eikä sekään ole omituista, että intiimialueita trimmataan. Esimerkiksi Sandra Bullock yritti ystävänpäivänä muotoilla häpykarvansa sydämeksi ja värjätä ne vaaleanpunaisiksi. Hän kertoi avoimesti, että toimenpide oli hyvin tuskallinen, eikä lopputulos vastannut odotuksia.

Seuraava askel kauneuden tavoittelussa onkin sitten My New Pink Button. Eli siis mikä?

No, tietenkin pinkki alapää. My New Pink Button on värjäysaine, jolla palautetaan pimpsan nuorekas vaaleanpunainen väri. Ei karvojen, vaan häpyhuulten väri. Eräs nainen Idahosta on keksinyt valmistaa ainetta huomattuaan, että hänen oman tavaransa väri oli haalistunut. Vaaleanpunaista pimppi-värjäysainetta saa neljässä eri vivahteessa. Marilyn, Bettie, Audrey ja Ginger ovat vaihtoehtoina (www.mynewpinkbutton.com). Pinkki pimpsa maksaa muuten 29,95 dollaria.

Olen kerran ollut seuraamassa kun eräälle julkkikselle tehtiin polvien kiristysleikkaus. Muistan miettineeni, että mitä ihmeen väliä sillä on ovatko polvet ”ryppyiset”, mutta en enää. Ymmärrän paremmin sen, että joku haluaa sileät polvet, kuin sen, että joku värjää alapäänsä. Polvet ovat esillä, mutta intiimialueet eivät, ellei satu olemaan ”vaatteet pois rahasta” -alalla.

Alla olevassa musiikkivideossa Pink laulaa kauneudentavoittelusta. Toivon hartaasti, etten koskaan elämässäni joudu näkemään otsikkoa: Pinkillä pinkki p… tai Pink tells about her new pink button.

Tagit: missi mynewpinkbutton pimppi pink

Vatkaa eteen, vatkaa taa!

Olin äskettäin pikkuveljeni kanssa opetusneuvos Åke Blomqvistin tanssikoulussa. Saimme hyvät naurut Åken heittämille vitseille. Hän sivalsi armotta kadetteja, jotka eivät pysyneet tahdissa tai osanneet askelkuvioita, mutta ei suinkaan ilkeämielisesti, vaan hassusti. En usko, että kenellekään tuli paha mieli harjoituksissa, päinvastoin. Paras näky oli ehdottomasti harmaahiuksisen Åken livenä vetämä diskotanssi. Hirnuin näylle kuin hevonen kevätlaitumella, samalla kun yritin vatkata vartaloani Åken opastuksella.

Nyt Åken diskotanssi on taas saanut yllättävää julkisuutta. Tanssinopettajan vaimo Leena kertoi äskettäin Ilta-Sanomille, että Diesel-vaateyhtiön diskotanssivideossa Åken polvet on vaihdettu. Tilalle on laitettu jälkikäteen toisen henkilön polvet, jotta Dieselin tennarit saadaan mukaan videoon.

Hassua kyllä, polvet ovat juuri se asia, josta muistan Åke Blomqvistin. Kävin nimittäin kauan sitten erään naiskollegan kanssa haastattelemassa tanssigurua. Äke siirsi heti haastattelun alkuvaiheessa tuolinsa eteenpäin, jotta hän pääsi lähemmäs daamia, eli minua, ja sai laitettua polvensa minun polvieni väliin. En pystynyt liikkumaan taaksepäin, koska istuin sohvalla. Ensin tuli hieman epämukava olo videohaastattelua tehdessä, mutta sitten huomasin, ettei Åke tarkoittanut mitään hävytöntä. Hän ei lähennellyt minua. Tanssinopettaja on vain niin tottunut laittamaan polvensa naisten polvien väliin tanssia opettaessaan, että teki sen huomaamattaan haastattelutilanteessakin. Hänelle on yhtä luonnollista olla naista lähellä ja koskettaa naisen polvia kuin syödä voileipiä.

Suosittelen lämpimästi Åke ja Leena Blomqvistin tanssikoulua (http://www.tanssikoulublomqvist.fi/) kaikille, jotka haluavat oppia valssia, humppaa, tangoa, rokkia ja etenkin diskotanssia. Kaupan päälle saa kunnon naurut, koska Åke opettaa huumorikielellä. Voin kertoa, ettei tälle elämykselle löydy vertoa.

Ps. Tanssilattialla Åke Blomqvist on kingi niin kuin alla olevasta Youtube-videosta näkee. Lantio liikkuu ees ja taas, ja jotkut liikkeet ovat kuin suoraan sänkykamarin puolelta. Suorastaan kuumaa kamaa!

Tagit: blomqvist diskotanssi huumori polvet åke

Lesbian Lover Chef

Tänään Subilta tulee yksi lempisarjoistani, eli Top Chef. En välttämättä olisi niin innoissani ohjelmasta, ellei suomalainen Stefan Richter, 37, olisi siinä mukana. Tampereella syntynyt mies näytti osaamisensa heti alkujaksosta saakka ja voitti ensimmäisen tehtävän.

-Jos en pärjää täällä, lennän heti takaisin kotiin Suomeen, Stefan uhosi avausjaksossa kuudes tammikuuta.

Huippukokilla on suomalainen äiti, saksalainen isä ja hän asui seitsemänvuotiaaksi asti Suomessa. Stefan käy edelleen joka kesä suomalaisen sukunsa kesämökillä Suonenjoella saunomassa ja juomassa Lapin kultaa. Lisäksi Stefan pitää mämmistä, maksalaatikosta ja kiisseleistä. Ja votkasta.

Los Angelesissa Stefan´s-ravintoloissa saa muun muassa Koskenkorvan salmiakkikossua ja kossua Jaffalla.

Parasta Stefanissa on hänen asenteensa. Kokki kehuu ohjelmassa olevansa porukan paras eikä ota turhaa stressiä mistään. Muut Top Chef -kilpailijat inisevät siitä, että Stefanilla on liian suuri ego ja ettei hän välitä muista vaan yrittää leikkiä päällepäsmäriä joukkuetehtävissä. Minä sen sijan uskon, että Stefan on varustettu rehellisellä suomalaisella sisulla.

No miksi kirjoitan Top Chefistä juuri nyt, kun kerran ohjelma on jo käynnissä? No siksi, että kisassa on tapahtunut käänne. Stefan on ihastunut lesbokokki Jamieen ja ohjelmasta tuli entistä hulvattomampi. Viime viikolla suomalaiskokki yritti varastaa suudelmaa naiselta ja flirttaili hänen kanssaan taukoamatta.

-Ihan sama, onko hän lesbo, hän on vaan niin ihana, että haluan hänet, Stefan nauroi ohjelmassa.

Stefan on kommentoinut lehdistölle, että hän pitää vaaleista sinisilmäisistä naisista, sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta mistä me tiedämme onko mies kenties jo varattu? Top Chefin kaunis juontaja Padma Lakshmi, kirjailija Salman Rushdien ex-vaimo, saa ensimmäisen lapsensa keväällä, muttei ole suostunut paljastamaan lapsen isää. Mielikuvitukseni alkoi laukata, ja ehdin jo kuvitella, että ehkä Stefan olisi lapsen isä, mutta tuskin sentään. Monet lehdet kun spekuloivat jo, että lapsen isä olisi Adam Dell, tietokonemiljonääri Michael Dellin veli, tai joku muu Dell yhtiöstä.

Ihan sama, kuka se Padman mies on, sillä vaikka juontaja on kaunis, hän ei ole Stefan. Se hullunrohkea suomalainen kukonpoika, jonka ruokia Foo Fightersit rakastavat. Suomalaiskokin ansiosta Top Chef on ihan parasta viihdettä. Pakko nähdä tänään, mitä Stefan, ”the lesbian lover chef”, tekee saadakseen tykkäämältään tytöltään suudelman ;).

Tagit: chef lesbian padma stefan top

Suomen Playboy-puput kunniaan!

X-factor-tv-ohjelma alkoi viime viikon sunnuntaina Maikkarilta. Yhtenä tuomarina toimii Linda Lampenius-Cullberg. Viulisti on yksi Suomen kuuluisimpia staroja ulkomailla, mutta Suomessa hän ei mielestäni ole saanut ansaitsemaansa arvostusta aiemmin.

Sen jälkeen kun Linda esiintyi Playboyssa vuonna 1998, monet suomalaiset leimasivat hänet pelkästään ”tissimalliksi” ja ”kyykkyviulistiksi”. Hänen taitonsa unohtuivat sen siliän tien jonnekin kaapin perukoille. Onneksi kauniin ja lahjakkaan naisen arvostus näyttää vihdoin nousseen myös Suomessa, mutta monta vuotta se vei, katti soikoon.

Lindan potentiaali artistina, näyttelijänä ja monilahjakkuutena huomattiin jo vuosia sitten Ruotsissa, ja sieltä hän löysi juristimiehensä, jonka kanssa hän sai suloisen Olivia-tytön. Linda on ollut mukana Ruotsin Tanssii tähtien kanssa -kisassa ja tehnyt paljon erilaisia töitä naapurimaassa. Siellä häneltä eivät duunit lopu ihan heti.

Olen usein ihmetellyt, mistä johtuu, että Lindaa kohdeltiin aivan eri tavalla Ruotsissa kuin Suomessa. Naapurimaassa Lindan viulistin- ja artistintaitoja kehuttiin vuolaasti. Mallina olo, sekä kaunis ja uhkea ulkomuoto oli pelkkä sivuseikka ja lähinnä meriitti työrintamalla. Meillä Suomessa Playboy ei ollut lisämeriitti, vaan este ja hidaste. Hyvä mittari niin sanotusta ”hyväksytystä kansansuosiosta” on naistenlehdet. Jos ne karttavat julkkista kuin ruttoa, kyseinen julkkis on liian ”huonomaineinen” meillä Suomessa. Take my word for it!

Myös Katariina Souri (ent. Kata Kärkkäinen)kärsi mielestäni Playboyssa esiintymisestä. Kirjailija, taidemaalari ja kolumnisti muistettiin monta vuotta pelkästään vuoden 1988 Playboy-kuvistaan. Souri on kirjoittanut lukuisia kirjoja, käsikirjoittanut monta televisio-sarjaa ja ollut mukana Mensassa, mutta kesti vuoteen 2008 saakka, ennen kuin fiksu ja kaunis nainen pääsi mukaan Suomen kirjailijaliittoon. Vuonna 2007, kun Sourin hakemus hylättiin ties monennenko kerran, yhdeksästä kirjailijaliiton johtokunnan jäsenestä vain kaksi oli lukenut naisen tuotannon. He kommentoivat tuolloin hakemuksen hylkäämistä seuraavanlaisesti:

”Liiton johtokunnan mielestä Kärkkäisen kolme romaania eivät osoita hänen olevan vakavasti otettava kirjailija. Liitto ilmoittaa jäävänsä odottamaan kaunokirjallisen tuotannon täydentymistä ja kehittymistä.”

Uskon, että Sourin ”playboy-imago” istui niin tiukassa, että se vaikutti kirjailijaliittoon, ainakin alitajuisesti. Unfuckinbelievable!

Sittenhän meillä on myös Playboyssa vuonna 2004 esiintynyt yrittäjä Susanna Penttilä, jolla on kaksi Férrer-muotiliikettä pääkaupunkiseudulla. Lahjakas ja söpö bisnesnainen on harrastanut esteratsastusta viisivuotiaasta saakka ja menestynyt kilpatasolla, mutta harva muistaa sen. Suomalaisille Susanna on ikuisesti, tai ainakin seuraavat kaksikymmentä vuotta, isotissinen Playboy-pupu. Miehet tykkäävät salaa ja naiset ovat kateellisia ja haukkuvat salaa.

Minusta olisi vihdoin aika muuttaa suhtautumista seksikkyyteen: ei ole synti olla kaunis ja fiksu. Olkaamme siis ylpeitä suloisista ja lahjakkaista suomalaisnaisistamme, varsinkin Lindasta, Katariinasta ja Susannasta!

Ps. Tässä taidonnäyte Lindalta:

Tagit: lampenius linda playboy seksi x-factor

Väyrysen kust:a!

Joitakin vuosia sitten kävin haastattelemassa veteraanipoliitikko Paavo Väyrystä, 63. Jutun tarkoituksena oli kertoa Paavosta ja esitellä hänen suuri Pohjanrannan maatilansa Keminmaalla. Pohjanrannassa on nuorisokoti, yöpymismahdollisuus (jota Paavo kutsuu hotelliksi), vanha lato (josta on tehty tanssiravintola) sekä laitteet ja vempeleet oman viinin tekoon.

Paavo tarjosi vieraanvaraisuuttaan minulle ja kuvaajalle ruokailun ja yösijan Pohjanrannan hotellistaan kahdeksi yöksi. Mies vaikutti vieraanvaraiselta ja kohteliaalta, joten otimme tarjouksen vastaan.

Ensimmäisenä kuvauspäivänä kysyin Paavolta, milloin voisimme ottaa hänestä kuvan kansallispuvussa vanhan ladon tanssiparketilla niin kuin oli sovittu. Paavon piti tanssia, joko vaimonsa tai minun kanssa, että saataisiin kuva poliitikosta omalla parketillaan. Vaikka asiasta oli mielestäni sovittu etukäteen, mies kieltäytyi nyt tyystin. Ihmettelin asiaa tovin kunnes äkkäsin miten minun kannattaisi edetä. Paavo oikutteli minulle jostakin syystä, joten päätin kääntyä miehen vaimon puoleen. Pyysin vaimoa kysymään Paavolta miten tanssikuva onnistuisi ja kuin taikaiskusta Paavo tanssi illan suussa kanssani vanhassa ladossa. Tosin hän ei suostunut laittamaan kansallispukua päälle ja hän osoitti kyllä ilmeillään ja eleillään, että oli suostunut tanssimaan vaimonsa pyynnöstä.

Seuraavana aamuna minua ja kuvaajaa odotti yllätys. Paavoa ei näkynyt missään ja koko ”hotelli” oli autio. Aamiaista ei ollut tarjolla ja minulla oli sudennälkä ja kahvihammasta kolotti. Manasin tilannetta samalla kun pakkasin tavaroitani. Kun pääsimme ulos pitkästä ankeasta rakennuksesta, löysimme Paavon. Hän selitti epämääräisesti ”väyrystellen”, ettei tänään ole aamiaista tarjolla, koska ei nyt ole muita hotellivieraita mutta, että tuolla parinkymmenen kilometrin päässä on kuppila, josta saa aamupalaa. Kysyin voisimmeko ostaa hieman kahvia, mutta sekään ei käynyt. Kirosin miestä mielessäni. Miksi luvata yösija ja ruokailu, jos sellaisia ei saa edes ostaa. Olisi alun perin sanonut, ettei toisena aamuna ole mitään aamiaista tarjolla, ei edes kahvia, niin olisimme yöpyneet toisaalla. Tosin, jos olisin tiennyt kuinka kovat sängyt olivat, olisin ehkä muutenkin yöpynyt toisaalla.

Huonosta kohtelusta huolimatta pidin mölyt mahassani ja tein mukavan jutun Paavosta ja hänen Pohjanrannastaan lehteen. Olin luvannut tehdä positiivisen jutun, joten pidin sanani. Paavo teki kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen. Uskon nimittäin, että aamiaisen ”poisjääminen” toisena aamuna oli tietynlainen lapsenomainen mielenosoitus siitä, että menin pyytämään veteraanipoliitikon vaimolta suostutteluapua tanssikuvan järjestämiseen.

Yhden asian tiedän varmasti: en enää koskaan ”nuku yön yli” Pohjanrannassa, mutta tuskin Paavo sitä haluaisikaan. Hän haluaa keskustan puheenjohtajaksi ja pääministeriksikin, jos keskusta voittaa ensi vuoden vaalit.

Ps. Katsokaapa Hesarin ottamaa kuvaa Paavosta tarkemmin (20.1.2010). Se on hauska. Paavo näyttää siltä kuin hänellä olisi jättimäinen pallo päässä (se keskustan logo) ja koska pää on juuri tekstin kohdalla Keskusta.fi sijan Paavon pään alla lukee Kesa.fi . Kust:a on siis jostakin syystä jäänyt Paavon takaraivon kohdalle. Mahtaako olla tahatonta komiikkaa ;)?

Tagit: kahvi kusta paavo tanssi väyrynen

Transsukupuolinen piispa!

Ruotsin tuleva kuningatar Victoria on pyytänyt Lundin seurakunnan piispa Antje Jackelenia olemaan yksi hänen vihkipapeistaan. Kerron tästä, koska Antje on nainen. Suomessa ei ole koskaan ollut naispiispaa, mutta meillä onkin jotakin mitä naapurimaassa ei ole. Meillä on seurakunta, josta viime vuoden aikana lähti melkein 600 henkilöä, vaikka normaalisti lähtijöitä on vain 100-150 (HS 6.1.2010).

Imatran seurakunnan joukkopaon syy on kirkkoherra Marja-Sisko Aalto, joka viime vuonna vaihtoi sukupuoltaan miehestä naiseksi. Olli-Veikko Aalto oli viidenkymmenen vuoden ajan nainen miehen ruumiissa. Kolme vuotta sitten Aalto ei enää jaksanut. Hän kävi lääkärillä ja hänet todettiin transsukupuoliseksi. Aiemmin luultiin, että transsukupuolisuus on korvien välissä oleva ongelma, mutta nyt on saatu viitteitä, että kyseessä on biologinen ilmiö. Transsukupuolisten aivoista on todettu eroja tavanomaisemmin sukupuolittuneisiin saman kromosomaalisen sukupuolen edustajiin.

Olen kerran tavannut Marja-Sisko Aallon. Hän totesi tuolloin, että hän kertoo ongelmastaan julkisesti auttaakseen muita. Hienoa minun mielestäni, mutta ei kaikkien. Monet Imatran kirkkovaltuutetut vastustivat Aallon paluuta töihin. Aalto tietää tämän ja onkin pyytänyt, että hän saisi siirron minne tahansa muualle Suomeen. Siihen kirkko ei suostu, koska toivotaan, että Marja-Sisko itse tajuaisi erota virastaan. Toivon, että Imatran seurakunnasta lähtisi loputkin, kaikki hieman yli 23 000 henkilöä, mielenosoitukseksi Marja-Siskon puolesta. He voisivat ilmoittaa, että tulevat takaisin seurakuntaan, kunhan Aallon syrjiminen loppuu. Paras tapa osoittaa mieltään kirkkoa vastaan on erota siitä.

”Toivon, että kun aika kuluu, he huomaavat, ettei maa revennytkään kirkon alta”, Aalto sanoi viime marraskuussa ensimmäisessä jumalanpalveluksessaan leikkauksensa jälkeen.

Minä toivon, että kun aikaa kuluu, ihmisten asenteet muuttuisivat suvaitsevimmiksi ja, että Marja-Sisko Aallosta tulisi Suomen ensimmäinen naispiispa.

Tagit: aalto kirkko marja-sisko naispiispa transsukupuolisuus

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 32

Seuraavat | Loppuun