Blogi: WilleRydmanLöytyi 5 merkintää tagilla länsimaisuus. 1.8.2011 15:28 Norjan pommi-iskun ja ampumajoukkomurhan toteuttanut Anders Behring Breivik ilmoitti manifestissaan, ettei eurooppalainen demokratia toimi. Hänelle vapaa yhteiskuntajärjestys ja länsimainen liberaali demokratia ovat ainoastaan kulttuurimarxismin oireita, joilta tulee hävittää pohja terrorilla ja uusien terrori-iskujen provosoimisella.
Demokratian, vapaan yhteiskuntajärjestyksen ja marxilaisuuden yhteydestä Breivik on tietysti aivan väärässä. Kommunismin isä Karl Marx halusi tuhota läntisen vapauden yhtä kiihkeästi kuin Breivik ja korvata sen työväenluokan diktatuurilla. Keinojen suhteenkin Marx oli samoilla linjoilla: tarvittiin väkivaltaista vallankumousta, ei lakiin perustuvaa demokraattista järjestystä.
Mutta tavoitteidensa toteuttamisen suhteen Breivik näyttäisi olevan onnistumassa kohtalaisen hyvin. Eurooppa on edelleen shokissa Norjan tapahtumien johdosta, mutta jo useiden päivien ajan Norjan tapahtumien varjolla on hyökätty monelta taholta yhteiskunnallisen vapauden kimppuun - juuri kuten Breivik toivoi. Vapauden puolustajat ovat olleet harvassa.
Ensiksi hyökättiin sanan-, mielipiteen- ja järjestäytymisvapauden kimppuun. Alettiin vaatia väärien mielipiteiden sensuroimista netistä, koska ne voivat kiihottaa hulluja tekemään hirmutekoja. Jopa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri vaati sananvapauden rajoittamista. Lisäksi vaadittiin väärää mieltä olevien poliittisten ryhmien järjestäytymisvapauteen puuttumista ja jopa tällaisten ryhmien "lopettamista". Tämän jälkeen alettiin vaatia jälleen kerran aselakien kiristämistä, kiinnittämättä huomiota siihen, että Norjan poikkeuksellisen tiukatkaan aselait eivät estäneet Breivikin hirmutekoa. Ja koska Breivikin pommi oli tehty lannoitteista, alettiin lopulta huutaa myös lannoitteiden myynnin rajoittamisen perään.
Siltä osin kuin Breivikin oli tarkoitus romuttaa vapaan yhteiskuntajärjestyksen perusteita, näyttäisi hän olevan pääsemässä tavoitteisiinsa.
Jotta yhteiskunta voisi olla avoin ja vapaa, se edellyttää yhteiskunnan jäseninä olevien yksilöiden välistä keskinäistä luottamusta. Luotamme siihen, että voimme yksilöinä vapaasti tehdä toistemme kanssa sopimuksia ja käydä kauppaa. Luotamme siihen, että riitatilanteessa lakiin perustuva yhteiskuntajärjestys turvaa oikeutemme. Luotamme siihen, etteivät vastaantulijat kadulla ole vihollisia, joita vastaan meidän täytyisi jatkuvasti puolustautua.
Tätä avoimen, vapaan yhteiskunnan edellytyksenä ja selkärankana olevaa luottamuksen tunnetta voidaan murtaa monella eri tavalla. Tämä on ollut myös yksi tärkeimmistä syistä, miksi olen suhtautunut kriittisesti liian nopeatahtiseen maahanmuuttoon ja ennen kaikkea monikulttuurisuuden asettamiseen yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi. Jos väki ei puhu samaa kieltä, noudata samoja sääntöjä ja koe kuuluvansa yhteen, horjuu myöskin keskinäinen luottamus, vapaan yhteiskunnan edellytys. Silloin eri etniskulttuuriset ryhmät kääntyvät herkästi sisäänpäin ja lakkaavat kommunikoimasta toisten ryhmien kanssa.
Mutta yhteiskunnan etniskulttuurinen hajoaminen on vain yksi tekijä muiden joukossa, joka voi murtaa keskinäisen luottamuksen tunnetta. Vielä nopeammin ja tehokkaammin sitä voidaan murtaa ääriryhmien verisen terrorin kautta. Tähän Breivik pyrki. Mikäli yksilöt todella alkavat suojautua toisiaan vastaan tekemällä yhä tiukempia rajoituksia omaan henkilökohtaiseen vapauteensa, sitä paremmin Breivik onnistui tavoitteessaan.
Olen itse useaan otteeseen saarnannut länsimaisten arvojen ja oikeusjärjestyksen paremmuutta muihin tunnettuihin oikeus- ja arvojärjestelmiin nähden. Olen edelleen prikulleen samaa mieltä. Länsimainen edustuksellinen demokratia, vapaa markkinatalous ja laajat yksilönvapaudet ovat edelleen paras yhteiskunnallinen järjestelmä, jonka ihmiskunta tuntee. Uskon sillä olevan myös universaalia arvoa.
Myös Breivik väitti taistelevansa länsimaisuuden puolesta. Tämä osoittaa, ettei Breivik ollut millään tavalla sisäistänyt länsimaisuuden sisältöä. Breivik kuvitteli maailman nyrkkeilykehäksi, jossa länsimaiden yhtenä kamppailun osapuolena tulee olla vetämässä vastapuolta lättyyn niin lujaa kuin vain ikinä osaavat. Jos vastapuoli taistelee terrori-iskuin, niin Breivikin mielestä niihin tuli vastata myös terrorilla.
Vaikuttaisi siltä, että Breivikille länsimaisuudella ei ollut mitään universalistista arvoa. Hänelle se oli vain heimoaate muiden joukossa, joka kutsui tappelemaan muita heimoja vastaan - ja ensisijaisesti oman heimon "pettureita" vastaan.
Aidot länsimaiset arvot - demokratia, ihmisoikeudet, yksilönvapaudet, vapaa markkinatalous, rationaalinen ajattelu, sivistys - eivät kuitenkaan ole heimoaatteita. Ne osoittavat paremmuutensa kaikkinaisiin väkivaltaisiin heimoaatteisiin nähden juuri siksi, että niillä on universalistista arvoa sekä moraalisesti että utilitaristisesti.
Länsimaisuuden puolesta ei voi taistella terrorin asein menettämättä koko länsimaisuuden ideaa ja sivistyksemme perustavimpia kulmakiviä. Jos pyrimme voittamaan itämaisen despotismin taistelemalla sitä vastaan läntisellä despotismilla, varmistamme vain sen, että despotismi todella voittaa vapauden. Mikään etniskulttuurinen ulkomuoto ei sitä oikeuta eikä pyhitä.
Breivik oli itse pahin vihollinen kaikelle sille, minkä puolesta hän väitti taistelevansa. Hänen ajatusmaailmansa on samanlaista alhaista jihadismia kuin Lähi-idän terroriliikkeetkin, eikä näennäisen länsimainen pintakuorrutus sitä muuksi muuta.
Nyt on tärkeintä se, että emme anna periksi vapauden vihollisille. Kun vapaan ja avoimen yhteiskunnan edellytys on luottamus, on luottamusta murentava terrori tehokkaimpia keinoja hyökätä myös itseään vapautta vastaan. Nyt jos koskaan on tärkeää, että emme anna periksi peloillemme. Emme saa sortua vaatimaan uusia kieltoja ja rajoituksia vapauteemme - päinvastoin, nyt tarvitaan yhteiskunnallisen vapauden rohkeaa puolustamista kaikenlaisia väkivaltaan tähtääviä ääriliikkeitä vastaan.Tagit: länsimaisuus terrorismi
7.2.2011 16:07 Francis Fukuyama oli väärässä, kun hän kylmän sodan päätyttyä oletti, että demokraattinen, länsimainen yhteiskuntamalli olisi saavuttanut lopullisen voittonsa. Itse asiassa länsimaiset arvot saattavat olla jäämässä marginaali-ilmiöksi uudenlaisten, synkempien voimien vallatessa alaa maailmanpolitiikassa. Arabimaailman viime viikkojen kuohuntakaan ei välttämättä kerro demokratian voimistumisesta Lähi-idässä, vaikka levottomuudet kohdistuvatkin totalitaarisiin hallitsijoihin - mellakoissa aktiivisena osapuolena toimii islamisteja, joiden agendalla ei suinkaan ole läntisten arvojen edistäminen.
Euroopan vaikutusvalta kansainvälisessä politiikassa on vähentynyt yhtäjaksoisesti toistasataa vuotta. Suurimmaksi osaksi se on aivan omaa syytämme. Kaksi maailmansotaa kulutti Euroopan inhimillisiä ja aineellisia resursseja niin paljon, että maanosamme oli 1900-luvun puoliväliin mennessä ajautunut kahden Euroopan ulkopuolisen suurvallan jakamaksi, suursotien raunioittamaksi tantereeksi.
Berliinin muurin murtuminenkaan ei pysäyttänyt Euroopan vaarallisen taantuvaista kehitystä. Demokratia, markkinatalous ja Euroopan unioni laajenivat kyllä Itä-Eurooppaankin, mutta tosiasiassa Euroopan voima ja hyvinvointi perustuivat yhä enemmän kuplalle. Poliittinen kulttuuri, jossa valta ostettiin toinen toistaan kalliimmilla vaalilupauksilla, jatkui ja voimistui edelleen. Tämä hallitsemattomaan valtionvelkaan perustuva kupla on nyt puhkeamassa etenkin Etelä-Euroopassa.
Oli aika, jolloin eurooppalaiset olivat kehityksen kärjessä kaikilla mittareilla. Euroopan kansallisvaltiot olivat niin voimakkaita, että ne hallitsivat miltei koko maailmaa. Kaikki tekniset innovaatiot tehtiin Euroopassa. Eurooppa toimi talouskasvun veturina ja oli maailman sivistyksen ja koulutuksen suvereeni keskus.
Tällaisilla superlatiiveilla meitä ei enää hyvällä tahdollakaan voi kuvailla. Meistä on tullut laiskoja ja itseinhoisia. Emme hanki sen vertaa lapsia, että meillä riittäisi tarpeeksi tulevaisuuden työntekijöitä elättämään vanhenevaa väestöä. Odotamme julkisen vallan maksavan kaiken puolestamme, mutta emme ole valmiita tekemään juuri mitään jättimäisen julkisen sektorimme rahoittamiseksi. Velkaraha elättää.
Samaan aikaan muualla tapahtuu kauaskantoisia muutoksia. Kiina ohitti viime vuonna Japanin ja nousi maailman toisiksi suurimmaksi kansantaloudeksi. Vieläkin nopeampaa tahtia on kasvanut Kiinan kansainvälinen vaikutusvalta, mistä on syytä olla huolissaan. Vaikka Kiina onkin nykyisin miltei markkinatalousmaa, on se silti totalitaarisesti hallittu ja kansalaisoikeuksia polkeva yksipuoluediktatuuri - jonka suuryhtiöiden taustalla sitä paitsi usein häärii Kiinan valtio.
Kiinan kansainvälispoliittista vaikutusvaltaa ruokkii ennen muuta se, että läntiset demokratiat ovat yhä riippuvaisempia siitä. Kiina on rahoittanut pääosan Yhdysvaltain jättiveloista. Nykyisin se on lainoittamassa enenevässä määrin myös Euroopan ylivelkaantuneita valtioita. Samaan aikaan Kiina kasvattaa valtaansa Afrikassa ottamalla haltuun sen maaperän rikkauksia ja viljelyalueita.
Tämä kaikki vaikuttaa dramaattisesti myös maailmanpolitiikan tasapainoon. Mitä riippuvaisemmiksi länsivallat tulevat Kaukoidän nousevasta mahdista, sitä vähemmän niillä on voimaa puolustaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja muita länsimaisia arvoja kansainvälisillä kentillä. Kansainvälistä politiikkaa tehdään silloin aivan toisista lähtökohdista käsin ja toisilla pelisäännöillä kuin nykyisin.
Vapaus, demokratia ja läntiset arvot tarvitsevat puolustajansa. Jos me uskomme näihin arvoihimme, on meidän oltava valmiita tekemään myös töitä niiden puolesta. Ja meillä on oltava rohkeutta uudistua siten, että pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Sillä jos eivät länsimaat ole puolustamassa maailman demokratisoitumista ja ihmisoikeuksien vahvistumista, en oikein jaksa uskoa, että muutkaan maailman mahdit sitä tulisivat tekemään.Tagit: demokratia eurooppa kiina länsimaisuus valtionvelka
26.11.2010 10:40 Tässä tekstissä jatkan jo aiemmassa blogitekstissäni aloitettua Kokoomuksen Nuorten Liiton 77. liittokokouksen tapahtumien ja poliittisten päätösten analysointia. Kouvolassa 12.-14.11.2010 järjestetyssä liittokokouksessa kokoomusnuoret uudisti muun muassa periaateohjelmansa. Tässä tekstissä syvennyn nimenomaisesti tuon asiakirjan käsittelyyn.
Periaateohjelma on Kokoomuksen Nuorten Liiton poliittisten ohjelmien hierarkiassa ylimpänä. Se määrittää kokoomusnuorten yhteiskuntafilosofian ja ne arvot, joihin kokoomusnuorten kaikkien muiden poliittisten kantojen ja ohjelmien tulee perustua. Periaateohjelmaa uudistetaan vain 3-5 vuoden välein, eli se on asiakirjana luonteeltaan tavallista tavoiteohjelmaa pysyväisluontoisempi. Kokoomusnuorten edellinen periaateohjelma oli vuodelta 2005.
Kun kokoomusnuoret tänä vuonna minun johdollani lähti uudistamaan tuota tärkeintä poliittista asiakirjaansa, ei uudistustyötä tehty vanhaa periaateohjelmaa päivittämällä, vaan kirjoittamalla periaateohjelma kokonaan uusiksi. Siitä tuli kaksiosainen asiakirja, jonka ensimmäisessä osassa käsitellään kokoomusnuorten yhteiskuntafilosofia ja toisessa osassa listataan sen arvot.
Periaateohjelman ensimmäinen, yhteiskuntafilosofiaa käsittelevä osa on otsikon Yksilö ja yhteiskunta alla. Tuo luku jakautuu vielä erikseen kolmen alaotsikon alle, joista ensimmäisessä määritellään kokoomusnuorten näkemys yksilön ja yhteiskunnan suhteesta, toisessa määritellään yleinen yhteiskuntaetiikka ja kolmannessa alleviivataan sitoutumista läntisiin arvoihin.
Yksilön ja yhteiskunnan suhdetta määritellessään kokoomusnuoret asettuu selvästi klassisen liberalismin kannalle. Ja korostan, että nimenomaan klassisen liberalismin kannalle, erotuksena kaikenlaisesta vasemmistolaisesta hutusta, jota myöhemmin on liberalismiksi nimitelty. Kokoomusnuorten mielestä "Yhteiskunnan tehtävä ei ole päättää, millaista elämää kunkin yksilön tulisi elää. Sen sijaan yhteiskunnan tehtävä on luoda edellytykset sille, että kukin yksilö voi tavoitella omanlaistaan hyvää elämää. (--) Yhteiskunnan ei tule pyrkiä tasaamaan niinkään varallisuutta kuin menestymisen edellytyksiä. Todellista tasa-arvoa ei ole aineellinen tasa-arvo vaan mahdollisuuksien tasa-arvo. (--) Yhteiskunnan ei tule rajoittaa yksilön vapautta enempää kuin mitä on välttämätöntä toisten yksilöiden vapauden turvaamiseksi."
Määritellessään uudessa periaateohjelmassaan yhteiskuntaetiikkansa, päätyy kokoomusnuoret selvästi utilitaristisen yhteiskuntaetiikan kannalle: yhteiskunnallisten toimien moraalista arvoa tulee arvioida sen mukaan, missä määrin ne palvelevat yhteiskunnan etua kokonaisuutena. Tämä määritellään ohjelmassa seuraavasti: "Moraalisesti kestävää ja oikeudenmukaista yhteiskuntapolitiikkaa on yhteiskunnan kokonaisedun asettaminen yksittäisten eturyhmäintressien edelle. (--) Päätöksentekijöiltä tulee edellyttää kykyä tehdä yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia päätöksiä silloinkin, kun ne ovat epäsuosittuja. Poliittista suosiota ei tule tavoitella lupailemalla vastuuttomasti kaikkea hyvää kaikille."
Tarkkaavainen lukija saattaa aistia tässä ristiriitaa. Jos kokoomusnuoret kerran on periaateohjelmassaan asettunut klassisen liberalismin kannalle mitä tulee yksilön ja yhteiskunnan suhteeseen, kuinka yhteiskuntaetiikka silti voidaan määritellä utilitarististen periaatteiden mukaan - siis yhteisön eikä yksilön kautta? Tosiasiassa tämä ristiriita on kuitenkin vain näennäinen. Historia on nimittäin kokoomusnuorten näkemyksen mukaan yksiselitteisesti osoittanut, että nimenomaisesti mahdollisimman laaja yksilönvapaus on tuottanut myös yhteiskunnan kokonaisedun kannalta parhaat tulokset.
Lisäksi yhteiskuntafilosofiaansa määritellessään kokoomusnuoret ilmoittaa sitoutuvansa länsimaiseen sivistykseen ja oikeusjärjestykseen. Tämä on erittäin merkittävä kirjaus meidän aikakautenamme, jota leimaavat esimerkiksi monikulttuurisuuden nimissä esitetyt vaatimukset sharia-lain käyttöönotosta Euroopassa, kuten Iso-Britanniassa on jo tehty. Suomessa näitä vaatimuksia ovat esittäneet esimerkiksi imaami Khodr Chehab ja luottamuspulan vuoksi eroamaan joutunut Kyyjärven kunnanjohtaja Matti Muukkonen. Kokoomusnuoret torjuu tällaiset vaatimukset tiukasti periaateohjelmassaan sitoutumalla puolustamaan länsimaisia periaatteita.
Uuden periaateohjelmansa toisessa luvussa kokoomusnuoret listaa arvonsa, joihin se järjestönä politiikkansa perustaa. Nuo arvot ovat vapaus, vastuu ja välittäminen, sivistys, kannustavuus, mahdollisuuksien tasa-arvo ja isänmaallisuus. Se, miten nuo arvot uudessa periaateohjelmassa tarkalleen ottaen määritellään, veisi varsin paljon kirjoitustilaa, joten tyydyn tekemään vain muutamia asiasisällöltään mielenkiintoisia nostoja.
Sivistyksestä kokoomusnuorten arvona todetaan uudessa periaateohjelmassa seuraavaa: "Sivistys merkitsee kypsää ja kunnioittavaa suhdetta menneisyyden perintöön sekä avarakatseista ja avointa suhdetta tulevaisuuteen. Se merkitsee perinteen arvostavaa vaalimista ja kykyä ennakkoluulottomaan uudistamiseen." Olen erittäin ylpeä ja tyytyväinen, että saan johtaa poliittista nuorisojärjestöä, jolla on kirjattuna tärkeimpään poliittiseen asiakirjaansa näin kypsä ja tasapainoinen suhde menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Se kurkottaa tulevaisuuteen ja vaatii kykyä rohkeaan uudistamiseen, mutta ei silti torju menneisyyttäkään, vaan osaa arvostaa myös perinteitä. Tällaiseen kypsyyteen en tiedä kovin monen poliittisen nuorisojärjestön kykenevän.
Kannustavuudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta todetaan, että "Yhteiskunnan voidaan katsoa onnistuneen sitä paremmin, mitä vähemmän yksilöiden tarvitsee turvautua sen apuun ja tukeen. (--) (K)iintiöt tai tasausjärjestelmät eivät ole todellista tasa-arvoa. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki tulevat samaan aikaan maaliin vaan se, että kaikki lähtevät samalta viivalta." Kokoomusnuoret sanoutuu siis järjestönä irti esimerkiksi senkaltaisesta feminismistä, jossa sukupuolikiintiöt asetetaan pätevyysvaatimusten edelle.
Ja viimeisimpänä kokoomusnuorten arvona, muttei lainkaan vähäisimpänä, tulee isänmaallisuus. Siitä todetaan periaateohjelmassa seuraavaa: "Isänmaanrakkaus merkitsee vastuuta omasta elinympäristöstä ja toisista ihmisistä. Se merkitsee kansallisen perinteen kunnioittamista, vaalimista ja puolustamista. Se merkitsee myös yksilön halua kantaa oma kortensa kekoon isänmaan vapauden ja turvallisuuden takaamisessa. (--) Suomi on osa länsimaista perhettä ja sen tulee puolustaa läntisiä arvojaan silloin, kun ne ovat uhattuina."
Siinä, mitä kokoomusnuorten uudessa periaateohjelmassa todetaan isänmaallisuudesta, kiteytyy vapauden kanssa aina käsi kädessä kulkeva ja vaadittava vastuu. Samalla, kun vaadimme mahdollisimman vapaata ja yksilönvapaudet tunnustavaa yhteiskuntaa, luemme arvoihimme myös isänmaallisuuden kautta määrittyvän vastuullisuuden. Toteamme, että vapaus tarvitsee myös puolustajansa, eikä tuota puolustusta voida järjestää ilman vapaiden yksilöiden yhteisvastuullisuutta. Juuri tästä on isänmaallisuudessa pohjimmiltaan kyse.
Kokoomusnuorten uuden periaateohjelman määrittelemän yhteiskuntafilosofian ja arvojen takana on ilo seistä.Tagit: arvot isänmaallisuus kokoomusnuoret länsimaisuus
23.11.2010 10:15 Kokoomuksen Nuorten Liiton 77. liittokokous Kouvolassa 12.-14.11.2010 oli monellakin tapaa historiallinen tapahtuma. Kokouksen tapahtumista ja päätöksistä sekä niiden analysoinnista riittää niin paljon kerrottavaa, että teen sen kolmessa erillisessä blogitekstissä. Tässä ensimmäisessä osassa kerron kokouksen yleisistä arvolinjauksista, toisessa syvennyn uuteen periaateohjelmaan ja kolmannessa uudistettuun tavoiteohjelmaan.
Ensinnäkin kokoomusnuorten liittokokouksessa uudistettiin liiton sääntöjä ennenkuulumattoman rohkealla tavalla, kun kokoomusnuoret ensimmäisenä poliittisena nuorisojärjestönä Suomessa päätti ottaa käyttöön suoran jäsenäänestyksen liiton puheenjohtajaa valittaessa. Myös kokouksen avajaisjuhlat järjestettiin laajamuotoisempina kuin koskaan aiemmin. Perinteisen puhallinorkesterin asemesta tilaisuudessa soitti Tampereen Akateeminen Sinfoniaorkesteri Kimmo Tullilan johdolla. Avajaistilaisuuden musiikki oli minun varta vasten tuota tilaisuutta varten säveltämääni.
Liittokokouksemme isänmaallisessa avajaistilaisuudessa, jossa puhujina olivat mm. valtioneuvos Riitta Uosukainen ja puolustusministeri Jyri Häkämies, suoritettiin myös tärkeä symbolinen teko: liittokokouksen yksimielisellä päätöksellä kutsuttiin kokoomusnuorten 1970-luvun aktiivitoimijat, nykyiset kansanedustajat Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi liiton kunniajäseniksi.
Se, että nykyiset kokoomusnuoret halusivat antaa Sasille ja Zyskowiczille tällaisen tunnustuksen, kuvastaa hyvin uutta aikakautta Kokoomuksen Nuorten Liiton historiassa. Omana aikanaan Zyskowicz ja Sasi edustivat kokoomusnuorten sisäistä oppositiota, jonka työlle ei liitossa juuri tunnustusta annettu. Sasi ja Zyskowicz kritisoivat tuolloin jyrkästi sitä, että jopa oikeistopuolue kokoomus ja etenkin sen nuorisojärjestö myötäilivät ajan virtauksia ja pyrkivät miellyttämään Neuvostoliittoa ja muuttamaan politiikkaansa vasemmistolaisemmaksi.
Omana aikanaan Zyskowicz ja Sasi saivat neuvostokriittisyydestään johtuen ulkopoliittisesti epäluotettavan leiman, mutta kylmän sodan ehdottomina moraalisina voittajina he selvisivät. Se, että kokoomusnuoret päätti nyt kutsua heidät kunniajäsenikseen, oli tunnustus heidän rohkeudestaan noina vaikeina aikoina - mutta samalla myös muistutus kaikille nykyajan poliitikoille siitä, että samanlaista rohkeutta tarvitaan tänäkin päivänä oikeistoaatteen ja vapauden puolustamiseksi. Henkisiä Tehtaankadun-kävijöitä riittää yhä, vaikka Neuvostoliitto onkin hajonnut ja poliittiset kiistakysymykset vaihtuneet toisiksi.
Mutta ennen muuta kokoomusnuorten 77. liittokokous oli historiallinen sen poliittisen annin puolesta. Selvin ääntenenemmistöin jäsenkenttää edustaneet liittokokousedustajat antoivat tunnustuksensa ja tukensa sille poliittiselle linjalle, jota kokoomusnuorissa on viimeisen vuoden ajan harjoitettu. Tämä näkyi kokouksen hyväksymissä poliittisissa ohjelmapapereissa, joissa kokoomusnuoret päivittivät esimerkiksi virallisia maahanmuutto- ja talouspoliittisia kantojaan selvästi aiempaa tiukempaan suuntaan. Ilmapiirin muutos näiden suhteen on ollut selvä jo pidemmän aikaa, mutta nyt tiukentunut linja saatiin ensimmäistä kertaa kirjatuksi myös virallisiin ohjelmapapereihin.
Vielä merkittävämpää oli se, että kokoomusnuoret uudisti tässä historiallisessa kokouksessaan totaalisesti myös periaateohjelmansa. Periaateohjelma on Kokoomuksen Nuorten Liiton poliittisten ohjelmien hierarkiassa ylimpänä. Se määrittää kokoomusnuorten yhteiskuntafilosofian ja ne arvot, joihin kokoomusnuorten kaikkien muiden poliittisten kantojen ja ohjelmien tulee perustua. Periaateohjelmaa uudistetaan vain 3-5 vuoden välein, eli se on asiakirjana luonteeltaan tavallista tavoiteohjelmaa pysyväisluontoisempi. Kokoomusnuorten edellinen periaateohjelma oli vuodelta 2006.
Sisällöltään merkittävin muutos kokoomusnuorten uudessa periaateohjelmassa on se, että se asettuu yksiselitteisesti länsimaisten arvojen taakse. Se torjuu ehdottomasti kulttuurirelativismin eli käsityksen siitä, että kaikki kulttuurit ja yhteiskuntajärjestelmät olisivat pohjimmiltaan yhtä hyviä. Uudella periaateohjelmallaan kokoomusnuoret asemoi itsensä aikamme kulttuuri- ja yhteiskuntakeskusteluissa selvästi niiden poliittisten voimien joukkoon, jotka haluavat rakentaa ja edelleen kehittää länsimaista yhteiskuntamallia sen romuttamisen ja pirstaloimisen sijaan.
Sanatarkasti KNL:n uudessa periaateohjelmassa todetaan seuraavaa: "Kokoomusnuoret on järjestönä sitoutunut puolustamaan länsimaista sivistystä ja oikeusjärjestystä. Se haluaa omalla toiminnallaan olla vaalimassa, kehittämässä ja viemässä eteenpäin sitä tuhansien vuosien aikana kehittynyttä eurooppalaista yhteiskuntafilosofista perinnettä, jonka kulmakivenä on rationaalinen ajattelu ja sen mahdollistava sanan- ja mielipiteen vapaus sekä kyky uudistua.
Historialliset esimerkit osoittavat yhtäpitävästi ja aukottomasti, että eniten hyvää sekä aineellisessa että inhimillisessä mielessä on luonut länsimainen valtiojärjestys. Oikeusvaltioperiaatteeseen, edustukselliseen demokratiaan ja vapaaseen markkinatalouteen nojaava yhteiskuntamalli maksimoi sekä yhteiskunnallisen kokonaisedun että yksilöiden vapauden."
Olen erittäin iloinen ja onnellinen saadessani johtaa sellaista poliittista organisaatiota, joka uskaltaa sanoa tämän ääneen ja puolustaa sitä. Sinä päivänä, kun lakkaamme puolustamasta demokraattista, vapaaseen markkinatalouteen ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaa länsimaista kulttuuriamme, sinä päivänä me sen myös menetämme. Mikäli se kokoomusnuorista on kiinni, sellaista päivää ei koskaan tule.Tagit: arvot kokoomusnuoret länsimaisuus
5.7.2010 13:48 Viime aikoina on useaan otteeseen nostettu esille ajatus siitä, että oman uskonnon opetus korvattaisiin kouluissa yleisen uskontotiedon opetuksella. Valitettavaa omalta kannaltani on, että tätä mielestäni ilmeisen huonoa ajatusta on nostettu erityisen äänekkäästi esille juuri oman puolueeni sisällä. Onneksi tämä uudistusajatus ei sentään ole päätynyt perusopetuksen tuntijakotyöryhmän esityksiin.
Siirtymistä yleisen uskontotiedon opetukseen on perusteltu hyvin vaihtelevin argumentein. Yksi niistä on ollut oppilaiden yhä moninaisemmiksi käyneet uskonnolliset taustat. On aivan oikein todettu, että kunnille tulee kohtuuttomasti kustannuksia pienimpienkin uskonnollisten ryhmien huomioinnista opetuksessa. Nykyisellään kunnat ovat velvoitettuja järjestämään oppilaalle oman uskonnon opetusta, mikäli kunnan alueella on edes kolme kyseisen uskontunnustuksen edustajaa ja huoltajat oman uskonnon opetuksen järjestämistä haluavat.
Ei tarvita kuitenkaan kovin kummoista nokkeluutta todetakseen, ettei tällä argumentilla voida perustella etenkään evankelisluterilaisen uskonnon opetuksesta luopumista suomalaisissa kouluissa ja sen korvaamista yleisellä uskontotiedolla. Kyseinen opetus ei aiheuta kunnille taloudellisia vaikeuksia, koska sen opetusryhmät ovat suuria ja sille riittää runsaasti kysyntää koko maassa.
Huomattavan moni argumentoi ajatusta siirtymisestä yleisen uskontotiedon opetukseen myös tarpeella ymmärtää mahdollisimman laajasti erilaisia uskontoja. Samaan argumentaatioon liittyy usein myös ylipäätään kielteinen suhtautuminen siihen ajatukseen, että lapselle opetetaan jotain tiettyä uskontoa - näin siitä huolimatta, että tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta on Suomessa jo luovuttu, eikä uskonnonopetuksen sisältöä muutenkaan voi Suomessa kovin indoktrinoivaksi luonnehtia.
On ilman muuta selvää, ettei ketään pidä pakottaa opiskelemaan oman uskontunnustuksensa vastaista katsomusainetta. Tämän mahdollistaa jo nykyinenkin käytäntö, jossa uskontokuntiin kuulumattomille ja pienten uskontokuntien edustajille tarjotaan uskonnonopetuksen vaihtoehtona myös yleistä ja tunnustuksetonta elämänkatsomustietoa.
On silti vähintäänkin erikoista, jos tämä ei riitä, vaan myös enemmistöuskontunnustuksen edustajilta halutaan vaihteleviin argumentteihin vedoten riistää mahdollisuus oman uskontonsa opetukseen kouluissa - tuon oppiaineen, joka ei keillekään muille ole pakollinen. Vaikka yleensä välttelen arvailemasta toisten ihmisyksilöiden motiiveja, en taida olla aivan väärässä, jos veikkaan, että näiden vaatimusten taustalla on ihan puhdasta ja yleistä uskontokielteisyyttä - tai vähintäänkin kristinuskon vastaisuutta.
Sinänsä on aivan totta, että mahdollisimman laaja uskonnollinen tietämys ja sivistys on yksilölle eduksi. Vieraiden kulttuurien ymmärtäminen käy helpommaksi, mikäli hahmottaa niiden taustalla vaikuttavat uskomusjärjestelmät ja ritualistisen perinteen oikein. On myös sanottu, että mikäli tuntee vain yhden uskonnon, ei tunne niistä todellisuudessa yhtäkään. Väite ei taida olla aivan perusteeton.
Uskonnot ovat kuitenkin sisällöiltään erilaisia merkitysjärjestelmiä, joiden ymmärtämiseksi on keskeistä ymmärtää noiden merkitysjärjestelmien sisäinen, monella tapaa suljettu logiikka. Vaikka uskonnoilla on myös yhteneväisiä ja toisiaan muistuttavia käsitekategorioita, sellaisia kuten jumaluuden, pyhyyden, tuonpuoleisen jne. käsitekategoriat, ovat niiden merkityssisällöt kuitenkin kullekin uskonnolle erilaiset ja niiden sisäinen dynamiikka erilaista.
Ymmärtääkseen omaa elinympäristöään on erityisen tärkeää tuntea ne uskomusjärjestelmät, jotka ovat vaikuttaneet tuon elinympäristön muovautumiseen. Suomessa ja länsimaissa yleensäkin kristinuskon asema aivan arkipäiväistäkin kulttuuria muovanneena uskomusjärjestelmänä on kiistaton ja ylivoimainen. Puhutaan sitten vaikkapa rakennetusta ympäristöstä, taidehistoriasta, lukutaidon ja opiskelun korostamisesta tai vaikkapa seitsenpäiväisestä viikosta lepopäivineen, on kristinusko ollut aivan keskeinen eurooppalaisuuden muovaaja. Tämän vuoksi kristinuskon kertomus- ja rituaaliperinteen tunteminen on aivan sivuuttamaton avain eurooppalaisuuden ymmärtämiseen.
Merkitysjärjestelminä uskonnot ovat kielten kaltaisia. Samoin kuin kieliäkin, on yksilölle sitä avartavampaa ja hyödyllisempää, mitä useampia uskontoja hän tuntee. Mutta samoin kuin kieltenopetuksessakin, on vieraiden kielten oppimiselle edellytyksenä oman äidinkielen osaaminen - siis että hallitsee jo yhden merkitysjärjestelmän, johon peilata toisia merkitysjärjestelmiä niihin tutustuessaan. Enkä tässä "omalla" uskonnolla tarkoita sitä, että oppilas välttämättä itse tunnustaisi kaikkia kyseisen uskonnon opinkappaleita, vaan sitä, että hän tuntee sen merkitysjärjestelmän, jonka muovaamassa ympäristössä hän itse elää.Tagit: koulu koulutus kristinusko länsimaisuus uskonto
|
10 kommenttia 
Facebook
MySpace
Delicious
Tilaa syöte
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta