Luin äsken Likeltä ilmestyneen Hullu Akka -kirjan, koska olen itsekin siihen kirjoittanut. Toimittaja Mia Malmin kokoamasta teoksesta löytyy siis parinkymmenen henkilön kirjoittamat lyhyet kertomukset naiseuden hulluista ja pimeistä puolista.
Lukiessani Jouni Hynysen kuvausta naisen muuttumisesta kissasta lehmäksi, tajusin lopullisesti, miksi Jone Nikula kehuu Hynystä itseään paremmaksi kirjoittajaksi. Hynysellä on eittämättä sana hallussa. Omakin tekstini on ehkä noin satatuhatmiljoona kertaa huonompi ja tylsempi kuin itseään pillutieteen tohtoriksi ja rakkauden salapoliisiksi tituleeraavan Hynysen.
Tosin Hynysen tasolle eivät yllä myöskään Rosa Meriläisen, Anna Perhon, Piitu Uskin ja Roman Schatzinkaan tekstit naiseudesta. Pisteitä tosin Rosalle, joka kertoo mummunsa vaipan vaihdosta ja pissalle viemisestä. Sekä Piitu Uskille, joka kirjoitti fiktiivisen tarinan siitä, kuinka mies rakastelee vaimoaan kuukautisten aikana.
Mutta takaisin Hynyseen. Tässä hänen tekstinsä parhaita paloja Hullu Akka -kirjasta:
"Vanha vitsi siitä miten kissasta saadaan lehmä - menemällä sen kanssa naimisiin - pitää Hynysen tekemän katu- ja baarigallupin mukaan täysin paikkansa noin 92 % suomalaisten solmimissa avioliitoissa. Kuka kestää lehmää vaimona? Aivan oikein, vain hullu."
"Miten lehmä määritellään? Lehmä päästää ensimmäiset ammuunsa jo ennen häitä... Hän haluaa Tauski Peltosen sinne laulamaan, tai muuten häät perutaan. Ei auta, hullu mies järjestää. Blondattu, Kanarialla ruskettunut hyppyritukka tulee, jos vaimonsa hakkaamiselta vain kerkeää, ja pelastaa miehen häät."
"Kotioloissa nainen pukeutuu verkkareihin ja mummon kutomiin villasukkiin. Se on ihan okei, mutta kun niitä verkkareita ei kukaan koskaan pese. Kirpeät kusen ja valkovuodon hajut leijailevat huoneistossa. Katso siinä sitten naisten rantalentopalloa, saatana, kun silmiä kirvelee."
"Lauri Tähkä on ihana, mutta kyllä se Hynynenkin omalla luolamiesmäisellä asenteellaan on aika hottis. Ja sille on ihana lähetellä pikkutuhmia sähköpostiviestejä, koska se osaa vastata niihin ihanasti, laittaa sanansa niin, että lehmä tuntee itsensä naiseksi taas. Näin lehmän pillu pysyy märkänä ja stand by -tilassa..."
"Nainen on kuin luistelutreeneistä suihkunraikkaana palaava Kiira Korpi. Näky on ihana, kaunokainen loikkii maisemassa kuin bambi...Jumala katsoo luomustaan tyytyväisenä, mutta kun Kiira avaa kotona varustekassinsa, sielunsa salaisuudet, sieltä hyökkää kusen, paskan, kuukautisveren ja hien hajujen tyrmäävä sinfonia."
Koska olen lehmä, joka pitää Hynysen luolamiesmäisestä olemuksesta ja ihanasta äänestä, laitan vielä tähän kivan kauniin laulun, jotta kaikki muutkin lehmät voivat ihailla pitkätukkaa ;)
Viime viikon lauantaina käväisin valokuvaaja-ystäväni Essin kanssa yhdessä vuoden parhaista muotitapahtumista, eli TIGI Photo Awards -gaalassa. Tällä kertaa vuosittainen tapahtuma järjestettiin näyttävästi Circus-yökerhossa Helsingissä. Esillä oli uutta hiusmuotia ja TIGIn kilpailu siitä, kuka onnistuu parhaiten hiuskuvakilpailussa.
Saatuamme kuohuviinilasit käteen ja syötyämme pikkusuolaista ja taivaallisen makuista ruusunmarjavadelmavalkosuklaahöttöä istahdimme alas seuraamaan hiusmuotinäytöstä. Upeita malleja risteili ees taas catwalkilla. Erityisesti mieleeni jäivät hieman Saimi Hoyerin näköiset tytöt, joiden punaiset hiukset oli jollakin tapaa saatu näyttämään siltä kuin tulenleiskat löisivät ylös heidän päästään. Myös söpöt nutturat ja krepatut hiukset sekä pinnit mallien hiuksissa jäivät mieleeni. Ja yhdellä komealla miesmallilla oli niin upeat pitkät paksut kiharat hiukset, että kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin.
Takahuoneessa törmäsin myös vanhoihin tuttuihin. Artisti Cristal Snow:n kanssa vaihdoin ruokakuulumisia ja sain taas uuden korvaamattoman vinkin, nimittäin laulajan äidin makaronilaatikkosalaisuuden. Cristalin äiti vaihtaa puolet munamaitoseoksen maidosta makaronien keitinveteen, jolloin laatikko maistuu mehevämmältä. Tätä kikkaa aion kokeilla tulevana viikonloppuna.
Malli Martina Aitolehden ja hänen kauniin ystävänsä kanssa juttelimme tietenkin kauneusvinkeistä. Aina yhtä lumoavalla Martinalla oli yllään ihana mekko, olisiko ollut Sunny´s Fashionista, ja kun ihastelin hänen hehkeää elokuvatähtimaista täydellistä meikkiänsä, hän paljasti löytäneensä ihanan uuden meikkivoiteen. Harmikseni en enää muista tuotteen nimeä, joten täytyy tilaisuuden tullen udella se Martinalta uudestaan.
Tyylivelho Tommy Kilposen kanssa vaihdoin myös muutaman sanan. Muodista tietenkin. Erityisesti huomioni kiinnittyi Tommyn pitkävartisiin miesten saappaisiin ja haaremihousuihin. Vaaleanpunainen kauluspaita ja muodikas puolipitkä parta kruunasivat kokonaisuuden. Kuulostaa ehkä kirjoitettuna omituiselta, mutta Tommyn päällä asu oli törkeän muodikas. Samaan aikaan rento ja hienostunut.
Ilta oli muutenkin todella onnistunut ja hauska, sillä tilaisuudesta sain aimo annoksen vinkkejä omiin syksykampauksiini. Olen sitä mieltä, että kun hiusmuotia esitellään, sitä pitääkin esitellä överiin tyyliin, jotta me tavalliset tallaajat saamme hyviä ideoita, joista voimme muunnella itsellemme sopivat kampaukset. Itse aion tehdä hiuksistani välillä kiharat ja välillä suorat ja suihkuttaa ne täyteen TIGIn ihania uusia hajustettuja uutuuskiiltosuihkeita. I love fashion...
Tunnustan. Olen resepti-friikki. Kerään kaikista lehdistä melkein kaikki ruokareseptit suureen puukoriin. Keittokirjoja minulle on elämäni varrella kertynyt lähemmäs sata. Ensimmäiseni sain ollessani kuusivuotias ja se on edelleen tallessa. Minua sapettaa syvästi, etten koskaan tule ehtimään kokeilemaan kaikkia keittokirjojeni reseptejä, vaikka eläisin satavuotiaaksi.
Näin syksyllä ihania uusia reseptejä pursuaa jokaisesta tuutista, niin lehdistä kuin töllöstäkin. Riistakäristyksiä, lohta uunissa, suklaakakkuja, joissa on ripaus omenaa ja kirsikkaa, ihania suussa sulavia omenapiirakoita ja mustikkasuklaa-muffinseja. Salattu ruokarakkauteni on mennyt niin pitkälle, että kun ammatissani toimittajana olen haastatellut julkkiksia sekä taviksia olen, jos tilanne sen vaan suinkin on sallinut, kysynyt ruoasta.
Yhden parahimmista resepteistä olenkin saanut Mattiesko Hytösen puolisolta Heidi Strömmeriltä, joka on kokkausvelho! Hän lähetti minulle postitse taivaallisen kuha-reseptinsä. Äitini ja siskoni rakastuivat kookosmaidossa haudutettuun kalaan, eli kiitoksia vaan Heidille hyvästä reseptistä! Se pääsi top 10 -listalleni kevyesti.
Haluaisin myös tässä yhteydessä kiittää Jone Nikulaa ruokavinkeistä. Haastatellessani Jonea Cityyn, hän kertoi minulle tekevänsä usein lihapullia ja minä tietysti kysyin, että minkälaisia pullia. Jone katsoi minuun hieman omituisesti, koska silmäni kiiluivat ahnaasti, mutta suostui kuitenkin kertomaan, että laittaa usein pullien sisälle mozzarellaa tai jotakin muuta juustoa. Ja kunnon tuliset mausteet kehiin. Nyt olen jo kuukauden päivät tehnyt Jone-pullia, jossa on juustoa sisällä. Mieheni alkaa varmaankin pikkuhiljaa kyllästyä niihin.
Kesällä leivoin myös paljon erilaisia leipiä, koska luin jostakin naistenlehdestä, että maailmantähdet leipovat omat leipänsä. Lopetin lopulta leivän ja sämpylöiden tehtailemisen, kun en yksinkertaisesti saanut niistä ilmavia ja makoisia. Tekeleeni olivat kovin kovia ja litteitä ja maistuivat jauholle. Yök!
Viimeisimmän respetibongaukseni tein tänään. Greyn Anatomian Ellen Pompeo kertoi ruotsalaisessa naistenlehdessä, että tekee sunnuntaisin koko seuraavan viikon salaatit. Hän keittää kerralla 12 kananmunaa ja punajuuria ja hän silppuaa salaattia, korianteria, kevätsipulia ja persiljaa. Lopuksi hän laittaa ainekset laatikkoihin ja ottaa niistä sitten joka päivä salattia lounaaksi viikon ajan. Ellen toki lisää päivittäin perussalaatteihin purkin papuja, hieman vuohenjuustoa ja salaatinkastiketta. Kuulostaa suht hyvältä ja hirmuterveelliseltä, paitsi, että viisi päivää vanhat kanamunat varmasti maistuvat mädälle. Vai onko Amerikassa muka erilaisia munia kuin meillä Euroopassa? Vai syökö Ellen jotain superkestomunia, mene ja tiedä.
Ihan sama, sillä minäkin ryhdyn nyt tekemään salaatteja lounaaksi seuraavan kahden kuukauden ajan, sillä erotuksella, että keitän kanamunani joka päivä, enkä kerran viikossa.
Syksyn voi käyttää kätevästi sitä omaa alkoholipitoista lempijuomaansa etsien edellyttäen, että on täysi-ikäinen. Se voi olla drinkki, samppanja tai ihan tavallinen lonkero. Itse olen jostakin syystä taas tykästynyt olueen. Rakastuin ensimmäisen kerran oluisiin ollessani vaihto-oppilaana Saksassa vuonna 1994-1995 (tiedän - olen vanha pieru), enkä sen jälkeen ole suomalaisiin litkuihin koskenut. Lidlistä olen onneksi löytänyt saksalaista olutta, joka maistuu mainiolta saunan jälkeen.
Olut-hurmiossani ryhdyin etsimään erikoisia oluita ja löysin heti yhden sellaisen. Kaksi äijää, 27-vuotiaat James ja Martin, Skotlannista ryhtyivät huhtikuussa vuonna 2007 panemaan olutta BrewDog-nimellä. Tänä vuonna BrewDogilta tuli erä 55-prosenttista olutta, joka maksaa hieman yli 600 euroa pullolta. Erikoisuutena on, että nämä olutpullot ovat laitettu aitojen kuolleiden täytettyjen eläinten, kuten oravien ja kanien, sisälle. Onneksi pulloja tehtiin vain 12. The End of History -olut on vaalea belgialainen ale, jossa on hitunen nokkosen ja katajanmarjan makua. Niille jotka haluavat maistaa The End of The World -olutta, Sunnivan uutistoimisto osaa kertoo, että kaikki pullot ovat loppuun myytyjä. Lohdutuksen sana teille: BrewDogilla on muita varsin makoisalta kuulostavia oluita, joita ei ole kääritty eläinnahkaan ja joiden maahantuoja on Servaali Oy.
Vaikka The End of The World olikin vahvaa tavaraa, sillekin löytyi äskettäin voittaja. Panimomestari Jan Nijoeber Hollannista teki nimittäin kesällä oluen, jonka nimi on Start the Future ja joka maksaa 35 euroa per pullo. Vaikuttaa skottioluen "halpaversiolta".
Kisa siitä, kuka pystyy tehtailemaan maailman vahvimman oluen, jatkuu varmasti. Saksalaisetkin ovat halunneet voittaa BrewDogin, joten eiköhän sieltäkin tule kohta jokin 62-prosenttinen tekele. Minä pidän olutkisassa peukkuja BrewDogille, koska jätkillä on asennetta.
BrewDog Boys, I have got a message to you: loose the animals and KISS (keep it simple, stupid)!
Mistä tietää, että syksy on taas tuloillaan? No siitä, että Matti Nykänen on löytänyt uuden heilan. Arvioin, että suhde kestää maksimissaan puoli vuotta, kunnes Matin tulee taas Merviä ikävä ja päinvastoin. Siitä se Matti-Mervi-ralli taas alkaa.
Syksyn tulon tietää toki muistakin asioista. Poliitikot ryhtyvät tunkemaan kasvojaan ja kaikenkarvaisia mielipiteitään lehtiin ja me tavalliset tallaajat ryhdymme miettimään, että pitäisi ryhdistäytyä, ruveta liikkumaan, harrastaa jotakin kivaa tai vaan ylipäänsä tehdä elämästä jotenkin siedettävämpi tai hauskempi. Tässä vinkkejä uuden sähäkän seksikkään syksynahan luomiseen:
Jos kasvot tuntuvat auringon jäljiltä kuin ruttuiselta ruutupaperilta, voit kokeilla uutta amerikkalaista hoitomenetelmää, josta tiettävästi Victoria Beckham on innostunut, eli drakula-hoidosta. Omaa verta rikastetaan vitamiineilla ja aminohapoilla ja ruiskutetaan sen jälkeen takaisin kasvoihin. Hoidon pitäisi kuulema tehdä kasvojen ihosta sileämpi ja auttaa ihoa korjaamaan pienet virheet.
Jos kesällä on tullut syötyä liikaa krillimakkaraa ja juotua kaljaa ja sidukkaa, niin elimistössäsi varmasti uiskentelee myrkkyjä ja mönjää. Tarvitset siis Holywoodissakin nyt muodissa olevan kokonaisvaltaisen elimistönpuhdistuksen (lue: kuppaus, suolihuuhtelu, kiropraktikon käsittely). Superjulkkuille kuppauksia ja suolihuuhteluja tekevän kiropraktikko ja Beverly Hillsissä sijaitsevan Optimal Health firman omistaja Åsa Wrången mielestä ravinto on 90 prosenttisesti vastuussa hyvinvoinnistamme, ja siksi kuppaus ja suolihuuhtelu toimivat kaunistajina.
Gwyneth Paltrow, edesmennyt prinsessa Diana ja muusikko Dave Navarro käyttävät kuppausta poistamaan kuona-aineita, vähentämään lihaskipuja ja selluliittia. Paris Hilton, Janet Jackson, Brad Pitt ja Jennifer Aniston puolestaan antavat jonkun hoitolatyöntekijän työntää letkun peräsuoleensa ja tehdä suolihuuhtelun. Seksikästä kerrakseen. Demi Moore, Madonna ja Arnold Schwatrzenegger käyvät myös low-force-kiropraktikolla, joka tarkoittaa kiropraktikkoa, joka ei käytä niin paljon voimaa hoidossaan.
Jostakin syystä itseäni ei edes syyskyyn kynnyksellä innosta kuppaus, suolihuuhtelu, drakulahoito eikä low-force-kiropraktikolla käynti. En ole koskaan tunkenut letkua suoleeni, enkä usko, että tungen. Enkä halua, että minusta imetään verta, ellei lekuri käske. Reseptini hyvinvointiin on seuraavanlainen: ystävien ja läheisten seura, itsensä hyväksyminen kaikkine ryppyineen, terveellinen, mutta hyvä ruokavalio, jossa saa herkutella välillä, vanha kunnon suomalainen sauna, kotitekoiset kasvo- ja jalkahoidot, pitkät kylvyt, kävely- ja juoksulenkit, kuntosali-treeni sekä välillä ihan tavallisella urheiluhierojalla käynti. Ja jos oikein haluaa hemmotella itseään, voi piipahtaa välillä johonkin hoitolaan, josta kokee saavansa hyvän olon. Fiilis is everything!
12 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta