Kulttuuri

R&A, jee ja blaa

Rakkautta&Anarkiaa
Elokuva

Rakkautta&Anarkiaa -leffafestarin välitilinpäätös.

JEE!

Euphoria
Kolmiodraamaa Volgalla. Ohjaaja Ivan Vyrypayev ja kuvaaja Andrey Naidenov ansaitsevat jokaisen jo voittamansa palkinnon (pystit irtosivat mm. Venetsiasta ja Varsovasta) festarin kevyesti kauneimmassa elokuvassa. Älä missaa tätä.

Valentino: The Last Emperor
45 vuoden uran tehneen Valentinon valtakausi on loppumassa. Upporikas muotiguru on hassu pieni mies, joka paapoo mopsejaan, rähjää kameramiehelle, ottaa liian oranssin rusketuksen ja sanoo kaikkeen ei. Vastapainona häärii entinen rakastaja ja sydänystävä Giancarlo Giemmetti, joka järjestää Valentinon elämää, työtä ja bileitä.


Altiplano
Perulaisen pikkukylän asukkaat sokeutuvat kultakaivoksen elohopeajätteestä. Belgialainen lääkäri matkustaa silmäklinikalle ja joutuu keskelle alkuperäiskansan vastarintaliikettä. Parasta leffassa ovat veretseisauttavan kauniit maisemat.

Crows: Episodi 0
Kaksisataa Japanin söpöintä poikaa toistensa kimpussa nyrkein ja pesäpallomailoin. Poikakoulun johtajuutta havitellaan valtavan hienoissa taistelukohtauksissa.

Thirst
Katolinen pappi muuttuu vampyyriksi ja alkaa himoita verta ja varattua naista. Ensimmäistä saadaan tietenkin imeskelemällä koomapotilaiden tippaletkuja. Elokuva myi avajaisviikollaan Etelä-Koreassa 1,4 miljoonaa lippua.

The September Issue
Muotiblogeissa elokuvaa on odotettu koko kevät kuin Voguen syysnumeroa. Onko Anna Wintour Pradaan pukeutuva paholainen vai sittenkin pätsky esimies? Hauskinta on, kun pieni nainen panee isot suunnittelijanimet polvilleen ja huokailee järkyttyneenä, kun tytär aikoo valita juristin uran muodin sijaan. www.city.fi/artikkeli/Anna+Wintour/3183/

The Mermaid
Synkkä Little Miss Sunshine tai Amélie with a twist. Alisa-tyttö kehittää itselleen yliluonnollisia kykyjä, joita ei osaa käyttää oikein. Hän haaveilee ballerinan urasta mutta päätyy talsimaan Moskovan katuja jättiläiskännykkäpuvussa. Lopulta merenneidon prinssi löytyy (hukuttautumasta jokeen), mutta eihän siinä hyvin käy.


Russia 88
Valedokumentti Venäjän uusnatseista sisältää mainiota näyttelijäntyötä (pääosassa yksi Venäjän kuumimpia nimiä, Pjotr Fedorov) ja boratmaisia aitoja katuhaastatteluja, joissa ihmiset julistavat Venäjän kuuluvan venäläisille. Järkyttävintä on lopussa oleva lista vuonna 2008 rasistisissa rikoksissa kuolleista venäläisistä. Tarkastaja katsoi kelloa neljän minuutin kohdalla. Silloin oltiin päästy maaliskuussa kuolleisiin.

The Cove - meren salaisuus
Japanilaisessa kalastajakylässä massamurhataan delfiinejä. Niitä pelastamaan lähtee supertiimi, joka koostuu mm. sotilastiedustelijasta, maailman parhaista vapaasukeltajista, stuntmiehestä, elokuvien tehostemiehestä ja National Geographicin valokuvaajasta. Pysäyttävän dokumentin jälkeen tekee mieli räjäyttää Särkännimen delfinaario atomeiksi. Mene ehdottomasti katsomaan kun leffa tulee teatterreihin.

BLAA!

The Girlfriend Experience
Pornotähti Sasha Grey esittää huippuluokan escort-tyttöä, joka kipuilee epävarmuuttaan ja suhdettaan personal trainer -poikaystävään. Tylsä mutta ei tyylitön leffa.


Kill Kill Faster Faster
Filosofisen cool tyyppi painii sisäisten kysymystensä kanssa ja panee parhaan kaverinsa vaimoa. Paketti toimii huonosti, koska tyyppi on rasittava pallinaama, jonka ongelmat eivät katsojaa hetkauta.

Comrade Couture
Itä-Saksan underground-muodin entiset isot nimet päättävät järjestää muotishown vielä kerran ja dokumentoida puuhasetlunsa.
Se olisi voinut olla: ainutlaatuinen kurkistus DDR:n muotiteollisuuteen.
Se oli: tylsiksi ryhtyneiden ex-radikaalien yritys puhaltaa henkeä itseensä ja palata aikaan, joka on auttamattomasti ohi.


Everyboy Dies But Me
Teinitytöillä on kasvukipuja Moskovan lähiöissä. Fucking Åmålin jälkeen näitä on mahtunut kolmetoista tusinaan.

Morphia
Huolimatta Tarkastajan syvästä rakkaudesta niin ohjaaja Aleksei Balabanovia kuin Mihail Bulgakoviakin on todettava, että perustylsää narkkaritarinaa ei pelasta se, että se sijoittuu vallankumousvuoteen 1917 ja perustuu huippukirjailijan omaelämäkerralliseen opukseen.

9 to 5: Days in Porn
Dokkari pornoteollisuuden duunareista. Ohjaaja Jens Hoffman haastattelee näyttelijöitä, ohjaajia, agentteja ja teollisuuden jo jättäneitä ex-staroja, mutta ei saa haastateltavista irti mitään uutta. Kelatkaa: pornotähtikin voi seurustella!


Ong Bak 2
Huono jatko-osa mahtavalle Ong Bak ykköselle. Metsään mennään heti kun elokuvassa aletaan näytellä - onneksi tappelun lomassa sitä ei juuri ehditä harrastaa. Thaipotkujen lisäksi myös tyhmännäköisiä taistelulajeja. Elokuvan tekemisessä on taatusti vahingoitettu eläimiä.

Tagit: elokuva

---

Maahan muutto kriittisyyttä!

District 9
Elokuva

Ohjaus: Neill Blomkamp
Käsikirjoitus: Neill Blomkamp ja Terri Tatchell
Pääosassa: Sharlto Copley



Tasaa verenpaineesi, hyvä lukija. Otsikossa ei ole yhdyssanavirhettä.

Kaikki tietävät Kapkaupungin District kutosen, josta apartheid-hallitus pakkosiirsi 70-luvulla yli 60 000 mustaa. Leffassa ollaan Johannesburgissa District 9 -nimisellä alueella, josta hallitus haluaa karkoittaa sen yli miljoona pakolaista. Pakolaiset sattuvat olemaan 20 vuotta sitten maapallolle haaksirikkoutuneita ökkömönkiäisiä, joita haukutaan ulkonäköön viitaten rapumiehiksi. Mitkään E.T.-tyyppiset söpöläiset eivät olekaan kyseessä, vaan ulkonäöltään muukalaiset ovat aitoa Alien-kamaa.

Alienien siirtämisestä vastaava Wikus van de Merwe saa naamalleen töhnää ja alkaa muuttua itsekin rapumieheksi. Se on vaaleaa hipiäänsä ja viisisormista kättään suuresti arvostavalle miehelle kamalaa. Hänen muutoksestaan kiinnostuu myös työnantaja, alienien valvonnasta vastaava Multi-National United. Van de Merwe halutaan tutkimusmielessä leikellä kappaleiksi. Hän lähtee pakosalle ja päätyy District ysille, Christopher-nimisen muukalaisen suojiin. Cristopher puuhaa aluksen korjaamista ja Maasta häipymistä ikiajoiksi.



Christopher poikineen onkin koko leffan ainoa sympaattinen hahmo. Sotilaat, MNU:n työntekijät, nigerialaiset asekauppiaat ja kadunmiehet väriin katsomatta ovat kaikki kauheita tyyppejä. Yleensä sympatia tuppaavat olemaan sorretun puolella, mutta eipä alienien käytöskään ole näille kunniaksi. Alienia voi sentään ymmärtää; vituttaahan se kun 20 vuotta potkitaan päähän. Elokuva tarjoaa laajan ja kattavan valikoiman ihmis(ja ei-ihmis)luonnon kusipäisyydestä.

Osin dokumenttityyliin kuvatun leffan erikoisherkuista ovat kadunmiesten haastattelut.
”Miksi me hyysätään noita Maahan muuttajia, ne on pelkkiä rikollisia ja roskasakkia.”
”Rapumies on rapumies. Ei se ole rasistinen sana, nehän on ihan ravun näköisiä. Kyllä asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.”
”Mä en halua, että mun verorahoja käytetään noiden Maahan muuttajien hyysäämiseen.”
Tarkastaja suosittelee elokuvaa kaikille, erityisen lämpimästi ”maahanmuuttokriittisille”.

Leffan piti olla Peter Jacksonin ohjaama, Halo-videopeliin perustuva pätkä. Ensin ohjaajaksi siirtyi eteläafrikkalainen Neill Blomkams, sitten koko Halo-hommasta luovuttiin. Hyvä juttu, tällä filkalla on varmasti paljon enemmän sanottavaa kuin Halo-elokuvalla olisi ollut.

Spoilerivaroitus .
Tarkastaja huomaa kuulleensa tarinan ennenkin. Christopher (!) Johnson tulee taivaasta (avaruusaluksella), tekee ihmetekoja (teknologian saralla), saa kannattajia (Wikus Van De Merwe) mutta joutuu ihmisten vainoamaksi. Otetaan vangiksi, välttää lopullisen kuoleman, nousee taivaaseen (avaruusaluksella) ja palaa joskus hamassa tulevaisuudessa pelastamaan kansansa. Onko somalipakolainen Jeesuksen toinen tuleminen?

Tagit: elokuva

---

Marsu sanoo: älä jätä kouluja kesken!

G-force
Elokuva

Ohjaus: Hoyt Yeatman
Käsikirjoitus: Marianne Wibberley, Cormac Wibberley
Pääosissa: (ääninä) Nicolas Cage, Penélope Cruz, Sam Rockwell, Jon Favreau, Steve Buscemi



Tiedättehän seikkailuactionin tyypillisen hahmokartan: on valkoinen mies (johtaja), musta mies (ase-ekspertti, joka tykkää autoista ja musiikista), kaunis nainen (vanhoissa elokuvissa puolustuskyvytön, 80-luvun jälkeen tehdyissä elokuvissa pätsky mimmi, joka hoitaa homman silloin kun miehet eivät pysty) ja comick side kick (nörä läski tai törppö). Vaikka G-forcen päähenkilöt ovat marsuja, paletti on sama.

G-force on kolmesta marsusta, yhdestä myyrästä (okei okei, tähtikuonokontiaisesta) ja kärpäsestä muodostettu erikoisagenttiryhmä, jonka täytyy pelastaa maailma kun ihmiset eivät siihen pysty. Lapset rakastivat stooria, jossa pienet rökittävät isoja 6-0. Ottaen huomioon millaista aivojensulatussontaa lapsille on teattereissa tarjolla, on tämä pätkä melko aikuisystävällinen. Tarkastaja jopa hörähteli, joskin eri kohdissa kuin skidit.

Toisin kuin moni lastenelokuva, G-force ottaa kantaa muutamaan aikuisiakin kiinnostavaan asiaan. Se argumentoi turkistarhausta ja eläinkokeita vastaan. Ihmisten elektronista valvontaa vastaan sanotaan voimallinen sana. Leffa toteaa, että elämässä menestyäkseen ei tarvita hienoa syntyperää vaan koulutusta (marsut luulevat olevansa geenimanipuloituja superyksilöitä, mutta paljastuu, että he ovatkin tavismarsuja ja pystyvät huimiin erikoisagenttitehtäviin ainoastaan koulutuksensa ansiosta). (Käytinkö piirretyistä marsuista juuri pronominia "he"?). Ja tietenkin ne klassiset, pieniä ei saa kiusata ja koolla ei ole väliä.

Ensi-ilta 11.9.

Tagit: elokuva

---

Kymmenen syytä jättää Kreivitär katsomatta

Kreivitär
Elokuva

Ohjaus: Julie Delpy
Käsikirjoitus: Julie Delpy
Pääosassa: Julie Delpy



Tarkastaja hykerteli, että hyvältä kuulostaa: elokuva Draculan esikuvasta, transylvanialaisesta sarjamurhaajattaresta Erzsébet Báthorysta. Vaan ei. Tässä elokuvan kymmenen pahinta vikaa.

1. Elokuva on tylsä.
35 minuutin kohdalla ei ole vieläkään tapahtunut mitään. Vaadin veriorgioita, niitähän tässä teatterissa jokainen on katsomassa!

2. Hahmot ovat ohuita ja epäuskottavia.
Voiton vie Daniel Brühlin esittämä nuori rakastaja, jolla on yksi luonteenpiirre: vähän nössö. Erikoismaininta Andy Gatjenin esittämälle masokistirakastajalle, jonka motiiveissa ei ole päätä eikä häntää.

3. Huono syy ryhtyä murhaajaksi
Miksi aina pitää mennä sekaisin siitä, että mies jätti? Eikö nainen nyt voisi edes kerran olla elokuvassa ihan vaan sadistinen murhaaja ja sekopää, tappaa satoja neitsyitä ja kylpeä näiden veressä ihan omasta aloitteestaan?

4. Leffan opetus kusee.
”Historia on voittajien kirjoittamaa, ei me oikeasti voida tietää, minkälainen tyyppi Erzsébet Báthory oli.” No älä. Jos ei kerran voida tietää, mikä pakko siitä on tehdä tylsä?
”Kreivitär Báthoryn hirmuteot saattoivat olla vain kateellisten miesten panettelua.” Ehkä, mutta jos tyyppi ei ollutkaan sekopäinen sarjamurhaaja (hahmon ainoa kiinnostava piirre) vaan tylsimys, miksi helvetissä siitä pitäisi tehdä leffa?

5. Ruma ja tympeä.
Karpaateille sijoittuvasta pukudraamasta voisi varmaan saada visuaalisesti hienon.

6. Lisää ruutuaikaa punapäiselle lesbonoidalle.
Vaikka Anamaria Marinca näyttelee kuin yläasteen joulujuhlan kakkosmiehitys, on hänen esittämänsä noitanainen filkan menevin henkilö.

7. Liian kaunis pääosanäyttelijä.
Erzsébet Báthory kauhistui vanhenemistaan niin, että alkoi murhauttaa nuoria tyttöjä kylpeäkseen näiden veressä. Julie Delpy saa vaivoin puristettua naamaansa yhden naururypyn. Neitsyiden verta, tuota 1600-luvun Botoxia, ei tämä täti tarvitse.

8. Eläytymisongelma
”Aaaargh, olen viisikymppinen täti ja minulle tulee ryppyjä!” Eläytyköön ken viitsii.

9. Ääliöintiä käsikirjoituksen tasolla.
Hevosen eteen hyppäävä, ruton runtelema noitanainen? Camp-leffassa hyvä, vakavassa historiallisessa draamassa auttamattoman pöljä. Esimerkkejä on kymmenittäin, mutta tylsyys on silti kässärin pahin ongelma.

10. Liian vähän piiskausta ja lesboseksiä.
Jos annetaan ymmärtää, pitää ymmärtää myös antaa.

Tagit: elokuva

---

Itsemurhahakuinen masennuspotilas, huippuhauskaa!

Nord
Elokuva

Ohjaus: Rune Denstad Langlo
Käsikirjoitus: Erlend Loe
Pääosassa: Anders Baasmo Christiansen



Kolmikymppisellä Jomarilla menee kehnosti. Työ hiihtokeskuksessa on helvettiä, kämppä kauhea, tyttöystävä karkasi parhaan kaverin matkaan ja psykologilla pitää ravata kun ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Naisenryöstäjäystävä tulee käymään. Jomar vetää turpaan ja saa sen jälkeen kuulla, että hänellä on poika. Jomar ottaa moottorikelkan, reseptilääkkeet ja kanisterin pirtua ja lähtee ajamaan 900 kilometrin matkaa pohjoiseen poikansa luo.

Erlend Loen käsikirjoittamana alkoholismi, tuhopoltto, lumisokeus, psykologille valehtelu ja menetetty ura huippu-urheilijana ovat hirveän hauskoja asioita. Tai ehkä hirveitä ja hauskoja. Elokuva hiveli tarkastajan suomalaisuutta - Jomar voisi hyvin olla Pertti. Parhaaseen kaurismäkeläiseen tyyliin hahmot ovat luusereita, joita kuvataan karulla lämmöllä.

Aluksi tuntuu siltä, että Nord puhuttelisi aiheiltaan ja tervanmustalta huumoriltaan lähinnä pohjoisen asukkeja. Nord näyttäisi kuitenkin kahmivan palkintoja mille festarille se ikinä lähetetäänkään. Ensimmäisenä polvilleen putosi Berliini.

Tarkastaja vaatii: katso tämä leffa. Bonuksena elokuvahistorian hauskin itsemurhakohtaus.

www.nordthemovie.no

Tagit: elokuva

---