Blogi: WilleRydmanLöytyi 3 merkintää tagilla verotus. 23.3.2012 11:45 Suomessa poliitikot tietävät veronmaksajia paremmin, mihin suomalaisten ansaitsemat rahat kannattaa käyttää. Näin voisi päätellä ainakin julkisen sektorin koosta ja kireästä verotuksestamme, jonka kiristäminen entisestään tuntuu olevan etenkin poliitikoille mieluisampaa puuhaa kuin julkisten menojen leikkaaminen.
Pohjoismaissa julkinen sektori eli valtio ja kunnat tekevät vähän kaikkea. Itse asiassa sellaisia aloja, joilla valtio ei Suomessa tavalla tai toisella hääräisi, on varsin vähän. Omistamiensa yritysten kautta valtio harjoittaa myös suoranaista liiketoimintaa, ja tietyt alat valtio on jopa monopolisoinut täysin itselleen.
Julkisen sektorin paisumisen historia on varsin lyhyt, mutta sen vaikutus tapaamme hahmottaa yhteiskuntaa on ollut valtaisa. Meistä on tullut "iloisia veronmaksajia", jotka ilmeisesti pidämme itseämme niin tyhminä ja ilkeinä, että vain antamalla päätösvallan omien rahojemme käytöstä poliitikoille voimme varmistaa hyvän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnallisen kehityksen.
Niin, paitsi että olemme tottuneet julkisen sektorin läsnäoloon liki kaikkialla elämässämme, olemme harhautuneet pitämään sitä jopa välttämättömyytenä. Kuuntelemalla poliitikkojen puheita "hyvinvointivaltiosta" ja kaikesta siihen liittyvästä ei tosiaan uskoisi, että maailmassa on ollut vaikkapa koulutusta, terveydenhuoltoa ja lähimmäisestä välittämistä jo kauan ennen, kuin valtio päätti ottaa niistä huolehtimisen omiksi tehtävikseen.
On kuitenkin muutamia sellaisia aloja, joita voidaan aidosti pitää välttämättöminä valtion ydintehtävinä. Näitä ovat etenkin armeija, oikeuslaitos ja poliisi. Nämä alat vaativat myös valtiollista monopoliasemaa toimiakseen tarkoituksensa mukaisesti. Ilman näiden mahdollistamaa kansallista itsemääräämisoikeutta ja lakiin perustuvaa yhteiskuntajärjestystä olisi tuskin kuviteltavissa mitään yhteiskunnallista vapauttakaan.
Jo aikaa sitten ovat valtion tehtävät kaikissa länsimaissa tulleet niin laajoiksi, ettei niitä voida pitää yllä muuten kuin massiivisella velanotolla. Osa valtioista on kulkenut loppuun velkaantumisenkin tien, kun vapailla lainamarkkinoilla kukaan ei enää usko, että nämä valtiollisen kulutusjuhlan ylläpitäjät koskaan pystyisivät velkojaan takaisin maksamaan.
Myös Suomessa on alettu tulla siihen pisteeseen, jossa säästötoimenpiteiden tekemistä ei voi enää pitkään lykätä uutta velkaa ottamalla. Mutta saatiinko kehysriihessä todella päätettyä säästöistä valtion menoihin? No eipä nyt oikeastaan. Veroja kyllä kiristettiin reippaasti ja vähän uusiakin veroja keksittiin, mutta suurin osa "menoleikkauksista" on ainoastaan pidättäytymistä menojen kasvattamisesta.
Mutta mikä hullunkurisinta, likipitäen ainoat konkreettiset säästötoimenpiteet kohdistuvat - juurikin valtion välttämättömiin ydintehtäviin, oikeuslaitokseen ja armeijaan. Erityisesti tulilinjalla on Puolustusvoimat, jonka säästöistä ja varuskuntien lakkauttamisista hallitus on päättänyt jo aiemmin.
Minusta Puolustusvoimien ei tule olla poikkeus sikäli, että se ainoana hallinnonalana koko valtiossa olisi välttämättömien taloudellisten sopeutustoimien ulkopuolella. Varuskuntaverkostoa sietääkin karsia ja Puolustusvoimien toimintaa tehostaa, kunhan itse puolustuskyvystä ei tingitä. Mutta minusta Puolustusvoimien ei tule olla poikkeus myöskään sikäli, että se likipitäen ainoana alana koko valtiossa joutuu tiukkojen sopeutustoimenpiteiden kohteeksi.
Valtion tehtävien paisumisessa onkin siis saavutettu uusi piste. Julkisen sektorin rönsyistä, jotka aikanaan kasvoivat välttämättömien valtiollisten ydintehtävien rinnalle, onkin lopulta muodostunut itsetarkoitus, jonka koskemattomuutta kaikilta leikkaustoimenpiteiltä suojellaan kuristamalla niitä ainoita aloja, joilla valtion on välttämättä oltava läsnä - aloja, jotka ylipäätään mahdollistavat koko valtion olemassaolon.Tagit: leikkaukset maanpuolustus talous valtionvelka verotus
22.6.2011 12:28 Hallitusneuvotteluiden aikana pidättäydyin ottamasta suuremmin kantaa neuvotteluiden kannalta kipeimpiin kysymyksiin, sillä tahdoin kokoomuslaisena antaa työrauhan neuvottelijoillemme heidän joka tapauksessa vaikeassa urakassaan. Näin neuvotteluiden jo päätyttyä lienee kuitenkin paikallaan kommentoida neuvotteluiden lopputulosta. Siihen tuskin kovin moni kokoomuslainen voi olla tyytyväinen; tuskin pohjimmiltaan edes kovin moni neuvottelijoistamme.
Toimenpiteet valtiontalouden tasapainottamiseksi ovat uudessa hallitusohjelmassa aivan riittämättömät. Viime vaalikaudella alkanut velkaantuminen jatkuu liki entiseen malliin, eikä sen pysäyttämiseksi tehdä juuri muuta kuin toivotaan voimakasta talouskasvua. Kärjistäen sanottuna siis jatketaan elämistä yli varojen, ja toivotaan, että lauantainen lottovoitto kuittaisi syömävelat. Ei kovin vastuullista minusta.
Verotus kiristyy samaan aikaan, kun tulonsiirtojen määrää edelleen kasvatetaan. Suomessa rankaistaan ahkeria ihmisiä entistä enemmän, ja samaan aikaan toimettomuudella tienaa yhä paremmin. Ihmettelenpä, kuvitteleeko kukaan tosissaan tällaisen politiikan kannustavan työntekoon tai edistävän talouskasvua.
Tällainen hallitusohjelma nyt ei tietenkään ollut kokoomuksen tavoitteena, se selviää vertaamalla sitä vaikkapa kokoomuksen vaaliohjelmaan. Selvää on, että kokoomus on antanut erittäin monessa keskeisessä kysymyksessä periksi sosialisteille. Minun mielestäni aivan liian monessa kysymyksessä.
Sosialidemokraatit osasivat pelinsä pelata ja kiristää hallitusneuvotteluissa kokoomukselta jotakuinkin kaiken mahdollisen. Oliko kokoomuksella muuta vaihtoehtoa kuin alistua? Kyllä oli, mutta se mahdollisuus pelattiin heti alussa ja myöhemminkin pois keinovalikoimasta.
Kokoomus olisi nimittäin sittenkin voinut suostua Soinin kynnyskysymyksiin. Hallitusohjelmaan olisi kirjattu, että Suomi ei osallistu kriisitalouksien lainoittamiseen eikä Euroopan tilapäistä ja pysyvää vakausrahastoa pääomiteta.
Mitä tästä olisi seurannut? Varmasti Suomella olisi jonkin aikaa ollut eurooppalaisilla kentillä aiempaa vähemmän kavereita. Tämän merkitystä ei kuitenkaan pidä liioitella. Kyseessä ei suinkaan olisi ollut ensimmäinen kerta, kun jokin EU-maa sooloilee, ja tuskin viimeinenkään. Suomelta se olisi ollut ensimmäinen kerta, mutta eivätpä aiemmatkaan sooloilijat ole lopulliseen paitsioon joutuneet.
Kun vieläpä näyttää siltä, että kriisimaille annetut taloudelliset tukipaketit eivät kuitenkaan johda taloudellisen tilanteen vakautumiseen, rohkenen väittää, että ennen pitkää nykyisestä talouden keinoelvytyspolitiikasta joudutaan joka tapauksessa luopumaan. Tällaisessa tilanteessa tuskin kukaan enää muistelisi kovin pahalla, että Suomi hyppäsi pois laivasta jo ennen sen lopullista haaksirikkoa.
Jos Soini olisi saanut tämän kynnyskysymyksensä läpi, olisi Soini ollut varmasti sitoutettavissa myös moniin kokoomuksen keskeisiin tavoitteisiin. Perussuomalaisten oikeistosiiveltä olisi varmasti saatu hyvää taustatukea talouden tasapainotustalkoisiin. Punavihreät haihattelut perusturvan korottamisesta ja verotuksen kiristämisestä eivät olisi päässeet mukaan hallitusohjelmaan heikentämään kannustavuutta ja kilpailukykyä, vaan hallitusohjelmasta olisi todennäköisesti saatu terveen elinkeinoelämähenkinen.
Kokoomuksen oli varmasti pakko antaa periksi johonkin suuntaan saavuttaakseen pääministeripuolueen aseman. Kysymys oli siitä, antaako periksi sosialidemokraattien vero- ja sosiaalipolitiikalle vai Soinin vaatimuksille koskien Eurooppa-politiikkaa. Vaikka olen itse erittäin EU-myönteinen, olisin ilman muuta nähnyt mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuvan.Tagit: hallitusohjelma kokoomus talous valtionvelka verotus
30.11.2010 17:35 Tämä teksti on viimeinen osa kolmiosaista kirjoitussarjaa, jossa käsittelen Kokoomuksen Nuorten Liiton 77. liittokokouksen tapahtumia ja poliittisia linjanvetoja. Tässä kirjoitussarjan viimeisessä osassa käsittelen Kouvolassa 12.-14.11. järjestetyssä kokouksessa hyväksyttyä kokoomusnuorten uutta tavoiteohjelmaa. Kokonaisuudessaan tavoiteohjelma on luettavissa osoitteessa: www.kokoomusnuoret.fis/Sivonen/Kokoomusnuorten_tavoiteohjelma_2011.pdf
Kokoomusnuorten tavoiteohjelma on poliittinen asiakirja, jonka järjestö uudistaa joka vuosi liittokokouksessaan. Siinä kirjataan ylös ne konkreettiset poliittiset tavoitteet, joiden toteutumista kokoomusnuoret haluaa seuraavan vuoden aikana edistää.
Tänä vuonna uudistuva tavoiteohjelma sai osakseen ennennäkemättömän paljon julkista huomiota. Eikä ihme, sillä tavoiteohjelmaa ei ollut laadittu tavanomaisen tavoiteohjelman, vaan pikemminkin "leikkauslistan" muotoon. Ohjelman tarkoituksena oli tarjota kokoomusnuorten konkreettinen resepti valtiontalouden tasapainottamiseksi ja velkakierteen katkaisemiseksi.
Sain useampaankin kertaan kuulla kysymyksen, että eikö leikkauslistan laatiminen ennen vaaleja ole poliittinen itsemurha, joka vain karkottaa äänestäjiä. Kaikille vastasin, ettei kokoomusnuorten ole tarkoituskaan olla pehmoisia tulevaisuudenkuvia maalaileva ja mielikuvapolitikointiin nojaava ääntenkalastelujärjestö, vaan pikemminkin tienraivaaja. Tämä edellyttää, että kerromme asiat suoraan niin kuin ne ovat ja että kerromme kiertelemättä oman poliittisen vaihtoehtomme.
Tämän vaalikauden aikana valtio on velkaantunut ennennäkemättömän nopeasti. Kokoomusnuoret on alusta lähtien ollut nykyistä velkaantumispolitiikkaa vastaan. Jokainen politiikkaa seuraava kuitenkin ymmärtää, että viimeistään seuraava hallitus joutuu tekemään isoja menoleikkauksia velkaantumisen pysäyttämiseksi, halusi se sitten sitä tai ei. Kokoomusnuoret on siitä poikkeuksellinen, ryhdikäs ja rehellinen järjestö, että se uskaltaa kertoa jo ennen vaaleja, mistä se leikkaisi ja miten se laittaisi valtiontalouden jälleen kuntoon.
Tavoiteohjelman keskeisimpänä ja oikeastaan koko sen myöhemmän sisällön avaavana vaatimuksena on sen ensimmäinen, talouspolitiikkaa käsittelevä kohta, jossa vaaditaan valtiontalouden tasapainotustoimenpiteiden aloittamista välittömästi. Lisäksi samaisessa kohdassa esitetään 20-40 prosentin leikkaus- ja säästötoimenpiteitä Ison-Britannian tapaan kaikilla julkisen sektorin osa-alueilla. Tavoiteohjelman myöhemmät kohdat ovat oikeastaan vain tämän peruslähtökohdan täsmentämistä.
Leikkauslistan muotoon laaditussa tavoiteohjelmassa esitetään julkisen sektorin tehtävien määrän tuntuvaa supistamista ja valtionyhtiöiden yksityistämistä. Yhteisöverotusta esitetään kevennettäväksi ja tasaveroon siirtymistä tuloverotuksessa. Lisäksi sosiaalietuuksien indeksisidonnaisuuksista esitetään luovuttavan ja verovähennyksiä vaaditaan karsittaviksi. Nykymuotoisesta kehitysavusta kokoomusnuoret luopuisi kokonaan.
Laittomista lakoista kokoomusnuoret vaatii vahingonkorvausvelvollisuutta, joka määräytyisi laittoman lakon yritykselle aiheuttaman taloudellisen tappion perusteella. Työttömyysturvassa kokoomusnuoret siirtyisi ns. Tanskan malliin. Tanskassa työntekijöiden palkkaaminen ja irtisanominen on helpompaa, työttömyysturva suurempaa mutta lyhytkestoisempaa ja tarjotusta työstä kieltäytyminen pienentää työttömyysturvaa merkittävästi.
Maahanmuuttopolitiikan suhteen kokoomusnuoret on uudessa tavoiteohjelmassaan omaksunut tiukan linjan. Siinä vaaditaan, että Suomen vero-, maahantulo- ja sosiaaliturvajärjestelmiä kehitetään siten, että ne kannustavat yrityksiä ja työteliäitä maahanmuuttajia tulemaan Suomeen, mutta vähentävät houkutusta tulla Suomeen hyvän sosiaaliturvan vuoksi. Turvapaikanhakijoiden sosiaalietuuksia esitetään leikattavaksi reippaasti. Lisäksi tavoiteohjelmassa linjataan kategorisesti, ettei maahanmuuttajia tule vastaanottaa enempää eikä nopeammin, kuin mitä heitä on mahdollista sopeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan.
Aluepolitiikan saralta kokoomusnuoret esittää tavoiteohjelmassaan, että aluekehityksen kannalta tärkeistä kuntaliitoksista kieltäytyvät kunnat menettäisivät valtionosuutensa. Lisäksi kokoomusnuoret vaatii, että kuntaliitosten yhteydessä mahdollistettaisiin henkilökunnan irtisanominen niissä tapauksissa, joissa henkilöstön karsiminen hallinnollisten päällekkäisyyksien vuoksi on perusteltua. Samalla esitetään, että kuntien lakisääteisiä tehtäviä vähennettäisiin siten, että kuntia velvoitettaisiin vain perustoimintojen järjestämiseen.
Aivan muutamia esityksiä vain mainitakseni. Kaiken kaikkiaan tavoiteohjelmassa on 98 kohtaa, joista jokaisessa tehdään konkreettisia toimenpide-esityksiä valtiontalouden tasapainottamiseksi.
Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa puolueet mainostoimistojen avustamina kilpailevat siitä, kuka onnistuu keksimään pörröisimmän ja sisällöltään köykäisimmän vaalikampanjan, on tämä kokoomusnuorten vaalien alla julkaisema "leikkauslista" varsin poikkeuksellinen ilmiö. Mutta se on eräs niistä syistä, joiden vuoksi tästä järjestöstä pidän. Taloudellinen tilanne tulee joka tapauksessa pakottamaan kipeisiin menoleikkauksiin riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat seuraavassa hallituksessa. Mutta kokoomusnuoret on Suomessa ainoa taho, joka jo ennen vaaleja uskaltaa sanoa tämän ääneen ja esittää myös omat konkreettiset toimenpide-esityksensä sen suhteen.
Tämän vuoksi kokoomusnuoret on suomalaisten poliittisten toimijoiden keskuudessa todellinen edelläkävijä. Se on sitä ensinnäkin siksi, että se tekee aidosti politiikkaa eikä pelaa pelkillä mielikuvilla. Toisekseen se on sitä poliittisessa rohkeudessaan. Ja kolmannekseen se on sitä politiikan moraalissaan. Sillä on suoraselkäisyyttä tarjota oma realistinen vaihtoehtonsa taloudellisesti kurjassa tilanteessa silläkin uhalla, että menoleikkauskohteiden listaamisella voisi olla negatiivinen vaikutus sen poliittiseen suosioon.
Mutta totta puhuen, en usko, että sillä olisi. Suomalaiset arvostavat rehellisyyttä ja suorapuheisuutta. Suomalaisilla ei ole tapana rangaista viestintuojaa, vaikka itse viesti olisikin epämiellyttävä. Ei Sauli Niinistöstäkään ole tullut Suomen suosituinta poliitikkoa pehmoisia lupailemalla, vaan suoraselkäisesti ja avoimesti vaikeatkin asiat ääneen sanomalla ja rohkeasti toimimalla.
Poliittisia toimijoita on karkeasti ottaen kahdenlaisia. On äänten kalastelijoita, jotka seurailevat kulloisiakin poliittisia virtauksia ja mukautuvat niihin. Ja sitten on todellisia poliittisia vaikuttajia, jotka sen sijaan, että hyppäisivät virran vietäviksi, pyrkivät itse vaikuttamaan tuon virran kulkuun ja suuntaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kokoomusnuoret kuuluisi jälkimmäisiin.Tagit: kokoomusnuoret leikkauslista talous valtionvelka verotus
|