Blogi: TiBu78
Eilen 15:24 hyvin todennäköseltä, että meikäläinen viettää ensi syksyn Ruotsissa Jönköpingissä opiskelijavaihdossa. Pistin sinne introduction letterin toissa päivänä ja tänään tuli sähköpostilla ilmoitus että ei muuta kuin tervetuloa elokuun lopulla. Tosin täällä päässä nyt pitää vielä tehdä hakumuodollisuudet, mutta kyllä tää nyt aika varmalta näyttää. Hippasen oon hyvällä tuulella. Nosti tätä vapaapäivän muutenkin hyvää fiilistä entisestään :)
Ja jos tästä päivästä pitää jotain huonoa keksiä ni se, että auto ei suostu käynnistymään. Ollu sellaset kuusi tuntia lämmityksessä ja kun kääntää virta-avaimesta niin kuuluu sellanen viehkeä tsök-äännähdys. Juu valot syttyy ja radio menee päälle mutta sellanen hyrähtävä starttaaminen on haavekuva. Tsök is maai friend :)
8.2.2012 17:06 niin nyt nauraisin partaani... Neuropsykan tentti meni kirkkaasti läpi. Kolmosen oli opettaja tyrkänny arvosanaksi. Ja totuushan on, että yhteen aika ison pistemäärän tehtävään juttelin ihan soopaa asian vierestä. Eli etuotsalohkon sijaan kerroin ohimolohkojen ihmeellisen tarinan... Joten oletettavasti opettaja on antanu mulle säälipisteitä. Ei siitä muutoin ois tollasia arvosanoja voinu tulla :)
7.2.2012 20:56 Vuorossa kinesiologian 1. tentti.. Tiedä nyt onko mulla pinnalliset ja syvät selkä-, vatsa- ja rintalihakset hallinnassa... Tai on joo siltä osin, että niiden tekemä työ on ymmärretty, mutta mitenhän sais ne latinan kieliset nimet iskostettua tonne aivokapasiteettiin? Multifidukset ja iliocostalikset ja sen sellaset... Herää kysymys et miks on yleensäkään pitäny keksiä suomenkieliset nimet niille? Jos aina puhuttas latissimus dorsista niin se sit ois vaan latissimus dorsi eikä mikään pinnallinen selkälihas. Mutta ehkä tää tästä. Vähän jo hyydyttää aiheen opiskelu. Ja mukava kun tietää että kurssi jatkuu vielä kuukauden ja raajojen lihakset ja luut sekä nivelet on vielä edessä... Jipii...
3.2.2012 22:38 kummitytön kanssa leffassa. Tosin kummitytön mielikuvituskaveri Roberts oli myös mukana... Kai se jostain Risto Räppääjästä on ton mielikuvituskaveri-jutun keksiny. Tosin tällä Robertsilla on aina jalat paketissa ja istuu pyörätuolissa. Toisinaan on parantunu hetkes ja sit taas satuttanu jalkansa. Ja joskus satuttanu niin pahasti ettei voi enää ikinä kävellä. Kunnes sit taas kokee hetkellisen ihmeparantumisen. Ja sen lisäks tän Robertsin vanhemmat on kuollu ja Roberts on ihan yksin. Hirmu säälittävä tapaus. Herää vaan kysymys, että mistä tollanen neljä vuotias keksii noin surullisia tarinoita mielikuvituskaverista...
Mutta siis, leffa oli Saapasjalkakissa 3D-versiona. Ihan ok, tosin alkaa noi 3D-jutut nyppimään kun ne lasit on ihan pskat. Inhottavat päässä ja painaakin vielä ilkeesti korvien yltä. Kummityttökin totes, että hän ei enää kyllä halua semmosiin elokuviin joissa joutuu käyttämään laseja. Hän haluaa ihan vaan tavallisiin elokuviin.
Joo ja käytiin me tosiaan samalla keikalla lelukaupassa ja Oskarissa (siis Sokkarissa eli siis Sokoksessa). Ja Stadiumista kävin ostaan lämpökerrastoja pari kappaletta. Tosin pöksyt saa viedä takas sinne. Punasessa kerrastossa lahkeet oli just sopivat mutta mustassa kaks senttiä liian lyhyet. Ja kuitenkin saman merkkisiä ja saman kokosia. Ihan pientä reklamaation poikasta aattelin viritellä noin epätasalaatusista tuotteista... Eli saavat vaihtaa ne mustat pöksyt kunnollisiin.
26.1.2012 22:24 aion nurista ihan äärimmäisen turhasta koulujutusta. Tollanen vertaistukiopiskelijaryhmä, joka siis ihan tollasena vertaistuki ajatuksena ois jopa ihan hyvä. Siis että vois pienellä porukalla keskustella kouluun liittyvistä asioista ja saada vinkkejä muilta. Mutta, koska on kyse opiskelusta, ei toikaan voi olla ihan vaan mikään keskusteluryhmä vaan siihen pitää pakosta liittää jonkinlaisia "oppimistehtäviä". Tänään siis tämän ryhmän kokoontumisessa ensin väriteltiin ajankäyttöympyröitä. Siis tunnin sektoreihin jaettu ympyrä josta piti eri väreillä sitten väritellä nukkuminen, koulu, asioiden hoitaminen, itsestä huolehtiminen jne. Noh, värittely on mukavaa, ei siinä mitään... Mutta se hiton kotitehtävä.. Tollanen hieno taulukko johon pitää ensin suunnitella viikon ohjelma. Siis heräämiset, koulut, vapaa-ajan asiat, kotona opiskelu.. siis kaikki shaisse mitä sitä nyt sitten viikon aikana tekee. JA sitten kun on aina päivä kulunu niin siihen pitää kirjata että pitikö nyt sit suunnitelma paikkansa. Ja kilin vitut... Jos 33 vuotias ihminen ei osaa käyttää aikaansa ja jakaa sitä tasapuolisesti eri toiminnoille niin ei sitä enää opikaan. Tollanen helkkarin ruudukon täyttäminen vaan vie lisää sitä mahdollista vapaa-aikaa...
Mutta siinä se nurina. Tänään on muutoin ollut koulun suhteen aika tuottelias päivä. Väkersin kahta eri ryhmätyötä, hoidin työharjotteluasioita (harjottelupaikka selvinnee tiistaina), kirjailin pari sivua aiheesta kuinka kohtaan kuulovammaisen asiakkaan ja sitten vielä hoitelin opiskelijavaihtoon liittyviä asioita. Eli kirjottelin CV:n ja introduction letterin. Pitäisi ens viikolla käydä juttelemassa kv-koordinaattorin kanssa aiheesta. Kuulemma mun letterit ja CV:t voi lähettää ruåttin maalle jo ennen kun hakupaperit lähtee. Eli ne voi jo etuajassa vähän miettiä et voisko mua sinne ottaa...
Mutta siis, nyt on taas asiat asteen verran enemmän järjestyksessä. Tutor-opettajankin kanssa on tapaaminen sovittuna. Eli saa kerrasta kaikki asiat taas kuntoon... jos saa.. oletettavasti saan vielä senkin luona hypätä monta kertaa ennen kun voi todeta että kaikki sujuu suit sait sukkelaan.
Niin ja loppuun vielä vähän märinää.. Haaveilin, että voisin päästä heinäkuussa kahdeksi viikoksi Utrechtin kesäyliopistoon opiskelemaan. Noh, ne haaveet kaatu sit siihen, että kuulemma vanhemmat opiskelijat on etusijalla valinnoissa. Toisin sanoen mä voin unohtaa sit sen vaihtoehdon. Ei ne ekan vuoden opiskelijaa sinne valitse. PAH!!!!
4.1.2012 22:56 ei sit ihan hukkaan menny... Kuten ei menny jouluna syötyjen suklaiden paprutkaan. Nimittäin tänään tuli väsättyä pari karkkipaperipussukkaa. Vielä hippasen prototyyppejä kun toi työstäminen näemmä vaatii jonkin sortin tekniikan hallintaa, mutta ihan käyttökelposia noista tuli. Tosin DaCapo-pussukasta piti tulla tälle iPadille suojapussukka, mutta kävi jonkin asteinen kutistuminen kesken työvaiheiden. Nou ätä, siihen mahtuu hyvin sukkakutimet. Ja toinen pussukka menee kummitytölle, kun lupasin sen syömien karkkien papereista tehdä. Pitänee viedä huomenna se sit omistajalleen. Nyt vielä Pandan joulupukki-suklaiden paprut odottaa ja kasa jotain Eestiläisten karssujen papruja... Ja ois vielä laatikollinen salmiakkisuklaata syömättä... dumleistakin vielä puolet... Jokusen pussukan siis vieä sais aikaan...
1.1.2012 00:05 tätä vuotta... Ei ny menny taas ihan putkeen kun joudunkin sit meneen aamulla töihin... Piti tulla tuuraaja mut se niiko oli unohdettu pyytää... Lupasin sit pariks tunniks mennä. Mutta, tätä vuotta on jo liki 10 minsaa menny. Vanha juttu siis jo, joten nyt voi lopettaa noitten paukkujen rätkimisen notta mä saan nukkua. Kiitos!
15.12.2011 21:55 JOULULOMA!!! Tai no ainakin koulun osalta loma... Töissä joutuu jokusen kerran oleen näiden reilun kolmen viikon aikana. Mut se nyt ei haittaa. Vapaa-aikaa on kuitenkin ruhtinaallisesti luvassa <3
14.12.2011 16:03 ihanhan noi samalta kuullostaa. Joten jos leipoo suklaakakun niin eikö sillä kokemuksella sit pääse läpi sosiologian tentistä? Sosiologian lukeminen on nimittäin totaalisen syvältä. Suklaakakun leipominen taas kohtuullisen kivaa. Tosin nyt en oo varma et tulikohan tosta vähän liian mud... Enikeis, mä lähden saunaan. Herran haltuun huominen sossulogian tentti. Fidu mä sosiologiks haluakaan vaan toimintaterapeutiksi. Ei sosiologejakaan pakoteta opiskeleen toimintaterapiaa. Maailmassa on virhe!!! Iso lihava sosiologinen virhe!
8.12.2011 22:49 illan veljen ja Muidun kanssa. Ja tuossa puoli kymmenen maissa Muidu alotti kunnon kiukuttelun. Hyppi telkkarin edessä, lätki mua ja potkikin. Sellasta perus 4-vuotiaan angstia. Kai vaan olin ollu sit seurassa liian pitkään.
Noh, totesin sille että mä sitten lähden ja se sano mulle et hyvä, lähde vaan. Pistin kengät ja takin päälle ja huikkasin vaan ovelta et heippa. Kuulin viimesenä, kun sisältä kuulu itkua et nyt se lähti...
Meillä on tapana et kun lähden, heilutan Muidulle kun se heiluttaa ikkunasta. Tällä kertaa vaan kävelin ohi. Aattelin et nytpä täti on ilkee ja oikeesti vähän palauttaa tätä kohtuullisen itsepäistä pikkutapausta maan pinnalle.
Pääsin sitten kotiin ja kuulin jo ovelta, että puhelin soi. Mulla ei siis tosiaankaan ollu puhelinta mukana vaihteeksi. En ehtiny vastaamaan ja sit hetikohta puhelin soi uudestaan. Muidu soitti ja noin kymmenen minuutin jaarittelun jälkeen neiti sai pyydettyä anteeksi kiukutteluaan :) Vähän liikkistä kuunnella kuinka neljä vuotias ipana kerää rohkeutta pyytää anteeksi :) Enkä mä sentään niin ilkee täti ollu etten ois antanu anteeksi :)
|
Kommentoi 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta