Blogi: WilleRydmanLöytyi 3 merkintää joulukuulta 2010. 22.12.2010 14:39 Ihmiskunta on viettänyt jonkinlaista juhlaa joulun tienoilla todennäköisesti maanviljelyksen keksimisestä asti. Siirtyminen keräilijä- ja metsästäjäelämästä kohti aloilleen asettunutta ja tiettyyn maa-alaan sidottua viljelijäyhteiskuntaa korosti vuodenaikojen vaihtumisen merkitystä. Juhlan järjestämistä niinä ajankohtina, kun päivä alkaa pidentyä tai lyhentyä, voitaneen pitää yleismaailmallisena ilmiönä, sillä huomattavan monet muinaiset kansat ovat vastaavina ajankohtina toisistaan riippumatta tavanneet juhlia näitä taivaankappaleiden kulkuun liittyviä tärkeitä päiviä.
Se joulu, jonka me tunnemme, on kulkenut läpi pitkän kulttuurisen evoluution. Joulun tapaisia juhlia vietettiin eri puolilla Eurooppaa jo ennen Kristuksen syntymää, mutta kristinuskon myötä juhlan keskeisimmäksi sisällöksi on muodostunut juuri Vapahtajan syntymän juhlistaminen. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt sitä, että kristillisen tradition rinnalla on elänyt myös muita perinteitä, joilla ei ole varsinaista yhteyttä kristilliseen joulusanomaan, kuten esimerkiksi pakanallisista ajoista muistuttavat tonttu- ja joulukuusiperinteet. Puhumattakaan joulupukin hahmosta, johon on vuosituhansien kuluessa sulautunut valtava määrä erilaista kulttuurista muistitietoa alkaen Pyhästä Nikolauksesta, pakanallisista pukkirituaaleista ja alueittain vaihdellen myös monesta muusta eri perinteestä.
Mikä näiden perinteiden merkitys on? Vastaus on sama kuin aina muutoinkin silloin, kun "merkitystä" kysytään: ihmisyksilö itse tulkitsee merkityksen kokemuksilleen ja tavoilleen. Yhdet merkityksenannot voivat toki olla perustellumpia kuin toiset, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että merkityksen kokeminen on aina subjektiivista, ja siten yksilöittäin vaihtelevaa.
Sitäkin surullisempaa on, kun kulttuurinen kehitys länsimaissa on vienyt yhä enemmän merkityksestä riisuvaan suuntaan. Yhdysvalloissa on alettu välttää hyvän joulun toivottamista, koska suurimmalle osalle joulun merkitys on ennen muuta kristillinen - ja ei-kristillisen väestön pelätään tästä uskonnollisesta viittaussuhteesta loukkaantuvan. Joulun monivivahteiset merkitystasot on siksi pyritty höyläämään pois neutraaleissa ja mitäänsanomattomissa "Season's Greetings" -tervehdyksissä.
Sama kehitys on edennyt myös Eurooppaan. Suomessakin keskustellaan siitä, voidaanko koulujen joulujuhlissa esittää kristillisiä virsiä tai seimikuvaelmia, koska ne saattavat loukata toisuskoisten - tai uskonnottomien - vakaumusta tai tunteita. Kristillisiksi tulkitaan usein myös joulupukki- ja tonttuperinteet, vaikka niitä niiden pakanallisen taustan vuoksi ehkä hieman harvemmin kyseenalaistetaan. Sinänsä mielenkiintoinen ja merkillepantava seikka on se, että tässä keskustelussa useammin ja kiihkeämpiä puheenvuoroja käyttävät kotimaiset uskonnottomat kuin konsanaan maahanmuuttajat, joita tässä kulttuurikeskustelussa useimmiten käytetään lähinnä passiivisena keppihevosena.
Koulujen joulu- ja kevätjuhlissa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta kuin juhlissa ylipäätäänkin. Juhlistamme jotain tiettyä hetkeä, joka aloittaa tai päättää jotakin. Yleensä tällaisiin juhliin liittyy perinteitä, joiden mukaan niitä on vietetty hyvinkin pitkän ajan. Nuo perinteet ovat useimmiten tiettyihin paikkoihin ja tapoihin sidottuja. Niiden säännönmukaisuus on useimmille ihmisille merkityksellinen ja tärkeä asia, jolla yksilöt sitovat itsensä osaksi pidempiaikaista kulttuurista perinnettä ja sukupolvien ketjua.
Suomalaisiin jouluperinteisiin ja niihin liittyviin juhliin on perinteisesti sisältynyt niin virsiä, seimikuvaelmia kuin tonttuleikkejä ja joulupukin vierailujakin. Kukin on kokenut varmasti noiden perinteiden merkityksen omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta se ei ole vähentänyt itse perinteen merkitystä. Mikäli kuitenkin katkaisemme kulttuurisen perinteen vain sen vuoksi, että pelkäämme toisten loukkaantuvan joistakin perinteille annetuista merkityksistä, syyllistymme kulttuurivandalismiin.
Erikoinen on myös taajaan kuultu vaatimus siitä, että nimenomaisesti uskontoon viittaavat symbolit tulisi kitkeä kaikille tarkoitetuista tilaisuuksista. Tämä on erikoinen vaatimus, jonka johdonmukainen noudattaminen johtaisi mahdottomuuksiin. Koko länsimainen kulttuurimme on kristinuskoon nojaavan perinteen läpitunkema, alkaen vaikkapa seitsenpäiväisestä viikosta, arkkitehtuurista, musiikista, kirjallisuudesta... mikäli kaikki uskonnolliseksi tulkittava tulisi karsia julkisista yhteyksistä pois, ei länsimaisesta kulttuurista jäisi enää paljon jäljelle. Tuskin edes ristinmuotoista Suomen lippua.
Moni on myös perustellut uskonnollisten elementtien karsimista koulujen joulujuhlista pois sillä, ettei lapsiin tulisi kohdistaa "uskonnollista indoktrinaatiota". Etteivät lapset hairahtuisi uskomaan, että joulun kertomukset olisivatkin tosia. Samaiset henkilöt harvemmin kantavat huolta siitä, että myös joulupukkiperinteet saattavat johdattaa lapset uskomaan joulupukkiin. Tässä tuleekin hyvin esille, että yleensä näiden asenteiden taustalta paljastuu yleinen uskonnonvastaisuus (tai lähinnä kristinuskonvastaisuus) enemmän kuin mikään muu.
Itse olen sitä mieltä, että sivistynyt ja menneisyyteensä kypsän suhteen saavuttanut yhteisö osaa pitää omista perinteistään kiinni. Sivistynyt vieras kunnioittaa niitä myös. Mitä tulee perinteille annettuihin merkityksiin, ne muodostuvat kunkin yksilön omassa mielessä. Tuskin joululla on kaikille suomalaisillekaan uskonnollista merkitystä, mutta sen viettämisellä ja siihen liittyvillä perinteillä silti useimmille on. Mikäli joku lapsi tai hänen vanhempansa kokevat, että koulun juhlissa esiintyvillä uskonnollisilla viittauksilla loukataan heidän uskonnollista vakaumustaan, tulee tällaisella henkilöllä tietenkin olla oikeus jäädä juhlasta pois. Mutta pelkästään se, että tällainen henkilö saattaa olla olemassa, ei saa olla peruste sille, että katkaisemme tai karsimme merkityksistä omat perinteemme.Tagit: joulu joulujuhla perinteet sivistys
13.12.2010 10:39 Viime viikolla joukko opiskelijajärjestöjä ja poliittisia nuorisojärjestöjä osoitti Eduskuntatalon edessä mieltään hallituksen lakiesitystä vastaan, joka mahdollistaa toimeentulotuen alentamisen sellaiselta 18-25-vuotiaalta henkilöltä, joka keskeyttää opintonsa tai kieltäytyy tarjotusta koulutuksesta. Kokoomuksen Nuorten Liitto oli ainut poliittinen nuorisojärjestö, joka ei osallistunut tähän lakiesitystä vastustaneeseen karnevaaliin.
Minusta hallituksen lakiesitys toimeentulotuen alentamismahdollisuudesta on monestakin syystä vastuullinen ja hyvä. Se on sitä ensinnäkin taloudellisista syistä. Tilanteessa, jossa valtio velkaantuu ennennäkemättömän nopeaa vauhtia, on vastuullisten poliitikoiden kyettävä hillitsemään menokuria ja löytämään säästökohteita. Julkisen talouden rahoitusvaje on niin suuri, että säästöjä on tehtävä kaikilla sektoreilla. Tällaisina taloudellisesti vaikeina aikoina jokainen rehellinen poliitikko myöntää tämän ja toimii sen mukaisesti.
Taloudellisen vastuullisuuden ohella hallituksen esitys on vastuullinen myös kannustavuuden kannalta. Kun toimeentulotuen alentaminen tehdään mahdolliseksi sellaisissa tapauksissa, joissa nuori keskeyttää koulutuksen tai kieltäytyy tarjotusta koulutuksesta, nousee kynnys keskeyttämisiin ja kieltäytymisiin. Näin varmistetaan, ettei yhteiskunnan verovaroin kustantama koulutus mene hukkaan keskeyttämisten vuoksi.
Tämän lisäksi hallituksen esitys on vastuullinen myös sosiaalisesti. Päinvastoin kuin muut poliittiset nuorisojärjestöt viimeviikkoisessa meuhkaamisessaan pyrkivät väittämään, tällä uudistuksella nimenomaisesti torjutaan nuorten syrjäytymistä. Syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle on erityisen tärkeää, ettei hän tipahda kelkasta esimerkiksi juuri koulutuksen suhteen. Kaikkein tuhoisinta on, jos koulutuksen keskeyttäminen ja toimeentulotuen varaan heittäytyminen osoittautuu taloudellisesti kannattavaksi vaihtoehdoksi. Tällä uudistuksella tällaista syrjäytymiskehitystä voidaan tehokkaasti torjua.
On myös huomattava, että toimeentulotuen alentaminen tapahtuu tässäkin uudistuksessa vain, mikäli nuori todella keskeyttää opintonsa tai kieltäytyy tarjotusta koulutuksesta. Toimeentulotuki ei alene, mikäli nuori ottaa vastaan tarjotun koulutuksen tai minkä tahansa muun sellaisen tukitoimenpiteen, joka on täyden toimeentulotuen myöntämisen edellytyksenä.
Ne, jotka viime viikolla osoittivat mieltään tätä uudistusta vastaan, eivät ilmeisesti olleet oivaltaneet, että tällä uudistuksella nimenomaan parannetaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten pysymistä elämän syrjässä kiinni. Mielenosoittajilta oli todennäköisesti jäänyt huomaamatta sekin, että hallituksen esityksessä nimenomaisesti mainittiin, että mikäli keskeytykseen tai tarjotusta koulutuksesta kieltäytymiseen on olemassa perusteltu syy, ei toimeentulotukea alenneta.
Mutta tämä uudistus ja siitä virinnyt keskustelu onkin jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri kiusaus useimmilla poliittisilla toimijoilla on kalastella helppoja irtopisteitä vastustamalla kaikkia sellaisia uudistuksia, joissa puhutaan menoleikkauksista. Tässä tapauksessa se tehtiin nuorten ja syrjäytymisvaarassa olevien kustannuksella.
Minun mielestäni on ilman muuta hyvä, että toimeentulotuesta tehdään nykyistä vastikkeellisempaa. Tämän uudistuksen myötä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret eivät enää yhtä helposti kuin nykyisin pääse keskeyttämään opintojaan ja siten heikentämään mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmässä elämässään. Kokoomuslaista peruspalveluministeri Paula Risikkoa on tässä kiittäminen sekä rohkeudesta että vastuullisuudesta - samaa ei valitettavasti saata sanoa useimmista poliittisista nuorisojärjestöistä.Tagit: koulutus leikkauslista talous toimeentulo
8.12.2010 20:59 Joukko maahanmuuttajataustaisia henkilöitä kävi tiistaina sisäasiainministeriössä luovuttamassa adressin, jonka tarkoituksena on vastustaa Siirtolaisparlamentti -nimellä perustettua hanketta. Aiheesta kertoo esimerkiksi Kymen Sanomat 7.12.2010. Siirtolaisparlamentti on viime kesänä perustettu, toistaiseksi yhdistysmuotoisena toimiva järjestö, jonka puuhahenkilöinä ovat julkisuudessa hääränneet esimerkiksi Helsinki Times -lehden päätoimittaja Alexis Kouros ja kirjailija Umayya Abu-Hanna.
Olen alusta asti suhtautunut ajatukseen "siirtolaisparlamentista" kielteisesti. Luonnollisestikaan en vastusta yhdistystoimintaa enkä vapaata järjestäytymistä erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseksi. Siirtolaisparlamentti on kuitenkin ajatuksena ja tavoitteidensakin puolesta sellainen projekti, joka ei edistä mitään sellaista, mistä olisi hyötyä Suomelle sen paremmin kuin Suomessa asuville maahanmuuttajillekaan. Ehkä lukuun ottamatta niitä muutamaa aktivistia, jotka näkevät tässä tilaisuuden saada itselleen verovaroin ylläpidetyn suojatyöpaikan.
Ensinnäkin huomio kiinnittyy sanaan "siirtolainen". Hankkeessa mukana ollut kirjailija Abu-Hanna kertoi taannoin Huomenta Suomi -ohjelman haastattelussa haluavansa lanseerata laajempaan käyttöön nimenomaan sanaa "siirtolainen", koska hänen käsityksensä mukaan "siirtolainen rakentaa yhteiskuntaa, mutta maahanmuuttaja siivoaa Alepaa". Tämä Abu-Hannan käsitys on masentava. Alepan siivooja tekee kunniallista, rehellistä ja raskasta työtä sen sijaan, että odottaisi yhteiskunnan kustantavan ilmaisen elämisen tai mukavan puuhahankkeen. Erilaisissa valtion maksamissa projekteissa työskentelevät "asiantuntijat" saisivat olla kiitollisia Alepan siivoojille, koska juurikin Alepan siivoojat ja muut yksityisellä sektorilla työskentelevät maksavat verovaroillaan heidän palkkansa.
Toinen kritiikkiä osakseen ansaitseva seikka on se, että "siirtolaisparlamentti" tekee juuri sen, mikä kaikessa sivistyneessä maahanmuuttokeskustelussa on jo ajat sitten hylätty: niputtaa maahanmuuttajat yhdeksi monoliittiseksi ryhmäksi ja nostaa tämän ryhmän muusta kansasta irralliseksi osaksi. "Siirtolaisia", "maahanmuuttajia", miksi tahansa heitä halutaan kutsua, yhdistää ainoastaan se, että heidän juurensa ovat muualla kuin Suomessa. Minusta se on aivan liian pieni yhteinen nimittäjä, ja ilahduttavasti myös aikamoinen joukko maahanmuuttajia on tästä asiasta samaa mieltä.
Kolmannekseen luotaan työntävät tämän "parlamentin" tavoitteet ja suunnitellut toimintatavat. Kesäkuussa uutiset kertoivat: "Tarkoituksena on saada siirtolaisten ääni kuuluviin. Äänioikeutettuja olisivat sellaiset siirtolaiset, jotka aikovat asua Suomessa vähintään kaksi vuotta. Parlamentti voisi neuvoa viranomaisia ja lainsäätäjiä sekä tehdä aloitteita. Rahoitusta hankkeella ei vielä ole, mutta ensimmäinen vaali halutaan järjestää seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä. Ajatuksena on saada osa rahoituksesta siirtolaisilta itseltään ja osa ehkä valtiolta tai EU:lta."
Mitään tällaista ulkopuolista tahoa ei todellakaan pidä perustaa ainakaan siinä tarkoituksessa, että se "neuvoisi" viranomaisia, lainsäätäjistä nyt puhumattakaan. Suomessa on nykyisinkin valtionhallinto ja kolmas sektori tupaten täynnä monenlaista ja monen tasoista asiantuntemusta kaikesta mahdollisesta, maahanmuuttaja-asiat mukaan lukien, ja viranomaiset sekä eduskunta hyödyntävät koko tätä skaalaa kaikessa toiminnassaan jo nyt erittäin laajasti, ehkä jopa liikaa. Ei voida uskottavasti perustella, että juuri maahanmuuttaja-asioissa olisi jotain niin merkittävää informaatiokatvetta, että sen paikkaaminen vaatisi jonkinlaisen "siirtolaisparlamentin" perustamista.
Etenkään valtion tai EU:n rahaa ei pidä kohdentaa tällaiseen toimintaan. Erillisen "siirtolaisparlamentin" perustaminen toimisi kaikkia järkeviä integraatio- ja kotoutumistavoitteita vastaan. Ehdotetun kaltainen "parlamentti" olisi vahingollinen sekä maahanmuuttajien itsensä että suomalaisen yhteiskunnan etujen näkökulmasta.
Mitä tulee maahanmuuttajien osallistumiseen yhteiskunnalliseen toimintaan ja heidän äänensä kuulumiseen, on tuohon kaikkeen jo nyt olemassa erinomaiset edellytykset. Suomessa, samoin kuin länsimaisissa demokratioissa yleensäkin, vaikutetaan yhteiskunnallisiin kysymyksiin politiikan ja poliittisten puolueiden kautta. Nämä vaikutuskanavat ovat avoinna Suomessa maahanmuuttajillekin. Sitä vastoin en voi kannattaa "siirtolaisparlamentin" kaltaisia projekteja, joilla ehdoin tahdoin luodaan rakenteita, jotka tuottavat erillisyyttä ja lokeroitumista sekä ylläpitävät ulkopuolisuutta.Tagit: maahanmuutto puoluepolitiikka siirtolaisparlamentti
|
5 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta