Blogi: WilleRydman

Löytyi 2 merkintää tagilla leikkaukset.

Kyllä poliitikko tietää, mikä sinulle on hyväksi

23.3.2012 11:45

Suomessa poliitikot tietävät veronmaksajia paremmin, mihin suomalaisten ansaitsemat rahat kannattaa käyttää. Näin voisi päätellä ainakin julkisen sektorin koosta ja kireästä verotuksestamme, jonka kiristäminen entisestään tuntuu olevan etenkin poliitikoille mieluisampaa puuhaa kuin julkisten menojen leikkaaminen.

Pohjoismaissa julkinen sektori eli valtio ja kunnat tekevät vähän kaikkea. Itse asiassa sellaisia aloja, joilla valtio ei Suomessa tavalla tai toisella hääräisi, on varsin vähän. Omistamiensa yritysten kautta valtio harjoittaa myös suoranaista liiketoimintaa, ja tietyt alat valtio on jopa monopolisoinut täysin itselleen.

Julkisen sektorin paisumisen historia on varsin lyhyt, mutta sen vaikutus tapaamme hahmottaa yhteiskuntaa on ollut valtaisa. Meistä on tullut "iloisia veronmaksajia", jotka ilmeisesti pidämme itseämme niin tyhminä ja ilkeinä, että vain antamalla päätösvallan omien rahojemme käytöstä poliitikoille voimme varmistaa hyvän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnallisen kehityksen.

Niin, paitsi että olemme tottuneet julkisen sektorin läsnäoloon liki kaikkialla elämässämme, olemme harhautuneet pitämään sitä jopa välttämättömyytenä. Kuuntelemalla poliitikkojen puheita "hyvinvointivaltiosta" ja kaikesta siihen liittyvästä ei tosiaan uskoisi, että maailmassa on ollut vaikkapa koulutusta, terveydenhuoltoa ja lähimmäisestä välittämistä jo kauan ennen, kuin valtio päätti ottaa niistä huolehtimisen omiksi tehtävikseen.

On kuitenkin muutamia sellaisia aloja, joita voidaan aidosti pitää välttämättöminä valtion ydintehtävinä. Näitä ovat etenkin armeija, oikeuslaitos ja poliisi. Nämä alat vaativat myös valtiollista monopoliasemaa toimiakseen tarkoituksensa mukaisesti. Ilman näiden mahdollistamaa kansallista itsemääräämisoikeutta ja lakiin perustuvaa yhteiskuntajärjestystä olisi tuskin kuviteltavissa mitään yhteiskunnallista vapauttakaan.

Jo aikaa sitten ovat valtion tehtävät kaikissa länsimaissa tulleet niin laajoiksi, ettei niitä voida pitää yllä muuten kuin massiivisella velanotolla. Osa valtioista on kulkenut loppuun velkaantumisenkin tien, kun vapailla lainamarkkinoilla kukaan ei enää usko, että nämä valtiollisen kulutusjuhlan ylläpitäjät koskaan pystyisivät velkojaan takaisin maksamaan.

Myös Suomessa on alettu tulla siihen pisteeseen, jossa säästötoimenpiteiden tekemistä ei voi enää pitkään lykätä uutta velkaa ottamalla. Mutta saatiinko kehysriihessä todella päätettyä säästöistä valtion menoihin? No eipä nyt oikeastaan. Veroja kyllä kiristettiin reippaasti ja vähän uusiakin veroja keksittiin, mutta suurin osa "menoleikkauksista" on ainoastaan pidättäytymistä menojen kasvattamisesta.

Mutta mikä hullunkurisinta, likipitäen ainoat konkreettiset säästötoimenpiteet kohdistuvat - juurikin valtion välttämättömiin ydintehtäviin, oikeuslaitokseen ja armeijaan. Erityisesti tulilinjalla on Puolustusvoimat, jonka säästöistä ja varuskuntien lakkauttamisista hallitus on päättänyt jo aiemmin.

Minusta Puolustusvoimien ei tule olla poikkeus sikäli, että se ainoana hallinnonalana koko valtiossa olisi välttämättömien taloudellisten sopeutustoimien ulkopuolella. Varuskuntaverkostoa sietääkin karsia ja Puolustusvoimien toimintaa tehostaa, kunhan itse puolustuskyvystä ei tingitä. Mutta minusta Puolustusvoimien ei tule olla poikkeus myöskään sikäli, että se likipitäen ainoana alana koko valtiossa joutuu tiukkojen sopeutustoimenpiteiden kohteeksi.

Valtion tehtävien paisumisessa onkin siis saavutettu uusi piste. Julkisen sektorin rönsyistä, jotka aikanaan kasvoivat välttämättömien valtiollisten ydintehtävien rinnalle, onkin lopulta muodostunut itsetarkoitus, jonka koskemattomuutta kaikilta leikkaustoimenpiteiltä suojellaan kuristamalla niitä ainoita aloja, joilla valtion on välttämättä oltava läsnä - aloja, jotka ylipäätään mahdollistavat koko valtion olemassaolon.

Tagit: leikkaukset maanpuolustus talous valtionvelka verotus

Kommentoi

Velkaantuminen pysäytettävä nyt eikä huomenna

5.4.2011 09:15

Suomi on velkaantunut ennätyksellistä tahtia viimeiset vuodet. Valtio on ottanut vuosina 2009-2011 joka vuosi keskimäärin 10 miljardia euroa uutta velkaa. Se on 20% valtion vuotuisista menoista. Parissa vuodessa valtio on ottanut euromääräisesti kaksi kertaa enemmän lainaa, kuin mitä se ehti maksamaan 1990-luvun alun laman veloista takaisin. Ja valtaosa edellisenkin laman veloista on edelleen maksamatta. Ei tarvita kummoista laskupäätä käsittämään, että tilanne on kestämätön.

Silti velkaantumisen aiheuttamia ongelmia vähätellään Suomessa edelleen. Tulevaisuudessa väistämättä odottavaa julkisen talouden tervehdyttämisurakkaa on pyritty lakaisemaan maton alle ja siirtämään tulevien vaalikausien huoleksi. Aivan tosissaan on väitetty, että tällaisesta romahduksesta selvittäisiin pelkällä talouskasvulla ja että mitään sopeuttamistarvetta ei olisikaan.

Poliitikkojen puheissa taloutta ollaan tasapainottamassa lähinnä julkisen talouden tuottavuutta lisäämällä, talouskasvua vauhdittamalla ja työuria pidentämällä. Mikäs siinä, hyviä ja välttämättömiä keinoja kaikki. Valitettavasti toistaiseksi niidenkään puitteissa ei ole suuria saavutettu. Mitään keinoja työurien pidentämiseksi ei tunnu olevan halua käyttää. Myöskään julkisen talouden tuottavuudesta ei ole tarvinnut olla huolissaan silloin, kun kyse on ollut valtionhallinnon toimintojen hajasijoittamisesta ympäri maata.

Vaikka talouskasvun väitetään poistavan menoleikkausten tarpeen - aikamoista talouskasvua se kyllä edellyttäisi - niin edes talouskasvun edellytyksiä ei olla oltu valmiita parantamaan. Talouskasvun vauhdittaminen on unohtunut aina, kun toisessa vaakakupissa on painanut jokin vihreällä värillä päällystetty poliittinen tavoite. Vasemmistopuolueet ja vihreät hekumoivat verotuksen kiristämisellä, vaikka lähes minkä tahansa veron kiristäminen tuhoaa talouskasvun edellytyksiä ja Suomi on jo nyt kokonaisveroasteeltaan Euroopan kärkiviisikossa.

Monet ovat myös väittäneet, että vielä on liian aikaista ryhtyä tasapainottamaan taloutta. Pääministerin mukaan "yhteiskuntaa voidaan uudistaa vasta vakauden palattua". Mitenköhän vakauteen sitten päästään, jos ei uudistamalla? Ja miten mitään voidaan uudistaa, jos kaikki oikeasti tehokkaiksi tiedetyt keinot on jo etukäteen rajattu pois tai sysätty vähintäänkin keinovalikoimien häntäpäähän? Entä milloin riittävä vakaus on saavutettu, jotta uudistamisen tielle olisi turvallista lähteä?

Toisten mielestä menojen karsiminen ei kelpaa talouden tasapainottamisen keinoksi, koska se keynesiläisten koulukirjaoppien mukaan olisi "taloutta supistavaa" toimintaa. Mieli tekisi kysyä, miksi sitten Kreikka ja Irlanti leikkaavat julkista taloutta - eikö niiden pitäisi saman logiikan nojalla päinvastoin pyrkiä paisuttamaan sitä? Pitääkö meidän ajaa oma taloutemme samaan jamaan kuin näillä valtioilla, ennen kuin välttämättömiin toimiin uskalletaan ryhtyä?

Luxemburgin pitkäaikainen pääministeri Jean-Claude Juncker on sattuvasti todennut poliitikoista, että "kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulla sen jälkeen uudelleen valituksi". Minusta tämä pitää Suomen kohdalla paikkansa kuitenkin vain osittain. Se on totta, että poliitikot meillä kuten muuallakin pelkäävät uudelleenvalintansa puolesta ja välttelevät siksi vaikeiden poliittisten päätösten tekemistä. Mutta siitä en ole vakuuttunut, ovatko kaikki johtavat poliitikkomme edes perillä siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Tagit: leikkaukset talous valtionvelka

5 kommenttia

Jaa: