Munittu kana

Aika harva ruoka-aines masentaa niin pahasti pelkällä ulkonäöllään kuin valmiiksi marinoitu broilerinlihasurvos, jota suuret ruokatalot luukuttavat marketeissa pilkkahinnalla. Kyse on siitä epämääräisesti Linnén järjestelmää liippaavasta silpusta, joka oikeasti kelpaisi korkeintaan minkinloukun houkuttimeksi. Kysehän ei oikeastaan ole edes kanasta, vaan 50-luvulla Briteissä jalostetusta sekasikiöstä, jonka ainoa tehtävä on kasvaa mahdollisimman nopeasti teuraskuntoon. Maku on sitten juuri sen mukaista. Broisku jakaa ihmiset kahteen kastiin; niihin, joiden mielestä kyse on näppärästä ja edullisesta proteiinista, sekä niihin, jotka kammoavat sitä kuin kuppatautista. Lienee turhaa alleviivata, että itse kuulun jälkimmäisiin.

Broilerin suurin ongelma on se, että se maistuu pahalta. Se ei tietenkään ole fogelin vika, vaan sen syömän rehuravinnon, joka koostuu pitkälti soijasta. Kun tavallisissa kaupoista tai ravintoloista ei juurikaan ole tarjolla muita vaihtoehtoja kuin soijalla syötetty perusbroisku, ei suurin osa kansasta ole koskaan muunlaista kanaa ole maistanutkaan. Se on sääli, sillä kana on oikeasti tolkuttoman hyvän makuinen elukka.

Ranskassa, jossa on pitkät perinteet laadukkaan kanan kasvattamisesta, kaupat ja ravintolat kilpailevat sillä, kenellä on parhaiten kasvatettua ja ruokittua lihaa tarjolla. Mahtavilla rintafileillä varustettu charentelainen barbezieux, elegantti bresseläinen sekä peltopyymäinen houdani ovat kaikki eri makuisia, mutta loistavia osoituksia ranskalaisten intohimosta siipikarjaan. Pariisissa voikin syödä kanaa viikon jokaisena päivänä kyllästymättä.

Takaisin Suomeen ja ruokatalojen harmaaseen hyhmään. Itse olen jo vuosia sitten lopettanut kanan tilaamisen ravintolassa, mikäli listalla ei erikseen lue maissikanaa. Maissi, joka on soijaa kalliimpi raaka-aine, soveltuukin kanan ravinnoksi huomattavasti paremmin. Eron huomaa jo lihan värissä, jolle maissiravinto antaa currymaisen keltaisen sävyn. Ja se maku… Tehotuotetun broiskun ja vapaana vilistäneen maissikanan mausta ei oikein voi edes puhua samana päivänä. Niin erilaisesta kokemuksesta on kyse.

Jos maissikana on uusi tuttavuus, niin teepä pieni kokeilu. Seuraavan kerran kun olet ravintolassa jossa on listalla maissikanaa, tai satut Wotkinille päin, tilaa/osta rintafile. Takaan ettet pety. Ongelmaksi tosin sen jälkeen muodostuu se, ettei marketin broisku enää sen jälkeen putoa.