Aniara

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on pääministeri.

Sixpack im Memoriam

Edesmenneen hallituksen nuori pääministeri ja puoluejohtaja oli kaikkea sitä, mitä hänen puolueensa ja hallituksensa saattoi toivoa; Nuori, edustava, oppinut, sanavalmis, osaava ja valovoimainen. Hän olisi ollut monen äidin toivevävy ja vielä useamman nuoren naisen ihannekumppani.
Hänestä olisi varmaan ollut moneksi (tulevaisuus näyttää nykyvirassa pärjäämisen ja kenties vielä suurempiin saappaisiin astuminen), mutta kohtalo heitti Suomen PM:ksi.
Kohtalo potki vielä raskaammin, Persujen vaalivoitolla ja sitä myöten hallitusongelmilla. Niinpä PM teki, ensimmäisen ja kenties suurimman virheensä, hän muodosti tuon Sixpack hallituksensa. Ilmeisesti muodostaminen ei sujunut kivuitta ja katumusta myöhemmin aiheuttaneita lupauksitta.
Niinpä hallitus keskusteli, suunnitteli ja laati selvityksiä ja ennen muuta kiisteli keskenään hallitusohjelmasta, sen sisällöstä ja sisällön toteutuksesta ja siitä mitä sovittiin ja kuinka tämä sanoma tulisi lihaksi.
Niinpä valtakunnan taloudellinen alamäenlasku edelleen kiihtyi, huolimatta lukuisista asiantuntijoiden varoituksista ja ohjeistuksista.
Vaikeat ja ongelmalliset päätökset (sitähän ne todella olivat) jäivät tekemättä. Aikoinaan olisi pitänyt ottaa todesta, ilakoivan pilkan sijaan, aiemmin virkaa hoitaneen pitkäkasvuisen PM:n Rukan lumien aikainen esitys eläkeiän nostosta. Myöskään kuntauudistuksen härkäpäinen, lähes mielivaltainen menettelytapa, ei tuonut tulosta. Olisiko kannattanut ajaa asiaa porkkanoilla, piiskan sijaan. Erinomaisen työläs ja sekasotuinen ja vaikea (sekin on myönnettävä) Sote-uudistus liikahti eteenpäin vain opposition väliintulolla.
Nyt jälkeenpäin näyttää vahvasti siltä, että hallituksen alkutaipaleella moitteita jakaneet olivat oikeassa, hallituksen kokoonpano oli maho, tulosta ei tullut, päätöksiä ei syntynyt ja valtakunta lamaantui entisestään.
Matkan varrella, kuten oli ennustettukin, Sixpack kutistui, ensin Viisikoksi ja sittemmin Kvartetiksi. Onko kompetenssi tästä kasvanut, ei ainakaan tulosten valossa. Eläkepäätös saatiin aikaan, mutta mm. Sote näyttää jäävän vaalien (koska ne nyt sitten pidetäänkään) vaalien yli.
Kenen vika? Huolimatta siitä että useat vaikeudet tulivat maan ulkopuolelta, eikä niihin voitu täällä ”raukoilla rajoilla” vaikuttaa, niin jälkijättöisesti epäilys kyllä näyttää suuntaavan tuohon nuoreen, dynaamiseen ja valovoimaiseen, savotan kesken jättäneeseen, maan tomut jaloistaan karistaneeseen PM:iin.
Hän kokosi Sixpackin, joka oli kyvytön ja saamaton, kaikki yrittivät pelata omaan pussiin, niin kauan kuin mahdollista ja kun se ei enää ollut, ”sivukulut” jättivät hallituksen. Vihreiden kyseessä ollessa itse PM, oli jo ”Brysselin pitsin” lumoissa.
Siis viesti vaalien jälkeiselle PM:lle, tee kokoonpano, mikä pysyy hanskassa ja ennen kaikkea kykenee vaikeisiin päätöksiin valituksesta huolimatta, tyyliin ”koirat haukkuu, karavaani kulkee”


Sixpack tyhjäksi  1

Nykyhallituksen pääministeri ohjasi Vasemmistoliiton edustajat ulos hallituksesta, koska he, eikä heidän eduskuntaryhmänsä, voineet hyväksyä lapsilisään päätettyjä leikkauksia. Lähtö hallituksesta oli tarkkaan ja taidokkaasti harkittu, sillä päätöksestä nousi niin kodeissa kuin mediassakin ”hirmuinen prosessi”, jopa niin, että hallitukseen jääneet hädissään, (so. kannatuksen laskun pelossa vaalithan ovat tällä tietämällä vuoden kuluttua) esittivät päätöksen perumista tai vähintään kompensaatioita leikkausten vaikutusten vähentämiseksi. Samoihin aikoihin ilmoitti kaksi hallituksen keskeistä, merkittävissä asemissa olevaa kokoomusedustajaa pyrkivänsä Europarlamenttiin tulevissa kevään vaaleissa.

Mutta kukapa osasi vielä aavistaa mitä tuleman piti?

Jo pidempään on tiedetty demareitten pj:n pallin ja sitä myöten valtionvarainministerin pallin horjuvan, vaikka nykyinen ”varainhoitaja” urhoollisesti kertoo katsovansa pelin loppuun. Mutta, mutta henkilö voi hyvinkin vaihtua.

”Eikä tässä vielä kaikki”. Varsinainen pommi iski juuri keväisen viikonlopun viettoon orientoitunutta laman tuskassa äheltävää katajaista kansaa suoraan päin näköä.

Pääministeri lähtee viimeisten muuttolintujen saavuttua napapiirin pohjoispuolelle, aivan päinvastaiseen suuntaan, kohti etelää ja Brysselin toria.

Meni siinä monelta ”pikkukokkarilta” kuin myös tavalliselta vaalikarjan edustajalta iltadrinkki tai aamukahvi väärään kurkkuun, riippuen siitä milloin uutinen kohteensa tavoitti.

Kun tavallinen kansalainen – ja syystä – suuresti alun alkaen epäili hallituskokoonpanoa, taitaa usko siihen olla nyt huomattavasti heppoisempaa kuin Pisan kaltevan tornin pystyssä pysymiseen, kaatuu, ei kaadu, kaatuu…

Korkeimmat poliittiset vaikuttajat tietysti mantraavat, ”hallitusohjelma on kirjoitettu hallitukselle, ei henkilöille”, ja henkilöt voidaan korvata. Kukaan ei ole korvaamaton.
Pitänee paikkansa, mutta niin Kunta- kuin Sote-uudistus, ovat horjuttaneet hallitusta äärirajoille, eikä varsinkaan Kunta-uudistuksesta ole sovinnon merkkiäkään ja Sote saatiin aikaan vain opposition avittamana.

Nyt vain tarvitaan se kamelin selän taittava korsi, niin sixpack tyhjenee kuin pajatso rautamarkan avulla.

Ja tuo korsi on jo nurkan takana, valmiina kamppaamaan pahaa aavistamattoman hallitusparan. Kun Vihreät sanovat kiitos ei Rosatomin ydinlaitokselle, on hallitustaival loppuun käsitelty ja maassa syksyllä uudet vaalit.

Nyt äkkiä profiloitumaan edustajaehdokkaat!