Kulttuuri

Mad Max -viidakko ja sen munattomat asukit

Viidakkokirja
Teatteri

Ohjaus: Jukka Rantanen
Sovitus: Alexander Mørk-Eidem
Pääosissa: Marja Salo, Jani Karvinen, Juhani Laitala

Kansallisteatterin Viidakkokirja on siirretty Intian metsistä synkkään tulevaisuuteen, jossa Helsinki on post-apokalyptinen viidakko. Rautatieaseman raunioilla eläinlajit ja alakulttuurit taistelevat selviytymisestään. Vastakkain ovat rokkari-sudet, tiikeri Shere Khanin skinijengi, pissisapinat, pyton-ninjat ja Baloo-karhun ja Bagheera-pantterin muodostama homopariskunta. Kaiken keskellä etsii itseään ihmislapsi Mowgli.



Norjalaisen Alexander Mørk-Eidem on sovittanut Kiplingin saduista Mad Max -version, jonka Kansallisteatteri toteuttaa aika kankeasti. Kansallisen näyttelijäkaarti ei oikein taivu villieläimiksi. Ville Keskilä on skinijohtajana munaton (Lisää vihaa! Lisää halveksuntaa! Jos laulat punkkia, tähtää Sid Viciousiin, älä Lauri Tähkään!). Katariina Kaitue on ihana nainen, mutta katanassa ja keltaisessa Kill Bill -haalarissa häntä ei pidä tyylikkäänä pahinkaan budoidiootti. Susilauma ei saa itsestään irti vanhojen rokkarien särmää ja Mowgli kimittää ja lässyttää niin, että sietäisi viidakon lakien mukaan turpiinsa.
Huippuroolit puolestaan vetävät Juhani Laitala, joka on Baloona karhu sanan kaikissa merkityksissä (http://en.wikipedia.org/wiki/Bear_%28gay_culture%29). Karhun puoliso, Jani Karvisen kaksimetrinen drag-pantteri, on yhtä aikaa herkkä ja helvetin pelottava. Parasta näytelmässä ovat animehirvitykset, kammottavasti kikattavat Emilia Sinisalon ja Anna Paavilaisen nylonbeat-apinat.

Ihmiset ovat viidakon yllä pörräävä helikopteri ja sinne tänne aseisiinsa tukeutuva säälittävä joukkio, joka ei selviä viidakossa päivääkään. Ihmiset ovat haudanneet kalleimman aarteensa - hyödyttömät kultaharkot - syvälle metrokäytäviin ja asettaneet vartioon valkoisen kobran. Tekemällä valkoisesta miehestä verenhimoisen typeryksen näytelmä sanoutuu irti Kiplingin perinnöstä. Kipling kun oli rasisti, imperialisti ja vanhemmiten erittäin iljettävä mies.

Tagit: teatteri

---

Klovnin kyyneleet

Laboratory of Dmitri Krymov: Opus 7
Teatteri

Moscow Theatre School of Dramatic Art
Ohjaus: Dmitri Krymov
Lavastus: Vera Martynova, Maria Tregubova
Rooleissa: Anna Sinyakina, Natalia Gortšakova, Maksim Maminov, Sergey Melkonyan, Michail Umanets, Arkady Kiritšenko, Varvara Voetskova, Maria Gulik

Tarkastaja on sanaton Dmitri Krymovin nerouden edessä. Sanattomiksi sen sijaan eivät jääneet kanssakatsojat, vaan Juhlaviikkojen kohokohta, Opus 7, alkoi vartin valituksella siitä, että osa katsojista joutui istumaan tyynyillä lattialla. Viime vuonna saman ohjaajan teoksessa vedettiin kalossit jalkaan ja kahlattiin paskassa, joten tämä oli aika pientä. Tarkastaja tarjosi äänekkäimmälle törpölle oman paikkansa ja esitys saatiin alkamaan.

Kaksiosaisen näytelmän ensimmäisessä osassa, Genealogiassa, etsitään itseä ja selitystä tämän päivän yksinäisyydelle katsomalla menneisyyteen, juutalaisten pogromeihin. Kotien, kauppojen ja synagogien silmittömien ryöstöjen uhrit ovat epäselvää massaa, josta kalastetaan nimiä ja kasvoja. Katsojien ylle sataa kasoittain eilispäivän lehtisilppua ja kuolleiden läheisten nimiä. Henkareissa roikkuvat puvut heräävät eloon, samoin maalilla seinille roiskitut ihmishahmot. Elämys on kokonaisvaltainen - huomaa, että Krymov on koulutukseltaan lavastaja.



Toisessa osassa tarkastaja haukkoi henkeä mahtavuuden äärellä. Šostakovitš-niminen teos kertoo suuren näyttelijän tarinan itsetietoisesta, näsäviisaasta nuorukaisesta systeemin tukahduttamaan ihmisraunioon. Näytelmän aluksi lavalle lipuu jättiläisnukke, Äiti Venäjä, jonka rinnoilla säveltäjä ensin lepää ja joihin hän sitten tukehtuu. Näytelmän kuluessa ammutaan yksi jos toinenkin intelligentti, ajetaan kuudella metalliflyygelillä hurjaa rallia, kasataan ja hajotetaan flyygeleitä ja jännitetään, säästyykö Šostakovitš Äiti Venäjän tukehduttavalta otteelta (tai kaatuuko valtava kapistus katsojien päälle). Opus 7 ei selittele eikä väännä rautalangasta, vaan luottaa katsoja kykyyn tulkita tarinaa ja historiaa. Ihan hienovaraisen symboliikan äärellä ei toki olla, kun Šostakovitš seivästetään Lenin-pinssiin.

Anna Sinjakina on paitsi äärimmäisen lahjakas näyttelijä, myös ilmiömäinen komedienne. (Yrittäkääpä muuten nimetä kolme elossa olevaa maailmankuulua komediennea. Tarkastaja pääsi kahteen: Cameron Diaz ja Sarah Silverman. Ellen DeGeneresia ei lasketa, koska se on tylsä.)
Hänen Šostakovitšinsa joutuu tekeytymään klovniksi saadakseen elää ja säveltää, mutta klovnin kyyneleethän ovat kaikkein katkerimmat.

Tarkastaja suosittaa, että jos Laboratory of Dmitri Krymov saapuu Juhlaviikoille myös ensi vuonna, lippujonossa kannattaa olla viimeistään kuudelta aamulla.

Opus 7
26.-27.8. Korjaamo, Helsinki

Tagit: teatteri

---