• Anette_

Taas ollaan vailla seuraa - mistä löytyisi deitti?

Hei kaikille pitkästä aikaa,
En olisi uskonut, että jonain päivänä vielä palaan tähän blogiin. Siitä on melkein vuosi, kun tänne blogiin kirjoitin. Silloin kirjoittelin yksinäisyydestä ja siitä, kuinka valtava vaikutus sillä voi olla. Melkein vuoden ehti minulla parisuhde kestää, mutta hiljattain se tuli ikävä kyllä tiensä päähän. Eli nyt tässä ollaan jälleen sinkkuna. Olen aina haaveillut avioliitosta, mutta suhteet tuntutuvat aina karituvan vuodessa tai viimeistään parissa. Hieman alkaa tuntuun siltä, että onko pitkä avioliitto sittenkään mahdollinen… Taitaa nykyään Suomessa melkein joka toinen avioliitto päättyä eroon.

Toisaalta onhan se iso prosentti, jos joka toinen päättyy eroon, mutta silti on toivoa kuulua siihen porukkaan, jonka liitto kestää. Tuskin tässä mitään kirkkohäitä tullaan viettämään, mutta siviilivihkiminen kelpaa oikein hyvin. Olen hieman hääfoorumeita lukenut ja esimerkiksi amoriinissa tuntuu, että siellä olevien elämän ainoa tarkoitus on mennä naimisiin. Kosintaa odotetaan, kuin kuuta nousevaa. Erilaisia sormusten materiaaleja vertaillaan toisiinsa ja jopa polttareiden mahdollisia sääntöjä vertaillaan. Tuntuu kieltämättä, että osa keskustelijoista on todella hurahtanut…

No, nyt muutama sana taas sinkkuudesta. Sinkkuus osui taas tähän vuoden pimeimpään aikaan. Olisihan se mukava jakaa jonkun kanssa nämä pimeät päivät, mutta kun ei, niin ei. Täytyy taas yrittää kaivaa se reipas sinkkuasenne jostakin ja alkaa käymään ulkona. Yleensä syksyisin ei tee mieli juuri mieli poistua kotoa, ellei ole pakko. Sinkkuna tosin ei halua erakoitua yksin kotiin vaan parempi lähteä ihmisten ilmoille, jotta ei ihan pääse masentumaan. Siispä kaivamaan korkokenkiä vaatehuoneen perukoilta ja totuttelemaan ajatukseen ulkona käymisestä. Onneksi kaveripiriini kuuluu muitakin sinkkuja, niin on sentään seuraa kenen kanssa käydä ulkona. Tosin harvemmin kai sitä missään yökerhossa tapaa sitä oikeaa ja paremmat mahdollisuudet on nettideittailussa, kuin aamun pikkutunneilla jossakin. Tosin parempi varmaan yhdistää molemmat keinot kuitenkin. Jostain muistan lukeneeni, että puolet Jenkeissä puolet solmituista avioliitoista on alkanut nettideittailun kautta.

Se tosin hieman mietityttää noissa deittisivuissa, että niitä kun on sen verran paljon, niin mistä tietää, että mikä on paras. Kaippa se kokeilemalla lopulta selviää. Hieman olen ystävieni kanssa asiasta keskustellut ja kuulemma paras on välttää täysin ilmaisia palveluja. Toisaalta ei mikään tässä maailmassa ole kokonaan ilmaista, joten jostain nekin rahansa tekevät. Toinen ongelma ilmaisten palvelujen kanssa on kuulemma se, että siellä on paljon feikkiprofiileita ja kaiken maailman pilailijoita. Aikaa meillä on kuitenkin rajatusti, joten ei viitsi feikkien kanssa juttelemiseen aikaa haaskata. Myöskin suoranaisia huijareita on paljon enemmän ilmaisilla sivuilla. Toki ne nigerialaiset prinssit ovat oma lukunsa, mutta nettipalstojen auervaarat saalistavat usein myös ilmaisilla sivustoilla.

Hieman katselin erilaisia sivuja ja sovelluksia ja ainakin Tinder jää heti väliin. Se on todella ulkonäkökeskeinen ja tokihan ulkonäöllä on väliä, mutta se lyhyt kuvaus ei mielestäni anna tarpeeksi hyvää kuvaa ihmisestä ja jotenkin se pyyhkäisy tuntuu rankalta tavalta heivata mahdollinen tuttavuus. Päätin kokeilla ensin Lovoo – deittisivustoa, kun löysin siitä hyvän arvostelun. Se oli saanut varovaiset kolme tähteä ja noin seitsemän euron kuukausimaksulla ei se tunnu liian kalliilta. Homma pelaa myös suomeksi ja se oli se ratkaiseva tekijä. Eli rohkea rokan syö!

Tämä blogikirjoitus ei ole kommentoitavissa.