Kauan olikin hiljaista. Ja nyt tuli innostus blogata. Ainoa vain ettei tule mieleen mitään blogin arvoista valitusta, hehkutusta, hämmästelyä tai kummastelua.
--- 5min ruudun tuijotusta ---
Vidut mä mitään kirjota, jatkan Rock Bandia. Alasti. Siitäs saitte!
Jokereiden pannukakku.
Olipas loistava kirjoitus Jatkoajan kolumnistilta. Kopioin sen tähän suoraan, koska jos laitan linkin niin eihän sitä kukaan jaksa klikata.
"Jokerit ruususen unilla
Helsingin Jokerit oli 1990-luvun suurjoukkue neljällä Suomen mestaruudellaan. Keväällä 2009 seura hävisi pudotuspeleissä jo kuudennen kerran Oulun Kärpille 2000-luvulla. Tänä päivänä Jokerit on elähtänyt ja paikalleen jämähtänyt organisaatio. Seura elää ruususen unta täysin ulkona nykykiekkoilun kehityksestä. Helsingin Jokerit on SM-liigan huonoiten johdettu seura.
Curt Lundmark johdatti Jokerit Suomen Mestaruuteen keväällä 1997. Joukkue voitti ylivoimaisesti mestaruuden häviämättä otteluakaan playoffeissa. Omistaja Harry Harkimolle kuviot olivat kuitenkin käymässä liian pieniksi. Oli saatava oma halli ja isommat puitteet. Enemmän rahaa, enemmän laadukkaita pelaajia, enemmän kaikkea mahdollista. Näistä hetkistä alkoi ruususen uni, jota Ilmalassa nukutaan edelleen.
Hartwall-Areenan aika (1997- ) on ollut Jokerikannattajille yhtä tuskaa. Joukkue sai yhden pikavoiton vuonna 2002 Raimo Summasen johdolla, mutta minkäänlaista punaista lankaa sinne tänne poukkoilevassa seurassa ei ole ollut. Pelaajia ja etenkin valmentajia tulee ja menee herra Harkimon mielen mukaan. Lundmarkin jälkeen joukkueessa on ollut 12 vuodessa 11 päävalmentajaa. Harkimon aikakaudella Jokereissa ainoastaan Hannu Aravirta on ollut päävalmentajana enemmän kuin kaksi kautta putkeen (1993-1996).
Mainittakoon, että mestaruuden voittaneessa JYPissä Matti Alatalo teki pohjatyötä Risto Dufvalle viisi vuotta. Kari Jalonen valmensi Kärppiä neljä vuotta, ja Pekka Virta valmentaa KalPaa kolmatta vuottaan, vaikka joukkue kahlasi vielä vuosi sitten pohjamutia. Jokereissa ei pitkäjänteisyys ole niin justiinsa. Harkimo keksi vuonna 2005 heittää aitioon jopa Matti Virmasen – niin ja Curt Lindströmin pariksi. Miksiköhän ei poika tullut stadiin?
Jokerien ongelma on jatkuva seilailu sinne tänne. Mitä suuret urheilujohtajat Harry Harkimo ja Matti Virmanen milloinkin keksivät, niin sitä sitten touhutaan. Ongelma on mitä suurin ns. urheilujohtamisessa. valmentajat ovat olleet toinen toistaan huonompia viimeisen neljän vuoden aikana. Sitten, kun virhe jälleen kerran tajutaan kesken kauden, lyödään valmentajalle kengän kuva persuksiin. Pelaajia ei useinkaan tunnuta scoutatun, kun tusinaulkomaalaisiakin on nähty Areenalla kymmenen vuoden aikana enemmän kuin sosiaalitoimiston luukulla. Yksinkertaisesti joukkuetta ei osata rakentaa. Joukkueet eivät ole valmentajiensa näköisiä. Eivät itseasiassa usein minkään näköisiä.
Jokereilla ei ole tänä päivänä minkäänlaista identiteettiä. Ei mitään omaa tyyliä, ei löydy sitä kuuluisaa brändiä. Jokereilla ei ole mitään omaa. Kaikki vähäkin on varastettu naapurista tai jostain muualta. Tämä näkyy myös tyhjissä ja kolkoissa katsomoissa. Yhdellä sivulla ovat harvat lipun lunastaneet, toisella sivulla yritysasiakkaat syövät hodaria ja keskustelevat pelin edetessä vaikka säästä. Päädyssä muutamat uskolliset fanit jaksavat huutaa. Viime kaudella useat uskolliset fanitkin jäivät kotiin kyllästyttyään 2-1 ja 1-0-kotivoittoihin.
Tunnelma Areenassa on SM-liigan huonoin. Sitä eivät pelasta ne muutamat hyvin kannustavat uskolliset fanit. 90-luvun huumassa kaikki halusivat Jokerien matseihin kansanedustajia myöten. Ottelut olivat suuria tapahtumia, jossa oman kaupungin pojat taistelivat Jokereille. Nykyään Jokerien pelit eivät kiinnosta ketään – etenkään, kun vuosiin joukkueessa ei niitä oman kaupungin poikia paljoa olla nähty.
Jokakeväinen junioripuhekin kuultiin jo tältä vuodelta, kun Harkimo kiirehti heti pudotuspelitappion perään julistamaan, että ensi vuonna meillä pelaa taas juniorit. Ulkomaalaisiakaan ei enää kuulemma oteta. Niin, ja valmentajankin pitää olla suomalainen. Junioreiden sisääajosta tämä suuri urheilumoguli puhui myös vuosi sitten.
Samaa mantraa hoki koko kesän ja syksyn apuvalmentaja Ismo Lehkonen. ”Junioreita” runkosarjan loppuvaiheessa edustivat Ossi Saarinen (3.kausi liigassa) ja Mikko Kalteva (5.kausi.) On uskomatonta, että Harkimon valheet menevät faneille ja yhteistyökumppaneille läpi vuodesta toiseen. Harkimon puheisiin voidaan palata taas ensi kaudella, jos joukkue alkaa alisuorittaa. Silloin alkavat ovet taas käydä Ilmalassa kuin Stockmannin hulluilla päivillä.
Kaukana ovat ne ajat vuosikymmen takaperin, kun Jokereit oli kadehdittu seura läpi valtakunnan. Nyt Jokereista on tullut suuri vitsi Suomalaiseen jääkiekkokenttään. Siinä, kun Kärpät, JYP ja KalPa ovat 2000-luvulla kehittäneet itsestään menestyviä organisaatioita, Jokerit on nukkunut omaa ruususen untaan vuosikaudet. Kärpät pudotti Jokerit pudotuspeleissä tällä vuosituhannella jo kuudennen kerran. Voitto symboloi myös vahvasti organisaatioita. Kärpät on kehittynyt jatkuvasti niin seurana kuin joukkueena, mutta mitä on tehnyt Harkimo? Poukkoillut mielensä mukaan ja koittanut varastaa muilta niin paljon kuin ehtii, kehittämättä omaa seuraansa millään tavoin.
Kaiken lisäksi Harkimo kehtaa ehdottaa, että liigasta olisi vähennettävä joukkueita. Jos mitataan resursseja suhteessa menestykseen, tulisi Jokerit poistaa liigasta. Harkimo ei ole vieläkään tajunnut, että pitkäjänteisyys olisi avain onneen. Olisi palkattava laadukas (huom!!) kotimainen valmentaja vähintään kolmeksi vuodeksi. Harry ei myöskään ymmärrä, ettei omia junioreita Jori Lehterän tapaan voi hukata pitkin maakuntia. Heidän varaansa rakennetaan jatkuvuutta. Kyllä huvitti katsella tälläkin kaudella Jori Lehterää, joka oli heikossa Tapparassa yksin parempi kuin Hancock ja Hauhtonen Jokereissa yhteensä.
Jokereissa ei ole ollut minkäänlaista jatkuvuutta sitten 90-luvun. On itseasiassa silkkaa tyhmyttä, että Harkimo ja Virmanen ovat unohtaneet, mikä mahdollisti edellisen vuosikymmenen mestaruudet. Silloin joukkueen runko säilyi samana lähes koko 90-luvun. Samalla reseptillä on tällä vuosikymmenellä menestynyt Kärpät, ja perässä hiihtävät JYP ja KalPa. Olisiko aika herätä todellisuuteen myös siellä maailman navassa, Helsingin Ilmalassa?
Jokerien ylimielisyys on kääntynyt sitä itseään vastaan. Joukkue ja organisaatio on eltaantunut kuin kamelin pissa kuumalla aavikolla. Amatöörimäinen puuhastelu ei riitä SM-liigassa nähtyä korkeammalle. Harkimo ja Virmanen ovat jatkuvasti syyttämässä Jokerien ja liigan ongelmista kaikkia muita paitsi itseään. Jos näin on myös jatkossa, saavat maakunnissa ihmiset nauraa jatkossakin Jokereille kaikessa rauhassa.
Tommi Seppälä"
Täytyy yhtyä ylläolevaan kirjoitukseen 100%. Raskasta siitä tekee sen että olen koko ikäni ollut jokerifani. Lienenkö alitajuisesti masokisti, sillä urheilussa Jokereiden, Oakland Raidersin ja Suomen maajoukkueen kannattaminen ei ole maailman helpointa hommaa...
edit: Loppukevennyksenä Tamin haastattelu karsintasarjan ratkettua pukuhuoneessa.
http://www.youtube.com/watch?v=vx-plJdKofE&NR=1
Jouni Laiho ja Kadonneen todellisuuden etsintä
Pokerinharrastajille Jouni Laiho on tuttu mies. Monelle muullekin hän on varmasti tuttu lehtien sivuilta. Kyseessä on sisäasiainministeriön hallitusneuvos, joka päästelee suustaan mitä sattuu.
Jouni on mm. sanonut että nettipokeri on laitonta. Tässä kohtaa herää jo epäilys miehen kyvystä hoitaa töitään arpajais- ja asehallintoyksikössä. Nettipokeri EI ole laitonta. Jounin sammakoista on pokerifoorumeilla pitkät keskustelut, ongelma on vain siinä että Mikko Tavallinen ei asioista ole niin hyvin perillä. Ja siksi tälläkin hetkellä osa suomalaisista luulee että nettipokerin pelaaminen olisi laitonta.
Jounin ristiretkessä uusin tempaus on nyt lehdissä vellonut ehdotus siitä että Jouni pistää rahahanat kiinni. Estetään rahansiirto ulkomaisille pelitileille. Hienoa. Mitä tällä saavutetaan? Itse asiassa tämä on se kysymys mikä on jäänyt todella epäselväksi Jounin ristiretkessä. Miksi hän haluaa kieltää nimenomaan nettipokerin pelaamisen? Vastaukseksi ei kelpaa "vastuullisuus", koska järkyttävän suuri osa suomalaisista peliongelmaisista ei edes omista tietokonetta. Jouni tietää tämän kyllä.
Jouni tietää (tai pitäis työnsä puolesta tietää, sillä tälläiset asiathan selvitetään ennenkuin annetaan lehdistölle lausuntoja?) että käytännössä rahan liikuttamista ei nykymaailmassa voi estää. Ainoa mihin Jouni voi vaikuttaa on pankki- ja luottokorttien kautta tapahtuvat rahasiirrot. Tosin näiden ulkopuolelle jää mm. suorat pankkisiirrot ja nettilompakot. Suorat pankkisiirrot on teoriassa mahdollista estää, mutta se vaatisi pankkien puolelta niin valtavat investoinnit ohjelmistoihin, että he eivät siihen tule suostumaan. Nettilompakkojen kohdalta valtio ei voi mitenkään perustella siirronestoa, sillä nettilompakoiden kautta voi maksaa mm. Ebayssa, mikä käsittääkseni on laillista. Jounin mielipiteestä en tiedä.
Jos Jouni saisi tahtonsa läpi ilman että EU puuttuisi asiaan, oltaisiin mielenkiintoisessa tilanteessa kotimaisen Veikkauksen nettipelien kanssa. Millä perusteella rahansiirto heille hyväksyttäisiin? Toinen vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen tapaus olisi PAF. He kun ovat loppujen lopuksi suomalainen yhtiö, mutta tarjoavat nettipokeria. Saisiko sinne siirtää rahaa?
Jouni on taas saanut kuningasidean, ja mennyt tyytyväisenä möläyttämään sen lehdistölle. Fiksumpi ja ammattitaitoisempi ihminen olisi edes hetken selvitellyt asioita, ja tuonut vahvasti esille sen seikan että rahansiirron kontrollointi on vain yksi EHDOTUS työryhmän raportissa. Mutta Jouni veti mutkan suoraksi ja ristiretki jatkuu.
Olen ihmetellyt pidemmän aikaa Jounin motiiveita, ja yhä vahvemmin tulee sellainen tunne että tässä ei kansalaisten hyvinvoinnilla ole mitään tekemistä asian kanssa. Jouni vaikuttaa ihmiseltä joka on päättänyt että nettipokeri on Saatanan keksintö, ja sillä sipuli. Luultavasti joku läheinen on joutunut vaikeuksiin peliongelmansa kanssa ja Jounilta on todellisuudentaju kadonnut.
Jäämme odottelemaan seuraavaa sammakkoa.
Huh huh. Vielä viikko. Sitten kajahtaa.
Pohjustuksena voi kertoa, että elämäni ensimmäinen vinyylilevy oli Somewhere in time. Toinen oli Powerslave. Ja niitä tuli hinkutettua niin ettei paremmasta väliä. Ja vuonna -88 äitin (kiitos!) vei minut pressikatsomoon ihmettelemään Iron Maidenin ja Waspin yhteiskeikkaa jäähalliin. Kyyberillä ikää 10v. Siitä se sitten lähti. Rakkaus Maideniin.
Sen jälkeen kotimaan keikoista on missattu vain Ruisrock, ja sekin kuumeen takia. Ja kun muutama vuosi sitten näytti siltä että Maiden ei enää Suomeen tule, niin Early Days kiertue tuli ihan puskista. Mahtava keikka, mahtava lopetus uralle. Näin ajattelin. Mitä vielä... Uusi studioalbumi, ja taas mahtava keikka. Ja vaikka Bruce lämpimikseen höpötti stadionin täyttämisestä, ajattelin sen olevan vain showmiehen puhetta.
Totta puhui, pentele.
Biisilista tulevalle keikalle:
1. Intro (Churchill's speech)
2. Aces high
3. 2 minutes to midnight
4. Revelations
5. The trooper
6. Wasted years
7. The number of the beast
8. Run to the hills
9. The rime of the ancient mariner
10. Powerslave
11. Heaven can wait
12. Can I play with madness?
13. Fear of the dark
14. Iron Maiden
ENCORE:
15. Moonchild
16. The clairvoyant
17. Hallowed be thy name
Mitä tuohon voisi sanoa? Kaksi tuntia sellaista menoa että oksat pois. Ja jos perjantaista selvitään ilman äänenmenetystä, niin lisää löylyä tulee lauantaina Tampereella. Kyllä, menen molemmille keikoille. Kyllä, aion laulaa/huutaa ääneni käheäksi JOKAISESSA biisissä.
Olispa jo ensi viikon perjantai. Edes lapsena ei tullut Joulua odotettua näin kovasti.
Joskus elämässä on iloisia yllätyksiä. Kuten se, että lauantaina yöllä duunista kotiin tullessa 04:30 huomaa että Tuskaan saisi lipun sunnuntaille ovh-hintaan. Asia varmistui su päivällä, ja kiireellä ehdin juuri ja juuri katsomaan Killswitch Engagea. Rok rok.
http://www.youtube.com/watch?v=NqxkEaXUNy8
Ja terkkuja niille joihin törmäsin vahingossa tai tahalteen. Nännilävärit Kaikille Naisille Ry.
Olipa kerran poika, joka päätti että olisi kiva deittailla tyttöjä. Olosuhteiden johdosta poika päätti koittaa internetin kautta löytää sopivaa deittiseuraa.
#1 Hyvää seuraa, mutta "se jokin" puuttuu. Kaverina olisi erittäin loistava. Ei ole vuosisadan rakkaustarina.
#2 Ihan kiva tyttö, tosin aikalailla erilaisella ajatusmaailmalla varustettu kuin poika. Kipinät eivät lentäneet, ja suoraselkäisesti tyttö toi asian esille jo alkuvaiheessa.
#3 Poika on ensin hieman ristiriitaisin tuntein tytön suhteen, mutta huomaa että alkaa tykkäämään tytöstä. Pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen tyttö tosin myöntää ettei ole kovinkaan innoissaan pojasta.
#4 Tyttö on hieman erilainen kuin poika, ja deittien jälkeen kertoo ettei pysty edes suhteeseen kenenkään kanssa jostain syystä.
#5 Tyttö on ihan kiva, mutta kipinät eivät lentele. Yhteydenpito vain lakkaa tytön osalta.
#6 Seitsemästä Deitistä ehdottomasti paras tapaus. Tosin kun kuuli että poika katsoo telkkarista futiksen em-kisoja, kaikenlainen yhteydenpito lakkaa kuin seinään.
#7 Tytöstä saatu ennakkokuva on täysin erilainen kuin todellisuus, molemmat tietävät että seuraavaa kertaa ei tule.
Tässä vaiheessa poika toteaa periamerikkalaiseen tyyliin "fuck it" ja lopettaa deittiseuran etsimisen. Kuten maajussi sanoo karanneelle porsaalle: "Tulkoon jos on tullakseen, minä en hae sitä".
Kiss nimittäin. Oli huima keikka!
Tosin lehdistö haukkui tiistain keikan perusteella koko bändin väsyneeksi jäähdyttelijäksi, joka ei edes soita hittejään. Missäköhän keikalla toimittaja mahtoi olla, sillä eihän keikalta jäänyt puuttumaan kuin Heavens on fire. Kaikki muut kovat biisit tulivat, ja hienosti tulivatkin.
Itse en ymmärrä urputusta, biisilista oli todella kova. Ehkä heille jotka ovat kuulleet Kissiä vain nuorisodiskossa (I was made for loving you) sekä pari muuta biisiä radiossa, alkupään biisit eivät juuri kolahtaneet. Itse olen sitä mieltä että jos bändiä ei ole kuullut kuin radiossa, niin kannattaa pitää turpansa kiinni sitten biisilistan arvostelun suhteen. Deuce ja Strutter kun nyt vaan ovat kovia biisejä. Niih.
Keikalla meni ääni ja kunto, ja keikan jälkeen meni juopotteluksi. Kivaa oli, ja krapula tuli. Onneksi myös meni.
Ja eihän tässä millään malttaisi odottaa heinäkuuta. Silloin pääsee katsomaan Maidenia, ja vieläpä kahdesti. Ensin stadionille ja sitten Tampereelle. Oi tätä onnea! :D
Vapaus on valttia?
Toinen kuolematon lause on "sallitaan kaikki aineet, niin ei tartte arvailla että kuka käyttää ja mitä käyttää".
Jos joku tuon sanoo edes osittain tosissaan, on selvää että hän ei ole asiaa ajatellut juurikaan sen pidemmälle. Tottahan se olisi, että silloin kaikki olisivat samalla viivalla aineiden käytön suhteen. Totta olisi myös se, että urheilusuorituksia seuraisi myös kuolemantapauksia. Tuskinpa katsomossa hurrattaisiin roomalaisten tapaan jos satasen sprintin voittaja kuolisi sydänkohtaukseen saavuttuaan maaliin. Ja järjestäjät vain tyynesti antaisivat voiton seuraavalle elossa olevalle kilpailijalle.
Tähän joku sanoo varmaan että ei kai ne urheilijat nyt hengellään leikkisi. Jo nyt hiihtäjillä on ollut hengenvaarallisia tilanteita kun EPO:n käytön johdosta veri on muuttunut niin paksuksi että se ei kirjaimellisesti mahdu kiertämään verisuonissa. Yhdysvaltojen olympiaurheilijoille tehtiin kysely jossa mm. kysyttiin haluaisivatko he voittaa olympiakultaa, jos sen johdosta he kuolisivat parin vuoden sisällä. Iso osa vastasi myöntävästi. Kun koko elämä pyörii harjoittelun ja suorituksen parantamisen ympärillä, mustasta ja valkoisesta tulee harmaan eri sävyjä. Suurin osa tuskin leikkisi hengellään, mutta pieni osa olisi valmis ottamaan isoja riskeja saavuttaakseen menestystä. Ja silloin tuo pieni osa olisi se joka saavuttaa kirkkaimmat mitalit. Joten koko urheilu olisi vaikean moraalisen kysymyksen edessä.
Toinen ongelma olisi se, että ollakseen huipulla aikuisena pitäisi olla ikäluokkansa tasoon nähden huipulla jo nuorena. Ja kun joku sitä dopingia käyttäisi, niin saavuttaakseen tämän tason muidenkin olisi käytettävä. Ja silloin herää kysymys että pystyykö 12-vuotias lapsi tekemään pitkäkantoisia päätöksiä dopingin suhteen, ja tietääkö hän sen riskit? Vai olisiko hän helposti valmentajan ohjailtavissa? Ja kenen on vastuu kun sama nuori lapsi kuolee 17-vuotiaana dopingin käytön seurauksena? Vapaa käyttö toimii ehkä kahvipöydässä, mutta ei todellisessa elämässä.
Entäs nyt sitten?
Miksi tämä useamman sivun selittely? Päällimmäinen tarkoitus on herättää ajatuksia dopingin suhteen. Asiat eivät ole aina niin musavalkoisia, ja doping määreenä on hyvin laaja. Dopingin suhteen asiat ovat valtaosin moraalisia ongelmia, ja niihin ei ole selkeitä vastauksia. Urheilu kaipaa avointa ja rehellistä keskustelua, ilman fanaattista tuomitsemista tai tekopyhää anteeksipyytelyä. Toivottavasti joskus joku urheilija ottaa rohkean mutta ison askeleen tähän suuntaan.
Moraalisaarna jatkuu
Otetaan esimerkkinä urheiluja, joka ei käytä mitään lisäravinteita nopeuttaakseen palautumista. Vaan syö kaurapuuroa ja makaa sängyssä. Hän pystyy treenaamaan kuukaudessa vaikkapa 15 kovaa treeniä.
Toinen urheilija panostaa ravintoon, ja nauttii oikeaoppisesti kellotettuna ravinteita. Lisäksi hän käy hierojalla ja nauttii luontaistuotteita jotka "lupaavat nopeuttaa palautumista". Dopingaineiksi laskettavia aineita hän ei käytä. Kovia treenejä pysytään tekemään kuukaudessa 20.
Kolmas urheilija tekee kuten edellinen, mutta valmentajan kanssa käydyissä palavereissa huomataan että nykyinen harjoitusmäärä ei riitä kehittämään urheilijaa maailman huipulle. Joko urheilija jää kansalliselle tasolle ja unohtaa unelmansa, tai sitten he nostavat treenimäärää. Määrän nostaminen aiheuttaa ongelmia palautumisessa, ja nykyiset konstit eivät riitä palauttamaan kehoa harjoittelusta. Valmentaja tarjoaa urheilijalle ainetta, joka nopeuttaa palautumista. Urheilija ajattelee että tämä ei ole kovinkaan väärin, hän vain löytää tien harjoitella entistä enemmän ja kovempaa.
Entä jos jokin nykyisistä "palautumista edistävistä luontaistuotteista" oikeasti edistäisi hieman palautumista? Se ei olisi kiellettyjen aineiden listalla, joten kaikki urheilijat käyttäisivät sitä. Kahden vuoden päästä WADA ilmoittaa että aine on lisätty kiellettyjen aineiden listalle. Voidaanko nyt moralisoida että aiempien vuosien tulokset on saavutettu vilpillä?
Ensimmäisessa osassa oli juttua suomalaisesta veritankkauksesta 70-luvulla. Kannattaa muistaa että KOK kielsi veritankkauksen vasta 1985. Joten tekikö suomalaiset 70-luvulla väärin?
Kansakunnan ylpeydet
Kahvipöytäkeskusteluissa dopingista kiinnijääneet on helppo tuomita. Elinikäinen kilpailukielto vaan kun ei muuten pärjää. Niin kauan kun kyseessä on jonkun muun maan edustaja, tai kotimainen vähemmän tunnettu urheilija, moralisointi ja tuomitseminen on helppoa.
Entä jos huomisen päivän lehdessä on otsikko "Saku Koivu ja Teemu Selänne kärähtivät!"? Miten suu pannaan silloin kahvipöytäkeskusteluissa? Molemmat kertovat miten kausi on raskas ja vanhemmiten palautuminen ei vain ole yhtä nopeaa kuin nuorempana. He ovat lääkärin valvonnassa käyttäneet steroideja palautuakseen otteluista. Ja lisäksi kertovat tämän olevan yleistä, varsinkin vanhempien pelaajien osalta jotka pelaavat isoja minuutteja pelistä toiseen.
Saatettaisiinko kahvipöydässä kuulla kommentti "No eihän se nyt niin paha oo, kaikki siellä sitä tekee ja vaan palautumiseen ne sitä käytti". Vai lynkattaisiinko Saku ja Teemu samaan malliin kuin Kyrö aikoinaan?
Moraaliset ongelmat
Eli nyt on jokseenkin selvää että huippu-urheilussa käytetään dopingia. Laajamittaisesti ja monessa maassa. Aihetta on helppo fanatisoida, ja ottaa mustavalkoinen näkökanta. Kuten lehdistö on tähän asti ottanut. Kaikki doping on pahasta, se on väärin, hyi hyi!
Ainoa urheilija joka on edes jossain määrin puhunut dopingista ilman teatraalista syyllisyydentuntoa on Ville Vakkuri. Samanlaisia puheenvuoroja kuulisin mielelläni muiltakin kärähtäneiltä/kärähtämättömiltä urheilijoilta. Mikä sai urheilijan käyttämään dopingia, ja tuntuiko se väärältä silloin? Itsenäni ärsyttää suunnattomasti urheilijoiden kyyneleensekaiset sanat siitä miten he ovat tehneet todella väärin ja pettäneet koko kansan luottamuksen yms.
Tekopyhää paskaa. Joka uppoaa liian monelle.
On selvää, että esim. EPO parantaa suoritusta kestävyysurheilussa. Mutta onko se oikotie onneen? Pelkkä EPO ei tee kenestäkään huippua. Sillä vain saadaan se pieni etu huipputasolla. Tai toisen näkökulman mukaan sillä kurotaan umpeen se etu mitä muut saavat EPO:lla. Sen käyttö on helposti moralisoitavissa vääräksi.
Mielenkiintoisempi keskustelu saadaan aikaiseksi esim. anabolisista steroideista. Tiivistettynä niistä saatu etu on puhtaasti palautumisessa. Eli elimistö palautuu kovasta harjoittelusta nopeammin kuin normaalisti. Ja väittäisin että erittäin monessa lajissa erittäin moni huippu käyttää harjoituskaudella steroideja. Esim. jenkeissä ei 90-luvulla testattu harjoituskaudella ollenkaan. En ole varma onko WADA saanut tähän muutosta, pitänee tarkistaa joskus. Ruotsalaiset NHL-tähdet (Sundin etunenässä) kieltäytyivät vuosituhannen vaihteessa kesällä pr-luontoisesta testaustilaisuudesta Ruotsissa. Miksi kieltäytyä, jos ei ole pelättävää?
Onko steroidit oikotie onneen? Kaikkea muuta. Steroidien avulla pystytään kulkemaan tietä nopeammin kuin muut. Eli käytännössä pystytään harjoittelemaan kovempaa kuin muut, koska palautuminen on nopeampaa. Vuodessa harjoitellaan saman verran kuin muut kolmessa vuodessa, joten kehitys on nopeampaa. Saman työn he joutuvat silti menestyksen eteen tekemään, ellei jopa enemmänkin.
(jatkuu)
