Löytyi 9 merkintää joulukuulta 2009.
30.12.2009 15:02
Sinä päivänä kun uutinen Matin ja Mervin joulukahakasta uutisoitiin iltapäivälehdissä, olin ystäväni kanssa ostoksilla. Menimme Vantaan Flamingo-ostoskeskukseen tarkastelemaan alennusmyyntejä, ja päätimme sen jälkeen mennä syömään. Koska olemme kokeilleet La Famiglia -ravintolaa Helsingin keskustassa ja aina saaneet ihanaa italialaisruokaa sieltä, päätimme mennä Flamingon La Famigliaan.
Ajattelin, että ehkä voisin sitten suositella paikkaa teille, hyvät lukijat, jos ruoka olisi siellä hyvää.
Paikan hovimestari oli ystävällinen ja ohjasi meidät pöytään, mutta sitten tuli ynseä nuori tarjoilijaneito, joka ilvehti, kun tilasimme kokiset, pastaa tomaattikastikkeella sekä BBQ-hampurilaisen. Emme välittäneet moisesta vaan syvennyimme ystäväni kanssa juttelemaan Matin ja Mervin kahakasta ja luimme iltapäivälehdet. Juttelimme asiasta jonkun aikaa, kunnes mahamme alkoivat kurnia.
-Missäs ne meidän juotavat on, eikös me olla istuttu tässä jo viisitoista minuuttia, ystäväni pohti ääneen.
Huikkasin hovimestarin paikalle ja kysyin, missä juotavat ja alkupala-leivät viipyvät. Hovimestari myönsi nuoren tarjoilijatytön unohtaneen meidät ja pyysi anteeksi. Saimme siis kokikset ja jatkoimme keskustelua Nykäsestä. Tosin siinä välissä jouduin pyytämään tarjoilijatytöltä lautaset alkupalaleipiä varten, koska niitäkään ei ollut pöydässä. Teki mieli murustaa leipää pöydälle pikkulapsen tavoin, mutta yritin muistaa äitini opettamat sivistyneet ruokailutavat.
-Eikös me olla nyt odotettu niitä ruokia jo tunti ja vartti? Ja eikös se hovimestari sanonut, että ehditään syödä ennen leffaa? Nythän elokuvaan on vain vähän yli puoli tuntia aikaa, ystäväni pohti taas ääneen.
Huomasin yhdellä nopealla vilkaisulla, että eräs pöytäseurue, joka oli tullut meidän jälkeemme, söi jo omia ruoka-annoksiaan. Silloin sain tarpeekseni.
Nousin paikaltani ja menin hovimestarin luo. Reklamoin ystävällisesti mutta päättäväisesti. Hovimestari pyysi taas anteeksi ja toi meille pikapikaa ruokamme. Ne olivat seisoneet lämpölampun alla pitkään, koska tarjoilijatyttönen oli unohtanut meidät toistamiseen. Näky oli sen mukainen. Hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että ruoka olisi ollut lämmintä, maittavan näköistä tai edes hyvää. Jopa minä keitän pastaa paremmin kuin La Famiglian kokki. Ystäväni spagetit olivat päistä nivoutuneet yhteen suuriksi möykyiksi ja minun purilainen oli palanut sivuista karrelle, salaatti oli vanhaa ja ranskikset yököttävästi eltaantuneita. Alla kuva maailman ehkä kauheimmasta hampurilaisannoksesta, josta minun olisi pitänyt pulittaa melkein 14 euroa. Olisin mieluummin syönyt jopa Tapolan mustaa makkaraa, vaikka inhoan sitä yli kaiken.
Kuin pisteenä iin päälle suuri kärpänen liihotteli ravintolaan ja istui annokselleni juuri, kun laitoin yökköhampurilaispalaa suuhuni. Kuvotti niin paljon, etten edes pystynyt sanomaan: tarjoilija, ruoassani on kärpänen...
Laskuakaan emme saaneet, joten menimme ystäväni kanssa hovimestarin puheille ja kerroimme kokemastamme. Hän oli onneksi asiansa osaava mukava ihminen, joka pyysi todella nöyrästi anteeksi eikä ottanut meiltä mitään maksua ruoista ja lupasi ottaa tarjoilijan ja kokin puhutteluun. Hän tuntui olevan aidosti pahoillaan tapahtuneesta.
La Famiglian puolustukseksi täytyy myös kertoa, että kysyin viereisten pöytien asiakkailta, miltä heidän ruokansa maistuivat ja olivatko ne lämpimiä. Olivat ne kuulemma hyviä, joten minulla ja ystävälläni taisi vain olla huono tuuri. Olen siksi päättänyt antaa La Famiglialle uuden mahdollisuuden, koska olen useimmiten saanut sieltä ihan kelpo ruokaa.
Ruoasta puheen ollen: luin juuri äsken, että Japanissa hallitus on lailla kieltänyt, että miesten vyötärö ei saa olla yli 85 senttiä eikä naisten yli 90 senttiä. Terveysongelmat kun maksavat yhteiskunnalle.
Vähän sama juttu, kuin jos meillä säädettäisiin laki ettei alkoholia saa nauttia jos rupeaa rähinöimään. Ei sellainen auttaisi, jengi vaan joisi ja tappelisi kahta kauheammin. Holhoaminen saa monesti aikaiseksi enemmän tuhoa kuin hyötyä. Vain ihminen itse pystyy muuttamaan oman elämänsä suuntaa, siihen ei mikään laki kykene. Sama pätee Nykäseen, hänen pitää itse haluta lopettaa juominen, ennen kuin mikään muuttuu. Siihen saakka saamme lukea lehdistä mäkikotkan toilailuista samalla, kun syömme joskus parempia ja joskus huonompia ruokia ravintoloissa ympäri maata.
Nykänen varmaan sanoisi tähän loppuun osuvasti jotakin seuraavanalaista: "jokainen on oman elämänsä orjantappura".
Tagit: alkoholi hampurilainen matti nykänen ravintola
30.12.2009 12:04
En ole taikauskoinen, mutta kun vuosi loppuu kahdella Matti-uutisella, eli Vanhasen marttyyrimaisella ja sympatianhakuisella "olen sairas, eroan työstäni" -ilmoituksella ja Nykäsen bon voyage (käännettynä déjà vu) tappelu-uutisella, ensi vuosi voi pelkästään olla parempi.
Koska Nykänen on näistä kahdesta Matista se, joka on eronnut ja palannut takaisin useammin, keskityn tällä kertaa häneen.
Esittelykohdassani lukee, että tiedän, miksi Matti ja Mervi aina palaavat yhteen. Kuulostaa kornilta varsinkin nyt, kun Nykänen-Tapola taas ovat riidelleet ja raadelleet toisiaan, mutta uskokaa minua: he palaavat vielä yhteen ennemmin tai myöhemmin. Miten se sanonta menikään: until death do us part.
Mäkikotkan ja makkaraperillisen, eli "makkarakotkan" suhteessa on mielestäni kyse molemminpuolisesta riippuvuudesta. Parilla on klassinen viha-rakkaus-suhde. He eivät osaa elää ilman toisiaan eivätkä toistensa kanssa. Yhteiselo toimii suhteellisen hyvin, kun alkoholia ei ole kuvioissa mukana, mutta heti kun pari saa muutaman trinksun eikä kukaan ole heitä vahtimassa, piru on merrassa.
Surullisinta Nykänen-Tapola "tappelu-episodi numero 357:ssä" on, että Matti ja Mervi kuvastavat oikeastaan aika tavallista suomalaispariskuntaa. Nyt joku älähtää jo, että "miten sä Sunniva voit sanoa tollasta", mutta malttakaa hetki ja lukekaa etiäpäin, niin kuin mummot tarpovat lumessa.
Eli olin sanomassa, että Matin ja Mervin kaltaisia suomalaispariskuntia on paljon. Sellaisia, jotka rakastavat toisiaan, mutta sitten esimerkiksi juuri joulupyhinä, kun otetaan hieman sihijuomaa, sattuu ja tapahtuu. Perheväkivaltaa jos jonkinlaista.
Tapola-Nykänen-keissi kuvastaa valitettavasti suomalaista alkoholikulttuuria karuimmillaan. Alkoholi on, ikävä kyllä, monen suomalaispariskunnan kolmas pyörä. Se ei sovi kuvioon. Onhan se jo useasti nähty, että kun laittaa Nykäsen, Tapolan ja viinat samaan sammioon, voi olla varma, että siitä syntyy soppa. Eikä Matti ole yksin syyllinen riitoihin. "It takes two to tango".
Känniaggressiivisuus on itse asiassa hieman kuin allergia. Jos tietää, että pähkinöistä tulee hengitysvaikeuksia, niin eihän niitä pähkinöitä kannata syödä. Ja jos tietää, että ostaessa kerralla viisi suklaalevyä tulee syötyä ne kaikki samalta seisomalta, ei ehkä kannata ostaa niin paljon suklaatia kerralla. Maailmahan on täynnä kaikenlaisia riippuvuuksia, mutta erityisen paljon Suomesta löytyy alkoholin aiheuttamia ongelmia.
Sääliksi käy, ettei entinen mäkikotka tajua mennä AA-kerhoon ja opetella raittiin elämän aakkosia. Ja yhtä lailla sääliksi käy, ettei Mervi tee samaa. Itse asiassa sääliksi käy, että ne suomalaispariskunnat, jotka läträävät juhlapyhinä alkoholilla, eivät tajua lopettaa ennen kuin rähinävaihe astuu kuvioihin. Ja erityisesti sääliksi käy näiden perheiden lapsia.
Tagit: alkoholi matti mervi nykänen väkivalta
23.12.2009 12:00
Joulu on onnellista aikaa. Tai siis pitäisi olla.
Suomessa voidaan huonosti, sehän ei ole varmasti kellekään uutinen. On köyhiä, työttömiä, pitkäaikaissairaita, masentuneita ja muissa huonoissa olosuhteissa eläviä. Ja Suomi on maailman johtavia maita itsemurhatilastoissa. Varsinkin nuoret miehet eivät kerro huonosta voinnistaan vaan pitävät sisällään kaiken surun ja ahdistuksen viimeiseen hengenvetoon saakka.
Mietin näin joulun alla, miksei maassamme tehdä jotakin tälle vakavalle masennusongelmalle. Mielestäni kaikki kumpuaa onnellisuudesta, tai siis sen puutteesta. Mutta miten saisimme suomalaiset onnellisiksi? Siinä vasta pulma.
Miltä kuulostaisi onnellisuusministeriö? Kaakkois-Aasiassa on olemassa pieni maa nimeltä Bhutan, jossa on ihka oma onnellisuusministeri. Maailmassa onkin vain yksi sellainen. Tyypin tehtävänä on turvata ihmisten, kulttuurin ja luonnon hyvinvointi ja samalla tietenkin myös maan vaurauden lisääminen.
Yleensä maiden ja samalla ihmisten yleistä hyvinvointia mitataan bruttokansantuotteella. Mutta Bhutanissa on käytössä bruttokansanonnellisuus mittarina siitä, miten maalla menee. Bhutan on järkeillyt asian niin, että jos kansa voi hyvin, myös maa menestyy. Aika simppeliltä kuulostaa, mutta myös loogiselta.
Haluaisin meille Suomeenkin onnellisuusministerin tai -ministeriön. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänähän on periaatteessa "tehdä" suomalaisista terveitä ja onnellisia, mutta tähän saakka ministeriön monet kymmenet miljoonat eurot ovat mielestäni menneet harakoille. Tulosta kun ei ole saatu aikaiseksi. Tai ainakaan se ei näy muussa kuin kohonneissa mielenterveysongelmissa ja itsemurhatilastoissa.
Jos minä siis saisin päättä, Suomen eka onnellisuusministeri voisi olla aina yhtä leveästi hymyilevä ulkoministeri Alexander Stubb. Mutta tämä on tietenkin toiveajattelua. Tiedän, että Suomi tarvitsee Stubbin ulkoministerin tehtäviin, ja hän tekeekin hemmetin hyvää työtä. Hänhän kutsui äsken omaan kotiinsakin joulukekkereille Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Puolan ulkoministerit perheineen. Loi suhteita vapaa-ajallaankin. Ja paikalla oli suomalaisen jouluruoan lisäksi jopa joulupukki.
Tarkemmin ajatellen ehkei Stubb olekaan paras vaihtoehto onnellisuusministeriksi. Stubb on tehokas ja iloinen, mutta onnellisuudesta en tiedä. Nimi Stubb tarkoittaa muuten suomeksi parransänkeä. Sen sijan se pitkällä valkoisella parralla varustettu heppu nimeltä joulupukki, voisi olla paras vaihtoehto onnellisuusministeriksi. Hän on takuuvarmasti onnellinen ja jakaa ihmisille iloa ja toivoa.
Hyvää joulua kaikille!
Tagit: alexander joulupukki mielenterveys onnellisuus stubb
20.12.2009 16:29
Tiger Woods jäi kiinni. Ja nyt jengiä kiinnostaa, kuinka monta naista vielä ilmoittautuu golfaripoitsun rakastajiksi ja löytyykö lehtolapsia. Minua kiinnostaa ihan toinen asia. Haluan tietää kuka on Tiikerin "pimppi", siis "pimp", eli parittaja.
Ruotsalaismalli Carolina Gynning kertoi äskettäin blogissaan, kuinka eräs mies oli jonkun aikaa sitten lähestynyt häntä Lontoossa kertoen, että hakee Tigerille naisseuraa. Kyseinen heppu kysyi, olisiko Carolina kenties kiinnostunut olemaan Tikrun "tyttöystävä". Carolina oli kieltäytynyt kunniasta ja luullut koko hommaa vitsiksi. Nyt malli-juontaja lopulta tajusi, ettei pyyntö ollut vitsi, vaan että asialla todennäköisesti oli golfarin parittaja.
Nyt kysymys kuuluukin: kuka on Tiikerin parittaja, who is Tigers pimp? Oliko parittajia yksi vai enemmän ja olivatko nämä "pimpit" miehiä vai naisia? Ja miten he toimivat, ettei media saanut vihiä Tikrun salaisista afääreistä? Ja tärkein kysymys, kuka ryhtyy parittajaksi ja kuinka paljon parittajan työstä maksetaan? Vai toimiiko esim. golfarin pr-tyyppi tai joku muu henkilökunnasta parittajana. Ehkä saamme tietää nämä asiat, kun media alkaa tonkia Tiikerin ja hänen "soon to be" ex-vaimonsa Elin Nordegrenin asioita.
Joka tapauksessa haluaisin tietää lisää näistä suurten starojen "pimpeistä". Onko se ihan normaalia, että tähdillä on sellainen. Ja ovatko parittajat henkilökohtaisia vai maa-/tapahtumakohtaisia. Kyllähän se jo tiedetään, että monessa maassa joku pr-henkilö tai vastaava tapahtumajärjestäjä etsii esim. rokkistaroille niitä yöseuralaisia, mutta miten ne asiat pidetään salassa.
Ainakin nyt voi todeta, että Tikrun pimppi ei tainnut olla kyllin hyvä työssään.
Tagit: elin parittaja pimppi tiger woods
16.12.2009 08:57
Naapurimaassa kuhistaan taas. Siellä on uusi trendi, joka puhuttaa. Monesti nämä muoti-ilmiöt siirtyvät pikku hiljaa meille Suomeenkin. Tällä kertaa kurjaa hommassa on, että kyseinen trendi ei ole hyvä. Se on nimittäin "rikollisuuden ihannointi" -ilmiö. Rikollisuudesta on tullut Ruotsissa viihdettä, jolla tahkotaan miljoonia, ja Suomi on hyvää vauhtia menossa samaan suuntaan.
Ruotsin TV4 on tänä syksynä näyttänyt supersuositun tosi-tv-ohjelman, jonka nimi on Inlåst, eli Teljetty. Siinä pahoille teille joutuneet nuoret suostuvat siihen, että heidät teljetään vankilaan. Apunaan kiven sisässä näillä nuorilla on oikeita ex-vankilakundeja, jotka neuvovat miten selviytyä selväjärkisenä teljettynä olosta. Ohjelman tarkoituksena oli lähettää Ruotsin nuorille sanoma, ettei rikos kannata. Mönkään meni, sillä ohjelman vankilakundeista on tullut suuren yleisön ihailun kohteita.
Lisäksi Ruotsissa julkaistiin äskettäin erään rikollisen David Larssonin (pseudonyymi) kirja nimeltä Jag är wanted. "Larsson" on kirjoittanut kirjan elämästään rikollisena ja siitä miten hän on päässyt ulkomaille pakoon lain pitkää kouraa ja mafiaa. Kundi asuu tällä hetkellä Thaimaassa kaikessa rauhassa tai niin ainakin väitetään. Voihan tyyppi olla vaikka Australiassakin, mistä sitä tietää. Joka tapauksessa "Larssonin" kirja on bestseller-listojen kärjessä Ruotsissa.
Telkkarisarjan ja kirjan lisäksi ruotsalaiset haluavat yhä enemmän lukea rikoksista lehdistä. Monet ruotsalaiset seurasivat mm. sitä äskettäistä kopterivarkauttakin ihaillen, tyyliin: "onpa fiksuja jätkiä, kun noin helposti pääsivät poliisia pakoon suureen saaliin kanssa".
Valitettavasti tämä ilmiö näkyy jo Suomessakin. Rikosuutinen on seksikäs, suorastaan koukuttava. Ihmiset ahmivat ja vaativat tietoa varkauksista, väkivaltarikoksista ja kaikesta siltä väliltä. Aiemmin lehtiä myytiin pääosin jollakin seksiin ja naiskauneuteen liittyvällä, mutta nyt rikosuutisten määrä on huimassa nousussa.
Kumman sinä luet? Uutisen, jossa kerrotaan, että Angelina Jolie kasvatti rinnanympärystään F-kuppiin vai uutisen, jonka otsikossa lukee "Supermieheksi pukeutunut vei miljoonia vesipyssyllä".
Tagit: angelina jolie rikos seksi vankila
9.12.2009 13:01
Tiedättekö kuka Anna Anka on? Hän on kuuluisan laulajan Paul Ankan ruotsalainen vaimo. Pari lapsineen asuu Hollywoodissa. Anna Anka oli äskettäin mukana supersuositussa tosi-tv-ohjelmassa, joka kertoi, minkälaista ruotsalaisten Hollywood-vaimojen luksuselämä on.
Pitkä, laiha blondi Anna Anka suututti ruotsalaisnaiset mielipiteillään. Hänen mielestään tasa-arvo on mennyt liian pitkälle ja, että naisen pitää hoitaa lapset ja koti ja laittautua seksikkäästi miestään varten. Anna pitääkin ihan itse, tai siis palkattujen ihmisten avulla, huolta kodista Los Angelesissa, lapsista ja itsestään. Miestään varten.
Anna Ankan elämä on kuin suoraan sarjakuvasta. Hänen joulunsakin on outo. Anna ostaa joka joulu miehellensä Paul Ankalle uuden kellon, koska miehellä on niihin fiksaatio. Blondin mielestä hauskin joululahja on ystäviltä saadut seksileikkikalut. Ja ihan kivoja ovat tietysti myös Paulin antamat kalliit korut.
Joka vuosi Aku Ankka, eikun siis Anna, palkkaa firman laittamaan luksustaloonsa ja sen suurelle pihalle glitteriä, valoja ja suuria vilkkuvia poroja ja joulukylttejä. Joulukuusen pitää olla vähintään kolme metriä pitkä ja Anna suihkuttaa sen kemikaaleilla, että se kestää pidempään. Koko talossa pitää olla joulukamaa lattiasta kattoon. Ainiin, tietenkin tontut, joulupukki ja aito porokin vuokrataan pihalle.
Anna ja Paul Anka ovat myös puhuneet, että pitäisikö pihalle hankkia feikkilunta, että saisi "pohjoismaisen joulufiiliksen" ja voisi ärsyttää rikkaita naapureita. Voisiko joku pliis kertoa sille ruotsalaisblondille ja sen idiootti-miehelle, että ihan turhaan he sellaista hankkivat, koska ilmastonmuutoksen myötä kukaan ei kohta edes muista, että joskus oli olemassa lunta.
Nyt te varmaan ihmettelette, että miksi horisen jostakin seonneesta rikkaasta ruotsalais-starasta, joka asuu Hollywoodissa. No siksi, että Ruotsin TV3 lähettää "Anna Ankan joulu" nimisen tv-ohjelman jouluaattona kello 15.00. Kun kerran ohjelma Aku Ankastakin lähetetään juuri jouluaattona, niin miksei sitten Anna Ankankin joulusta raportoida samana päivänä. Ruotsalaisten logiikka on pettämätön.
Itse asiassa minäkin haluan kyllä nähdä sen Anna Ankan joulu tv-ohjelman, koska se on varmaan aivan älytön friikkishow. Mutta en jouluaattona.
Pitää kai toivoa, että esim. Nelonen tajuaisi ostaa ohjelman ja lähettää sen 4D dokumenttinaan vaikka tammikuussa. Ohjelman nimi voisi olla 4D: Sairaan rikas joulu!
Tagit: anka anna hollywood seksileikkikalu tosi-tv
6.12.2009 23:43
Valtiotieteiden opiskelijana olen kiinnostuneena seurannut ns. lautaskohua.
Suloisessa poliittisessa kolmiodraamassa ovat mukana presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen sekä ulkoministeri Alexander Stubb. Eli Suomessa on syntynyt soppa siitä, kuka tai ketkä näistä edellä mainituista saa edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa. Aiemmin Suomea on monesti EU:ssa edustanut pressa ja pääministeri ja silloin juhlapöytiin on tietenkin pienelle Suomelle jouduttu kattamaan peräti kaksi lautasta.
Koko lautaskohu vaikuttaa oudolta. Vanhanen haluaa jatkossa mennä yksin palaveeraamaan, mutta Tarja ei sulata asiaa. Kummatkin ovat ärähtäneet julkisesti. Jotkut poliitikot tukevat pääministeriä, toiset pressaa. Minä olen kantani valinnut ja asetun kohussa Tarjan puolelle. Timo Soinin sanoin: Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Näin ollen pressalle pitää löytyä EU-lautanen.
Sitä paitsi, mietittyäni tarkemmin asiaa yksi lautanen riittää varsin hyvin kahdelle. Ainakin niin kauan kuin on kyse Tarjasta ja Matista. Matti kun on tunnetusti todella ronkeli ruoastaan. Hienot EU-safkat alku-, pää- ja jälkiruokineen tuskin maistuvat meidän nykyiselle pääministerille.
Näen sieluni silmin kuinka Matti nyrpistää nenäänsä chilipaprika-marinoiduille jättikatkaravunpyrstöpateelle ja sörkkii happamana haarukalla lautastaan. Matti kun tykkää ihan perusmätöstä, jota ei ole maustettu sen kummemmin ja fiinimmin. Uuniperuna pelkällä suolalla ja voilla on mieluisinta. Näin ollen Matille tuskin tarvitsee kattaa lautasta EU:n huippukokouksiin. Hän voi istua juhlapöydässä Tarjan vieressä ja maistaa palasen juhlaruoasta Tarjan lautaselta, silleen salaa, jos sielu sietää.
Ja koska Matti ei myöskään juo alkoholia, hänelle riittää pelkkä vesilasi. Näin olemme taas ratkaisseet yhden kohun. Matti ja Tarja voivat jatkossakin sulassa sovussa mennä EU:n huippukokouksiin.
Sitten kun meillä on uusi presidentti ja pääministeri niin voimme taas ruveta puhumaan lautaskohusta uudelleen. Nyt siihen ei vielä ole mitään aihetta.
Yksi lautanen riittää...
Tagit: halonen kohu lautanen uuniperuna vanhanen
2.12.2009 11:41
Sunnuntaina 6.12, eli Suomen itsenäisyyspäivä on hieno ja arvokas juhla. Se ei kuitenkaan ole silkkaa iloa kaikille. Niille toimittajille, jotka joutuvat töihin Linnaan tai johonkin baariin, jonne julkut suvaitsevat saapua juhlimaan Linnan juhlien jälkeen, työpäivä on yleensä aika veemäinen.
Ne toimittajat, yleensä viihdetoimittajat, jotka joutuvat Linnan juhliin töihin pakoilevia julkkiksia etsimään ja haastattelemaan, eivät ole onnekkaita.
Ensinnäkin he joutuvat hankkimaan itsellensä juhla-asun. Naistoimittajat joutuvat lisäksi meikkaamaan ja laittamaan hiukset. Usein omalla rahalla.
Toisekseen Linnassa on kuuma kuin saunassa. Hiki valuu juhlijoilla noronaan, ja porukka tönii toisiaan tungoksessa. Ja joku läikyttää takuuvarmasti juomat hameellesi, eli jokin tumma väri, esim. viininpunainen, on sellainen varma värivalinta.
Kolmanneksi Linnassa ei muuta ehdi tehdä kuin juosta julkkuja etsimässä hymyillään hampaat irvessä ja pitää näyttää siltä, ettei ole mihinkään kiire, vaikka oikeasti on tulipalomegalomaaninen hösis ja paniikkitilanne, kun Tanja Karpelaa ja Janne Erjolaa ei löydy mistään.
Ja kun juhlat loppuvat kymmeneltä, Linnassa ollut viihdetoimittaja kiirehtii toimitukseen ja kirjoittaa yötä myöten mitä kelläkin julkkisnaisella oli päällään ja kuka tuli kenenkin kanssa. Pukuvalintoja, mokia ja ulkonäköä ruoditaan itsenäisyyden hengessä silmät väsymyksestä pyöreinä tietokoneiden äärellä. Kansalle annetaan sitä mitä kansa haluaa, eli viihdettä.
Seuraavassa blogimerkinnässä: "Kauhujen Linna, osa 2!" kerron mitä ihanuuksia viihdetoimittaja saa kokea yöllä itsenäisyyspäivänä. Stay tuned. Same Sunnivatime, same Sunnivachannel ;)!
Tagit: itsenäisyys juhla julkkis linna toimittaja
2.12.2009 11:40
Tästä jatkuu kertomukseni viihdetoimittajan itsenäisyyspäivän, tai yön, vietosta:
Viihdetoimittajat, jotka joutuvat hoitamaan ns. "Linnan juhlien jatkot" eivät myöskään pääse helpolla. Joko seisot koko yön Teatteri-ravintolan tai muun yökerho aulassa, ja kysyt julkkiksilta samat kysymykset väsymykseen asti: 1. Maistoitko Linnan boolia? 2. Entä ruokaa? 3. Tanssitko? 4. Mistä ihastuttava (käännettynä: karmaiseva) pukusi on hankittu ja kenen tekemä se on? 5. Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Toistat samat kysymykset uudestaan ja uudestaan, kunnes olet niin sekaisin ja jalkojasi särkee niin paljon, ettet enää edes tunnista vieressäsi seisovaa Mikko Alataloa. Mietit vaan, että kuka hitto tuo tyyppi oikein on, jolla on nuo silmälasit.
Pahinta on joutua seisomaan läpi yön jonkun yökerhon ulkopuolella, esim. vippiyökerho Blackin luona, jonne tavallisella pulliaisella ei ole mitään asiaa. Portsarit näyttävät tympeiltä ja on kylmä kuin Siperiassa, vaikka laittaisit mummosi villakalsarit juhlatamineiden alle. Odotat kuumeisesti, että julkkikset ovat saaneet biletettyä tarpeeksi, että saisit muutaman kommentin, kun he iloisesti rymistelevät ulos. Päässäsi pyörii vain yksi ajatus: "tulisivat nyt jo ulos sieltä baarista prkle".
Ja sitten baarin edustalla seisomisen Grande Finale on, ettei suurin osa Suomen tähdistä edes kommentoi mitään ulos tullessaan, juoksevat vaan vikkelästi ohitsesi ja parhaassa tapauksessa heittävät kivan herjan perään. Joten kärsimyksesi ulkoilmassa ovat tavallaan olleet turhia. Mutta sehän on toisaalta ammatinvalintakysymys. Jokaisessa työssä on omat hyvät ja huonot puolensa.
Toivon kuitenkin, että jonakin vuonna, julkkikset tajuaisivat, ettei toimittaja kiusaa heitä tahallaan kysymyksillä, että työtään hänkin vain tekee. Olisi ihanaa, jos suurin osa haastateltavista antaisi kylmässä värjöttäneelle toimittajapololle nopeasti edes yhden kommentin, ihan mistä tahansa. Se olisi reilua.
Itse saan tänä vuonna pitkästä aikaa nauttia Linnan juhlien loistosta ja itsenäisyyspäivästä omalla kotisohvalla ja katsoa spektaakkelia televisiosta. Voin siemailla hyvää punaviiniä, syödä suklaata ja ihastuneesti huudahtaa, kun näen jonkun kauniin muotiluomuksen tai ihanan kampauksen. Odotan tapahtumaa innolla.
Itsenäisyyspäivän juhlat ovat tärkeä tapahtuma, joten kiitos etukäteen teille toimittajille, jotka raportoitte siitä.
Tagit: baari bile booli viihde yö
2 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta