Up the Irons!

Huh huh. Vielä viikko. Sitten kajahtaa.

Pohjustuksena voi kertoa, että elämäni ensimmäinen vinyylilevy oli Somewhere in time. Toinen oli Powerslave. Ja niitä tuli hinkutettua niin ettei paremmasta väliä. Ja vuonna -88 äitin (kiitos!) vei minut pressikatsomoon ihmettelemään Iron Maidenin ja Waspin yhteiskeikkaa jäähalliin. Kyyberillä ikää 10v. Siitä se sitten lähti. Rakkaus Maideniin.

Sen jälkeen kotimaan keikoista on missattu vain Ruisrock, ja sekin kuumeen takia. Ja kun muutama vuosi sitten näytti siltä että Maiden ei enää Suomeen tule, niin Early Days kiertue tuli ihan puskista. Mahtava keikka, mahtava lopetus uralle. Näin ajattelin. Mitä vielä... Uusi studioalbumi, ja taas mahtava keikka. Ja vaikka Bruce lämpimikseen höpötti stadionin täyttämisestä, ajattelin sen olevan vain showmiehen puhetta.

Totta puhui, pentele.

Biisilista tulevalle keikalle:
1. Intro (Churchill's speech)
2. Aces high
3. 2 minutes to midnight
4. Revelations
5. The trooper
6. Wasted years
7. The number of the beast
8. Run to the hills
9. The rime of the ancient mariner
10. Powerslave
11. Heaven can wait
12. Can I play with madness?
13. Fear of the dark
14. Iron Maiden

ENCORE:
15. Moonchild
16. The clairvoyant
17. Hallowed be thy name

Mitä tuohon voisi sanoa? Kaksi tuntia sellaista menoa että oksat pois. Ja jos perjantaista selvitään ilman äänenmenetystä, niin lisää löylyä tulee lauantaina Tampereella. Kyllä, menen molemmille keikoille. Kyllä, aion laulaa/huutaa ääneni käheäksi JOKAISESSA biisissä.

Olispa jo ensi viikon perjantai. Edes lapsena ei tullut Joulua odotettua näin kovasti.