eldis

Bi-seksuaali naisihminen deittaa useiden eri palveluiden kautta uusia ihmisiä treffien merkeissä. Osa tapaamisista on onnistuneita, osa ei niin onnistuneita..

Mikäs sä olet oikeen miehiäs?

Mähän siis deittailen sekä miehiä että naisa, en kyllä oikeen oo osannut kertoa niin muille kuin itsellenikään että miksi. Mä en nimittäin tiedä pidänkö mä miehistä vai en. Tai kun asia ei oo niin yksiselitteinen.. Jatkuva analysointi pään sisällä omasta seksuaalisuudesta vielä sekottaa pakkaa lisää. Asia on niin että mä pyrin siihen etten julistais itseäni umpilepakoksi koska en koe olevani sitä, uskon (ja ehkä toivonkin..) että voin rakastua myös mieheen, seksi miehen kanssa kulkee yleensä vaikkakin olen hirmuisen epävarma miehen vartalosta ja siitä miten sitä käsitellään koska suurinosa seksikokemuksistani on koettu naispuolisten viehkeiden olentojen kanssa. Mutta pystyn nauttimaan seksistä miehen kanssa Tunnen kuitenkin suurempaa seksuaalista viettiä naisia kohtaan sekä koen että kodin ja elämän jakaminen olisi ehdottomasti naisen kanssa helpompaa ja mulle ominaisempaa, mutta johtuuko kaikki siitä etten vaan ole koskaan opetellut olemaan miesten kanssa? Vai onko siinä jotain opettelemista? Mistä se johtuu että mä en osaa?

Suomalaiset miehet on mulle täysin tuntematonta aluetta. Olen deitannut ulkomailla ollessa hauskoja britti miehiä, nukkunut isossa australialaisessa kainalossa ja opetellut vaikeaa aksenttia ja katsonut suomalaisia youtube videoita ruotsalaisen kanssa Koh Phanganilla. Mikä sitten mättää kun suomalainen mies yrittää tehdä vaikutusta? En käsitä mistä se johtuu että myös epävarmuus astuu peliin heti kun kyseessä on suomipoju. Haluaisin kovasti karistella tämän oman epävarmuuteni pois niin kanssakäyminen olisi huomattavasti helpompaa.

Anyway.. Tinder kilahti taas yks kaunis aurinkoinen päivä matchiää, 30 vuotias komeahko mieshenkilö pärähti ruutuun ja kyseli kuulumisia. Aikamme juteltua (tässä meni siis päiviä..) vaihdettiin watsappia ja jatkettiin yövuorojen kulkiessa eteenpäin viestittelyä lähes ympäri vuorokauden. Mies oli kaikinpuolin mukavanoloinen, huumorintajuinen, urheilullinen ja sopiva. En ole hujoppi joten en kaiketi voi deittailla 200cm pitkiä miehiä vaikka ne onkin ainoita jotka saa jalat veteläks.

Yritettiin sopia deittejä mutta aikataulut meni ristiin, puhelin jäi kotiin, nukuttiin ohi tapaamisten ja mielummin nähtiin muita kavereita kuin tutustuttiin uusiin. Jatkuva viestittely jatkoi silti.. Yks ilta sitten istuessani kaljalla Kalliossa päätti tämä uros saapua paikalle samaiseen kuppilaan. Rispektit siitä että saapui paikalle yksin vaikka olin itse tutussa seurassa kaverini kanssa. Keskustelu meidän välillä jäätävää, tai sitä ei ollut. En voinut sietää koko miestä ja tiesin sen heti. Miten olinkaan luonut mielikuvan samanhenkisestä ja hyväntuulisesta miehestä kun mun vieressä istui mies jonka kanssa mulla ei ollut mitään yhteista eikä mitään asiaa toisillemme vai oltiinko me puhuttu kaikki jo watsapin voimin. Sitä se kyseinen mieskin mietti siinä ääneen mikä ei totisesti helpottanut tilannetta.

Onneksi molemmat tajusi että meidän deitit jäi siihen yhteen olueen. Olin siitä miehestä niin kuoleman ahdistunut että ravasin röökilläkin vaikka en tupakoi, tupakoin vain koska halusin paeta ja äkkiä.

Ens kerralla otin sitten treffiseuraksi naisen! Siitä kerron mielelläni, huomenna.


Ekat treffit

En ole koskaan ollut kovin hyvä treffeillä kävijä. Inhoan kahvilla käyntiä uuden ihmisen kanssa - ryystän kahvini ykkösellä huiviin hermoillessani siitä mitää puhua ja ravaan vessassa 5 minuutin välein koska kahvi on laittanu paskarallin käyntiin. En tykkää käydä kahvilassa kahvilla edes ystävieni kanssa, saati sitten jonkun uuden kummajaisen.

Niimpä menin ekoille treffeille elokuviin. Äärimmäisen huono paikka myös koska keskustelua ei juuri synny. Päätettiin siis käydä Perkeleessä kahdella siiderillä ennen leffan alkua, sekään ei ollut ehkä ideoista parhain. Arvatkaa mitä tein 2 tuntia leffasta? Mietin miten pidättelen pisulin sisälläni. Noh.. Leffa oli oikeesti ihan hyvä! Naisihminen kenen kanssa nautin siiderin ja elokuva hetken ei ollut katastrofi mutta koska omaan hyvinkin vankat periaatteet joistain tietyistä asioista ei toisia dateja tullut.

Kuka tuumaa treffeillä ollessaan kertoessaan tulevaisuuden suunnitelmistaan lauseella "mua ei ole luotu tekemään töitä." Hm... Kuka meistä on luotu valvomaan yövuoroissa, jakamaan postia aamu neljältä saati sitten leikkelemään ihmisiä vuorokauden mittaisissa leikkauksissa jotka ei ole kenenkään keholle inhimillisiä saati terveellisiä työaikoja. Hän oli sossupummi. Hän sai rahaa kun minä menin töihin. Ja syytä tähän sen enempää udellut koska olenhan kohtelias enkä utelias.. Taustalla saattoi mahdollisesti olla mielenterveysongelmia, ainakin epäilisin vahvasti näin jolloin työttömyys on ymmärrettävämpää. Mutta ei sitä nyt helkkari soikoon voi paljastaa ensimäisenä asiana itsestään ! Vai voiko? Onko se että lyödään surutta faktat pöytään parempi vaihtoehto kuin asioiden kaunisteleminen kun kyseessä on ensimmäinen tapaaminen.

Toinen asia mille en lämmennyt lainkaan oli kangaskassissa kilisevät kolikot. Mimmi oli ryövännyt säästöpossunsa viimeiset 10 senttiset että pääsi elokuviin, ja tarjosi niitä mulle mun maksaessa meidän elokuvia. Rahaa se on 10 senttinenkin, mutta eikö ihmispololla ollut varaa ostaa edes kukkaroa itelleen vaan rahat piti kuljettaa levällään kangaskassissa röökitopan kaverina.. Kuullostan varmaan siltä että vaadin tulevalta kanssaeläjältäni paksua lompakkoa ja kiiltävää audia mutta tosiasiassa en vaadi sitä.
Mutta sohvaperunoita mä en kestä. Se että täytyy käydä töissä saa ihmisen useimmiten myös jaksamaan paremmin muutenkin elämässä. Kotona jatkuvasti nyhvääminen ilman rahaa ei tuota ku pahaa mieltä.

Voin myös syyttävällä sormella osoittaa itseäni. Lähdin treffaileen tätä naisihmistä täysin sen kummempaaa tutustumista Tinderissä, pelkkä se että tykättiin molemmat suomalaisista leffoista sai meidät tapaamaan seuraavana päivänä. Leffa oli hyvä ja karkit maistu!


Tinder sinä uusi ihana ystäväni.

Kuulin Tinderistä homoystävältäni. Latasin sen oitis kun mua oli valaistu miten se toimii ja mikä logiikka koko sovelluksessa on. Älypuhelimeen on myös mahdollista ladata samantapainen mutta ehkä käyttäjäkunnaltaan suppeampi Hot or Not johon itse ei kuitenkaan ollut kovin tyytyväinen ja poistin koko sovelluksen viemästä tilaa muutenkin jo hitaalla iphonellani.

Koska treffailen sekä miehiä että naisia tuli vastaan alkuun satoja ihmisiä. Lopuksi muokkasin asetuksia vielä niin että en halunnut miehiä näkyville koska muutoin mahdollisia matcheja tuli ehkä liiankin kanssa. Myöhemmin sitten olen työvuorojeni lipuessa liian hitaasti eteenpäin laittanut miehet on -tilaan ja koska teen työvuoroni useimmiten yöaikaan luulevat miehet usein matchien tullessa mun etsivän juurikin seksiseuraa. Harmi kun en voi pyytää niitä meille työpaikan henkilökunnan wc:hen kuksimaan, menis ne aamuyön tunnit siinä vähän sukkelammin.

Anyway ideana mulla oli se että mitä kaikkea vastaan tulee? Olen viimeaikoina käynyt ulkona muutaman ihan potentiaalisen ihmisen kanssa, mielikuvat heistä on olleet oikein hyvät - mutta mitä on tapahtunut kun ollaan tavattu face to face? Olen maailman surkein sanomaan ei ja tämä vielä parantaa/pahentaa tilanteita deittieni kanssa.

Itse pelkään chattailessani antavani itsestäni ihmisenä aivan vääränlaisen kuvan ja sorrun usein itseni vähättelyyn mutta uskon sen olevan niin päin parempi kuin se että itse olen kuvitellut tapaavani vuosisadan komeimman adoniksen joka tykkää urheilla ja viettää päivänsä aktiivisesti mutta todellisuudessa olen tavannut röllömahaisen miehen joka pyysi kyytiä multa kotiin kun olin liikenteessä pyörällä niin silmät pyörien päässä pyysin häntä ystävällisesti kävelemään tai ottamaan bussin..

Näistä lisää siis tulossa. Lupaan kertoa teille siis kaiken, KAIKEN!

Ps. Oon sinkku, wonder why..