Blogi: WilleRydmanLöytyi 2 merkintää tagilla demokratia. 17.3.2011 22:31 En kannata nykyisenkaltaista kehitysapua, jossa kehitysmaat tehdään riippuvaisiksi lännen avusta. Vastustan myös ajatusta humanitaarisesta maahanmuutosta, sillä kehitysmaiden ongelmat eivät ratkea siirtämällä niiden väestö länsimaihin. Kiintiöpakolaisjärjestelmää pidän moraalisestikin arveluttavana ratkaisuna, jolla voidaan korkeintaan ostaa hyvää omaatuntoa.
Tästä huolimatta en hyväksy sellaista ajatusta, että Suomen tai Euroopan tulisi suhtautua piittaamattomasti siihen, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Siksi pidän valitettavana sitä, että muutamat poliitikot ovat vaalien alla alkaneet vaatia Suomen vetäytymistä Afganistanista. Yleisin argumentti on se, että Suomi ei voi turvata rauhaa alueella, jolla rauhaa ei ole. Minusta se on huono argumentti.
Afganistanista ei tietenkään voi nopeasti kehittyä liberaalia ja korruptoitumatonta demokratiaa. Silti viimeisten kymmenen vuoden aikana on saatu paljon aikaan. Demokratia on nykyisin Afganistanissa korkeammalla tasolla kuin pohjoisissa naapureissaan Turkmenistanissa tai Uzbekistanissa, ja korkeammalla tasolla kuin koskaan aiemmin Afganistanin omassa historiassa. Köyhyys on vähentynyt ja naisten asema parantunut. Kehitys on ollut ripeämpää kuin monen Suomen rahallisesti tukeman kehitysmaan kohdalla.
Mikäli Afganistanista vetäydyttäisiin, olisi se ennen kaikkea terroristien, Al-Qaidan, talibanien ja radikaalien islamistien voitto. Afganistanin demokratia on edelleen hauras. Uusi hallinto ja afgaanien omat turvallisuusjoukot eivät ole riittävän vahvoja ja vakiintuneita ilman kansainvälisen yhteisön tukea - myös aseellista sellaista.
Kansainvälisten joukkojen lähteminen Afganistanista merkitsisi maan demokraattisten voimien jättämistä oman onnensa nojaan. Se olisi tyly viesti. Monet afgaanit ovat laittaneet henkensä peliin luottaessaan länsimaiden tukeen. Jos länsi pettää tämän luottamuksen ja vetäytyy omien miestappioiden pelästyttämänä, on turha toivoa, että paikallisten tukea länsijoukoille olisi saatavissa vastaisuudessakaan.
Lännen vetäytyminen antaisi talibaneille ja muille islamisteille vahvan propaganda-aseen: he ovat voittaneet. Teknisestä ylivoimastaan huolimatta lännen oli pakko vetäytyä talibanien uskonsodan voiman alta. Islamismin voittokulku näyttäisi pysäyttämättömältä. Afganistanin esimerkki leviäisi varmasti myös sen naapurimaihin, ensimmäisenä tietysti Pakistaniin.
Kysymys on pitkälti siitä, haluammeko torjua terrorismia ensisijaisesti länsimaissa vai terrorismin syntysijoilla. Ensin mainittu vaihtoehto tarkoittaa tiukkenevaa kontrollia, yksilönvapauksien rajoittamista ja turvallisuuskoneiston vallan lisäämistä lännessä. Jälkimmäinen taas tarkoittaa sitä, että olemme valmiita antamaan sotilaallista tukea demokraattisille voimille niissä maissa, joista on muodostunut terroristien koulutuspaikkoja. Minusta jälkimmäinen on parempi vaihtoehto.
Afganistanin sota käytiin aikoinaan terrorismin kitkemiseksi maasta. Syyskuun terrori-iskut vuonna 2001 herättivät maailman tajuamaan, ettei Afganistanin tilannetta voinut seurata sivusta. Silloinen talibanhallinto koulutti ja suojeli terroristeja, jotka olivat valmiita toimimaan länsimaita vastaan. Sodan ansiosta talibanien valta murrettiin ja kylvettiin siemenet uudelle, demokraattiselle Afganistanille.
Tuon työn tuloksia ei saa heittää hukkaan. Afgaanit ansaitsevat yhteiskunnan, jossa naiset voivat käydä koulua, jossa hallinto ei perustu primitiiviseen väkivaltaan ja jossa historiallisia muinaismuistoja ei räjäytellä ilmaan uskonnollisen fanatismin nimissä. Länsimaat puolestaan ansaitsevat elää ilman pelkoa lentokoneita kaappaavista ja pilvenpiirtäjiä tuhoavista terroristeista. On koko maailman etu - myös Suomen - että Afganistanin operaatio suoritetaan kunnialla loppuun. Muuten otamme vastuullemme sekä Afganistanin taantumisen takaisin sotaa edeltäneelle tasolleen että terrorismin uhkan kasvamisen länsimaissa.Tagit: afganistan demokratia kehitysapu
7.2.2011 16:07 Francis Fukuyama oli väärässä, kun hän kylmän sodan päätyttyä oletti, että demokraattinen, länsimainen yhteiskuntamalli olisi saavuttanut lopullisen voittonsa. Itse asiassa länsimaiset arvot saattavat olla jäämässä marginaali-ilmiöksi uudenlaisten, synkempien voimien vallatessa alaa maailmanpolitiikassa. Arabimaailman viime viikkojen kuohuntakaan ei välttämättä kerro demokratian voimistumisesta Lähi-idässä, vaikka levottomuudet kohdistuvatkin totalitaarisiin hallitsijoihin - mellakoissa aktiivisena osapuolena toimii islamisteja, joiden agendalla ei suinkaan ole läntisten arvojen edistäminen.
Euroopan vaikutusvalta kansainvälisessä politiikassa on vähentynyt yhtäjaksoisesti toistasataa vuotta. Suurimmaksi osaksi se on aivan omaa syytämme. Kaksi maailmansotaa kulutti Euroopan inhimillisiä ja aineellisia resursseja niin paljon, että maanosamme oli 1900-luvun puoliväliin mennessä ajautunut kahden Euroopan ulkopuolisen suurvallan jakamaksi, suursotien raunioittamaksi tantereeksi.
Berliinin muurin murtuminenkaan ei pysäyttänyt Euroopan vaarallisen taantuvaista kehitystä. Demokratia, markkinatalous ja Euroopan unioni laajenivat kyllä Itä-Eurooppaankin, mutta tosiasiassa Euroopan voima ja hyvinvointi perustuivat yhä enemmän kuplalle. Poliittinen kulttuuri, jossa valta ostettiin toinen toistaan kalliimmilla vaalilupauksilla, jatkui ja voimistui edelleen. Tämä hallitsemattomaan valtionvelkaan perustuva kupla on nyt puhkeamassa etenkin Etelä-Euroopassa.
Oli aika, jolloin eurooppalaiset olivat kehityksen kärjessä kaikilla mittareilla. Euroopan kansallisvaltiot olivat niin voimakkaita, että ne hallitsivat miltei koko maailmaa. Kaikki tekniset innovaatiot tehtiin Euroopassa. Eurooppa toimi talouskasvun veturina ja oli maailman sivistyksen ja koulutuksen suvereeni keskus.
Tällaisilla superlatiiveilla meitä ei enää hyvällä tahdollakaan voi kuvailla. Meistä on tullut laiskoja ja itseinhoisia. Emme hanki sen vertaa lapsia, että meillä riittäisi tarpeeksi tulevaisuuden työntekijöitä elättämään vanhenevaa väestöä. Odotamme julkisen vallan maksavan kaiken puolestamme, mutta emme ole valmiita tekemään juuri mitään jättimäisen julkisen sektorimme rahoittamiseksi. Velkaraha elättää.
Samaan aikaan muualla tapahtuu kauaskantoisia muutoksia. Kiina ohitti viime vuonna Japanin ja nousi maailman toisiksi suurimmaksi kansantaloudeksi. Vieläkin nopeampaa tahtia on kasvanut Kiinan kansainvälinen vaikutusvalta, mistä on syytä olla huolissaan. Vaikka Kiina onkin nykyisin miltei markkinatalousmaa, on se silti totalitaarisesti hallittu ja kansalaisoikeuksia polkeva yksipuoluediktatuuri - jonka suuryhtiöiden taustalla sitä paitsi usein häärii Kiinan valtio.
Kiinan kansainvälispoliittista vaikutusvaltaa ruokkii ennen muuta se, että läntiset demokratiat ovat yhä riippuvaisempia siitä. Kiina on rahoittanut pääosan Yhdysvaltain jättiveloista. Nykyisin se on lainoittamassa enenevässä määrin myös Euroopan ylivelkaantuneita valtioita. Samaan aikaan Kiina kasvattaa valtaansa Afrikassa ottamalla haltuun sen maaperän rikkauksia ja viljelyalueita.
Tämä kaikki vaikuttaa dramaattisesti myös maailmanpolitiikan tasapainoon. Mitä riippuvaisemmiksi länsivallat tulevat Kaukoidän nousevasta mahdista, sitä vähemmän niillä on voimaa puolustaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja muita länsimaisia arvoja kansainvälisillä kentillä. Kansainvälistä politiikkaa tehdään silloin aivan toisista lähtökohdista käsin ja toisilla pelisäännöillä kuin nykyisin.
Vapaus, demokratia ja läntiset arvot tarvitsevat puolustajansa. Jos me uskomme näihin arvoihimme, on meidän oltava valmiita tekemään myös töitä niiden puolesta. Ja meillä on oltava rohkeutta uudistua siten, että pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Sillä jos eivät länsimaat ole puolustamassa maailman demokratisoitumista ja ihmisoikeuksien vahvistumista, en oikein jaksa uskoa, että muutkaan maailman mahdit sitä tulisivat tekemään.Tagit: demokratia eurooppa kiina länsimaisuus valtionvelka
|
7 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta