Tämä, päivän (14.2.2015) Helsingin Sanomissa oleva, Lauantaivieras-sarjan juttu saattaa olla eduskuntavaalien 2015 kannalta erittäin merkittävä.
Varsinkin, jos se johtaa avoimeen ja julkiseen keskusteluun Suomen omasta pankkilähistoriasta. Yli puolue-, media- ja aaterajojen. Ennen eduskuntavaaleja.
Keskusta koko kuvan avaajaksi?
Suomen oikeusvaltio- ja demokratiaprosessit ovat olleet pitkään rikki, koska ilmeisen kipeitä asioita ja virallisen härskejä käytäntöjä ei olla vieläkään läpikäyty.
Pääministeri Stubbin suulla on puhuttu, että muun muassa politiikka ja konsensus ovat rikki. Oikea sana kuvaamaan tiedossa olevaa ongelmakenttää on korporatismi. Myös EU:n sisällä.
Nykyisessä talouden ja euron turbulenssissa; isoimmaksi kasvanut riski on se, että 1990-luvun pankkikriisin hoidossa tehdyt virheet toistetaan. Hoidetaanhan eurokriisiä Suomesta kotoisin olevilla menetelmillä.
Siksi joukkovoimalla toimiminen voi tuoda asiakokonaisuuden parhaiten esille.
Kuin sattumalta. Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän ulostuloon liittyvä adressi onkin nyt erittäin ajankohtainen. Varsinkin, kun ja jos, kaikkien muiden puheenjohtajien ulostulot saadaan adressin aiheeseen:
Me entiset yrittäjät, takaajat ja kotinsa menettäneet 90-luvun uhrit haluamme selvittää totuuden 1990-luvun tapahtumista ja sen seurauksista tämän päivän yhteiskunnalle.
Me haluamme oikeutta ja kohtuutta yrittäjille, takaajille, asuntovelallisille, velka-ahdinkoon joutuneille jne.- myös nykyisille. Entä, jos et ole todellisuudessa jäänyt velkaa?
Joudut luottotietorekisteriin (n. 400 000 ihmistä tällä hetkellä), jonka jälkeen sekä sinä että perheesi kärsii. Tämä koskee noin 1 miljoonaa suomalaista ja siitä aiheutuu valtavat tappiot koko yhteiskunnalle.
Me taistelemme, emme enää yksin omasta puolestamme, vaan kaikkien Suomessa vielä työllistävien yrittäjien puolesta, jotta kukaan ei joudu kokemaan samoja lainvastaisia toimia, kuin me jouduimme.
Me taistelemme Suomen kansan puolesta, sillä Suomen kansan hyvinvointi menetettiin 1990 luvun takia ja sitä laskua maksamme edelleen 2015.
Vieläkö suomalainen maksaa pankkitukea -tavalla tai toisella? Sen me haluamme selvittää?
Kuka tai ketkä mahdollistivat 1990 luvun laittomuudet? Senkin me haluamme tuoda päivän valoon.
Tutustu, allekirjoita adressi ja levitä siitä tietoa, niin halutessasi verkostoissasi edelleen. Iso ja lämmin kiitos Sinulle.
* * *
Sitten eteenpäin. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoo tuossa Hesarin haastattelussa seuraavaa:
Laman uhreista vaikeneminen on Sipilän mukaan osaltaan rapauttanut politiikan ja poliitikkojen mainetta Suomessa. Luottamuspula näkyy pohjoismaalaisittain huolestuttavan matalina äänestysprosentteina.
Tämänhetkisessä tilanteessa on Sipilän mukaan paljon yhtäläisyyksiä 1990-luvun alkuun.
Nykytaantuma näyttää jatkuvan poikkeuksellisen pitkään, kauemmin kuin suuri lama.
"Jotkut taloustieteilijät vertaavat tilannetta nälkävuosiin."
* * *
Tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa se kannattaa mielestäni ottaa.
Mitä kaikkea emme omasta lähihistoriastamme vieläkään tiedä? EU:n, euron ja perustuslakimme "uudistusten suhteen. Siitä vielä lopuksi yhteen näkökulmaan.
Karjalan Kuvalehden numero 6/2011 ”Toistuuko Suomen pankkikriisi EU-rahoituskriisissä”- reportaasin soisin jokaisen omasta taloudestaan kiinnostuneen suomalaisen lukevan. Miksei myös kaikille EU:n kielille käännettynä muillekin.
Mielenkiintoinen kirja, jonka toivottavasti olen joskus tilaisuudessa lukeman. Paljon erilaista porinaa kirja tuntuu herättävän. Uutiskynnyskin tuntuu parin viime päivän aikana ylittyneen reilusti.
Kirjan ympärille ryhmittynyt verkosto Facebookissa
Sitten hieman ajassa taaksepäin. Björn Wahlroosin omiin nimiin laitettu kirja: Markkinat ja demokratia (2012) kannattaa jokaisen hänen persoonastaan ja ajatuksistaan kiinnostuneiden lukea. Aikamoinen yllätys oli ainakin itselleni se, että Björn on eurosta ja EU:sta pitkälle samoilla linjoilla perussuomalaisten kanssa!
Tuo pointti ei ole jostain syystä ylittänyt vieläkään uutiskynnystä. Ja kohtahan ne ovat. Eurovaalit 2014...
"Wahlroos: epävirallinen elämänkerta" - kirjasta löytyy nettikin pullollaan arvioita. Kuitenkin näistä kirjassa kerrotuista kohdista/väittämistä olisi hyvä saada viiltävän tarkkaa analyysiä ja laadukkaan tutkivan journalismin keinoin toteutettuna:
1. Esko Seppänen Uusi Suomi Puheenvuorossaan: Björn Wahlroos, epävirallinen kirja-arvostelu
"Minä olisin kirjoittanut aivan oman lukunsa Vakuutus-Pohjolan kaappauksesta ja tyhjentämisestä Sammon hyväksi ja sitä kautta Sampo-Leonian hyväksi ja sitä kautta Björn Wahlroosin hyväksi. Koko tapahtumasarja lienee saanut alkunsa Björn Wahlroosin päässä, ja yhteistyökumppanina hänellä toimi vanha kilpailija Peter Fagernäs. Hän rahasti Pohjolasta ne sadat miljoonat, jotka sinne jäivät Wahlroosin poikien viedessä miljardit. Siinä apuna toimi ruotsalainen vakuutusyhtiö Skandia, ja sana ”ruotsalainen” tarkoittaa usein näissä yhteyksissä Wahlroosia.
Mitä taas kotimaisiin valtakeskittymisiin tulee, turhan pieneksi on kirjassa jäänyt analyysi Wahlroosin klaanin liitosta työeläkevakuutusyhtiö Varman kanssa. Näyttää siltä, että Suomen suurimman eläkeyhtiön rahoilla valtaa on ostettu Wahlroosin Sammon hyväksi."
Tänään ilmestyvän Björn Wahlroosin epävirallisen elämäkerran mukaan kahdentoista vuoden takaista jättimäistä voitonjakoa ryydittivät lakisääteisten vakuutusten tuotot.
Liikennevakuutus ja lakisääteinen tapaturmavakuutus ovat muodostaneet 30–40 prosenttia vahinkovakuutusyhtiöiden saamista vakuutusmaksuista. Vaikka ne ovat lakisääteistä sosiaaliturvaa, vakuutusyhtiöt voivat jakaa niistä saatavat voitot kuten vapaaehtoisten vakuutusten voitot.
”Ennen kilpailulainsäädäntöä sosiaali- ja terveysministeriö vahvisti vakuutusten hinnat. Koska hinnoittelu oli vaikeaa, maksut pantiin varmuuden vuoksi liian korkeiksi varmuusmarginaalien avulla”, sanoo kirjaan haastateltu Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun vakuutustieteen professori Olli-Pekka Ruuskanen.
Viimeisen kerran ministeriö vahvisti maksut vuodelle 1998. Siihen mennessä maksut ja niiden käyttö sijoitustoiminnassa olivat kasvattaneet melkoisen rahakasan Sampoon. Wahlroosin tullessa yhtiöön pääomia alettiin jakaa osakkeenomistajille.
"Moraalitonta toimintaa"
Ruuskasen mielestä mekanismi näyttää jälkikäteen selvältä: Mandatumin ja Sammon osakkeiden vaihdolla Wahlroos sai omistuksen Sammossa, minkä jälkeen suomalaisten vuosikymmeniä maksamat lakisääteiset maksut kulkeutuivat osinkoina Wahlroosille ja muille osakkeenomistajille.
Wahlroos perusteli kevään 2001 jättiosinkoja ylikapitalisaation purkamisella. Hän itse sai tuona vuonna 26,5 miljoonan euron pääomatulot.
"Tästä yhteisten varojen purkamisesta ei käyty keskustelua julkisuudessa, vaikka valtio oli Sammon suurin omistaja. Mielestäni sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosasto olisi voinut kiinnittää siihen huomiota”, Ruuskanen arvostelee.
3. Kansan Uutiset: Björn Wahlroos tienasi autovakuutuksellasi miljoonia
Vakuutusyhtiö Sampoon kerääntynyt varallisuus purettiin uusille omistajille keväällä 2001.
Miten Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos tienasi yhdessä päivässä 26,5 miljoonaa euroa yhtiöstä, jossa ei ollut ollut päivääkään töissä?
Se kerrotaan tiistaina julkistettavassa teoksessa Wahlroos – Epävirallinen elämäkerta (Into), jonka Tampereen yliopiston vierailijaprofessori Tuomo Pietiläinen kokosi yhdessä 25 opiskelijan kanssa. Teos perustuu yli 200 haastatteluun. Wahlroos itse ei halunnut puhua tutkivalle työryhmälle.
Kaksi pakollista vakuutusta
Jokaisen auton omistajan on otettava lakisääteinen moottoriajoneuvon vastuuvakuutus. Jokainen työssäkävijä on vakuutettu tapaturman varalta. Nämä kaksi vakuutusta muodostavat 30–40 prosenttia vahinkovakuutusyhtiöiden saamista vakuutusmaksuista.
Vaikka vakuutukset ovat lakisääteistä sosiaaliturvaa, saavat vakuutusyhtiöt jakaa niistä kertyvät voitot samalla tavalla kuin vapaaehtoisista vakuutuksista koituvat voitot.
4. Esko Seppänen Uusi Suomi Puheenvuorossaan Onko Wahlroos talousfasisti?
"Työeläkeraha on isännätöntä siinä merkityksessä, että suurimpien rahastojen Varman ja Ilmarisen (sekä julkisen vallan eläkevakuuttajan Kevan) johto voi sijoittaa rahoja vapaasti palvelemaan omia rahavaltapyrkimyksiään. Työeläkerahastoissa oli viime vuoden lopussa sijoitettavaa kaiken kaikkiaan 150 000 000 000 euroa.
Rahastojen valvojiksi ilmoittautuvat työnantajien ja työntekijöiden järjestöt. Se symbioosi on korporatismia, sitä itseään.
Järjestöt käyttävät kansalle – ja tässä tapauksessa työeläkkeen saajille – kuuluvaa valtaa ilman että ne ovat siihen täysin edustavia. Niiden edustajat yhtiöiden hallintoelimissä ovat eläkkeensaajien tavoittamattomissa ja ylisuurilla palkkioilla korruptoituja.
Kun olen nostanut demokratian pelsebuubina framille Wahlroosin, kiinnitän huomion siihen, että hänen johtamansa Sampo Oyj:n ja suurimman työeläkeyhtiömme Varman välillä on kummallinen personaaliunioni.
Varma kuuluu käytännöllisesti katsoen kaikkien merkittävien suomalaisten suuryhtiöiden omistajien kärkikymmenikköön, mutta pienehköillä osuuksilla. Varaa olisi niitä osuuksia kasvattaa sen sijasta että meidän eläkerahoistamme 2/3 sijoitetaan ulkomaille hyödyttämään ulkomaista talouselämää.
Luvut elävät, mutta viime vuoden lopussa Varman 4 000 miljoonan euron ja 70 suomalaisen pörssiyhtiön salkussa yli neljäsosa oli kiinni Sampo Oyj:n osakkeissa ja muita käyvältä arvoltaan suurehkoja myös Fortumissa, Nokian Renkaissa, Wärtsilässä, Nokiassa, Elisassa, Metsossa, UPM-Kymmenessä ja YIT:ssä. Varma on sijoittanut lähes yhtä paljon (3 750 miljoonaa) riskipitoisiin ulkomaisiin hedge-rahastoihin kuin suomalaisiin turvallisiin pörssiyhtiöihin, ja ulkomaisissa sijoituskohteissa on myös monien veroparatiisien yhtiöitä."
* * * *
Joku tietysti aivan oikeutetusti kysyy, että miksi kaivella vanhoja? Tuskin Wahlroos noita juttuja yksin teki?
Aivan oikein. Kyse onkin siitä, että noissa edellä mainituissa Yhtiöissä käytetään lakisääteisissä eli pakollisissa vakuutuksissa, erittäin merkittävässä määrin julkista valtaa.
Sampo - konsernin suurin yksittäinen, ulospäin näytetty, osakkeenomistaja on Suomen valtio, Solidiumin kautta. Eli Sinä ja minä sekä muut veronmaksajat.
Ja kun kaikki tietää. Kaikki ymmärtää. Isojakin asiakokonaisuuksia. Vaan yhtä kaikki. Onnittelut "Wahlroos: epävirallinen elämänkerta" - kirjan kirjoittajille. Yhteiskunnalliselta kannalta kirja on mielestäni erittäin mielenkiintoinen.
Toivottavasti kirja herättää myös pitkäkestoista keskustelua siitä, kuinka paljon Suomessa on sellaisia aihealueita, jotka eivät "ylitä" valtakunnallista uutiskynnystä koskaan. Vaikka aihetta olisi. Eli kuka loppujen lopuksi käyttää Suomessa sitä suurinta tiedonvälitysvaltaa, kuka toimittajia kouluttaa ja minkälaisen keinovalikoiman turvin?
Yksi mielenkiintoisimmista näkökulmista ovat tietysti säätiöt. Kuten. Helsingin Sanomain säätiö. Saara ja Björn Wahlroosin säätiö.
* * * *
Eikä tässä vielä kaikki.
Toisenlaista näkökulmaa, kirjan tiimoilta; ovat nostaneet esiin; ainakin Matti Wiberg Turun Sanomissa Valeproffan vale-Wahlroos - arviossaan ja Jouko Marttila Talouden tulkki - blogissaan.
Upeaa, jos yhtä yhteiskuntamme ja finanssimaailman keskeistä henkilöä käsitellään eri kantilta. Sitä voi kysyä vaikka Kuopiossa Minna Canthilta. Tosin vain patsaalta, mutta eiköhän Björnille tätä tahtia tule omansa?
